Näkökulmat

Aurora Karamzin (1808–1902) oli aikansa superjulkkis: kuvankaunis kosmopoliitti ja miljonääri, josta tuli lopulta hyväntekijä ja rohkea vaikuttaja. Rikas leskirouva ei tyytynyt vain ruokkimaan vähävaraisia, vaan uudisti sosiaalityötä esimerkiksi tuomalla Suomeen saksalaisen innovaation, diakonissalaitoksen. Tämä aika tarvitsee Auroransa – olisitko Sinä sellainen?

Runsaat 150 vuotta sitten Suomessa esiintyi monia kulkutauteja, muun muassa pilkkukuumetta, punatautia ja isorokkoa.  Ne olivat vakavia sairauksia, ja tuona aikana suomalaisista runsaat kymmenen prosenttia kuolikin nälkään tai kulkutauteihin.  Lavantauti oli lopulta se, joka antoi kimmokkeen leskieverstinna Aurora Karamzinille tehdä ehdotus sairaalan perustamisesta Helsinkiin.

Diakonissalaitoksen toiminta alkoi Aurora Karamzinin aloitteesta ja hänen varoillaan vuonna 1867 kahdeksanpaikkaisena vähävaraisille naisille suunnattuna kulkutautisairaalana.

Aivan alkuajoista alkaen Diakonissalaitos toimi samalla periaatteella, kuin  yhteiskunnalliset yritykset tänä päivänä: osa sairaalan paikoista oli varattu hoitonsa itse maksaville, ja osa apua tarvitseville köyhille.

Pahimman epidemia-aallon väistyttyä Diakonissalaitoksella ryhdyttiin antamaan sairaanhoidon opetusta. Näin alkoi sairaanhoitajakoulutus Suomessa.

Yhteiskunta muuttuu, ja Diakonissalaitos sen mukana

Suomi on muuttunut valtavasti Auroran ajoista, mutta tarve inhimillisyydelle ja hyvän tekemiselle ei ole kadonnut. Tänä päivänä Diakonissalaitos on yleishyödyllinen säätiökonserni, jolla on kaksi – tai oikeastaan kolme – tukijalkaa.

Yleishyödyllisenä säätiönä se on rohkea ihmisarvon puolustaja ja yhteiskunnan uudistaja, joka kulkee rinnalla silloin, kun hätä ja häpeä ovat suurimmat, ja kun kokemus ihmisarvosta huojuu. Työssä kohdataan muun muassa eri tavoin syrjittyjä, yksinäisiä, omaa polkuaan etsiviä nuoria, yksin alaikäisinä maahantulleita, asunnottomia, päihderiippuvuuksista kärsiviä, traumatisoituneita, paperittomia ja muuten yhteiskunnan ulkokehälle joutuneita ihmisiä. Rinnalla kulkevan työn lisäksi rakennetaan vieraanvaraisia yhteisöjä ja vaikutetaan ihmisten elämään yhteiskunnallisella tasolla.

Liiketoiminnan puolta säätiökonsernissa edustaa yhteiskunnallinen yritys Rinnekodit, joka tuottaa sote-palveluja ikääntyneille, kehitysvammaisille, eri tavoin vammautuneille, mielenterveys- ja päihdekuntoutujille ja asunnottomille henkilöille, lapsille ja nuorille sekä muille erityistä tukea tarvitseville ihmisille ympäri maata.

Toiminnan kolmantena tukijalkana on koulutus, onhan Diakonissalaitos osaomistajana Suomen Diakoniaopistossa ja Diakonia-ammattikorkeakoulussa.

Kahdeksanpaikkaisesti kulkutautisairaalasta on ajan saatossa kehittynyt noin 3400 ihmisen työpaikka, jonka toiminnalle on tänäkin päivänä vahva arvopohja. Kaikkea toimintaa ohjaavat ihmisarvo, lähimmäisenrakkaus ja vastuullisuus.

Tee hyviä tekoja, ole Aurora!

Aurora Karamzinin hyväntekijän tarina on inspiroinut vuosikymmenten aikana päivänä monia meistä, myös taiteentekijöitä. Esimerkiksi keväällä 2025 Auroran elämä oli aiheena turkulaisen Teatteri Puron (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) musikaalissa, ja suomalaisen rap-musiikin ystäviä ilahdutti puolestaan Nea Neuroosin (feat. Tiia Karoliina) tuore Aurora (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)-kappale.

