Kristittyjen ykseyden rukousviikko 2024

”Rakasta Herraa, Jumalaasi… ja lähimmäistä niin kuin itseäsi”
(Luukas 10:27)

Vuoden 2024 kristittyjen ykseyden rukousviikon materiaalit valmisteli ekumeeninen tiimi Burkina Fasosta paikallisen Chemin Neuf -yhteisön (CCN) avustamana . Teemaksi valittiin: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi… ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Luuk. 10:27). Ouagadougoun katolisen arkkihiippakunnan, protestanttisten kirkkojen, ekumeenisten elinten sekä Burkina Fason CCN:n veljet ja sisaret laativat auliisti yhdessä rukouksia ja mietiskelyjä ja kokivat yhteistyönsä todellisena tienä ekumeeniseen kääntymykseen.

Kuinka rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä keskellä turvallisuuskriisiä

Burkina Faso sijaitsee Länsi-Afrikassa Sahelin alueella, johon kuuluvat myös sen naapurimaat Mali ja Niger. Sen pinta-ala on 174 000 km² ja sen 21 miljoonaa asukasta kuuluvat noin kuuteenkymmeneen etniseen ryhmään. Mitä uskontoihin tulee, noin 64% väestöstä on muslimeja, 9% kuuluu perinteisiin afrikkalaisiin uskontoihin ja 26% on kristittyjä (20% katolilaisia, 6% protestantteja). Nämä kolme uskonnollista ryhmää ovat läsnä maan kaikilla alueilla ja käytännöllisesti katsoen jokaisessa perheessä.

Burkina Fasossa on tällä hetkellä vakava turvallisuuskriisi, joka vaikuttaa kaikkiin uskonnollisiin yhteisöihin. Burkina Fason turvallisuustilanne ja sen myötä väestön sosiaalinen koheesio heikkenivät dramaattisesti vuonna 2016 maan ulkopuolelta tehdyn suuren jihadistisen hyökkäyksen seurauksena. Maa on kärsinyt terrori-iskujen, laittomuuksien ja ihmiskaupan lisääntymisestä. Niiden seurauksena yli kolme tuhatta on kuollut ja lähes kaksi miljoonaa joutunut maan sisäisiksi pakolaisiksi. Tuhansia kouluja, terveyskeskuksia ja kaupungintaloja on suljettu, ja suuri osa sosioekonomisesta ja liikenteen infrastruktuurista on tuhoutunut. Tiettyihin etnisiin ryhmiin kohdistuvat hyökkäykset lisäävät yhteisöjen välisten konfliktien riskiä. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus, rauha ja kansallinen yhtenäisyys horjuvat tässä vaikeassa turvallisuustilanteessa.

Erityisesti kristilliset kirkot ovat joutuneet aseellisten hyökkäysten kohteiksi. Pappeja, pastoreita ja katekeettoja on tapettu jumalanpalvelusten aikana, eikä siepattujen kohtalosta ole tietoa. Tämän kirjoitushetkellä yli 22% valtion alueesta ei ole sen valvonnassa. Kristityt eivät voi enää harjoittaa avoimesti uskoaan näillä alueilla. Suurin osa maan pohjois-, itä- ja luoteisosien kristillisistä kirkoista on jouduttu sulkemaan terrorismin vuoksi. Monilla näistä alueista ei voida enää viettää julkista kristillistä jumalanpalvelusta. Niillä alueilla, joilla on vielä mahdollista viettää jumalanpalveluksia poliisisuojelussa, kuten yleensä suurissa kaupungeissa, on palveluksia jouduttu turvallisuussyistä lyhentämään.

On pakko tunnustaa, että valtion ja uskonnollisten yhteisöjen ponnisteluista huolimatta maasta on tulossa yhä epävakaampi, kun ääriryhmät leviävät yhä laajemmalle. Kristittyjen, muslimien ja perinteisten uskontojen välille on kuitenkin syntymässä jonkinlaista solidaarisuutta. Heidän johtajansa pyrkivät löytämään kestäviä ratkaisuja rauhan, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sovinnon saavuttamiseksi. Esimerkiksi Burkina-Nigerin katolisen piispainkokouksen kristittyjen ja muslimien välisen vuoropuhelun komissio tekee kovasti töitä tukeakseen uskontojen ja etnisten ryhmien välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä.

Yksittäiset kirkot ja seurakunnat ovat vastanneet hallituksen kutsuun rukoilla rauhan, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sovinnon puolesta jatkamalla päivittäisten rukousten järjestämistä ja paastoamista. Eri katolisten ja protestanttisten seurakuntien toimet kotiseudultaan siirtymään joutuneiden auttamiseksi ovat lisääntyneet. On järjestetty kokouksia, joissa on pohdittu ja nostettu tietoisuutta sekä tilanteesta että veljeyden arvosta, ja joissa on kehitetty strategioita kestävän rauhan palauttamiseksi. Tämä toivo näkyy myös Mossien perinteisessä sananlaskussa: ”Taistelun luonteesta tai kestosta huolimatta kerran koittaa sovinnon hetki.”

Kutsu työstää yhdessä kristittyjen ykseyden rukousviikon 2024 tekstejä haastaa Burkina Fason kirkkoja vaeltamaan, rukoilemaan ja tekemään yhteistyötä keskinäisessä rakkaudessa tänä oman maan kannalta vaikeana aikana. Kaikki kristityt toisiinsa yhdistävä Kristuksen rakkaus on heidän erimielisyyksiään voimakkaampi ja siksi Burkina Fason kristityt sitoutuvat vaeltamaan Jumalan rakkauden ja lähimmäisen rakastamisen tietä. He luottavat siihen, että Jumalan rakkaus voittaa heidän maataan tällä hetkellä vaivaavan väkivallan.

