Vastuuviikko

Maailmassa, jossa monet kokevat jäävänsä näkymättömiksi, yksinäisiksi tai vailla ääntä, kirkot haluavat kulkea yhdessä selkeän kutsun kanssa: nähdä jokainen ihminen arvokkaana. Näe ihminen teema kutsuu kirkkoja, seurakuntia ja yhteistyökumppaneita nostamaan katseensa ja suuntaamaan huomionsa erityisesti niihin, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa.

Ihmisen näkeminen tarkoittaa jokaisen yksilön arvon tunnustamista – riippumatta uskonnosta, taustasta tai elämäntilanteesta. Inkluusio ja kohtaaminen eri uskonnollisista ja kulttuurisista taustoista tulevien ihmisten kanssa ovat konkreettisia tapoja rakentaa yhteiskuntaa, johon jokainen voi kuulua. Kirkkojen avoimuudella ja läsnäololla on merkittävä rooli osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja yhteiskunnallisen eheyden vahvistamisessa. Siksi teema ei ole vain hengellinen, vaan myös vahvasti yhteiskunnallinen.

Teema nousee kristillisestä uskosta ja ekumeenisesta rukousperinteestä. Vuoden 2026 ekumeenisen rukousviikon teema ”Yksi ruumis, yksi henki, yksi toivo” (Ef. 4:4) muistuttaa, että jokaisella ihmisellä on paikkansa Kristuksen ruumiissa. Kukaan ei ole toissijainen. Kun näemme toisemme – erityisesti ne, joihin maailma usein ei katso – elämme todeksi sitä toivoa ja yhteyttä, joka yhdistää kirkkoja.

Jeesuksen oma esimerkki kutsuu tähän. Hän näki syrjään jääneet, kuunteli hiljennettyjä ja pysähtyi torjuttujen luo. Hänen sanansa ”Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40) haastavat kirkkoja ja kristittyjä rakkauteen, joka näkyy teoissa.

Ekumeeninen vastuuviikko toteutuu kirkkokuntien yhteisenä kampanjana. Sen yhteydessä tuotetaan aineistoja, tapahtumia ja toimintamalleja, joita seurakunnat voivat hyödyntää esimerkiksi jumalanpalveluksissa, diakoniassa, kasvatustyössä, nuorisotyössä ja ekumeenisessa yhteistyössä. Vastuuviikkoa toteutetaan yhdessä kirkkojen, asiantuntijoiden, kumppanuusjärjestöjen sekä pohjoismaisten yhteistyökumppaneiden kanssa, ja se näkyy myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston jaostojen työssä.

Kampanjassa panostetaan erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten osallisuuteen. Heitä kutsutaan mukaan sekä aineistojen tuottamiseen että Vastuuviikon suunnitteluun ja toteutukseen. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että nuorista ja nuorista aikuisista muodostuu Vastuuviikon pysyvä toteuttaja- ja kohderyhmä.

Ekumeenisen vastuuviikon pääkohderyhmä on seurakuntalaiset kirkkokunnasta riippumatta – ja heidän kauttaan koko se yhteisö, jossa seurakunnat elävät ja toimivat. Kampanjan tavoitteena on käytännön tekojen kautta siunata yksilöitä, yhteisöjä ja lopulta koko yhteiskuntaa.
Näe ihminen ei ole vain kampanjateema. Se on tapa elää kirkossa ja maailmassa. Kun katsomme toisiamme rakkauden silmin, Kristuksen ruumis tulee näkyväksi.

Raamatusta voimme lukea, että Israelin kansan vaellus Egyptistä luvattuun maahan oli vaativa opintomatka, joka sisälsi monipuolisesti sekä teoreettista että käytännöllistä opetusta. Ennen uuteen kotimaahan saapumista kansan oli sisäistettävä muutama keskeinen hyvinvointivaltion periaate – kuten esimerkiksi kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus.  Näistä ei Jumala tinkinyt; matka ei jatkunut, ennen kuin läksyt oli opittu. Siksi erämaassa kai vierähtikin 40 vuotta.

Tärkein luento, jonka me tunnemme nimellä ”kymmenen käskyä”, pidettiin Siinain vuoren juurella.  Alun perin on puhuttu ”kymmenestä sanasta” tai ”kymmenestä lupauksesta”.  Nämä sanat piti jokaisen painaa mieleensä niin tiukasti, ettei ne koskaan unohdu.  Voin mielessäni nähdä Mooseksen seisovan kansan edessä karjuvan kuuluvalla äänellä:

Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin. (5. Moos. 6:6–9)

Eikö ole ihmeellistä, että vaikka Siinain tapahtumista on kulunut yli 3000 vuotta, tätä opetusta toistetaan yhä kaikkialla maailmassa. Suomalaisista nuorista pelkästään luterilaisen kirkon rippikouluissa sen oppii ulkoa vuosittain 75 % ikäluokasta. Kun tämän lisäksi myös muut kirkot ja seurakunnat opettavat omia nuoriaan, ei Suomessa voi olla kovin montaa ihmistä, joka ei olisi kuullut kymmenen käskyn laista. On toki täysin eri asia oppia jokin asia ulkoa, kuin elää sen mukaisesti.

Suomi – kahdeksatta kertaa maailman onnellisin maa! Millä ilveellä? Uskon, että siihen on pitkälti vaikuttanut se, että olemme sittenkin sisäistäneet ainakin jotakin käskyjen opetuksista. Emme ole vielä kokonaan onnistuneet hävittämään sitä tuhatvuotista juutalaiskristillistä oikeudenmukaisuuden perinnettä, jolle yhteiskuntamme on rakennettu. Sosiaaliturva, eläkejärjestelmä, tasa-arvo, rehellisyys, kohtuulliset tuloerot jne. perustuvat viime kädessä kaikki kymmenen käskyn lakiin.

Yksi käsky kuuluu: ”Muista pyhittää lepopäivä.” Miksi tämä käsky on tärkeä 10 käskyn luettelossa? Moni saattaa olettaa käskyn kuuluvan: ”Muista pyhittää lepopäiväsi.”, mutta jos luemme huolella, huomaamme, ettei siinä puhutakaan minun oikeudestani lepoon, vaan muistutetaan, että minun tulee sallia lepo myös muille. Käskyhän kuuluu kokonaisuudessaan näin:

Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja hoida askareesi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin älä tee mitään työtä – älä sinä, älköön myöskään sinun poikasi, tyttäresi, palvelijasi, karjasi älköönkä muukalainen, joka asuu luonasi.”
(2. Moos. 20:8–10)

Kymmeneen käskyyn on sisään kirjoitettu monta tärkeää oikeudenmukaisuuden periaatetta. Sapattikäsky kiinnittää huomiomme lasten, työntekijöiden, maahanmuuttajien ja jopa eläinten oikeuksiin. Minua se muistuttaa siitä, että meidän tulee pyrkiä tekemään arjessamme valintoja, jotka mahdollistavat jokaiselle yhdenvertaiset oikeudet. Käsky muistuttaa meitä paitsi kohtelemaan toisia ihmisiä oikeudenmukaisesti, myös pitämään huolta luomakunnasta. Siitähän pohjimmillaan on kyse myös Vastuuviikossa. 

Everstiluutnantti Saga Lippo,
Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion johtaja