Auroran jalanjäljissä voikin kulkea monin eri tavoin. Maailma muuttuu paremmaksi, kun sitä muutetaan. Pienestäkin teosta voi kasvaa suuri inhimillisyyden ja hyvän virta.

Haavoittuvassa asemassa olevien auttaminen nojasi Aurora Karamzinin aikaan varsin paljon hyväntekeväisyyteen, ja Karamzin olikin varsin avokätinen lahjoittaja. Edelleen tänäkin päivänä monet saavat elämäänsä apua ja tukea lahjoitusvaroin –Diakonissalaitoksen tai muun organisaation kautta. Se onkin yksi tapa tehdä hyvää.

Toinen tapa on osallistua vapaaehtoistoimintaan (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.): auttaa esimerkiksi läksyissä, mentoroida omaa polkuaan etsivää nuorta, toimia kummiperheenä yksin alaikäisenä maahantulleelle, tai järjestää toimintaa D-asemalla tai muussa kohtaamispaikassa. Tai toimia muuten aktiivisesti oman yhteisön rakentajana, leipoa vaikka mokkapaloja koulun myyjäisiin.

Kolmas tapa on huomata kanssakulkijat: katsoa silmiin ja hymyillä, kysyä vointia, kuunnella ystävää.

Jos vaikka jo tänään soittaisit ikääntyvälle mummolle, tädille tai naapurille, ja kysyisit mitä kuuluu, miten voit, voinko auttaa?

Lue lisää:

• Aurora Karamzin jätti pysyvän jäljen | Diakonissalaitos (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
• Vapaaehtoistoiminta | Diakonissalaitos (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
• Lahjoita ja auta heikoimmassa asemassa olevia – Diakonissalaitos (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Jenni Sarolahti toimii Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan viestintäpäällikkönä.

“Ulkomaille lähtevältä vapaaehtoiselta vaaditaan kykyä itsereflektioon. Jos on lähdössä pelastamaan maailmaa, on ehkä parempi jäädä kotiin.”

Lue Elisa Kaartisen artikkeli Globalisti-lehdessä (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (teemalla Nuoret, 1/2025), sivut 10-12.

Tämän tekstin takana puhuu Rasse, 22-vuotias perus tyyppi, joka opiskelee kirkon nuorisotyönohjaajaksi kaiken muun elämänilon ohessa. Oma vaikuttajapolkuni lähtee pienen kyläkoulun oppilaskunnasta, josta innostuneena ponnistin niin ikään yläasteen sekä lukionkin opiskelijakuntiin. Yläasteen lopussa myös seurakunnan vaikuttamistoiminta tuli mukaan kuvioihin, ja isoskoulutuksen kautta päädyin osaksi nuorten vaikuttajaryhmää. Nykyisin toimin Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan, O’Diakon, hallituksen puheenjohtajana, jonka kautta vaikutan myös NAVI:ssa.

Vaikuttamisen 3 pointtia

1. Tie.

Ainoa oikea mahdollisuus vaikuttaa on silloin, kun tunnet väylät joissa vaikuttavuus on suurinta. Yhtä tärkeää on niiden olemassaolo vaikuttamisen paikassa. Selvitä, missä asiat joihin haluat vaikuttaa päätetään, ketkä asioista päättävät, minkä perusteella päätökset tehdään ja miten sinne pääsee. Omassa seurakunnassa seurakuntavaalit sekä nuorten vaikuttajaryhmät ovat tärkeimmät toimielimet vaikuttamiseen.

2. Totuus.

Vaikuttamisen tulee olla uskottavaa ja sellaista, jonka takana voit itsekin seistä. Pohdi itseksesi keskeiset selkeät tavoitteesi, joihin haluat vaikuttaa ja polku miten sen aiot toteuttaa. Oman motivaation ylläpitämiseksi on hyvä asettaa välitavoitteita sekä iloita niiden saavuttamisesta.

