Armenian apostolisen kirkon pappismunkki isä Voskan (Robert Voskanyan) opiskelee parhaillaan luterilaisen kirkon stipendillä teologiaa Suomessa Itä-Suomen yliopistossa ja kantaa mukanaan sekä ikivanhaa kirkollista perintöä että vahvaa kutsua kristittyjen väliseen yhteyteen. On sopiva hetki tutustua häneen, sillä Kristittyjen ykseyden rukousviikon (18.-25. tammikuutta) rukous- ja mietiskelyaineisto ammentaa juuri Armenian hengellisestä perinnöstä.
Armenian apostolinen kirkko, joka on osa orientaaliortodoksista kirkkoperhettä, kuuluu kristikunnan vanhimpiin. Armenia oli ensimmäinen valtio, joka otti kristinuskon viralliseksi uskonnokseen jo vuonna 301. Tämä pitkä historia ei ole vain menneisyyttä – se elää rukouksissa, veisuissa ja kirkon tavassa ymmärtää kristittyjen ykseys.
”Yksi kirkkomme kauneimmista ja tunnusomaisimmista piirteistä ovat pyhät hymnit. Ne kantavat syvää teologiaa ja hengellisyyttä”, isä Voskan sanoo.
Kutsumus syntyi lapsuudessa
Tie pappeuteen alkoi varhain. Lapsuuden muistot kirkosta ovat vahvoja, ja kutsumuksen juuret ovat perheessä ja hengellisissä esikuvissa.
”Äitini toi minut ja veljeni kirkkoon jo hyvin nuorena. Olen hänelle siitä syvästi kiitollinen. Myös isä Avetis antoi minulle ensimmäiset perustat kristilliseen uskoon ja jakoi kanssani rikkaan hengellisen kokemuksen.”
Nämä vaikutteet johdattivat hänet Gevorkian teologiseen seminaariin Pyhän Etšmiadzinin äitikirkon yhteydessä – Armenian apostolisen kirkon hengelliseen keskukseen.
Ensimmäisenä armenialaisena stipendiaattina Suomessa
Kun kutsu teologisiin opintoihin Suomessa tuli, päätös syntyi nopeasti. Isä Voskan opiskelee Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon stipendillä yhden lukuvuoden ajan. Hän on ensimmäinen stipendiaatti, jonka luterilainen kirkko on kutsunut Suomeen Armeniasta ja toiveissa on, että vastaavaa yhteistyötä kirkkojen välillä voidaan jatkaa myös tulevaisuudessa.
Taustalla isä Voskanilla oli palvelutyö Dadivankin luostarissa Vuoristo-Karabahin alueella. Matka Suomeen ei kuitenkaan ollut mutkaton, vaan vaihto-opiskeluvuotta valmisteltiin lopulta useamman vuoden ajan byrokraattisten haasteiden takia, matkustusasiakirjoja piti esimerkiksi hankkia paikan päältä Moskovan lähetystöstä.
”Olin kuullut paljon suomalaisen koulutuksen korkeasta tasosta. Nyt voin vahvistaa, että maine pitää paikkansa.”
Isä Voskan kertoo, että kohtaamiset luterilaisten pappien kanssa ovat olleet merkityksellisiä.
”Sekä Armeniassa että täällä Suomessa olen kohdannut paljon luterilaisia pappeja. Se on jotain todella kaunista. Kristuksessa eri kirkkojen edustajat tulevat veljiksi ja sisariksi.”
Ykseys arjessa ja rukouksessa
Kristittyjen ykseys ei näyttäydy isä Voskanille ensisijaisesti asiakirjoina vaan elettynä todellisuutena. Suomessa asuva reilun tuhannen ihmisen armenialainen yhteisö kokoontuu milloin luterilaisiin, milloin ortodoksisiin kirkkoihin, koska omaa armenialaista kirkkorakennusta ei ole.
”Kirkot ovat avanneet ovensa meille anteliaasti, jotta voimme viettää pyhää liturgiaa.”
Yhteyttä pidetään myös digitaalisesti. WhatsApp-ryhmä kokoaa yhteen Armenian yhteisöä, ja sen kautta isä Voskan voi jakaa päivittäisiä saarnoja, rukouksia ja hengellisiä ajatuksia. Yksi erityinen hetki oli joulun vietto Helsingin tuomiokirkossa.
”Pystyimme tammikuun alussa viettämään armenialaisen joululiturgian siellä. Olen siitä erityisen kiitollinen luterilaisille pappisystäville.”
Tulevaisuus ekumenian palveluksessa
Ekumeeninen työ ei ole isä Voskanille uusi alue. Ennen Suomeen tuloaan hän työskenteli Armenian kirkon ekumeenisten suhteiden toimistossa.
”Sain siellä merkittävää kokemusta kirkkojen välisestä vuoropuhelusta. Toivon voivani jatkossakin edistää ekumeenista yhteistyötä.”
Kristittyjen ykseyden rukousviikko saa hänen sanoissaan konkreettisen sisällön: yhteinen rukous, jaettu liturginen tila ja toisten kirkkojen kunnioittava kohtaaminen.
”Ykseys ei synny vain neuvottelupöydissä. Se syntyy, kun rukoilemme yhdessä ja tunnistamme toisissamme Kristuksen.”