Kristittyjen ykseyden rukousviikko 2026

On vain yksi ruumis ja yksi Henki,
niin kuin myös se toivo,
johon teidät on kutsuttu,
on yksi.

(Ef. 4:4)

Kristittyjen ykseyden rukousviikon tämän vuoden rukoukset ja mietiskelyt ovat Armenian apostolisen kirkon uskovien valmistelemia yhdessä Armenian katolisen ja evankelikaalisten kirkkojen veljien ja sisarten kanssa. Nämä aineistot kehitettiin, kirjoitettiin ja niistä keskusteltiin Armenian apostolisen kirkon historiallisessa hengellisessä ja hallinnollisessa keskuksessa, Armeniassa sijaitsevassa Pyhän Etšmiadzinin äitihiippakunnassa.

Samaan aikaan sijoittuivat myös mirhan (Muron, pyhä öljy) pyhittämisen ja äitikatedraalin uudelleenvihkimisen inspiroivat juhlallisuudet 28.-29. syyskuuta 2024 kymmenen vuoden aikana tehtyjen laajojen katedraalin kunnostustöiden jälkeen. Tämä muistotilaisuus tarjosi Armenian kansalle ja valmisteluryhmän jäsenille ainutlaatuisen tilaisuuden juhlia ja mietiskellä yhteistä kristillistä uskoa, joka vielä tänäänkin elää ja tuottaa hedelmää kirkoissamme. Nämä aineistot perustuvat Armenian kansan käyttämiin vuosisatoja vanhoihin jumalanpalvelus- ja rukousperinteisiin sekä Armenian muinaisissa luostareissa ja kirkoissa syntyneisiin veisuihin, joista vanhimmat ovat peräisin jo kolmesataaluvulta. Vuoden 2026 kristittyjen ykseyden rukousviikko kutsuu hyödyntämään tätä yhteistä kristillistä perintöä ja paneutumaan entistä syvemmälle Kristuksen yhteyteen, hänen, joka yhdistää kristityt kaikkialla maailmassa.

Ykseys on enemmän kuin pelkkä ihanne, se on kristillisen identiteettimme ytimessä oleva Jumalan määräys. Ykseys edustaa kirkon kutsumuksen ydintä – kutsua heijastaa elämän harmonista ykseyttä Kristuksessa monimuotoisuutemme keskellä. Tämä jumalallinen ykseys on lähetystehtävämme keskiössä, ja sitä ylläpitää meille yhtenäisen päämäärän asettaneen Jeesuksen Kristuksen syvä rakkaus. Kuten apostoli Paavali vakuuttaa kirjeessään efesolaisille: ”On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.” (4:4). Tämä tälle vuodelle valittu raamatunjae kiteyttää kristittyjen ykseyden teologisen syvyyden.

Jumalan kutsu ykseyteen kaikuu jo varhaisimmista ajoista lähtien kaikkialla Raamatun pyhissä kirjoituksissa. Vanhasta testamentista alkaen Abramin vetoomus Lootille korostaa jumalallista halua rauhaan ja sopusointuun uskovien kesken: ” Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme.” (1. Moos. 13:8). Vaikka heidän tiensä lopulta erosivatkin, korostaa Abramin kehotus sopusointuun ja keskinäiseen kunnioitukseen rauhallisen elämän merkitystä. Tämä jumalallinen ohje jatkuu 3. Moos. 19:18:ssa, jossa Jumala käskee: ” Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.” Tällaiset käskyt muistuttavat meitä siitä, että anteeksiantamus ja rakkaus ovat elintärkeitä uskonyhteisön ykseyden säilyttämiseksi.

Psalmeissa juhlitaan Jumalan kansan ykseyden kauneutta ja julistetaan: ”Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!” (Ps. 133:1). Tämä kuvaa ja korostaa ykseyden merkitystä Jumalan suunnitelmassa hänen kansalleen. Sananlaskut toisaalta varoittavat eripurasta Jumalan kansan keskuudessa ja opettavat, että Jumala ei siedä niitä, jotka kylvävät riitaa veljien ja sisarten välille (Sananl. 6:19), sekä opettavat, että kärsivällisyys ja anteeksianto ovat välttämättömiä sopusoinnun ylläpitämiseksi (Sananl. 19:11).

Uudessa testamentissa Jeesus Kristus nostaa ykseyden käsitteeseen hengellisen ulottuvuuden, joka heijastaa hänen ja Isän välistä syvää suhdetta. Hänen seuraajiensa ykseys ei ole pelkästään ristiriitojen poissaoloa, vaan syvä, hengellinen side, joka heijastaa Pyhän Kolminaisuuden ykseyttä. Jeesuksen rukous Johanneksen evankeliumissa 17:21 kehottaa uskovia olemaan yhtä, niin kuin hän ja Isä ovat yhtä, ja osoittaa, että ykseytemme perustuu suhteeseemme Kristukseen ja yhteiseen tehtäväämme jakaa ilosanomaa. Jeesuksen peruskäsky rakastaa toisiamme niin kuin hän on rakastanut meitä (Joh. 13:34-35) vahvistaa, että tämä rakkaus on ykseytemme ydin. Tämä uhrautuva ja epäitsekäs rakkaus on sekä yhteisömme side että ensisijainen todistus siitä, että olemme hänen opetuslapsiaan. Jeesuksen rukous, että ykseytemme voisi toimia todistuksena maailmalle (Joh. 17:23), on kestävä osoitus hänen jumalallisesta tehtävästään.

Apostolit toistavat tätä teemaa opetuksissaan. Paavalin kirjeissä korostetaan kirkon ykseyden merkitystä ja kehotetaan elämään kutsumuksemme arvoisesti nöyrinä, lempeinä, kärsivällisinä ja rakkaudessa (Ef. 4:1-3). Paavalin näkemys ykseydestä Room. 12:6:ssa osoittaa Kristuksen ruumista rakentavien lahjojen moninaisuuden. Hänen vetoomuksensa sopusointuisten suhteiden puolesta 2. Kor. 13:11:ssä ja Fil. 2:1-2:ssa kehottaa uskovia olemaan yksimielisiä ja yhtä henkeä sitoutumisessaan Kristukseen, mikä vahvistaa Jumalan tarkoittamaa ykseyttä, joka tunnustaa erilaisuutemme.

Ef. 4:4 tiivistää Paavalin opetukset ykseydestä ja korostaa tässäkin yhteydessä, että Kristuksen seuraajat ovat ”yksi ruumis ja yksi Henki”, yhden toivon yhdistäminä. Tämä vertauskuva osoittaa, että kirkko on yksi kokonaisuus, joka ylittää maantieteelliset, kansallisuuteen, etnisyyteen ja traditioihin perustuvat esteet. Paavali käyttää vertauskuvaa kirkosta Kristuksen ruumiinakuvaamaan sen ykseyttä jäsentensä erilaisuudessa. Hän kirjoittaa korinttilaisille: ”Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. ” (1. Kor. 12:12).

Kolossalaisille Paavali kirjoittaa tarkemmin Kristuksen roolista erilaisista jäsenistä koostuvan yhtenäisen ruumiin päänä: ”Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta.” (Kol. 1:18). Vaikka kirkko näin ollen koostuu monista osista, toimii se yhtenäisenä kokonaisuutena. Jokaisella jäsenellä on ainutlaatuinen rooli, joka edistää kirkon koko elämää ja tehtävää. Kun tunnustamme, että olemme Kristuksessa osa yhtä maailmanlaajuista ruumista, rohkaisee se maailmanlaajuiseen yhteistyöhön hänen evankeliuminsa levittämisessä ja ihmiskunnan palvelemisessa, jolloin painopiste siirtyy sisäisistä erimielisyyksistämme yhteiseen tehtäväämme. Sitä vastoin, jos Herran suuri lähetyskäsky mennä maailmaan ja tehdä kaikki kansat opetuslapsiksi (Matt. 28:19) rajoitetaan etnisten, maantieteellisten tai sosioekonomisten rajojen määrittelemiin yhteisöihin, riistetään tuolloin kyseisiltä yhteisöiltä yksi Herran itsensä asettamista kirkon olemuksellisista perusteista – hänen seuraajiensa maailmanlaaja ykseys.

”Yhden ruumiin” käsite Ef. 4:4:ssä kuvastaa myös kirkon luonnetta. Kristinusko ylittää kansojen ja kulttuurien rajat yhdistäen uskovat maailmanlaajuisesti uskossa ja toivossa. Tämä Ilmestyskirjan 7:9:ssä ennalta nähty yhteys, jossa kaikki kulttuurit, heimot, kansat ja kielet ovat edustettuina, antaa uskoville voimaa ja rohkaisua, ja vahvistaa heidän yhteyttään Kristuksen ruumiissa.

Korostaessaan kristittyjen ykseyden merkitystä Paavali lisää ”yhden Hengen”, jolla hän viittaa Pyhään Henkeen, joka ylläpitää tätä yhteyttä ja antaa kirkolle voiman täyttää lähetystehtävänsä. Pyhä Henki on uskovien hengellisen elämän ja ohjauksen lähde, joka varmistaa, että kirkon erilaiset jäsenet ovat yhtä uskossa ja tehtävässään. Henki edistää uskovien välistä syvää, hengellistä yhteyttä, joka ylittää erot ja luo siteen, joka kuvastaa Pyhän Kolminaisuuden ykseyttä. Tämä yhteinen hengellinen side on perusta sovinnolle, se ohjaa uskovia maailmanlaajuisesti ja varustaa heidät tehokkaaseen todistukseen ja palveluun. Tämä maailmanlaajuinen ohjaus auttaa sovittamaan erilaiset uskonilmaisut yhteen kirkon ydintehtävän kanssa.

Apostoli laajentaa kirkon ykseyttä koskevaa opetusta edelleen Ef. 4:4:ssä todetessaan, että kaikki kristityt on kutsuttu ”yhteen toivoon” pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Tämä ”yksi toivo” tarkoittaa, että kaikki uskovat pyrkivät samaan päämäärään – iankaikkiseen elämään Kristuksessa. Tämä on kristillisen elämän perimmäinen päämäärä ja motivaatio, joka tarjoaa kaikille uskoville yhteisen näyn ja tarkoituksen yhdistäen heidät uskon matkalla ja jokapäiväisessä elämässä. Tämä yhdessä jaettu näky ylittää tunnustukselliset ja kulttuuriset erot ja rohkaisee kristittyjä toimimaan yhdessä kaikin mahdollisin tavoin. Se, että teemme ”yhteisestä toivosta” kristillisen kutsumuksemme päämäärän, määrittelee kirkkoon kuulumisemme osallisuudeksi maailmanlaajasta pelastuksen ja ikuisen elämän toivon yhteisöstä.

Maailmassa, jossa kristillisen uskon traditiot ja ilmaisut ovat moninaisia ja usein jakautuneita, Ef. 4:4 muistuttaa meitä siitä, että kaikki uskovat ovat osa Kristuksen ”yhtä ruumista”. Tässä ykseydessä ei ole kyse yhdenmukaisuudesta vaan yhteisestä sitoutumisesta kristillisen uskon ydintotuuksiin. Kun erilaisista taustoista tulevat kristityt kokoontuvat aidosti ja vilpittömästi yhteen saavuttaakseen yhteisen päämäärän ja vision, toimii se voimakkaana todistuksena Pyhän Hengen muuttavasta voimasta.

Armenian apostolinen kirkko tarjoaa meille käytäntöjensä ja opetustensa kautta syvällistä pohdintaa Kristuksen maailmanlaajan ruumiin ykseyden olemuksesta, ei pelkästään käsitteenä vaan elävänä ja hengittävänä todellisuutena. Liittyessään uskontunnustukseen uskovaiset julistavat uskovansa ”yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon” ja tunnustavat siten tämän ykseyden keskeisen merkityksen hengelliselle elämälleen. Täydellisimmän ilmaisunsa tämä sitoutuminen ykseyteen saa kirkon kokoontuessa eukaristiaan, jossa yhteisön rukoukset eivät koske ainoastaan kristittyjä kaikkialla maailmassa ja heidän hengellisiä johtajiaan vaan myös kirkon ykseyttä. Joka sunnuntaina liturgiassa uskovat syleilevät toisiaan ja laulavat: ”Kirkko on tullut yhdeksi”, mikä toimii konkreettisena osoituksena heidän yhteisestä uskostaan ja tavoitteestaan.

Armenian kirkon ja sen johtajien rikas, marttyyrikuolemia täynnä oleva historia kertoo heidän vankkumattomista ponnisteluistaan ja kestävyydestään kristillisen uskon säilyttämiseksi Armeniassa ja sitä ympäröivällä alueella. Kirkon sisäisen ykseyden tulisi ylittää sen opillinen tunnustus. Juuri yhteiset kokemukset syventävät heidän hengellistä identiteettiään ja vahvistavat heidän yhteistä todistustaan. Hyväksyessään ja eläessään todeksi tätä ykseyttä Armenian apostolinen kirkko ei vain kunnioita pyhiä perinteitään vaan myös osallistuu merkittävällä tavalla Kristuksen maailmanlaajan kirkon laajempaan ykseyteen. Tämä pohdinta kutsuu meitä tunnistamaan ja vaalimaan ykseyden muuttavaa voimaa sekä omissa uskonyhteisöissämme että laajemmassa kirkossa.

Hengelliseen kypsyyteen kuuluu se, että hyväksymme erilaisuutemme ja pyrimme ykseyteen samalla tarmolla kuin opilliseen tarkkuuteen. Vahvuutemme piilee kyvyssämme heijastaa Kristusta ykseydessämme ja osoittaa hänen rakkauttaan ja armoaan maailmalle. Kun elämme todeksi tätä jumalallista kutsua, täytämme tehtävämme ja kunnioitamme Kristusta edistäen hänen valtakuntaansa maan päällä.

Ottakaamme vastaan tämä jumalallinen kutsu ykseyteen, ei abstraktina ihanteena vaan uskomme elävänä ilmaisuna. Maailmassa, jossa kirkollisten perinteiden ja tunnustuskuntien sisäiset ja väliset erimielisyydet haavoittavat Kristuksen ruumista, on apostolin kutsu ykseyteen osoitettu jokaiselle meistä, ei ainoastaan erillään olevina kirkollisina yhteisöinä vaan myös yhteisöissämme olevina yksilöinä. Eläessämme ykseydessä emme ainoastaan todista Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkaudesta ja voimasta, vaan myös ilmennämme hänen opetustensa ydintä. Kun tuemme toisiamme ja iloitsemme erilaisista lahjoistamme ja kyvyistämme, mietiskelkäämme Kristuksen sydäntä ja edistäkäämme hänen työtään maan päällä.

Kutsumme

Päivän jae

Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti (Ef. 4:1).

Muita raamatunkohtia

Miika 6:6-8

Ps. 133

Mark. 3:13-15

Mietiskely

Ef. 4:1:ssä Paavali korostaa, että on tärkeää ”elää saamanne kutsun arvoisesti”. Tämä liittyy olennaisesti kristillisen yhteisön ykseyteen. Evankeliumi kutsuu jakautuneen yhteiskunnan keskellä uskovia ylittämään esteet ja edistämään sovintoa. Jumala kutsuu meitä elämään todeksi hänen arvojaan uskovien yhteisössä. Sovittaessamme käyttäytymisemme tämän kutsun mukaiseksi emme ainoastaan heijasta Kristuksen opetuksia vaan myös edistämme Kristuksen ruumiin ykseyttä ja kasvua. Tämän kutsun tunnistaminen ja omaksuminen on keskeistä sille, että voimme elää todeksi kristillisen yhteisön todellista olemusta sekä vaalia sopusointuista ja toisia tukevaa yhteyttä.

Kysymys pohdittavaksi

Miten sen pohtiminen, mitä on Ef. 4:1:ssä kuvattu ”elämisellä saamanne kutsun arvoisesti”, innostaa teitä edistämään aktiivisesti ykseyttä paikallisesti ja laajemmissa kirkollisissa yhteisöissänne?

Rukous

Valon Jumala,

sinä olet kutsunut meidät pimeydestä valoosi.

Anna meidän vastauksemme kutsuusi

johtaa meitä tavoittelemaan aktiivisesti sovintoa

ja jakamaan valoasi maailmassa.

Aamen.

Päivän jae

Auttakoon rakkaus teitä aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä tulemaan toimeen keskenänne (vrt. Ef. 4:2).

Muita raamatunkohtia

Sak. 7:8-10

Ps. 25:6-10

Luuk. 10:30-36

Mietiskely

Apostoli Paavali kehottaa meitä elämään kristillisesti saamamme kutsun arvoisesti ja antamaa meille sitä varten syvällisiä sosiaalisia ohjeita. Hän kehottaa uskovia ”aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä” ”tulemaan toimeen keskenämme” rakkaudessa (Ef. 4:2). Tämä jumalallinen kutsu ei ole vain henkilökohtaista vaeltamista, vaan se ilmenee elävästi vuorovaikutuksessamme toisten kanssa. Paavali korostamat neljä hyvettä – nöyryys, lempeys, kärsivällisyys ja suvaitsevaisuus – ovat kaikki ratkaisevia rakkaudellisten suhteiden vaalimisessa. Näiden hyveiden ilmentäminen merkitsee toisten lähestymistä aidon nöyryyden hengessä, lempeyden osoittamista myös niitä kohtaan, jotka koettelevat kärsivällisyyttämme, sekä kärsivällisyyttä niitä kohtaan, jotka haastavat meitä. Siihen kuuluu mitä syvällisimmin toisten kanssa ”toimeen tuleminen” erilaisuudestamme huolimatta. Tämä heijastaa rakkautta, joka ylittää kaikki maalliset erot ja ilmentää Jumalan armon rajatonta myötätuntoa.

Kysymys pohdittavaksi

Miten Efesolaiskirjeessä mainitut nöyryyden, lempeyden, kärsivällisyyden ja suvaitsevaisuuden hyveet voivat auttaa meitä uskovia selviytymään paikallisten kristillisten yhteisöjemme erimielisyyksistä ja voittamaan ne?

Rukous

Herra Jeesus Kristus,

sinä osoitat meille tavan olla kärsivällisiä toisiamme kohtaan nöyryydessä ja lempeydessä.

Johdattakoon tiellemme loistava valosi meitä kohti ykseyttä

ja auttakoon se meitä parantamaan hajaannuksen ja välinpitämättömyyden tuottamat haavat,

jotka usein erottavat yhteisöjä toisistaan.

Aamen.

Päivän jae

Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. (Ef. 4:3).

Muita raamatunkohtia

Jes. 11:6-9

Ps. 86:8-13

Joh. 14:27-31

Mietiskely

Rauha on ratkaiseva tekijä kirkon ykseyden vaalimisessa. ”Rauhan side” Ef. 4:3:ssa merkitsee elintärkeää ja aktiivista periaatetta, joka ei ainoastaan yhdistä vaan myös ylläpitää kristillisen yhteisön ykseyttä. Kristus, Rauhan Ruhtinas (vrt. Jesaja 9:5-6), saarnasi rauhaa ja sovintoa. Rauha on Hengen hedelmä (Gal. 5:22), sekä lahja että Hengen työn tulos. ”Rauhan side” on aktiivinen voima, joka ylläpitää kirkon yhteenkuuluvuutta ja pitää erilaiset jäsenet yhdessä taustojen tai mielipiteiden eroista huolimatta. Rauha edistää merkityksellisiä suhteita, jolloin uskovat voivat toimia sopusointuisesti keskenään ja antaa helpommin anteeksi toisilleen. Paavali korostaa, että todellinen ykseys edellyttää jatkuvaa sitoutumista rauhaan. Se edellyttää aktiivista rauhan vaalimista ja edistämistä jäsenten välillä.

Kysymys pohdittavaksi

Miten Pyhän Paavalin opetus siitä, että rauha on Hengen hedelmä, vaikuttaa päivittäisessä vuorovaikutuksessamme ja yhteisöjemme sisäisissä suhteissa erityisesti silloin, kun tarvitaan sovintoa tai anteeksiantoa?

Rukous

Herra Jeesus Kristus,

sinä olet Rauhan Ruhtinas.

Vahvista rauhan sidettä keskuudessamme ja levottomassa maailmassamme.

Muuta kaikkien sotaa käyvien sydämet; kosketa kaikkien sodan runtelemien haavoja.

Rukoilemme erityisesti Armenian ja Artsakhin kansan

sekä heidän sukulaistensa puolesta kaikkialla maailmassa.

Anna rakkautesi valon loistaa kaikkiin maailmamme pimeisiin paikkoihin

ja jouduta sen päivän tuloa, jolloin kaikki kansat saavat elää rauhassa ja oikeudenmukaisuudessa.

Aamen.

Kutsuttuina yhteen toivoon

Päivän jae

On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. (Ef. 4:4).

Muita raamatunkohtia

5. Moos. 6:4-9

Ps. 24:1-6

Joh. 17:20-26                      

Mietiskely

Ef. 4:4:ssä apostoli Paavali korostaa kirkkoa maailmanlaajuisesti sitovaa syvää ykseyttä. Tämä ykseys juontaa juurensa yhteen Henkeen ja yhteen toivoon, jotka yhdistävät kaikkia kristittyjä heidän uskossaan. Pyhä Henki puhalsi helluntaipäivänä kirkon maailmanlaajuisen lähetystehtävän tuleen. Tämä sama Henki antaa meille voimaa ja ruokkii yhteistä lähetystehtäväämme tänä päivänä vaalien kansojen ja kulttuurien rajat ylittävää maailmanlaajaa kirkkoa. Yhteinen toivomme Jeesuksen Kristuksen kautta tulevasta pelastuksesta on tämän ykseyden kulmakivi, joka yhdistää eri kansat yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi kirkoksi. Tämä ainutlaatuinen toivo ja yksi Henki, jonka kautta meidät on kastettu ja uudistettu, määrittelevät meitä kristittyinä. Tehtävämme on varmistaa, että tämä ykseys ei jää vain käsitteeksi vaan että se on elettyä todellisuutta, joka vahvistaa yhteistä lähetystehtäväämme ja rakkauttamme toisiamme kohtaan.

Kysymys pohdittavaksi

Millä tavoin voimme kirkkoina tai yhteisöinä hyväksyä haasteen yhdestä kutsustamme säilyttäen samalla oman ainutlaatuisen identiteettimme ja perinteemme?

Rukous

Jeesus Kristus,

sinä toit meidät kaikessa moninaisuudessamme yhteen omaksi perheeksesi ja kirkoksesi.

Kun kohtaamme niin monia tilanteita maan päällä,

joissa toivo on väistynyt epätoivon ja haavoittuneiden sydänten tieltä,

uudista sinä toivomme Pyhän Hengen työhön muuttaa maailmaa.

Lähetä meidät levittämään tätä toivoa kaikille kaikkialla.

Sinä olet todellinen Valo, joka karkotat synnin pimeyden

ja loistat sydämiimme ikuisen rakkautesi iloa ja toivoa.

Aamen.

Päivän jae

Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! (Ef. 4:5).

Muita raamatunkohtia

Sak. 14:6-9

Ps. 100

Matt. 28:16-20

Mietiskely

Apostoli Paavali korostaa Ef. 4:5:ssä, että kaste lujittaa kristittyjen ykseyttä merkitsemällä yksilöiden liittymistä kirkon yhteyteen ja vahvistamalla heidän yhteisen sitoutumisensa samaan Herraan.  Kaste luo kirkon kollektiivisen identiteetin, sillä me olemme yhtä Herran ruumiissa. Tämä sakramentti muistuttaa meitä voimakkaasti siitä, että vaikka kirkon jäsenet voivat tulla eri taustoista, ylittää heidän ykseytensä uskossa ja kasteessa kaikki erot. Keskittymällä näihin yhdistäviin elementteihin kirkko voi juhlia monimuotoisuuttaan ja pysyä samalla lujasti yhdessä. Tämä haastaa meitä asettamaan yhteisen identiteettimme Kristuksessa kaiken erilaisuutemme edelle, mikä vahvistaa kaikkia kristittyjä yhdistävää sidettä.

Kysymys pohdittavaksi

Millaisia yhteistyöaloitteita voivat eri yhteisömme tehdä sen eteen, että voisimme juhlia ja elää todeksi yhteistä uskoamme Jeesukseen Kristukseen ja kasteen kautta syntynyttä ykseyttä?

Rukous

Jumalan Henki ja tosi Jumala,

joka laskeutui Jordanin virralla ja ylähuoneessa;

joka valaisi meidät kasteen pyhässä altaassa,

me olemme tehneet syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan,

puhdista meidät jälleen jumalisella tulellasi,

niin kuin kerran apostolit tulisilla kielillä.

Armahda luotujasi ja erityisesti meitä.

Aamen.

Pyhää Nerses Armollista mukaillen

Päivän jae

Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. (Ef 4:6).

Muita raamatunkohtia

1. Kun. 8:56-60

Ps. 148:7-13

Matt. 5:44-48

Mietiskely

Ef. 4:6:ssa Pyhä Paavali korostaa Jumalan syvää ykseyttä ja julistaa, että ”Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa”. Jumala on sekä tuonpuoleinen, kaiken takana oleva, että tämänpuoleinen, aktiivisesti läsnä luomakunnassaan. Tämä perustavaa laatua oleva totuus kutsuu kirkkoa ilmentämään ja elämään todeksi ykseyttä, jonka juuret ovat yhteisessä uskossa yhteen tosi Jumalaan, joka on kaikkien uskovien Isä. ”Kaikkien” tarkoittaa sitä, että jokainen Jumalan kuvaksi luotu ihminen kuuluu Jumalan hallinnon alle. Yhden Jumalan palvominen luo vahvan ykseyden siteen kristittyjen välille. Aivan kuten perheenjäseniä yhdistää rakkaus vanhempaansa kohtaan, kutsutaan kristittyjä olemaan yhtä kiintymyksessään samaa Isäänsä kohtaan. 

Kysymys pohdittavaksi

Miten kuva Jumalasta kaikkia rakastavana ja huolehtivana Isänä voidaan sisällyttää kirkollisten yhteisöjemme lähetys- ja palvelutehtävään tavalla, joka edistäisi entistä yhteisempää kristillistä todistusta maailmassa?

Rukous

Me tunnustamme uskossa ja ylistämme sinua, rakastava Isä,

sillä sinä olet taivaassa yli sanojen ja maan päällä yli ymmärryksen,

Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta.

Hellässä huolenpidossasi sinä olet kaiken alku ja täyttymys.

Kunnia ikuisesti sinulle, Isä,

Pojan ja Pyhän Hengen kanssa.

Aamen.

Pyhää Grigor Narekilaista mukaillen

Päivän jae

Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa. (Ef. 4:7).

Muita raamatunkohtia

Jer. 1:4-9

Ps. 131

Matt. 25:14-18

Mietiskely

Kirkot ja kaikki paikallisyhteisöt ovat erilaisia Jumalalta saamassaan ykseydessä sen armolahjan mukaan, jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa Jumalan valtakunnan rakentamiseksi. Nämä hengelliset lahjat on antanut yksi Herra, yhdessä kasteessa, yhtä tarkoitusta varten. Erilaisuus ykseydessä: tämä on kirkon ainutlaatuinen Kristus-keskeinen rikkaus ja voima Pyhän Hengen liikkeessä.

Kysymys pohdittavaksi

Miten suhteemme muuttuvat, jos hyväksymme, että lahjojen erilaisuus ei ole syy vastakkainasetteluun ja kilpailuun vaan keskinäiseen vahvistumiseen ja jakamiseen?

Rukous

Herra Jeesus Kristus,

sinä olet lahjoittanut meille

Pyhän Hengen vaikutuksesta yhdessä kasteessa,

ihmeellistä armoa ja moninaisia lahjoja

ruumiisi, kirkon, rakentamiseksi.

Anna meille nyt valmius

arvostaa täysin lahjojesi moninaista rikkautta

ja käyttää niitä täysimääräisesti

evankeliumin leviämisen edistämiseksi.

Tätä rukoilemme sinun nimessäsi.

Aamen.

Päivän jae

Hän antoi lahjat varustaakseen kaikki Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden (vrt. Ef. 4:11-13).

Muita raamatunkohtia

Sananl. 9:10-12

Ps. 119:97-104

Joh. 17:3-7

Mietiskely

Apostoli Paavali tiivistää Ef. 4:13:ssa näyn Kristuksen ruumiista kolmeen keskeiseen osa-alueeseen: ykseyteen uskossa, kypsyyteen tuntemisessa ja täyteyteen Kristuksessa. Kypsyys tulee Jeesuksen Kristuksen yhä syvemmästä tuntemisesta. Tämä on elämää muuttavaa tuntemista, joka johtaa meitä uudistumaan mieleltämme ja toteuttamaan sitä käytännössä teoilla eikä vain älyllisellä ymmärryksellä. Me muistutamme häntä yhä enemmän ja enemmän, kun opimme tuntemaan hänet paremmin. Tämä tunteminen edellyttää sekä hänen opetustensa opettelua että niiden uskollista elämistä todeksi päivittäin. Tavoitteenamme kristittyinä on ”Kristuksen täyteyttä vastaava kypsyys”. Se merkitsee sitä, että meistä tulee kaikin tavoin yhä enemmän Jeesuksen kaltaisia: että rakastamme niin kuin hän rakastaa, palvelemme niin kuin hän palvelee ja heijastamme hänen luonnettaan.  Meitä kutsutaan arvioimaan hengellistä matkaamme, etsimään ykseyttä toistemme kanssa, kasvamaan Jumalan Pojan tuntemisessa ja tavoittelemaan hänen täyteyttään meissä.