Raamatun teksti
Rakkaus kristityn elämän keskuksena
Rakkaus on kristillisen uskon DNA. Jumala on rakkaus ja ”Kristuksen rakkaus yhdistää meidät”. Yhteinen identiteettimme löytyy Jumalan rakkauden kokemisesta (vrt. Joh. 3:16) ja paljastuu maailmalle siinä, kuinka me rakastamme toisiamme (Joh. 13:35). Kristittyjen ykseyden rukousviikolle 2024 valitussa kohdassa (Luuk. 10:25-37), Jeesus vahvisti perinteisen juutalaisen opetuksen 5. Mooseksen kirjasta 6:5: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi”; ja 3. Mooseksen kirjasta 19:18b: ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

Evankeliumikohdan lainopettaja kysyy heti Jeesukselta: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Lainoppineet kiistelivät siitä, kuinka pitkälle raamatullinen rakkauden vaatimus ulottui. Perinteisesti tämän velvoitteen uskottiin ulottuvan toisiin israelilaisiin ja maassa pysyvästi asuviin muukalaisiin. Myöhemmin, vieraiden valtojen hyökkäysten vaikutuksesta käsky ymmärrettiin siten, että se ei koskenut ulkomaalaisia miehitysjoukkoja. Ajan myötä juutalaisuuden pirstoutuessa sen ymmärrettiin joskus koskevan vain omaa ryhmää. Lainopettajan Jeesukselle esittämä kysymys on siis provosoiva. Jeesus vastaa kysymykseen vertauksella, joka kuvaa sellaista rakkautta, joka ylittää suuresti sen, mitä lainopettaja oli odottanut.

Monet varhaiskristilliset kirjoittajat, kuten Origenes, Klemens Aleksandrialainen, Johannes Khrysostomos ja Augustinus, näkivät tässä vertauksessa kehityskaaren Jumalan pelastussuunnitelmasta maailmaa kohtaan. He näkivät Jerusalemista tulevan miehen kuvaavan Aadamia – eli koko ihmiskuntaa – joka on tulossa alas paratiisista tähän maailmaan sen kaikkien vaarojen ja rikkinäisyyden keskelle, ja rosvot kuvana meitä vastaan hyökkäävistä, vihamielisistä maallisista voimista. Kristuksen itsensä he taas näkivät tulevan myötätunnon liikuttamana auttamaan puolikuollutta miestä, hoitamaan hänen haavojaan ja viemään hänet turvaan majataloon, jonka he tulkitsivat kuvaavan kirkkoa. Samarialaisen lupauksen tulla takaisin katsottiin ennakoivan lupausta Herran paluusta.

Kristittyjä kutsutaan toimimaan Kristuksen tavoin ja rakastamaan niin kuin laupias samarialainen osoittamalla armoa ja myötätuntoa apua tarvitseville heidän uskonnollisesta, etnisestä tai sosiaalisesta identiteetistään riippumatta. Meidän ei pitäisi tulla toistemme avuksi vain yhteisen identiteettimme vuoksi vaan rakkaudesta lähimmäisiämme kohtaan. Jeesuksen meille esittämä lähimmäisenrakkauden näky on kuitenkin koetuksella tämän päivän maailmassa. Monilla alueilla käytävät sodat, kansainvälisten suhteiden epätasapaino sekä länsimaiden tai muiden ulkoisten toimijoiden pakottamien rakenteellisten muutosten synnyttämä eriarvoisuus estävät kaikki kykyämme rakastaa Kristuksen tavoin. Oppimalla rakastamaan toisiamme eroistamme huolimatta voi kristityistä tulla evankeliumin samarialaisen kaltaisia lähimmäisiä.

Ekumenian tie
Jeesus rukoili, että kaikki hänen seuraajansa olisivat yhtä (Joh. 17:21) ja siksi kristityt eivät voi menettää toivoaan tai lakata rukoilemasta ja tekemästä työtä ykseyden puolesta. Heitä yhdistää Jumalan rakkaus Kristuksessa ja kokemus Jumalan rakkauden tuntemisesta. He tunnistavat yhdessä rukoillessaan, jumalanpalvelusta viettäessään ja Jumalaa palvellessaan tämän uskonkokemuksen toisissaan. Tämä on kuitenkin edelleen haaste kirkkojen välisissä suhteissa myös Burkina Fasossa. Kirkkojen keskinäisen tuntemuksen puute ja epäluulo toisia kohtaan voivat heikentää sitoutumista ekumenian tielle. Jotkut voivat pelätä sitä, että ekumenia johtaisi kirkkokunnan identiteetin menettämiseen ja estäisi kirkon ”kasvun”. Tällainen kirkkojen välinen kilpailuhenki on vastoin Jeesuksen rukousta. Evankeliumikohdan papin ja leeviläisen tavoin kristityt menettävät usein pelon vuoksi mahdollisuuden yhteydestä veljiin ja sisariin. Kristittyjen ykseyden rukousviikolla pyydämme Herraa tulemaan avuksemme, hoitamaan haavojamme ja siten auttamaan meitä vaeltamaan ekumenian tietä luottamuksessa ja toivossa.

Kristittyjen ykseys laajemman rauhan ja sovinnon palveluksessa
Burkina Fason erityistilanne heijastaa sitä, kuinka rakkaus tulee asettaa rauhan ja sovinnon pyrkimysten keskiöön. Tämän tavoittelua on usein heikentänyt arvojen ja yhteisen ihmisyyden tunnon menettäminen sekä vähentynyt huoli yhteisestä hyvästä, nuhteettomuudesta, rehellisyydestä ja isänmaallisuudesta. Sovinnon tavoittelu on heikentynyt myös hengellisen köyhtymisen ja helppojen voittojen tavoittelun myötä. Jumalan rakkaudesta todistamisen välttämättömyys on näiden tosiasioiden edessä entistä pakottavampaa.

Siirtyminen jakautumisesta yhtenäisyyteen Burkina Fasossa
Burkina Fason kristilliset yhteisöt yrittävät elää todeksi kutsua rakastaa osoittamalla toisilleen vieraanvaraisuutta. Tämä näkyy erityisesti kristittyjen ykseyden rukousviikolla. Ne ovat osoittaneet sekä inhimillisiä että taloudellisia resursseja siihen, että Raamatun ekumeeninen ranskankielinen käännös (Traduction Oecuménique de la Bible) saataisiin käännettyä paikallisille kielille, jotta kristityt voisivat löytää tien Jumalan sanan ”majataloon” (vrt. Luuk. 10:34). Lisäksi ne vierailevat toistensa kirkoissa ja osallistuvat jumalanpalveluksiin. Ne tekevät myös yhteistyötä ihmisten sisaruuden, rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi Burkina Fasossa. Ne tuovat Kristuksen veljilleen ja sisarilleen hoitaessaan köyhyyden ja vaikeuksien otteeseen joutuvien haavoja.

Kuitenkin afrikkalaisen sananlaskun sanoin: ”Puun ei pidä peittää metsää”. Nämä myönteiset ekumeeniset esimerkit eivät voi peittää sitä tosiasiaa, että ykseyden tiellä on edelleen monia haasteita. Huolimatta pyrkimyksistään olla kaikkien niiden lähimmäinen, jotka tunnustavat Kolmiyhteisen Jumalan, Burkina Fason kirkot kamppailevat voidakseen todella rakastaa toisiaan Kristuksen käskyjen mukaisesti. Joskus ne suhtautuvat toisiinsa niin kuin samarialaiset ja juutalaiset, jotka olivat kulttuurisesti ja teologisesti jakautuneita eivätkä kohdelleet toisiaan ystävällisesti vaan elivät keskinäisessä vihanpidossa. Jatkuva epäyhtenäisyys turmelee niitä ja ne tunnustavat tarpeen ekumeeniseen kääntymykseen voidakseen valella toistensa haavoja parannuksen öljyllä ja viinillä.
Kirkkoisät tulkitsivat usein laupiaan samarialaisen vertauksen majatalon kirkon kuvaksi. Aivan kuten samarialainen toi haavoittuneen miehen majataloon, samoin uskoo Kristus maailman haavoittuneet ja puutteenalaiset meidän kirkkoihimme, että ne hoitaisivat heidän särkyneisyyttään ja auttaisivat heidän tervehtymisessään. Tämä maailmaa palveleva lähetystehtävä on myös tie kohti ykseyttä, joka on Jumalan lahja Jumalan kansalle.

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” (Luuk. 10:25)

Täydentävät Raamatun lukukappaleet

Room. 14:8-9
Psalmi 103:13-18

Mietiskely

”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Tämä lakimiehen Jeesukselle esittämä ratkaiseva kysymys haastaa jokaisen Jumalaan uskovan. Se koskettaa elämämme tarkoitusta sekä maan päällä että iankaikkisuudessa. Toisaalla Raamatussa Jeesus antaa meille lopullisen määritelmän iankaikkisesta elämästä: ”… että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3).  Jumalan tunteminen merkitsee hänen tahtonsa löytämistä ja toteuttamista elämässämme. Kaikki haluavat yltäkylläistä ja tosielämää, ja myös Jumala haluaa sitä meille (vrt. Joh. 10:10). Pyhä Irenaeus sanoi: ”Jumalan kunnia on täysin elävä ihminen.”

Elämän olemassaolon realiteetit kuten jakautuneisuus, itsekkyys ja kärsimys etäännyttävät meitä usein Jumalan etsinnästä. Jeesus eli läheisen yhteyden salaisuudessa Isän kanssa, joka haluaa täyttää kaikki lapsensa ikuisen elämänsä täyteydellä. Jeesus on ”tie”, joka johtaa meidät Isän luo, perimmäiseen päämääräämme.

Iankaikkisen elämän etsintä tuo meidät siten lähemmäksi Jeesusta ja siten lähemmäksi toisiamme vahvistaen yhteyttämme tiellä kohti kristittyjen ykseyttä. Olkaamme avoimia ystävyydelle ja yhteistyölle kaikkien kirkkojen ja seurakuntien kristittyjen kanssa rukoillen sen päivän tulemista, jolloin voimme kaikki olla yhdessä Herran pöydässä.

Rukous

Elämän Jumala,

Sinä olet luonut meidät ja antanut meille elämän, yltäkylläisen elämän.

Anna meidän tunnistaa ja tunnustaa veljiemme ja sisartemme kaipuu iankaikkiseen elämään.