3. Elämä.

Vaikuttavuus syntyy silloin, kun asiat lopulta muuttuvat. Omien ajatusten ja muutostoiveiden toteuttaminen omassa elämässä kertoo siitä, että muutokselle on tarvetta ja olet valmis toteuttamaan niitä käytännössä. Muutos ei tapahdu kokouspöydän ääressä nuija kädessä vaan arjen käytännöissä.

Tulevaisuuden inspiraatio

Eniten omassa roolissani inspiroi nuorten ja opiskelijoiden elämää helpottavien asioiden puolesta toimiminen. Suurin motivaatio kumpuaa omasta hallituksestani, jonka tuella puskemme eteenpäin hankalissakin tilanteissa. Päätavoitteeni koko vaikuttamisurassani on olla osana koneistoa, jonka avulla suomalaisessa yhteiskunnassa nuorilla olisi maailman parhaat mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä.

Rasmus Teperi, opiskelija ja O’Diakon Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan, hallituksen puheenjohtajana
NAVI (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Koululaiset käyttävät lahjojaan toisten hyväksi Skotlannissa

Muistatko Raamatussa olevan vertauksen, jossa rikas mies antaa palvelijoilleen rahasummia eli talentteja ennen lähtöään matkalle? Yksi saa viisi talenttia, toinen kaksi ja kolmas yhden – jokaiselle hänen kykynsä mukaan. Palattuaan mies pyytää palvelijoitaan kertomaan, mihin he käyttivät rahat. Ne, jotka olivat sijoittaneet talentit ja kasvattaneet niiden määrää, saivat kehuja. Hän, joka pelkäsi ja piilotti rahansa, sai moitteet. Tämä vertaus palvelijoille uskotuista rahoista löytyy Matteuksen evankeliumista (Matt. 25:14–30).

Vertaus korostaa vastuuta ja luottamusta. Sitä, että Jumalan antamia lahjoja, esimerkiksi lahjakkuutta, aikaa ja resursseja tulisi käyttää hyväksi, ei piilottaa tai jättää käyttämättä. Se liittyy erityisesti kristilliseen ajatukseen uskon elämisestä tekojen kautta.

Skotlannissa sijaitseva katolinen hyväntekeväisyysjärjestö Scottish Catholic International Aid Fund eli SCIAF on vuodesta 2014 alkaen pyörittänyt koululaisten hyväntekeväisyysohjelmaa Talented Fundraisers, joka rakentuu juuri tämän vertauksen pohjalle. Tähän mennessä siihen on osallistunut noin 80 luokkaa pääasiassa katolisissa kouluissa.

Jokaisen koululaisen lahjat tulevat esille

Talented Fundraisers -varainhankintaprojekti, pohjautuu Raamatun kertomukseen ja kannustaa oppilaita elämään todeksi uskoaan. Projektissa nuorille annetaan mahdollisuus käyttää luovuuttaan, yritteliäisyyttään ja muita Jumalan antamia lahjoja. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta SCIAFin työstä ja kerätä varoja järjestölle.

Mukaan lähteneet koululuokat saavat vieraakseen SCIAFin edustajan. Hän pitää lyhyen oppitunnin Talentin vertauksesta. Tunti sisältää draamaa ja ryhmätyöskentelyä, joissa pohditaan yrittäjyyden teemaa sekä sitä, miten nuoret voivat käyttää lahjojaan palvellakseen Jumalaa ja lähimmäisiään.

Oppitunnin jälkeen koululaiset suunnittelevat jonkun tempauksen, jossa kerätään rahaa. He käyttävät lahjojaan, taitojaan ja aikaansa yhteiseen hyvään. Koululaiset ovat olleet hyvin kekseliäitä: eräs luokka rakensi linnunpönttöjä ja vinyylilevyistä tehtyä seinäkelloja ja myi niitä, yksi luokka järjesti autonpesutempauksen ja kolmas myi itse tehtyjä leivonnaisia.

Pieni pesämuna mahdollistaa keräystuloksen

Jotta lahjakkaiden varainhankkijoiden tempaukset onnistuvat, SCIAF antaa oppilaille käyttöön 60 punnan eli noin 70 euron alkupääoman. Tempauksessaan oppilaat pyrkivät kasvattamaan tätä sijoitusta mahdollisimman paljon.

”Jokainen osallistunut luokka on vähintäänkin tuplannut saamansa 60 punnan lainan. Suurin kerätty summa on ollut 1500 puntaa eli noin 1750 euroa”, SCIAFin yhteisötyöntekijä Jenna Fulton kertoo.
Kaikki kerätyt varat palautetaan SCIAFille, joka käyttää ne pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön ja hätäapuun eri puolilla maailmaa.

Luovat ideat osoittavat myötätuntoa

Parasta Lahjakkaat varainhankkijat -ohjelmassa Jenna Fultonin mukaan on nähdä oppilaiden uskomaton luovuus ja energia varainkeruussa.
”On todella inspiroivaa seurata, kuinka nuoret keksivät tuoreita ja innovatiivisia ideoita – usein sellaisia, joita emme itse edes tulisi ajatelleeksi! He tuovat ilon takaisin varainhankintaan. Iloa ja anteliaisuutta voi kasvattaa ihan tavallisena koulupäivänä”, Jenna kertoo.

Erityisen vaikuttavaa Jennan mielestä on, miten oppilaat käyttävät omia lahjojaan ja taitojaan – olipa kyse musiikista, leipomisesta, urheilusta tai tarinankerronnasta – kerätäkseen rahaa maailman köyhimmissä oloissa eläville ihmisille. Jokaisella on jotakin arvokasta annettavaa.

”Ohjelman kautta oppilaat alkavat ymmärtää, että heidän teoillaan – vaikka ne olisivat kuinka pieniä – voi olla suuri merkitys. He oivaltavat, että me kaikki olemme osa yhtä globaalia perhettä ja että jokaisella meistä on kyky toimia rakkaudessa ja solidaarisuudessa maailman lähimmäisten hyväksi. Kyse ei ole vain rahankeruusta – vaan sydänten kasvattamisesta, myötätunnon rakentamisesta ja elinikäisen oikeudenmukaisuuden ja välittämisen asenteen vahvistamisesta”, Jenna kertoo.

Lue lisää projektista sivulla https://www.sciaf.org.uk/talented-fundraisers (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Laura Koskelainen, viestintä- ja projektiasiantuntija
Suomen Caritas

Kristuksen seuraamisesta

Kristuksen seuraaminen on kristityn elämän tehtävä, lahja ja ilo. Kutsumme ihmisiä suostumaan sovintoon Jumalan kanssa ja seuraamaan Kristusta. Jumalan rakkaus vetää ihmisiä puoleensa, sillä Hän on hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala. Jumalan rakkaus ihmisiä, maailmaa ja koko luomakuntaa kohtaan on tullut todeksi Jeesuksessa Kristuksessa.

Jeesuksen elämä, opetukset ja teot ovat esimerkki siitä, mitä kristittynä eläminen tarkoittaa. Ylösnousemususkon lisäksi se on toimintaa oikeudenmukaisuuden puolesta. ”Herran Henki on ylläni: Hän asetti minut kuninkaaksi, lähetti minut julistamaan ilosanomaa köyhille, lupaamaan vangeille armahduksen ja sokeille näkökyvyn. Hän lähetti minut päästämään alistetut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta”. (Luuk 4:18-19). Tälle Jeesuksen ohjelmajulistukselle rakentuu kristittyjen yhteinen tehtävä. Jo alusta alkaen kirkolla on ollut yhteiskunnallinen ja sosiaalieettinen tehtävä toimia heikkojen, kärsivien, köyhien, sorrettujen ja alistettujen rinnalla. Kristittyjen tehtävä on lisäksi muistuttaa valtaapitäviä ja toinen toistaan siitä, että he ovat vastuussa Jumalalle valinnoistaan ja vallankäytöstään. Tässä seuraamme Jeesuksen antamaa esimerkkiä.

Kristuksen seuraaminen lähtee liikkeelle kutsusta: “Tulkaa minun mukaani, Jeesus sanoi”. (Matt 4:19) Oli Jeesukselle tavanomaista lähestyä ihmisiä kesken heidän arkisten puuhien ja pyytää heitä mukaansa. Kaikki lähtee hänestä: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Joh 15:16.) Kristuksen seuraaminen tarkoittaa sekä suhdetta häneen, että tarkoitusta. Tämä keskinäinen suhde on nöyrä ja haavoittuvainen. Kun suostumme siihen, alkaa kasvumme kohti Kristuksen kaltaisuutta sekä sisäisesti että tekojemme tasolla. Alamme havaitsemaan Jumalan keskellä taisteluja ja vastoinkäymisiä: kuinka hän voimaannuttaa ihmisiä muuttamaan sellaisia toimintatapoja, jotka tuhoavat Jumalan lahjoittamaa elämää maailmassa. Kun Kristus kutsuu meidät, se merkitsee sitä, että meistä tulee Jumalan työtovereita maailman muuttamiseksi. Kun seuraamme Kristusta, se tapahtuu juuri nyt tässä todellisuudessa. Emme majaile mennessä emmekä pakene tulevaisuuteen – vaikka meitä kannatteleekin toivo uudesta maailmasta ja tulevasta oikeudenmukaisuuden ja rakkauden valtakunnasta. Maailma, jossa seuraamme Kristusta on epävakaa, epävarma ja rikkoontunut.

Muutoksesta

Evankeliumi ja sen kuulemisesta syntyvä usko muuttaa yksilöitä ja yhteisöjä: lupaus pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä synnyttää toivon ja halun toimia niin, että Jumalan hyvyys tulee todeksi maailmassa. Tämän muutoksen synnyttää Pyhä Henki. Hän saa meidät kääntymään Jumalan puoleen ja saa aikaan mielen muutoksen ja uudistumisen. Tämä on päivittäin tapahtuva, kokonaisvaltainen uudelleen ajattelun ja toimimisen prosessi. Yhteys Kristukseen Pyhän Hengen kautta ja Jumalan elämää antavan läsnäolo kääntävät meidät myös muita ihmisiä, maailmaa ja koko luomakuntaa kohti. Tämä kohti kääntyminen on dynaaminen voima, joka saa meidät liikkeelle. Kuljemme Kristuksen tietä Pyhän Hengen ohjaamina siinä uskossa ja toivossa, että yhtä lailla kuin me olemme saaneet muuttua, yhtä lailla on meidän tehtävämme tuoda muutos yhteisöihimme.

Kuten muutos on kokonaisvaltainen, niin on tehtävämmekin. Kristityt pitävät hyvää sanomaa esillä sanoin ja teoin sekä toimimalla oikeudenmukaisuuden puolesta. Tunnistamme Jumalan luomistyön kaikki ulottuvuudet ja huomioi siksi ihmisen erilaiset hengelliset, fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet sekä ihmisen yhteyden muuhun luomakuntaan.

Kun siis kohtaamme ihmisen, kohtaamme hänet kokonaisvaltaisesti kaikkine tarpeineen. Tunnistamme hänen ihmisarvonsa ja toimijuutensa, emmekä näe häntä hyväntekeväisyyden kohteena. Tunnistamme toisessa ihmisessä Kristuksen: ”Te annoitte minulle vaatteet, kun olin alaston. Te huolehditte minusta, kun olin sairas. Te tulitte katsomaan minua, kun olin vankilassa.” (Matt 25: 35-36).  Kun palvelemme toisiamme, kannamme toistemme taakkoja ja jaamme resurssejamme vastavuoroisuuden hengessä, teemme vain sen mikä meidän kuuluukin tehdä. Ymmärrämme, että olemme kaikki riippuvaisia toinen toisistamme ja luomakunnasta. Olemme olemassa toisiamme ja luomakuntaa varten.

Kati Kemppainen, missiologian erityisasiantuntija
Suomen Lähetysseura

Luonnon voi ottaa lukuisilla teoilla huomioon. Jokainen voi löytää toimintatapansa, mutta tarvitaan mielenmuutos ja tahto parannukseen. Kaikilla teoillamme on seurauksensa luomakunnassa. Olemme tottuneet näkemään ja puhumaan minun ja Jumalan suhteesta. Usko on henkilökohtainen asia. Toisinaan muistamme ottaa minun ja Jumalan lisäksi huomioon sinut, toisen ihmisen. Olemme pitäneet itsestään selvänä muita luotuja ympärillämme, Jumalan luomia eläviä, niitä, joita ilman emme kuitenkaan tule toimeen. Toivoisin, että yhdessäkään kristillisessä tilaisuudessa ei enää keskityttäisi vain ihmiseen, vaan muistettaisi, miten me ihmiset olemme osa luomakuntaa. Läheisempi suhde luomakuntaan tekee hyvää luomakunnalle, mutta ennen kaikkea ihmiselle.