Kysymys pohdittavaksi

Miten me kasvamme Kristuksen tuntemisessamme ja annamme tämän muokata tekojamme, ajatuksiamme ja ihmissuhteitamme?

Rukous

Oi Kristus, maailman tosi valo,

tee sieluni kelvolliseksi näkemään kirkkautesi valon

että saisin iloita, kun kerran kutsut minua,

ja levätä hyvien asioiden toivossa

oikeamielisten asuinsijoilla

aina sinun suuren tulemisesi päivään asti.

Armahda luomakuntaasi,

ja minua, suurta syntistä.

Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.

Nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.

Aamen.

Psalmi 36:6-10

₆Herra, sinun armosi on avara kuin taivas,

pilviin ulottuu sinun totuutesi.

₇Vanhurskautesi on vuoria korkeampi

ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.

Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

₈Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!

Sinun siipiesi suojaan

rientävät ihmislapset.

₉Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin

ja annat heidän juoda ilosi virrasta.

₁₀Sinun luonasi on elämän lähde,

sinun valostasi me saamme valon.

Johannes 13:34-35

₃₄Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. ₃₅Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.

Efesolaiskirje 4:1-6

 ₁Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, ₂aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. ₃Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. ₄On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.

Psalmi 146:6-9

₆Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren

ja kaiken mitä niissä on.

Herra on iäti uskollinen.

₇Herra hankkii oikeutta sorretuille,

nälkäisille hän antaa leipää.

Herra päästää vangitut kahleista,

₈hän antaa sokeille näön

ja nostaa maahan painetut jaloilleen.

Herra rakastaa oikeamielisiä,

₉hän suojelee muukalaisia

ja tukee leskiä ja orpoja,

mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.

Jaakob 2:1-9

₁Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. ₂Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, ₃niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: »Istu tähän, tässä on hyvä paikka»? Köyhälle te sen sijaan sanotte: »Seiso sinä tuossa», tai: »Istu tähän lattialle jalkojeni viereen.» ₄Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne? Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein?

₅Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville. ₆Mutta te häpäisette köyhän. Eivätkö juuri rikkaat sorra teitä ja raahaa teitä oikeuden eteen? ₇Eivätkö juuri he herjaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?

₈Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi», te teette oikein. ₉Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi.

Luukas 6:31-36

₃₁»Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. ₃₂Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. ₃₃Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. ₃₄Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. ₃₅Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.₃₆»Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.

Johdanto

Maailman vanhimpiin kristillisiin yhteisöihin lukeutuva Armenian apostolinen kirkko on keskeisesti vaikuttanut armenialaisten hengellisen ja historiallisen identiteetin muotoutumiseen jo lähes kahden vuosituhannen ajan. Tämän 300-luvun alussa perustetun kunnioitetun instituution juuret ulottuvat aina apostolien aikaan saakka ja se on enemmän kuin uskonnollinen organisaatio ilmentäen kansallista kestävyyttä, kulttuuriperintöä ja hengellistä rohkeutta. Hengellisen ohjauksen lisäksi kirkko on suojellut armenialaisia perinteitä, kieltä ja arvoja erityisesti vastoinkäymisten ja vieraan vallan aikana. Kirkko toimii vielä nykyäänkin voiman ja lohdun lähteenä armenialaisille. Tämä korostuu erityisesti Vuoristo-Karabahin konfliktin ja Artsakhin alueen väestön siirtymisen kaltaisten haasteiden keskellä. Kirkko on yhä uskon, yhtenäisyyden ja jatkuvuuden merkki armenialaisille eri puolilla maailmaa, jonka lisäksi sen näkemykset saavat vastakaikua laajemmassa globaalissa kristittyjen yhteisössä.

Historiallinen perusta

Armenian apostolisen kirkon juuret ovat syvällä jo ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla Armeniaa

evankelioineiden apostolien Thaddeuksen ja Bartolomeuksen opetuksissa. Kristinusko alkoi kuitenkin kukoistaa Pyhän Gregorios Valontuojan, Armenian ensimmäisen virallisen katolikoksen (patriarkan) johdolla. Armeniasta tuli vuonna 301 jKr. ensimmäinen valtio, joka otti kristinuskon valtionuskonnokseen kuningas Tiridates III:n johdolla. Tämä teki Armeniasta uskon edelläkävijän kauan ennen kuin Rooman valtakunta omaksui kristinuskon.

Jerevanin lähellä sijaitseva Pyhän Etšmiadzinin äitihiippakunta toimii Armenian apostolisen kirkon hengellisenä ja hallinnollisena keskuksena. Pyhän tradition mukaan Pyhä Gregorius sai Jumalalta näyn, jossa Kristus laskeutui taivaasta ja löi maahan kultaisella vasaralla osoittaen siten paikan Armenian ensimmäiselle katedraalille. Tämä näky johti pyhän Etšmiadzinin katedraalin rakentamiseen. Katedraali kuuluu maailman vanhimpiin kirkkoihin ja symboloi Armenian apostolisen kirkon ja sen uskovien välistä kestävää yhteyttä. Äitihiippakunta on vuosisatojen ajan pysynyt hengellisyyden ja kirkon auktoriteetin keskuksena, joka ohjaa uskovia ja säilyttää armenialaista kristillistä perintöä.

Ainutlaatuiset perinteet ja kulttuuri-identiteetti

Armenian apostolinen kirkko kuuluu orientaaliortodoksiseen perinteeseen, jota leimaavat omat erityiset teologiset ja liturgiset käytännöt. Sen muinaisten kristillisten tapojen ja armenialaisten kulttuurivaikutteiden muokkaamat rituaalit ilmaisevat syvää kunnioitusta ja hengellistä syvyyttä. Klassisella armenian kielellä vietetty jumalanpalvelus ja kirkon sakramentit koostuvat vuosisatoja vanhoista veisuista, suitsukkeista ja koristeellisista kirkkotekstiileistä, jotka luovat ilmapiirin, joka yhdistää uskovat varhaiseen kirkkoon.

Liittyen laajempaan orientaaliortodoksiseen kommuunioon Armenian apostolinen kirkko seuraa kolmen ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen opetusten mukaisesti apostolista opetusta Pyhästä Kolminaisuudesta ja Kristuksen täydestä jumaluudesta ja ihmisyydestä. Kirkko tunnustaa, että Kristus kärsi, hänet ristiinnaulittiin, hän nousi kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaaseen, sekä odottaa hänen paluutaan kunniassa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tämä kristologinen ymmärrys vaikuttaa syvällisesti kirkon teologiseen ajatteluun ja on muokannut sen ekumeenisia suhteita kautta historian. Kasteen sakramentin kautta armenialaiset syntyvät uudelleen Kristuksessa ja tulevat ehtoollisen sakramentin ja eukaristian juhlan kautta osallisiksi jumalallisesta elämästä. Kirkko tunnustaa, että profeettoja ja apostoleja innoittanut Pyhä Henki, innoittaa edelleen uskovia ja ohjaa kirkkoa, joka on yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen. Kirkko toimittaa yhden kasteen ja julistaa kuolleiden ylösnousemusta, ikuista tuomiota ja lupausta ikuisesta elämästä taivaan valtakunnassa.

Hengellisen tehtävänsä ohella kirkko on vaikuttanut merkittävästi armenialaisen kulttuurin kehitykseen. Sillä oli ratkaiseva rooli armenialaisten aakkosten keksimisessä ja armenialaisen kirjallisuuden ja taiteen kukoistuksessa, mukaan lukien monumentaalinen hanke, jossa Raamattu käännettiin armeniaksi. Kirkko on toiminut armeniankielen sekä armenialaisen kirjallisuuden ja taiteen suojelijana vieraanvallan kuten arabien, mongolien, persialaisten ja ottomaanien valtakuntien aikana. Luostareista tuli tällöin oppimisen ja kulttuurintuotannon keskuksia, jotka säilyttivät käsikirjoituksia ja edistivät armenialaista kristillistä identiteettiä ilmentävää uskonnollista taidetta. Jopa Neuvostoliiton ateismin aikana kirkko säilytti hiljaisen mutta sitkeän läsnäolonsa ja tuki Armenian kansan hengellisiä ja kulttuurisia tarpeita.

Kirkon rooli Armenian elämässä

Armenian apostolinen kirkko on ollut läpi Armenian myrskyisän historian elintärkeä Armenian kansan selviytymiselle ja kestävyydelle. Se on tarjonnut jatkuvuutta ja vakautta vainojen, pakkosiirtolaisuuden ja kansanmurhien keskellä. Vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhan aikana kirkosta tuli kärsivien turvapaikka, joka tarjosi lohtua ja säilytti toivon valoisammasta tulevaisuudesta. Kirkko muistaa tätä traagista tapahtumaa vuosittain kunnioittaen marttyyrien muistoa ja työskennellen kansanmurhan tunnustamisen ja oikeuden toteutumisen puolesta.

Kirkolla on edelleen nyky-Armeniassa merkittävä vaikutusvalta kansalliseen elämään. Armenia koki uskonnollisen herätyksen Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991, ja Armenian apostolinen kirkko sai takaisin keskeisen asemansa yhteiskunnassa. Kirkko osallistuu nykyään aktiivisesti sosiaalisiin, koulutuksellisiin ja hyväntekeväisyyshankkeisiin, jotka liittyvät köyhyyteen, terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Se myös tukee diasporassa eläviä armenialaisia yhteisöjä, edistää yhtenäisyyttä ja varmistaa, että armenialaiset perinteet ja usko säilyvät elinvoimaisina armenialaisten keskuudessa kaikkialla maailmassa.

Ekumeeniset suhteet ja maailmanlaaja toiminta

Armenian apostolisella kirkolla on rikas ekumeeninen perinne, jossa se on pyrkinyt rakentamaan siltoja muiden kristillisten yhteisöjen kanssa. Se on käynyt viime vuosikymmeninä vuoropuhelua eri tunnustuskuntien, kuten roomalaiskatolisen, ortodoksisten ja protestanttisten kirkkojen kanssa etsien yhteistä perustaa säilyttäen samalla oman ainutlaatuisen perintönsä. Kirkon osallistuminen Kirkkojen maailmanneuvostoon ja sen suhteet Vatikaaniin ja muihin ekumeenisiin elimiin osoittavat sen sitoutumisesta kristittyjen ykseyteen ja keskinäiseen yhteisymmärrykseen.

Kirkon ekumeeniset ponnistelut ulottuvat kristinuskoa laajemmalle ja käsittävät uskontojen välisen vuoropuhelun muiden uskontojen kuten islamin kanssa. Nämä vuoropuhelut ovat edistäneet rauhaa ja yhteisymmärrystä erityisesti alueella, jota leimaa uskonnollinen monimuotoisuus ja historialliset jännitteet. Armenian kirkko on tässä hengessä osallistunut maailmanlaajuisiin keskusteluihin uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta, ympäristönsuojelusta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, mikä heijastaa sen sitoutumista rakkauden, myötätunnon ja kunnioituksen arvoihin monimutkaisessa maailmassa.

Johdanto

Neuvostoliiton hajoaminen ja Armenian itsenäistyminen vuonna 1991 merkitsi maalle merkittävää käännekohtaa, joka johti uskonnollisen ja kulttuurisen identiteetin elpymiseen. Armenian ekumeeninen tilanne on muuttunut huomattavasti kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana. Muutokselle on ollut leimallista Armenian apostolisen kirkon elpyminen, uusien kristillisten tunnustuskuntien syntyminen sekä pyrkimykset uskontojen väliseen yhteistyöhön.