Anna meidän Jeesuksen tietä päättäväisesti seuratessamme johtaa myös muita luoksesi.

Tätä rukoilemme hänen nimessään. Aamen.

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Luuk. 10:27)

Täydentävät Raamatun lukukappaleet

5. Moos. 10:12-13

Psalmi 133

Mietiskely

Jeesuksen lainopettajalle antama vastaus saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta, Jumalan tutuista käskyistä ammennetulta. Usein voi olla kuitenkin vaikeaa rakastaa Jumalaa tällä tavalla ja lähimmäistä niin kuin itseämme.

Jumalan käsky rakastaa häntä vaatii syvää sitoutumista ja merkitsee itsemme kieltämistä kokonaan sekä sydämemme ja tahtomme uhraamista Jumalan tahdon palvelukseen. Voimme pyytää armoa seurata Kristuksen esimerkkiä, hänen, joka uhrasi itsensä kokonaan ja sanoi: ”Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk. 22:42). Hän myös toi julki suuren rakkautensa kaikkia, myös vihollisia kohtaan. Me emme voi valita lähimmäisiämme. Heidän rakastamisensa tarkoittaa sitä, että otamme heidän tarpeensa huomioon, hyväksymme heidän epätäydellisyytensä ja rohkaisemme heitä heidän toiveissaan ja pyrkimyksissään. Samaa asennetta tarvitaan kristittyjen ykseyden tiellä suhteessa toistemme erilaisiin perinteisiin.

Kehotus rakastaa lähimmäistäsi ”niin kuin itseäsi” muistuttaa meitä siitä, että meidän tulee hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme tietoisina siitä, että Jumala katsoo meitä myötätuntoisesti ja on aina valmis antamaan anteeksi. Ajattele, että olemme Jumalan rakasta luomakuntaa. Kunnioita itseäsi. Etsi rauhaa itsesi kanssa. Samalla tavoin voimme jokainen pyytää armoa rakastaa ja hyväksyä oma kirkkomme tai yhteisömme sen puutteineen uskoen kaiken Isälle, joka parantaa meidät jälleen Pyhän Hengen kautta.

Rukous

Herra, anna meidän armossasi tuntea sinut syvemmin,

että voisimme rakastaa sinua koko olemuksellamme.

Anna meille puhdas sydän,
että voisimme rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme.

Anna Pyhän Henkesi lahjan auttaa meitä näkemään läsnäolosi sisarissamme ja veljissämme,

että voisimme rakastaa toisiamme sillä samalla ehdottomalla rakkaudella,
jolla sinä rakastat meitä.

Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” (Luuk. 10: 29)

Täydentävät Raamatun lukukappaleet

Room. 13:8-10
Psalmi 119:57-63

Mietiskely

Lainopettaja halusi puolustaa itseään ja toivoi, että lähimmäinen, jota hänet on kutsuttu rakastamaan, kuuluisi hänen omaan uskoonsa ja kansaansa. Näin ihminen luonnostaan toimii. Kutsumme usein kylään sellaisia ihmisiä, jotka jakavat sosiaalisen asemamme, elämänkatsomuksemme ja arvomme. Ihminen suosii luonnostaan tuttuja paikkoja. Tämä pätee myös kirkollisiin yhteisöihimme. Mutta Jeesus vie lainopettajan ja hänen laajemman kuulijakuntansa syvemmälle heidän omaan perinteeseensä muistuttamalla heitä velvollisuudesta toivottaa kaikki tervetulleiksi ja rakastaa kaikkia heidän uskonnostaan, kulttuuristaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta.

Evankeliumi opettaa, ettei siinä ole mitään erityistä, jos me rakastamme kaltaisiamme. Jeesus ohjaa meitä kohti radikaalia näkemystä siitä, mitä merkitsee olla ihminen. Vertaus havainnollistaa hyvin näkyvällä tavalla sen, mitä Kristus meiltä odottaa – sitä, että avaamme sydämemme ammolleen ja vaellamme hänen tietään rakastaen toisia niin kuin hän itse rakastaa meitä. Itse asiassa Jeesus vastaa lainopettajalle toisella kysymyksellä: kyse ei ole siitä, ”kuka on lähimmäiseni”, vaan siitä, ”kuka oli avuntarpeessa olevan lähimmäinen?”

Oman aikamme epävarmuus ja pelko laittavat meidät kohtaamaan todellisuuden, jossa epäluottamus ja epävarmuus hallitsevat ihmissuhteita. Vertauksen haaste tänään on: kenelle minä olen lähimmäinen?

Rukous

Rakkauden Jumala,

joka kirjoitat rakkauden sydämiimme,

juurruta meihin rohkeus katsoa itseämme pidemmälle

ja nähdä lähimmäinen niissä, jotka ovat erilaisia kuin me itse olemme,

että voisimme todella seurata Jeesusta Kristusta,

veljeämme ja ystäväämme,

häntä, joka on Herra, aina ja ikuisesti. Aamen.

Mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. (Luuk. 10:31)

Täydentävät Raamatun lukukappaleet

Jes. 58:6-9a
Psalmi 34:15-22

Mietiskely

Väistäneillä ja ohikulkeneilla papilla ja leeviläisellä saattoi olla hyvät uskonnolliset syyt olla auttamatta: he saattoivat olla valmistautuneita tiettyjen uskonnollisten rituaalien suorittamiseen ja olisivat siten vaarantaneet rituaalisen puhtautensa, jos mies olisi kuollut. Kuitenkin monissa tilanteissa Jeesus arvostelee uskonnollista johtoa siitä, että se asettaa uskonnon säännöt sen velvoitteen edelle, että aina tulee tehdä hyvää.