Pyhästä Franciscus Assisilaisesta (1881-1226) tiedetään, että hän oli eläinten ystävä. Legendojen mukaan hän kesytti suden ja saarnasi linnuille. Ystävälleni, joka oli vuosia sitten saanut minulta kuulla perusasioita Franciscuksesta, tuli tietämättäni ajankohtaiseksi tutustua lisää Franciscukseen. Tavatessamme hän huudahti ihmeissään, että kuinka Franciscuksella olikaan laaja, avoin ja toiminnallinen suhde luomakuntaan.

Franciscukselle luonto muodosti elämän, kaiken luodon kudoksen, johon hän kietoutui osaksi. Franciscus eli vapaaehtoisen köyhänä. Hänelle se ei tarkoittanut teoreettista ideologiaa, vaan hengellisen kääntymyksensä myötä hän tahtoi vapautua maalliseen tavaraan ja materiaan sidotun energian kahleista kohtaamaan päivittäin Vapahtajan, lähimmäisen ja kaiken luodun tasavertaisesti sisaruksinaan. Hän vetäytyi rukoilemaan, mutta enemmän hän oli koko ajan jakamassa elämää muun luodun kanssa ja toimimassa sen hyväksi.

Franciscus valitsi köyhyyden. Hän haastaa meidät maailman mittakaavassa hyväosaiset pohtimaan: voisinko seurata hänen esimerkkiään. Vaikkakaan en luopuisi kaikesta kerralla, voisinko jatkuvasti yksinkertaistaa elämääni, tulla vähitellen köyhemmäksi. Todellinen vapaus on avoimessa luodun kohtaamisessa. Jokainen omistettu tavara, asia ja raha sitoo meitä. Sitä kaikkea pitää huoltaa, ostaa ja myydä. Ajatuksemme ja tunteemme ovat sitä enemmän kiinni materiassa, mitä enemmän omistamme.  Kun luontoa ei voi enää nähdä hyödyn välineenä, siihen muodostuu henkilökohtaisempi, syvenevä suhde. Ihmisenä ei enää halua, että sisaruksiamme eläimiä ja kasveja riistetään turhaan meille tuotettuihin esineisiin. Ihmisenä, osana luomakunnan kudosta iloitsee ja kärsii luonnon kanssa ja haluaa puolustaa sitä.

Kuulin äskettäin tarinan keskiajalta hyönteisistä, jotka tuhosivat ihmisten viljelmiä. Sen sijaan, että ne olisi myrkytetty tai muulla tavalla vain tuhottu, kylässä järjestettiin oikeudenkäynti viljelijät vastaan hyönteiset. Siihen aikaan tunnistettiin, että hyönteisilläkin oli oikeus elämään ja niillä oli tärkeä tehtävä osana ekosysteemiä. Hyönteisten ja ihmisten elämää pyrittiin eri vaihtoehdoin sovittamaan yhteen.

Luontoon on hyvä hakeutua siksikin, että muistuttaa ihmiselämän merkityksellisyydestä, samalla suuruudesta ja pienuudesta. Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Ps 8: 4-5. Kuolema, joka on kauhistus ja tappio kaupungin hektisessä ihmisvilinässä kännyköistä somevirtoja tuijottavien ihmisten joukossa, onkin metsässä, kedolla tai veden äärellä luonnollinen päätös yhden luontokappaleen elämälle, jonka ajan ja tarkoituksen Jumala viisaudessaan tietää.

Unelmoin, että jumalanpalveluksien ja kirkkojen tilaisuuksien jälkeen ihmisten sielut ovat ravitut tavalla, joka ei jää tunnelmoimaan omiin oloihin, vaan että jokainen tekisi aina ulos lähtiessään päättäväisesti iloiten ainakin yhden teon luomakuntamme hyväksi.

Katri Kuusikallio (TSSF) Suomen fransiskaanisen kolmannen sääntökunnan jäsen 

Tästä voit lukea edellisen vuoden Vastuuviikon artikkelit:

Olohuone-projekti (Diakonissalaitos)

Walk in terapia