Armenian apostolisen kirkon elpyminen

Maailman vanhimpiin kristillisiin kirkkoihin lukeutuva Armenian apostolinen kirkko koki renessanssin Neuvostoliiton ateismin päätyttyä. Uskonnollista toimintaa rajoitettiin neuvostoaikana ankarasti, ja monia kirkkorakennuksia käytettiin toisiin tarkoituksiin tai jätettiin rappeutumaan. Uudelleen saatu uskonnonvapaus antoi kirkolle mahdollisuuden palauttaa asemansa armenialaisen identiteetin ja hengellisyyden kulmakivenä.

Elpyminen alkoi kirkon kiinteistöjen kunnostamisella ja seminaarien uudelleen avaamisella. Näitä ponnisteluja johti Pyhän Etšmiadzinin äitihiippakunta, joka on Armenian apostolisen kirkon hengellinen ja hallinnollinen keskus. Kirkko myös keskitti toimiaan papistonsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen, uskonnonopetuksen edistämiseen ja vuosikymmeniä tukahdutettujen liturgisten perinteiden palauttamiseen.

Uusien kristillisten tunnustuskuntien syntyminen

Neuvostoliiton hallinnon romahdettua Armeniassa syntyi erilaisia kristillisiä tunnustuskuntia ja uskonnollisia liikkeitä. Aiemmin maan alla toimineet evankelikaaliset ja muut protestanttiset kirkot alkoivat perustaa virallisia seurakuntia ja rakentaa omia jumalanpalveluspaikkojaan. Kasvu kohdistui muun muassa Armenian evankeliseen kirkkoon, joka juontaa juurensa 1800-luvulle. Myös helluntailiikkeet ja karismaattiset liikkeet saivat jalansijaa erityisesti nuorempien, nykyaikaisia jumalanpalvelusmuotoja etsivien armenialaisten keskuudessa. Nämä tunnustuskunnat tarjosivat uusia teologisia näkökulmia ja jumalanpalvelustapoja, mikä lisäsi maan uskonnollista monimuotoisuutta. Armenian apostolisen ja Armenian evankelisen kirkon välillä on toiminut viimeiset 15 vuotta erityinen komitea, jossa keskustellaan kirkkojen välisen yhteistyön eri puolista. Yhteistyö koskee ainoastaan kirkon sosiaalista ja diakonista tehtävää Armeniassa.

Muiden uskonnollisten vähemmistöjen elämä Armeniassa

Armenian kolmanneksi suurin etninen vähemmistö jesidien ja venäläisten jälkeen ovat assyrialaiset, joita oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan noin 2500–3000. He kuuluvat pääasiassa Idän apostoliseen kirkkoon, tosin pieni yhteisö kuuluu myös kaldealaiskatoliseen kirkkoon. Suurin osa assyrialaisväestöstä on keskittynyt Araratin alueen Verin Dvinin ja Dimitrovin kyliin, Arzniin Kotaykin alueella ja Nor Artagersiin Armavirin alueella. Armenialaisten ja assyrialaisten suhteita ovat jo pitkään leimanneet lämpö ja ystävyys, joka perustuu yhteiseen historiaan ja jaettuihin tragedioihin kuten osmanien Turkin ensimmäisen maailmansodan aikana tekemiin kansanmurhiin. Assyrialaisilla on myös selvä kulttuurinen asema Armeniassa ja heillä on neljä julkista koulua, joissa opetetaan heidän kieltään uusarameaa. Assyrialaisten yhteisö on myös edustettuna Armenian parlamentissa. Armenian apostolisen kirkon ja Idän apostolisen kirkon väliset suhteet ovat samaan tapaan veljelliset. Tätä korosti katolikos-patriarkka Mar Awa III:n virallinen vierailu Armeniaan vuonna 2021, jolloin hän tapasi kaikkien armenialaisten katolikoksen Karekin II.

Uskontodialogi ja ekumeeniset pyrkimykset

Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana Armeniassa on pyritty määrätietoisesti edistämään uskontodialogia ja ekumeenista yhteistyötä. Armenian apostolinen kirkko on säilyttänyt ensisijaisuutensa, mutta se on osallistunut toimintaan muiden kirkkojen kuten Armenian katolisen kirkon ja Armenian evankelisen kirkon kanssa muun muassa Armenian Raamattuseuran ja KMN:n Pyöreän pöydän diakoniasäätiön toiminnan kautta.

Armenian apostolinen kirkko ja Iranin islamilaisen kulttuurin ja viestinnän järjestö ovat vuodesta 2010 lähtien käyneet aktiivista dialogia ekologisista kysymyksistä ja uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta. Yhteistyötä vahvisti Iranin islamilaisen kulttuuri- ja viestintäorganisaation johtajan Mohammad Mehdi Imanipourin vierailu Pyhän Etšmiadzinin äitihiippakuntaan ja virallinen tapaaminen hänen pyhyytensä Karekin II:n kanssa.

Haasteet ja mahdollisuudet

Edistymisestä huolimatta Armenian ekumeenisella kentällä on edessään useita haasteita. Niiden lisäksi maallistumisen ja materialismin lisääntyminen Armenian nyky-yhteiskunnassa haastaa kaikkien uskonnollisten instituutioiden vaikutusvallan.

Nämä haasteet tarjoavat kuitenkin myös mahdollisuuksia ekumeenisen yhteistyön kasvattamiselle. Neuvostovallan aikaisten vainojen ja niistä selviytymisen yhteinen historia tarjoaa kristillisille yhteisöille yhteisen pohjan vahvempien siteiden rakentamiseen. Kasvava kiinnostus armenialaisen kulttuuri- ja uskontoperinnön säilyttämiseen tarjoaa mahdollisuuden yhteistyöhön erilaisissa hankkeissa.

Loppuyhteenveto

Armenian ekumeeninen tilanne viimeisten 30 vuoden aikana kuvastaa uskonnollisen elämän voimakasta muutosta ja kehitystä. Armenian apostolisen kirkon elpyminen ja uusien kristillisten tunnustuskuntien syntyminen ovat muokanneet maan hengellistä ja kulttuurista identiteettiä. Kun Armenia jatkaa selviytymistään nykymaailman monimutkaisissa kysymyksissä, on ekumenian hengellä keskeinen osa harmonisen ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä.