Vastuuviikko

Olemme kaikki luotuja Jumalan kuvaksi, kukin omalla tavallamme. Tämä tarkoittaa sitä, että kukaan ei ole toista arvokkaampi tai tärkeämpi. Silti ihmisiä syrjintään eri perustein. Eriarvoisuutta pidetään ongelmana itsessään, mutta sillä on myös laajat seuraukset, niin kotimaassa kuin globaalisti.

Eriarvoisuuden vähentäminen

Eriarvoisuutta esiintyy eri tavoin. Sitä esiintyy rasismina ja syrjintänä ihmisten ihonväristä tai taustasta johtuen, vammaisten ihmisten huomioimattomuutena, nuorten psyykkisenä pahoinvointina sekä sukupuolten välisenä eriarvoisuutena (tätä käsittelee kestävän tulevaisuuden tavoite 5). Myös tekoälyn tuomat muutokset yhteiskunnassa voivat lisätä eriarvoisuutta. Eriarvoisuus voi vaikuttaa kielteisesti myös demokratiaan. Eriarvoisuus lisää epävarmuutta ja muukalaisvihaa, konfliktit voivat lisääntyä ja äärimmäinen köyhyys johtaa kestämättömään ympäristön hyväksikäyttöön. Eriarvoisuuden vähentäminen on täten myös rauhan työkalu.

Kaiken muutoksen takana on ensin itsetutkiskelu ja parannuksen teko, ja sen jälkeen voidaan lähteä opastamaan ja kannustamaan muita positiiviseen muutokseen. SEN:n painopisteet vuodelle 2024 ovat kansainvälinen ekumenia ja globaali vastuu, ja siksi Vastuuviikon teema sopiikin hyvin tämän painopisteen alle.

Vastuuviikko toteutetaan yhdessä ja paikallisesti

Tätä yhdenvertaisuuden teemaa tullaan nostamaan esiin mm. seminaareissa, koulutuksissa, Erätaukokeskusteluissa ja Hyvin sanottu -hankkeen piirissä, sekä luonnollisesti eri hengellisissä tilaisuuksissa, kuten esimerkiksi Vastuuviikon radiojumalanpalveluksissa syksyllä 2024.

Ekumeeninen vastuuviikko toteutuu tavan mukaan kirkkokuntien yhteisenä kampanjana, johon tuotetaan tiedollisia ja toiminnallisia aineistoja teemasta ja erilaisia tapahtumia. Vastuuviikkoa toteutetaan myös muiden yhteistyökumppaneiden kanssa, kuten eri kumppanuusjärjestöjen kanssa. Vastuuviikon ja SEN:n jaostojen yhteistyötä pyritään tiivistämään.

Tänä vuonna vietämme Ekumeenista vastuuviikkoa 20.–27. lokakuuta teemalla Luotuja Jumalan kuvaksi. Haluamme kaikki kristityt yhdessä katsoa luottavaisesti ja toiveikkaasti tulevaisuuteen. Yhteinen uskomme rohkaisee meitä unelmoimaan maailmasta, jossa ihmisiä ei asetella eri arvoasteille vaan jossa tunnustetaan kaikkien ihmisten yhtäläinen ja ääretön arvokkuus. Olemme kaikki luotuja Jumalan kuvaksi ja siksi sisaria ja veljiä toinen toistemme kanssa.

Kristillinen sanoma siitä, että kaikki ihmiset ovat yhtä lailla luotuja Jumalan kuvaksi, kutsuu meitä pysähtymään ja hiljentymään tämän totuuden äärelle. Nyky-yhteiskuntien yhä vain kiihtyvä elämänmeno saa meidät helposti suhtautumaan kaikkeen todellisuuteen tehokkuuden ja hyödyn näkökulmasta. Kun aika on aina kortilla, mietimme väistämättä, miten voisimme käyttää sen mahdollisimman tehokkaasti. Vähän salakavalastikin tällainen hyötyajattelu voi alkaa vaikuttaa jopa ihmissuhteisiimme. Mitä hyödyn tuosta ihmisestä? Mitä hyötyä hänen tapaamisestaan tai auttamisestaan voisi olla minulle? Miksi vaivautua?

Tähän kristillinen ihmiskäsitys tarjoaa aivan erilaisen lähestymistavan. Olemme kaikki äärettömän arvokkaita Jumalan kuvia, eikä meihin siksi koskaan saa suhtautua vain välineinä vaan aina päämääränä itsessään. Se, että arjessani pysähdyn hetkeksi vaihtamaan muutaman sanan naapurini kanssa, kysymään mitä kuuluu ja kertomaan omista kuulumisistani, ei ole turhaa sanahelinää vaan yhteisen ja yhtä arvokkaan ihmisyytemme jakamista. Kun hymyilen vierustoverilleni bussissa tai tarjoan paikkani rollaattorilla kulkevalle ikäihmiselle tai lastenvaunuja työntävälle vanhemmalle, elän todeksi ilosanomaa siitä, että me olemme kaikki Isän Jumalan lapsia ja sisaruksia keskenämme.

Olemme kaikki yhtä lailla luotuja Jumalan kuvaksi mutta emme samalla lailla. Jumalaa itseään kuvastaa moninaisuus, onhan hän Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen välinen rakkauden yhteisö. Juuri tähän yhteisöön me olemme Jumalan lapsina kutsuttuja. Tässä yhteisössä kukaan ei ole vähemmän arvokas tai tärkeä kuin joku toinen. Jokaista meistä tarvitaan kuvastamaan ja elämään todeksi sitä ääretöntä rakkauden salaisuutta, joka Jumala itse on.

Piispa Raimo Goyarrola
Katolinen kirkko Suomessa