Hautaan siunaamisen hyvä ekumeeninen käytäntö on Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallituksen 8.2.2014 hyväksymä asiakirja. Siinä esitetään periaatteita ja näkökohtia, joita tulisi ottaa huomioon silloin, kun kirkkokunnat kohtaavat arkun äärellä. Asiakirja listaa kahdeksan teesiä, jotka auttavat hautaan siunaamisen järjestelyissä erityisesti silloin, kun vainajan uskonvakaumus on toinen kuin omaisilla.
Asiakirjassa todetaan muun muassa, että vainajan jäsenyys kristillisessä seurakunnassa on riittävä osoitus katsomuksesta ja toivomus hautaan siunaamisen toimittamisen tavasta. Jos hautausjärjestelyistä sovitaan jossain muualla kuin vainajan omassa seurakunnassa, kuolemasta ja hautausjärjestelyistä on hyvissä ajoin oltava yhteydessä hänen omaan seurakuntaansa.
Milloin vainaja on ollut aktiivinen myös muussa kristillisessä yhteisössä, kuin siinä jonka jäsenenä hän on pysynyt, toivotaan, että seurakunnat voivat tehdä yhteistyötä hautaan siunaamisessa.
Soveltuvin osin hyvät periaatteet myös uskontojen kesken
Hautaan siunaamisen hyvä ekumeeninen käytäntö koskee kristillisten kirkkojen yhteistyötä. Soveltuvin osin sen periaatteita voidaan noudattaa myös yli uskontojen rajojen. Hyvä uskontojen välinen yhteistyö hautaan siunaamisessa edellyttää kuitenkin huolellisia neuvotteluja ja tarkkaa sopimista uskontokuntien välillä. Suomessa vallitsee hyvä yhteistyö erityisesti islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon kesken. SEN:n kannalta on toivottavaa keskustella niiden ja muiden uskontojen edustajien kanssa hautaan siunaamisesta ja muista elämänkaaren taitekohdista ja niihin liittyvistä pyhistä toimituksista.
Pitkän aikavälin keskustelua
Hautaan siunaamisen käytäntöjä on SEN:ssa käsitelty eri vuosikymmenillä. 1991 tuotiin asia syyskokouksen käsittelyyn neuvoston jäsenyhteisöjen piirissä tehdyn tiedustelun puitteissa. Asia oli ollut esillä opillisten kysymysten jaostossa ja ruotsinkielisessä jaostossa. Syyskokouksen keskustelu liittyi tuolloin meneillään olleeseen ev.lut. kirkon kirkkojärjestyksen valmistelutyöhön.
Tällä kertaa asia tuli esiin SEN:n jäsenkirkkojen taholta eri yhteyksissä. Paikallisen ekumenian jaosto hoiti asian valmistelua ja selvitti erityisesti kuinka sitä parhaiten edistetään ev.lut. kirkon säädösten ja virallisten ohjeitten kannalta. Tältä pohjalta teesit laadittiin.
Vainajan katsomusta kunnioittaen
Suomessa hautausmaiden hoito on annettu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tehtäväksi. Tämä on todettu hyväksi ja toimivaksi käytännöksi. Luterilaisen kirkon enemmistöaseman vuoksi on usein helpointa toimittaa hautaan siunaaminen luterilaisen kirkon toimesta. Viime aikoina on tullut esiin tapauksia, joissa vainajan katsomusta ei ole otettu huomioon hautaan siunaamista suunniteltaessa. Vähemmistökirkkoihin kuuluvia vainajia on siunattu luterilaisin menoin, eikä vainajan omaan seurakuntaan tai yhteisöön ole oltu yhteydessä asiassa.
Suomessa on aina ollut monia uskontoja ja sikäli Suomi on aina ollut monikulttuurinen maa. Viime vuosikymmeninä kulttuurien kirjo on kasvanut ja aiemmin yhtenäiset tavat ovat monimuotoistuneet. Tämä näkyy yhteiskunnassa monin tavoin. Vainajien hautaamisessa liikutaan hyvin herkällä alueella. Hautaukseen sekä vainajien kohteluun liittyvissä kysymyksissä saatetaan tahtomattaan, tietämättömyyttään ja ajattelemattomuuttaan loukata vainajan omaisia syvällä tavalla. Siksi on tärkeää, että kaikki hautaamisen kanssa toimivat – omaiset, kirkot ja uskonnolliset yhteisön sekä hautaustoimistot – osaavat ja tahtovat toimia eri katsomuksia kunnioittavalla tavalla.