Rukousviikon tekstin alku kertoo siitä, kuinka lainopettaja halusi puolustaa itseään. Vertauksen pappi ja leeviläinen olisivat tunteneet tekonsa olleen oikeutettuja. Kuinka pitkälle me kristittyinä olemme valmiita menemään yli sen, mikä on soveliasta? Joskus kirkollisesti ja kulttuurisesti ehdollistunut lyhytnäköisyytemme voi estää meitä näkemästä sen, minkä muiden kristillisten perinteiden sisarten ja veljien elämä ja todistus paljastavat. Kun avaamme silmämme näkemään Jumalan rakkauden ilmestymisen toisille kristityille, meidät vedetään lähemmäksi heitä ja siten syvempään yhteyteen heidän kanssaan.

Tämä Jeesuksen vertaus ei ainoastaan haasta meitä tekemään hyvää, vaan myös laajentamaan näkemystämme. Emme opi sitä, mikä on hyvää ja pyhää vain niiltä, jotka jakavat meidän tunnustuksemme tai uskonnollisen maailmankuvamme, vaan usein niiltä, jotka ovat erilaisia kuin me itse olemme. Laupias samarialainen on usein juuri se, jota emme osaa odottaa.

Rukous

Herra Jeesus Kristus,

Kun teemme kanssasi matkaa kohti ykseyttä,

älä anna meidän kääntää katsettamme pois,

vaan pitää silmämme avoinna maailmalle.

Kun matkustamme elämän läpi,

anna meidän pysähtyä ja kääntyä toisten puoleen, sitoa haavoittuneet

ja niin tehdessämme kokea sinun läsnäolosi heissä:

sinun, joka elät ja hallitset aina ja ikuisesti. Aamen.

Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. (Luuk. 10:34)

Täydentävät Raamatun lukukappaleet

Joel 2:23-27

Psalmi 104:14-15, 27-30

Mietiskely

Laupias samarialainen teki sen, minkä omin voimin pystyi: valeli haavat viinillä ja öljyllä ja sitoi ne ja auttoi tämän oman juhtansa selkään. Hän meni vielä pidemmälle lupaamalla maksaa tämän hoidon. Kun katsomme maailmaa samarialaisen silmin, jokainen tilanne tarjoaa mahdollisuuden auttaa apua tarvitsevia. Näin rakkaus ilmoittaa itsensä. Laupiaan samarialaisen esimerkki motivoi meitä kysymään itseltämme, kuinka kohtaamme lähimmäisemme. Hän antoi viiniä ja öljyä virvoittaen miehen ennalleen ja antaen hänelle toivoa. Mitä me voimme antaa, ottaaksemme osaa Jumalan työhön rikkinäisen maailman parantamiseksi?

Tämä rikkinäisyys näkyy maailmamme epävarmuudessa, pelossa, epäluottamuksessa ja jakautumisessa. Nämä jakolinjat näkyvät häpeällisesti myös kristittyjen välillä. Vaikka vietämme sakramentteja tai muita parantamisen, sovinnon ja lohdutuksen rituaaleja usein öljyä ja viiniä käyttäen, jatkamme silti myös Kristuksen ruumista haavoittavaa hajaannusta. Kristittyjen hajaannuksen parantuminen edistää kansakuntien parantumista.

Rukous

Armollinen Jumala,

sinä, joka olet kaiken rakkauden ja hyvyyden lähde:

auta meitä näkemään lähimmäisemme tarpeet.

Osoita meille, mitä voimme tehdä edistääksemme parantumista. 

Muuta meitä, niin että voimme rakastaa kaikkia veljiämme ja sisariamme.

Auta meitä voittamaan jakautumisen esteet,

että voisimme rakentaa rauhan maailmaa yhteiseksi hyväksi.

Me kiitämme sinua siitä, että uudistat luomakuntasi

ja johdat meitä tulevaisuuteen, joka on täynnä toivoa:

sinä, joka olet kaiken Herra eilen, tänään ja iankaikkisesti. Aamen.

Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. (Luuk. 10:34)

Täydentävät Raamatun lukukappaleet

1. Moos. 18:4-5

Psalmi 5:11-12

Mietiskely

Samarialainen hoiti rosvojen käsiin joutunutta miestä. Hän näki ennakkoluulojen ja -asenteiden tuolle puolen. Samarialainen näki apua tarvitsevan ja vei hänet majataloon. ”Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.'” (Luuk. 10:35).

Vieraanvaraisuus ja solidaarisuus ovat välttämättömiä kaikissa ihmisyhteisöissä. Ne edellyttävät muukalaisten, ulkomaalaisten, maahanmuuttajien ja kodittomien vastaanottamista. Meillä on kuitenkin taipumus epäillä lähimmäisiämme silloin, kun kohtaamme turvattomuutta, epäluuloa ja väkivaltaa.  Vieraanvaraisuus on tärkeä todistus evankeliumista, erityisesti uskonnollisen ja kulttuurisen moniarvoisuuden yhteydessä. ”Toisen” toivottaminen tervetulleeksi sekä vieraanvaraisuuden hyväksyminen toiselta vuorollaan ovat ekumeenisen vuoropuhelun ytimessä. Kristittyjä haastetaan muuttamaan kirkkomme majataloiksi, joissa lähimmäisemme voivat löytää Kristuksen. Tällainen vieraanvaraisuus on merkki rakkaudesta, jota kirkkomme tuntevat toisiaan ja kaikkia kohtaan.

Kun me Kristuksen seuraajina ylitämme tunnustuskuntiemme perinteiden rajat ja päätämme harjoittaa ekumeenista vieraanvaraisuutta, muutumme muukalaisista lähimmäisiksi.

Rukous

Rakkauden Isä,

sinä näytit meille Jeesuksessa vieraanvaraisuuden merkityksen

huolehtimalla hauraasta ihmiskunnastamme.

Auta meitä tulemaan sellaiseksi yhteisöksi,

joka toivottaa itsensä hylätyksi ja eksyneeksi tuntevat tervetulleiksi

rakentamalla taloa, johon kaikki ovat tervetulleita.

Anna meidän tulla lähemmäksi toisiamme,
kun tarjoamme maailmalle ehdotonta rakkauttasi.

Tätä rukoilemme Pyhän Hengen ykseydessä. Aamen.

Jeesus sanoi: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” (Luuk. 10:36)

Täydentävät Raamatun lukukappaleet

Fil. 2.1-5

Psalmi 10:17-18

Mietiskely

Vertauksen lopussa Jeesus kysyi lainopettajalta: kuka oli uhriksi joutuneen lähimmäinen? Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Hän ei sanonut ”samarialainen”, ja saatamme kuvitella, että juuri samarialaisten ja juutalaisten välinen vihamielisyys vaikeutti tämän myöntämistä. Lähimmäiset löytyvät usein mitä odottamattomimpien ihmisisten joukosta ja jopa niistä, joiden nimeä tai alkuperää meidän on vaikea lausua. Nykymaailmassa, jossa polarisoitunut politiikka asettaa usein eri uskonnollisiin identiteetteihin kuuluvat toisiaan vastaan, haastaa Jeesus meitä tämän vertauksen avulla näkemään, kuinka tärkeä on kutsumuksemme ylittää ne rajat ja muurit, jotka erottavat meitä toisistamme.

Lainopettajan tavoin meitä haastetaan pohtimaan, miten elämme elämäämme, ei vain sen kannalta, teemmekö hyvää vai emme, vaan myös sen suhteen, laiminlyömmekö papin ja leeviläisen tavoin laupiaan toiminnan.

Rukous

Pyhä Jumala,

Poikasi Jeesus Kristus tuli keskellemme

osoittaakseen meille myötätunnon tien.

Auta meitä Henkesi avulla noudattamaan hänen esimerkkiään,

palvelemaan kaikkien lastesi tarpeita

ja niin todistamaan yhdessä kaikkien kristittyjen kanssa

sinun moninaisesta rakkaudestasi ja armostasi.

Tätä rukoilemme Jeesuksen nimessä. Aamen.

Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.” (Luuk. 10:37)

Täydentävät Raamatun lukukappaleet

Room. 12:9-13

Psalmi 41:1-2

Mietiskely

Näiden sanojen kautta – ”Mene ja tee sinä samoin” – Jeesus lähettää jokaisen meistä ja jokaisen kirkkomme ja seurakuntamme elämään todeksi hänen rakkauden käskyään. Pyhän Hengen innoittamina meidät on lähetetty olemaan ”toisia kristuksia”, jotka myötätunnossa ja armossa kurottavat auttamaan kärsivää ihmiskuntaa. Kuten laupias samarialainen kohteli loukkaantunutta, mekin voimme päättää, ettemme hylkää erilaisia, vaan sen sijaan vaalimme läheisyyden ja hyväntahtoisuuden kulttuuria.

Mitä Jeesuksen kutsu ”mene ja tee sinä samoin” merkitsee omassa elämässäni? Mitä tämä Kristuksen kutsu merkitsee suhteissani muiden kirkkojen jäseniin? Kuinka voimme yhdessä laupiaasti todistaa Jumalan rakkaudesta? Meidät on Kristuksen lähettiläinä (vrt. 2. Kor. 5:20) kutsuttu suostumaan sovintoon Jumalan ja toistemme kanssa, jotta yhteytemme juurtuisi ja kasvaisi niin kirkoissamme kuin yhteisöjen välisistä konflikteista kärsivillä alueilla, kuten Sahelin alueella.

Keskinäisen uskon ja luottamuksen kasvaessa meidän on helpompi paljastaa haavamme, kirkolliset haavat mukaan lukien, siten että Kristuksen rakkaus voi tulla luoksemme ja parantaa meidät toistemme rakkauden ja huolenpidon kautta. Se että kristityt tavoittelevat ykseyttä yhdessä, auttaa luomaan uudelleen ihmisten välisiä suhteita siten, että väkivalta voi väistyä solidaarisuuden ja rauhan tieltä.

Rukous

Taivaallinen Isä,

me kiitämme sinua Pyhän Hengen lahjasta, elämän antajasta,

joka tekee meidät avoimiksi toisillemme, ratkaisee konfliktit

ja vahvistaa yhteytemme siteet.

Anna meidän kasvaa keskinäisessä kiintymyksessä

ja halussa julistaa evankeliumin sanomaa yhä uskollisemmin,

että maailma voisi yhdistyä

ja toivottaa tervetulleeksi Rauhan Ruhtinaan.

Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Aamen.

Hoosea 2:16–23
– Katso! Minä suostuttelen hänet mukaani, vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti.
Siellä minä annan hänelle viinitarhoja, minä muutan Akorinlaakson toivon portiksi. Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä, kuin silloin, kun hän lähti Egyptistä.
Sinä päivänä – näin puhuu Herra – hän on sanova minulle: »Minun mieheni!» eikä hän enää sano: »Minun baalini!»
Minä poistan baalien nimet hänen huuliltaan, niitä ei enää mainita.
Sinä päivänä minä luon rauhan: Villieläimet, taivaan linnut, maan matelijat eivät enää tuota vaaraa. Minä särjen jousen ja miekan, niin ettei sotia enää käydä. Minä annan kansani asua turvassa.
Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi, minä liitän sinut itseeni vanhurskauden ja oikeuden sitein, rakkaudella ja hyvyydellä.
Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein, ja sinä tulet tuntemaan Herran.
Tuona päivänä minä vastaan pyyntöihin, sanoo Herra, minä vastaan taivaan pyyntöön, ja taivas vastaa maalle.

Ef. 2:12–22
Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan. Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.

Luuk. 10:25–37
Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: »Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?» Jeesus sanoi hänelle: »Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?» Mies vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Jeesus sanoi: »Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.»
Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: »Kuka sitten on minun lähimmäiseni?»
Jeesus vastasi hänelle näin: »Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
»Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?»
Lainopettaja vastasi: »Se, joka osoitti hänelle laupeutta.» Jeesus sanoi: »Mene ja tee sinä samoin.»

Moos. 10:17–19
Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.

Roomalaiskirje 13:8–10
Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt »Älä tee aviorikosta», »Älä tapa», »Älä varasta», »Älä himoitse», samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Matteus 5:38–48
»Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.
»Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.

Burkina Fasossa on muodostettu erilaisia ekumeenisia toimielimiä kristillisten kirkkojen koettua yhä suurempaa tarvetta ykseyteen. Näihin kuuluvat Evankelikaalien kirkkojen ja lähetysjärjestöjen liitto (FEME), jonka puheenjohtajana toimii pastori Henri Yie; ja Evankelikaalisten kirkkojen, lähetysjärjestöjen ja palvelujen neuvosto (CEMMEB), joka on sellaisten protestanttisten kirkkojen ryhmittymä, jotka eivät ole FEME:n jäseniä ja jota johtaa pastori Karim Zongo Ouagadougoun Kansainvälisestä kirkosta. Näiden lisäksi on myös Burkina Fason reformoitujen protestanttisten kirkkojen yhdistys, jota johtaa pastori Moumouni Ouédraogo. Tämä on nuori paikallisten kirkkojen ryhmä, joka kuuluu Länsi-Afrikan kristillisten neuvostojen ja kirkkojen yhteisöön, Koko Afrikan kirkkojen konferenssiin, Reformoitujen kirkkojen maailmanyhteisöön ja Kirkkojen maailmanneuvostoon.

Katolisen kirkon osalta ekumeniaa käsitelleeseen Burkina-Nigerin sääntömääräiseen piispainkokoukseen helmikuussa 2014 osallistui edustajia myös Assemblies of God -helluntaikirkosta. Samalla perustettiin piispallinen ekumeenisen dialogin komissio, joka aloitti tutkimuksen Burkina Fasossa toimivista kirkollisista yhteisöistä ja Kirkkojen maailmanneuvoston vuoden 1982 Uskon ja kirkkojärjestyksen (Faith and Order) niin sanotun ”Liman tekstin” Kaste, ehtoollinen ja virka vastaanotosta. Tutkimuksen pääpaino oli kasteen vastavuoroisessa tunnustamisessa ja siinä, mitä haasteita tulisi tämän suhteen voittaa. Tutkimuksen tuloksista tuotettiin yhteenveto Kardinaali Paul Zoungranan keskuksessa marraskuussa 2017. Kristityt ovat selvästi tietoisia ja haluavat todella löytää uudelleen ykseytensä Kristuksessa. Burkina Fason kirkot tunnistavat sen, että kristittyjen väliset erimielisyydet haavoittavat paitsi kirkkoa myös Kristusta ja meitä kristittyjä, ja siksi ne ovat rakentaneet siltoja sitoutuen ”lähtemään ekumenian tielle” aikomatta kääntyä siltä takaisin, ja siten ”kuuntelemaan Herran Henkeä”.

Ekumeenisen dialogin paikat
Kirkkojen välillä tehdään yhteistyötä ekumeenisen dialogin osoittamaan suuntaan. Tärkeä esimerkki tästä on Raamattuseuran raamatunkäännöstyö, jonka myötä Raamattu tulee saatavaksi maan eri kielillä. Raamattuja jaetaan järjestämällä Raamattu-päiviä tai Raamattu-kuukausia.

”Hengellistä ekumeniaa” eletään läpi Kristittyjen ykseyden rukousviikon, joka tunnetaan ekumeenisen toiminnan sieluna Burkina Fasossa. Seurakunnat järjestävät tuolloin toisinaan yhteisiä konsertteja. Katolinen kirkko ja eräät muut yhteisöt tunnustavat niiden toisten kristillisten kirkkokuntien kasteen, jotka kastavat trinitaarisen formulan mukaan vedellä. Raamatullista lähentymistä koskeva ekumeeninen dialogi sekä solidaarisuus kirkkojen yhteisessä työssä ovat tuottaneet ilmeistä hedelmää.

Havaittavissa olevat vaikeudet
Kristittyjen ykseyden puolesta tehdyn työn tiellä on havaittu esteitä. Näihin kuuluvat motivaation ja innostuksen puute; pysyvät asenteet, joita leimaavat keskinäinen pelko, epäluulo ja epäluottamus; ekumeenisissa kysymyksissä koulutettujen kirkonihmisten puute; kysymys edustavuudesta; ongelmat kasteen vastavuoroisessa tunnustamissa; sekä akateemisen keskustelufoorumin ja yhteisen ekumeenisen avioliittovalmennuksen puute.

Näiden vaikeuksien kohdalla Burkina Fason kristilliset kirkot ja tunnuskunnat voivat liittyä paavi Johannes Paavali II:n kysymykseen: ”kuinka pitkä matka meillä vielä on kuljettavana siihen siunattuun päivään, jolloin olemme päässeet täydelliseen ykseyteen uskossa ja voimme viettää sovussa Herran pyhää eukaristiaa”.

Toivon pilkahduksia
On mahdollista ottaa useita askelia kohti syvempiä kirkkojen välisiä suhteita ja sovintoa. Näihin kuuluvat esimerkiksi kristittyjen ykseyden rukousviikon syvempi vietto ja yhteinen järjestäminen sekä muut ekumeeniset rukoukset ja juhlat, kirkkojen välisten ystävällisten vierailujen edistäminen, ekumeniaa käsittelevien virallisten tekstien kääntäminen, kristittyjen kasvattaminen ekumeenisessa hengessä, Chemin Neuf -yhteisön hyödyntäminen ekumeenisessa avioliittovalmennuksessa ja eri tunnustuksista tulevien parien tukemisessa sekä hengellisten kokemusten jakaminen. Kirkkojen on välttämätöntä sisällyttää pastoraalisiin suunnitelmiinsa ekumeenisia aloitteita ja edistää ekumeenista kasvatusta ja koulutusta seurakunnan työntekijöiden ja kaikkien uskovien keskuudessa.

Todelliseen ekumeeniseen dialogiin ilman vääränlaista irenismiä tarvitaan todellista hengellistä, pastoraalista ja kirkollista kääntymystä vailla kenenkään käännyttämistä. Kristittyjen ykseys, jonka lähde ja perimmäinen päämäärä on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen rakkaudessa, tulee armosta, jonka saamiseksi on välttämätöntä kääntyä rukouksessa Jumalan puoleen.

CCN on Lyonissa vuonna 1973 syntynyt katolinen yhteisö, jolla on ekumeeninen kutsumus ja joka toimii nykyään viidellä eri mantereella. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen dynamiikka innoitti sitä samoin kuin monia muita uusia yhteisöjä, ja se on juurtunut sekä ignatiaaniseen perinteeseen että karismaattisen uudistumisen kokemukseen – eli elämään Pyhässä Hengessä. Pariskunnat, vihityt veljet ja sisaret, naiset ja miehet eri maista ja kulttuureista ovat päättäneet lähteä seikkailulle seuraamaan Kristusta yhteisöelämässä. Asuminen samalla alueella tai saman katon alla tuottaa heille päivittäin kokemuksen siitä, kuinka omasta jakaminen itse asiassa lisää yhteistä hyvää. Itsensä jakaminen tekee heistä yhä todempia veljiä ja sisaria. Jokapäiväisen jaetun elämän nöyrä polku auttaa kokemaan sen, kuinka erilaisuuden kohtaaminen on rikkautta etenkin silloin, kun siinä joudutaan kohtaamaan sovinnon tekemisen haaste. Tästä yhteydestä kumpuaa yhteisön keskiössä oleva ilo ja juhla.

CCN:lla on 2400 jäsentä 30 maassa ja 80 hiippakunnassa. Heistä 400 on vihitty naimattomuuteen pitäen sisällään 120 pappia. Yhteisön perusti isä Laurent Fabre, jota seurasi vuonna 2016 yhteisön johtajana isä François Michon. CCN:lla on Burkina Fasossa noin seitsemänkymmentä sitoutunutta jäsentä, jotka ovat pääasiassa aviopareja, mutta joiden joukossa on myös pappi ja sisareksi vihitty. (Lisätietoja: https://www.chemin-neuf.fr tai http://bf.chemin-neuf.org.)

Chemin Neuf -yhteisöllä on ekumeeninen kutsumus: ”että he kaikki olisivat yhtä” (Joh. 17:21). ”Uskallamme uskoa kirkon näkyvään ykseyteen ja olemme saaneet kutsun työskennellä sen ykseyden puolesta kaikella voimallamme.” (Säännöt, s. 20). Jeesus rukoili ensimmäisenä ykseyden puolesta ja CCN:n jäsenet haluavat omistautua tälle rukoukselle. ”Mitä tahansa me voimme yhdessä tehdä, sen teemme.” Katolilaiset, protestantit, evankelikaalit, helluntailaiset, ortodoksit ja anglikaanit – kaikki jakavat jokapäiväisen elämänsä ja suorittavat tehtäväänsä yhdessä. He toimivat näin todistaakseen yhdessä Isän rakkaudesta kaikkia lapsiaan kohtaan. Tällä matkalla he tekevät monimuotoista ekumeenista yhteistyötä ja haluavat tuoda kirkkonsa mukaan siihen ja luoda siten vahvoja siteitä kaikkiin ihmisiin heidän ympärillään.