Kristilliset kirkot ovat olemassa evankeliointia eli hyvän sanoman julistamista varten. Samoin voimme ajatella, että myös ekumenia on olemassa sitä varten, että kaikki kirkkokunnat yhdessä voisivat antaa vakuuttavan todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta. Kristittyjen sisäinen ykseys ei näin ollen ole lopullinen päämäärämme, vaan ykseys on väline sille, että voisimme uskottavasti todistaa Herrastamme Jeesuksesta. Ekumenian suunta on näin ulospäin: Jeesuksen jäähyväisrukouksen (Joh. 17) sanoin meidän tulee olla yhtä, jotta maailma voisi uskoa.
Tänään maailma voi monin tavoin huonosti. Epävarmuus ja vastakkainasettelu leimaavat yhteiskuntia. Erityisen huolestuttavaa on nuorten tulevaisuususkon horjuminen, myös meillä Suomessa. Siksi kristittyjen sanomalle on nyt erityisesti tilaa ja tarvetta. Maailma odottaa hyvää, toivoa tuovaa sanomaa. Mutta samalla maailma, ja erityisesti nuoriso, kysyy, kuka puhuu ja millä äänellä. Jos kirkkojen ääni on kovin hajallaan, viestimme hämärtyy. Siksi kristittyjen ykseys ei ole sivuseikka, vaan uskottavuuden ehto.
Ykseys ei toki tarkoita eri kristillisten perinteiden erojen kieltämistä. Päinvastoin, kirkkojen tulee puhua rehellisesti myös siitä, mikä meitä vielä erottaa. Vain rehellisyys ja avoimuus synnyttävät luottamusta. Tarvitaan sekä rohkeutta kohdata toisen näkökulma että nöyryyttä tunnustaa, ettei kukaan omista totuutta yksin. Ekumenia on yhdessä tiellä kulkemista, kohti syvempää ymmärrystä ja yhteyttä Kristuksessa Jeesuksessa, joka yksin on tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6).
Kun kirkot löytävät yhteisen äänen, niiden merkitys yhteiskunnassa vahvistuu. Suomen Ekumeeninen Neuvosto tekee tässä tärkeää työtä tuomalla eri kristillisiä kirkkoja ja yhteisöjä yhteen ja tekemällä niiden työtä näkyväksi ja kuuluvaksi maassamme. Yhteinen todistus ei tarkoita, että kaikesta ollaan samaa mieltä, vaan että olennaisessa voidaan puhua yhdessä ja yhdellä äänellä.
Silti kirkkojen ääni ei voi jäädä yleiseettiseksi puheeksi. On helppoa puhua arvoista, joista kaikki ovat samaa mieltä, mutta kristillisen uskon ydin ei ole pelkkä sosiaalietiikka. Kirkon tehtävä on julistaa Jeesusta Kristusta, ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Herraa, meidän vapahtajaamme. Ilman tätä ydintä kirkon sanoma menettää voimansa eikä maailma kuule sitä pelastavaa sanomaa, jota se niin kovin kaipaa.
Siksi kirkkojen ääni yhteiskunnassa ei lopulta voi olla muu kuin Jeesus Kristus itse. Kun kirkot elävät ykseydessä ja todistavat hänestä yhdessä, niiden hyvä sanoma kantaa. Maailma ei tarvitse niinkään lisää puhetta, vaan sitä toivoa, joka ei ole turha – ja sitä kirkko voi tarjota vain pysymällä uskollisena Herralleen Kristukselle.
+Raimo Goyarrola, Helsingin katolisen hiippakunnan piispa,
Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallituksen varapuheenjohtaja.