Viime aikoina on herättänyt huolta ja keskustelua se, kuuluuko kirkkojen ääni varsinkin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, kun maallistuminen tyhjentää kirkkoja ja samalla liudentaa niiden historiallista asemaa mielipidevaikuttajina tai totuudesta muistuttajina. Suurin kirkkojenvälinen yhteistyöjärjestö eli Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) on kirkkojen yksi väline, kun ne pyrkivät vaikuttamaan kansainvälisesti ja tuomaan näkökohtia päätöksentekoon esimerkiksi YK:ssa, Euroopan instituutioissa taas Euroopan kirkkojen konferenssin kautta. Ekumeenisten järjestöjen kannanotot tarjoavat peilauspintaa myös kansalliseen kirkolliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Julkilausumat heijastavat tieteellistä, poliittista ja ekumeenista keskustelua ja viestivät olennaisia piirteitä sitä, mitä merkittävä osa kirkkojen yhteisöstä näistä asioista ajattelee omista eettisistä lähtökohdistaan käsin ja yhdessä kaikkien hyvän tahdon ihmisten kanssa.
KMN:n ylin päättävä toimielin eli yleiskokous tuottaa julkilausumia, samoin sen hallitus (executive committee) ja keskuskomitea, joka käyttää ylintä päätösvaltaa yleiskokousten välillä. Tämän lisäksi pääsihteeri ja moderaattori voivat antaa omia julkilausumiaan ja toimia tässä yhteistyössä myös muiden kirkkoliittojen kuten Euroopan kirkkojen konferenssin kanssa. Kannanotoilla pyritään antamaan kirkkojen perusteltu ääni ajankohtaiseen eettiseen keskusteluun ja toimintaan. Lausumia voidaan nykytermein pitää osoituksena ”julkisesta teologiasta” eli kirkon uskon ja teologian pohjalta muodostettuina, yhteiskunnalliseenkin keskusteluun suunnattuina eettisinä kannanottoina.
Ekumeenisen liikkeen kannanotot ja Suomen kirkot
Suomessakin on syytä arvioida kirkkoliittojen julkilausumien antamia impulsseja täkäläiselle kirkolliselle keskustelulle ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston toiminnalle kirkkojen äänenä tällä hetkellä ja tulevina vuosina. Lähtökohtana on, että kirkolla on omasta uskostaan ja siitä nousevista arvoista käsin – kokonaisvaltaisen mission ajatuksen mukaisesti – annettavaa myös yleiselle keskustelulle hyvästä ja kestäville arvoille perustuvasta yhteiskunnasta. Tämä on oikeastaan sisään rakennettua jo positiivisen uskonnon- ja katsomuksenvapauden ajatukseen sekä siihen tosiasiaan, että ihmisoikeusperustaisen ajattelun taustalla on pitkälti kristinuskon perinne. Siitä löytyy eettisiä ja motivoivia voimavaroja vastata myös ekokatastrofin haasteisiin
Pohjoismaissa on pitkään korostettu kultaisen säännön etiikkaa ja luonnollista moraalilakia yhteisenä eettisenä perustana yhteiskunnalle. Moniarvoisessa ja sekulaarissa toimintaympäristössä tulee kuitenkin ottaa laajemmin huomioon eri uskonnollisten perinteiden ja ajatussuuntien oma anti. 1900-luvun lopulla suomalaisessa Luther-tutkimuksessa painotettu uskon ja rakkauden yhteys uskossa läsnäolevan Kristuksen kautta muodostaa osaltaan pohjaa kokonaisvaltaiselle teologiselle ajattelulle, jossa myös politiikan eettinen ulottuvuus tulee esiin. Nyttemmin uskon ja rakkauden yhteyteen liitetään uusitestamentillisesti usein myös toivo, koska sitä uhkakuvien maailmassa kipeästi tarvitaan. Esimerkkinä siitä, miten on nähty tärkeäksi kirkkojen äänen tuominen esiin suomalaisessa yhteiskunnassa ovat esimerkiksi SEN:n organisoimien tapaamisten myötä annetut kirkonjohtajien kannanotot sekä se, että niin vuoden 2019 kuin vuoden 2023 eduskuntavaaleja ajatellen vaikkapa Suomen evankelis-luterilainen kirkko määritteli omat hallitusohjelmatavoitteensa. Nyt eurovaalien alla teemana on ”lähimmäisen puolella”.
Sosiaalieettinen vaikuttaminen kirkkojen äänenä on kuulunut Kirkkojen maailmanneuvoston keskeisiin tehtäviin aina sen perustamisesta alkaen toisen maailmansodan jälkeen Amsterdamin yleiskokouksessa 1948. Esimerkiksi rauhan teema on ollut kautta vuosikymmenten esillä ja myös siihen liittyvät ideologiset ristipaineet ja pyrkimykset instrumentalisoida maailmanjärjestöä oman ideologian ajajaksi. Viime vuosikymmeninä keskeiseksi tavoitteeksi on noussut ydinaseista vapaan maailman edistäminen, mikä on nykyisten sotaisten kehityskulkujen myötä entisestään ajankohtaistunut.
Teemoja pohdittavaksi
Mitä aiheita sitten meillä tulisi vaikkapa KMN:ssa ajankohtaisten eettisten teemojen suhteen pohtia? Yksi esimerkki on se, että useampien olisi hyvä olla selvillä siitä, mitä tarkoittaa konkreettisesti ottaen se, että teknologian etiikkaa sovellettaessa tulee noudattaa varovaisuuden periaatetta tehtäessä päätöksiä innovaatioiden soveltamisesta. Tulee varmistua tutkimuksen ja kokemusten keräämisen kautta siitä, että ne ovat riittävän turvallisia. Ajankohtainen keskusteluteema on myös vaikkapa se, miten varmistetaan riittävä turvaverkko niille, jotka joutuvat työttömiksi kiihtyvän automatisaation ja tekoälyn teollisten sovellusten myötä. Pohdintaa osallisuuden turvaamisesta on syytä jatkaa myös meillä.
Keskustelua vaatisivat myös vaatimus juomakelpoisen veden turvaamisesta kaikille ilmastonmuutoksen edetessä ja vesijättien kasvattaessa voittojaan, kansainvälinen ennaltaehkäisevä kielto täysin automaattisten asejärjestelmien kehittämiselle, vaatimus maailmanlaajasta moratoriosta CRISPR-geenisaksia soveltavan teknologian käytölle ihmisen genomiin, sosiaalisen median ja muiden digitaalisten alustojen väärinkäyttö sekä väkivaltaisten tietokone- ja nettipelien vahingolliset vaikutukset ja myös Big Datan soveltamisen uhat. Olennaista on yksittäisten kysymysten ohella kiinnittää huomiota taustalla olevaan ihmis- ja jumalakuvaan sekä ihmisen ja koneen väliseen pysyvään eroon kristinuskon näkökulmasta.
Nämä eivät siten ole vain ”sosiaalieettisiä” vaan kristilliseen luomis-, jumala- ja ihmiskäsitykseen liittyviä teemoja, joiden käsittely kuuluu yhteen hengellistä elämää hoitavan ja sen ruokkimiseen pyrkivän elämäntavan kanssa.
Tomi Karttunen
johtava asiantuntija, ekumenia ja teologia, Suomen ev.-lut. Kirkkohallitus
SEN:n hallituksen jäsen