Hyvä on jo elinaikana kirjata, miten haluaa tulla haudatuksi
Nykypäivänä ei ole tavatonta, että perheestä tai suvusta vain yksi henkilö kuuluu eri uskonnolliseen yhteisöön kuin muu perhe tai suku. Näissä tilanteissa tulee olla erityisen tarkkana siinä, kuinka hautaan siunaaminen tai vastaava palvelus toimitetaan. Lähtökohtana on oltava, että vainajan elinaikanaan tekemää päätöstä kuulua tai olla kuulumatta johonkin uskonnolliseen yhteisöön pidetään tahdonilmauksena myös hautaukseen liittyvissä asioissa.
Jos tämän lisäksi vainajan muu yhteys kristilliseen yhteisöön on tiedossa, on tätä ilmaistua tahtoa noudatettava niin pitkälle kuin on mahdollista. Hautaan siunaamisessa on tärkeää ottaa huomioon kaikki läsnä olevat ja heidän tunteensa. Siunaus voidaan joissakin tapauksissa järjestää eri yhteisöjen yhteistyönä tai tarvittaessa voidaan järjestää omaisille esimerkiksi erillinen rukoushetki tai vastaava. Tiedon kulku ja yhteistyö vainajan oman uskonnollisen yhteisön kanssa on varmistettava hyvissä ajoin ennen siunaamisen toimittamista.
Hautaan siunaamisessa on tärkeää, että eri osapuolia kuullaan ja myös vainajan tahto otetaan huomioon. Tämä vaatii joissakin tilanteissa paljon keskustelua ja ehkä hankalaltakin tuntuvia järjestelyitä. Käytännöllisintä on, jos kuolemasta ja hautaukseen liittyvistä käytännöistä pystytään keskustelemaan jo elinaikana. Oman tahdon kirjaaminen jo elinaikana on suositeltavaa. Siinä voi kertoa toiveistaan hautaukseen liittyen, myös niiltä osin joissa katsoo omaisten saavan päättää. Varminta on kertoa tahdostaan sopivan laajalle läheisten joukolle.
Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus toivoo hyvän ekumeenisen yhteyden ja yhteistyön toteutuvan myös arkun äärellä. Hautaan siunaamisen hyvä ekumeeninen käytäntö -asiakirja on lähetetty kaikkiin Suomessa toimiviin kristillisiin seurakuntiin.
Hautaan siunaamisen hyvä ekumeeninen käytäntö
1. Hautaaminen tulee hoitaa vainajaa, hänen katsomustaan ja toivomuksiaan kunnioittavalla tavalla (Hautaustoimilaki, 1 luku, 2 §, 3 mom.).
2. Vainajan jäsenyys kristillisessä seurakunnassa on ekumeeniselta kannalta riittävä osoitus katsomuksesta ja toivomus hautaan siunaamisen toimittamisen tavasta. Kristityille hautaan siunaaminen on tärkeää vainajan, omaisten ja seurakunnan kannalta.
3. Hautaan siunaamisen toimittajan on hyvä ottaa toimituksessa huomioon myös hautaukseen kokoontuneen saattoväen katsomus.
4. Milloin vainaja on seurakunnan jäsenyyden rinnalla ollut mukana toisen kristillisen yhteisön elämässä, näiden seurakuntien on suotavaa toimia yhteistyössä. Milloin mahdollista, hautaan siunaaminen voidaan toimittaa useamman perinteen yhteistyönä. Hyvään yhteistyöhön kuuluu, että kristilliset seurakunnat antavat tilojaan toistensa käyttöön.
5. Vainajan vakaumuksen kunnioittaminen on olennaista myös silloin, kun vainajan uskonvakaumus on toinen kuin omaisilla. Omaiset voivat varsinaisen hautaan siunaamisen lisäksi järjestää omaan perinteeseensä kuuluvan rukoushetken tai vastaavan, joka ei kuitenkaan ole vaihtoehtoinen varsinaisen hautaan siunaamisen kanssa.
6. Milloin vainaja ei ole kuulunut kristilliseen seurakuntaan, mutta omaiset perustellusti toivovat kristillistä hautaan siunaamista, asiasta on sovittava omaisten ja seurakunnan kesken vainajan tahtoa ja kyseessä olevan kirkkokunnan periaatteita noudattaen.
7. Kuolemasta ja hautausjärjestelyistä on hyvä keskustella jo elinaikana. Jokainen voi kirjata oman tahtonsa asiasta ja kertoa siitä läheisilleen.
8. Jos hautausjärjestelyistä sovitaan jossain muualla kuin vainajan omassa seurakunnassa, kuolemasta ja hautausjärjestelyistä on hyvissä ajoin oltava yhteydessä hänen omaan seurakuntaansa tai uskonnolliseen yhteisöönsä.
8.12.2014
Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus