Kirkko ja lähetys kuuluvat yhteen. Viimeaikainen kehitys kansainvälisessä ekumeenisessa liikkeessä viittaa siihen, että painotus on siirtymässä kirkon missiosta mission kirkkoon. Samalla yhteinen käsitys niin kirkosta kuin lähetyksestä on kasvanut.
Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order -komission asiakirja Kirkko: Yhteistä näkyä kohti (2013) oli tulos neuvotteluista, joissa käsiteltiin kirkko-opin kohtia ehtoollista, pappisvirkaa ja piispuutta. Samoihin aikoihin hahmoteltiin World Mission and Evangelism -komissiossa uutta ekumeenista lähetysteologiaa. Vasta komissioiden työn loppuvaiheessa käynnistyi niiden yhteistyö. Sen tuloksena lähetys nousi Kirkko: Yhteistä näkyä kohti -asiakirjan alkuun määrittämään kirkkona olemista, kun se aiemmin oli saanut paikan kirkon tehtävänä, seurauksena sen olemisesta. Vastaavasti uusi lähetyslinjaus Yhdessä kohti elämää (2013) tuli tähdentämään, että kirkko syntyi lähetystä varten ja on olemassa juuri lähetyksessä.
Kirkko: Yhteistä näkyä kohti alkaa Jumalan missiolla, jossa hän on luonut kirkon valtakuntansa merkiksi ja palvelijaksi. Ei yritetä sanoa, miltä kirkon tulisi näyttää ja mitä sen tulisi tehdä, vaan millainen Jumala on ja mitä varten Jumala on kirkon asettanut. Kirkko olemisessaan ilmaisee, millainen Jumala on rakkauden ja ykseyden pyhänä kolmiyhteytenä.
Myös Yhdessä kohti elämää on edennyt aiemmasta ekumeenisesta lähetyslinjauksesta. Sen edeltäjä sivuutti lyhyesti kirkon olemuksen ja merkityksen Jumalan pelastavan työn välikappaleena ja puhui enemmän lähetystyöstä kirkkojen yhteistyön ja kasvun kannalta. Uusi asiakirja näkee kirkon Jumalan lahjana maailmalle siinä tarkoituksessa, että maailma transformoituisi Jumalan valtakunnan kaltaisuuteen.
Asiakirjoista koottu globaali palaute osoittaa vahvistunutta yhteistä käsitystä siitä, mitä kirkko on ja mikä on sen tehtävä. Yhteisiin käsityksiin lukeutuu lähetys niin kirkon ykseyden merkkinä kuin kirkolle olennaisena tehtävänä. Lähetys on keskeistä niin pelastavan evankeliumin julistamisena kuin maailman palveluna sen muuttamiseksi. Vastauksista välittyy halu kulkea kohti ykseyttä juuri yhteisen todistuksen tietä.
Voisi olettaa, että erilaiset kontekstit sekä kulttuurinen moninaisuus ovat tehneet entistä vaikeammaksi saavuttaa yksimielisyyttä kirkon perustekijöistä ja tarkoituksesta. Päinvastoin maailman monimuotoisella kristillisyydellä näyttää olevan tunnistettava käsitys yhteisestä identiteetistä Kristuksen kirkkona, jolla on missio todistaa Herrastaan sanoin ja teoin.
Matti Repo
Tampereen piispa, Suomen ev.-lut. kirkko