Hengellinen aineisto

Moos. 10:17–19
Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.

Roomalaiskirje 13:8–10
Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt »Älä tee aviorikosta», »Älä tapa», »Älä varasta», »Älä himoitse», samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Matteus 5:38–48
»Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.
»Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.

Kun Johannes kuuli vankilassa Kristuksen teoista, hän lähetti oppilaansa kysymään: »Oletko sinä se odotettu, vai odotammeko jotakuta toista?» Jeesus vastasi: »Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat näkevät, rammat kävelevät ja kuurot kuulevat. Ihosairaat paranevat, kuolleet heräävät eloon ja köyhille julistetaan ilosanoma. Onnellinen se, joka ei pety minuun.» Kun kysyjät olivat menneet, Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: »Mitä te oikein lähditte katsomaan asumattomalle seudulle? Ruokoako, jota tuuli heiluttaa? Mitä odotitte näkevänne? Hienosti pukeutuneen miehenkö? Kuninkaiden palatseista te sellaisia löydätte. Mitä te sitten lähditte katsomaan, profeettaako? Profeettaapa hyvinkin, ja minä sanon teille, että hän on jotain vielä suurempaa. Hän on se, josta on kirjoitettu:
’Minä lähetän viestinviejäni edelläsi. Hän valmistaa sinulle tien.’ – Matt 11:2-10

Jos sinulta kysytään, kuka on vaikuttanut omaan Jumalasuhteeseesi, kuka tulee mieleen? Kuka on sinulle kertonut Jumalasta ja Jeesuksesta – isoäiti, vanhempi, vai kenties joku muu elämääsi vaikuttanut? Omalta osaltani omaan uskonpolkuuni – ja sitä kautta uravalintaan – on ehkä erityisesti vaikuttanut rippikouluopettajani vuodelta 2005.

Jumala- ja Jeesussuhde voivat meillä ihmisillä muuttua. Lapsuuden usko, mikäli se henkilöllä on, voi muuttua myöhemmällä iällä kivenkovaksi, lujaksi, uskoksi.  Joku voi myös kohdata Jeesuksen ja kolmiyhteisen Jumalan vasta myöhemmällä iällä, muuttaessaan uuteen maahan tai uudelle paikkakunnalle.

Uskontoon on aina liittynyt ihmettely, kysyminen ja pohdinta. Näin oli asia myös Johanneksen kanssa päivän evankeliumissa: kuka Jeesus on? Arkaan ja kyselevään, vaikkakin ehkä suoraan, kysymykseen Jeesus antaa vastauksen: hän on se, joka pystyy auttamaan hädänalaisia, köyhiä, ja vammaisia.

Elämme nyt kirkkovuodessa adventtiaikaa. Valmistaudumme kohtaamaan Jeesuksen jälleen jouluna. Mutta olemmeko tähän kohtaamiseen valmiita? Kuulemmeko edelleen profeetan julistuksen: valmistakaa kuninkaalle tie?

Jeesus ei syntynyt valmiiseen maailmaan, vaan keskelle pimeyttä tuodakseen valon mukanaan. Me voimme tehdä maailmasta omalta osaltamme paremman, mutta täydellisen täyttymyksen saamme vasta silloin, kun Herra Jeesus tulee luoksemme.

Missä epäoikeudenmukaisuuden keskelle tulee oikeus, sinne tulee Herra. Ja minne Jeesus tulee, sinne tulee armo ja totuus. Adventti, jouluun valmistautuminen, on sekä tehtävä että harras pyyntö: tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan.

Tässä vaiheessa on pakko tehdä tunnustus: evankeliumin vammaisuuskuva, ainakin suoralta kädeltä luettuna, on jo pitkään vaivannut minua. Vammaisia henkilöitä on varmasti monenlaisia eikä kaikkien mielipiteitä voi lyöttää yhteen, mutta itse ajattelen vammaisuuden olevan oma itseäni, osa minuutta.

Ensi lukemalta evankeliumin vammaisuuskuva ei ole mairitteleva: Jumalalle kelpaavat vain näkevät, kuulevat, kävelevät ja ne, joilla ei ole tauteja tai sairauksia. Mutta tässä piileekin evankeliumin juju: meidän tulee raivata Herralle tie. Hänen luokseen on jokainen meistä kutsuttu – pyörätuolinkäyttäjät, sokeat, kuurot, alkoholi- ja huumeongelmaiset. Meidän tehtävämme on tehtävä tie Herran luokse esteettömäksi. Jokainen asiaton ennakkoluulo, halventava huulenheitto ja turha tuomio on siivottava pois niin, että portit Herran luokse olisivat auki ja kaikki kukat saisivat kukkia.

Jumalan valtakuntaa kuvataan Raamatussa suuriksi pidoiksi, joihin kaikki ovat tervetulleita, erityisesti ”köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat”. Meidän tehtävämme on valmistaa Herralle tie ja tuoda Jumalan valtakuntaa tähän maailmaan. Tässä me voimme onnistua, jos raivaamme omasta toiminnastammekin esteet aidoille yhdenvertaisille toimintamahdollisuuksille.

Sillä meidät kaikki on kutsuttu Jumalan armoon. Otatko sinä kutsun vastaan?

Antti Björklund on Suomen ev.-lut. kirkon pappi