Kuudes Faith and Order -maailmankonferenssi Wadi El Natrunissa

Kuudes Faith and Order -maailmankonferenssi Wadi El Natrunissa

24.-28.10.2025

Matkaraportti: Tomi Karttunen (lut.), Susanna Leppälä (lut.)

Faith and Order-maailmankonferensseja järjestetään harvakseen. Egyptin Wadi El Natrunissa lokakuun lopulla pidetty kokoontuminen oli järjestyksessä vasta kuudes. Edellinen vastaava tapahtuma järjestettiin Santiago de Compostelassa 1993. Suomalaisista kokoukseen osallistuivat: Susanna Leppälä (ev.-lut. delegaatti), Tomi Karttunen (komission neuvonantaja), Jelisei Heikkilä (komission jäsen ort.), Maria Mountraki (ort. delegaatti), Riina Nguyen (ort. lähetyksen ja evankelioimisen komissio) Anne Heikkinen (GETI-koulutus) ja Katri Härkönen (SLS, GETI-fasilitoija). KMN:n kotisivulta löytyy konferenssiin liittyviä materiaaleja, samoin Youtuben teemakanavalla. Kokouksen viesti on jo suomennettu: https://ekumenia.fi/aineistot/syventaen-ykseytta-kulkien-rakkaudessa-palauttaen-toivon-ekumeeninen-vahvistus/ .

Maailmankonferenssin anti oli esillä Suomen Ekumeenisen Neuvoston syysseminaarissa 11.11.  ja palautewebinaarissa 13.11.   Kokonaiskatsauksen ohjelmaan antaa konferenssin käsikirja.

Yleistä

Maailmankonferenssien harvatahtisuus ei tarkoita sitä, ettei Faith and Order-työskentelyä olisi niiden välillä tehty. Välillä tarvitaan kuitenkin laajempaa kuulemis- ja keskustelutilaisuutta arvioitaessa tehtyä ja suuntauduttaessa kohti uutta. Tällä hetkellä KMN:n 60-jäseninen Faith and Order-komissio, jonka keskuskomitea nimitti 2023, sekä KMN:n henkilökuntaan kuuluva Faith and Order -sihteeristö, työskentelevät jatkuvasti. Faith and Order -julkaisuja on tuotettu jo 241 kappaletta historian saatossa. Ekumeenisessa liikkeessä Faith and Order-komissiolla ja sitä tukevalla sihteeristöllä on ekumeenista teologiaa ajatellen avainrooli. Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order-työtä voidaan kutsua ekumeenisen teologian keskukseksi globaalilla tasolla. Se muodostaa älyllisen perustan ekumeenisen liikkeen itseymmärryksen ja teologian hahmottamiselle myös laajemmin kuin vain oman komission työalaa ajatellen.

Aiempien maailmankonferenssien anti

Aiemmat maailmankonferenssit ovat olleet kestoltaan pitempiä kuin Egyptin säästöbudjetilla pidetty konferenssi. Santiago de Compostelan konferenssi kesti kymmenen päivää, tämänkertainen viisi päivää. Tästä syystä komission jäsenten ja virkamiesten etukäteisvalmistelun, järjestäjien ja puheenjohtajiston tehokkaan työskentelyn merkitys painottui. Korostui se, että konferenssin tarjoama mahdollisuus kohdata kaikkiaan 400 ihmistä ympäri maailmaa eikä vain 60 komission jäsentä, merkitsi sananmukaisesti kuulemis- ja vuorovaikutustilaisuutta, ei syvälliseen teologiseen työskentelyyn keskittyvää työrupeamaa. Se jää komission jäsenille ja sihteeristölle.

Kokouksen kesto ja teologinen työskentely ovat kuitenkin vain osa kokonaisuudesta. Tässä kokouksessa oli myös erityistä rikkautta. Osallistujien joukossa nuorten GETI-koulutuksen osallistujilla ja stuerteilla oli merkittävä rooli tuomalla nuoret ja heidän näkemyksensä osaksi vuorovaikutusta. Nuorten läsnäolosta konferenssissa kertoivat myös nuoret, alle 30-vuotiaat delegaatit, joista yksi oli Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, Susanna Leppälä. Stuerttien ja vapaaehtoisten kautta myös sydämelliset, vieraanvaraisuudessa hienosti kunnostautuneen Egyptin koptikirkon nuoret tulivat merkittäväksi osaksi kohtaamisten verkostoa. Merkittävää oli myös paavi Tawadros II:n ja paikallisten piispojen sitoutuminen Faith and Order -konferenssin antaumukselliseen ja huolelliseen isännöimiseen.

Kukin kuudesta maailmankonferenssista on tuonut keskeisen antinsa keskusteluun ekumeenisesta teologiasta ja käytännön ekumeniasta. Kokouksen ”ekumeenisessa vahvistuksessa” viitataan siihen, että Lausannen konferenssi 1927 aloitti kirkkojen oppikäsitysten vertailevan tutkimisen. Edinburgh 1932 keskittyi kirkko-oppiin ja oppiin sakramenteista, jotka edelleen ovat ekumeniassa keskeisiä opillisia kysymyksiä. Lundissa 1952 tuotiin ekumenia lähemmäksi kirkkojen elämän arkea ja yhteistyötä kehottaen tekemään kirkkojen ja kristittyjen kesken yhteistyötä aina kun se on mahdollista, jos painavat opilliset syyt eivät sitä estä. Raamatun ja tradition väliseen jännitteeseen tarjottiin rakentava vastalääke, kun tehtiin erottelu kirkkojen erilaisten traditioiden ja niiden kantaman Tradition isolla T:llä eli Kristus-sanoman välillä. Kaikkien kristillisten traditioiden keskus ja lähtökohta on sanoma Kristuksesta ja kolmiyhteisestä Jumalasta.

Vuoden 1982 Kaste, ehtoollinen, virka eli BEM-asiakirjan siivittämänä käynnistettiin Santiago de Compostelan 1993 kokouksen jälkeen kirkko-opillinen työskentely, joka painotti kirkkoa ”koinoniana” eli yhteytenä, latinaksi communio. Alettiin puhua kommuunio-ekklesiologiasta ja pyhästä Kolmiykseydestä Kirkon ykseyden perustana. Tätä tuki myös Faith and Order -projekti Tunnustamme yhden uskon, jossa pyrittiin Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen 1600-vuotisjuhlan 1981 vanavedessä ilmaisemaan apostolinen usko tälle ajalle tämän uskontunnustuksen pohjalta yhdessä ekumeenisesti – ilman Filioque-lisäystä. Onhan kyseessä ainut uskontunnustus, joka on hyväksytty ekumeenisessa kirkolliskokouksessa ja jota luetaan niin idässä kuin lännessä. Idässä se on kaste- ja jumalanpalvelustunnustus, lännessä etenkin messussa luettu.

Wadi El Natrun 2025 ja Nikean 325 kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlavuosi

Tämä kaikki, etenkin Tunnustamme yhden uskon -projekti sekä kirkko-oppi opillisen ekumenian keskuksena viime vuosikymmeninä Jumala-suhdetta ja kristittyjen ja kirkkojen välisiä suhteita painottavan kommuunio-ekklesiologian näkökulmasta loi pohjaa vuoden 2025 maailmankonferenssille Nikean juhlavuoden merkeissä. Nikean uskontunnustus muodostaa opillisen pohjan KMN:lle ja siten työskentelylle kohti ekumeenisen liikkeen perinteisen tavoitteen kirkon näkyvän ykseyden toteuttamiseen yhteisen uskon pohjalta. Ekumeenisen liikkeen saavutukset ja aikamme anti-ekumeeninen, polarisoiva henki yhdessä historiallisen juurille palaamisen myötä ensimmäiseen ekumeeniseen, kirkon uskon ykseyttä luoneeseen kirkolliskokouksen ja sen merkitykseen tänään ovat luoneet pohjan teemalle ”Miten nyt etenemme kohti näkyvää ykseyttä?”

Jaostot (Sections)

Kukin kolmesta Faith and Order-komission alatyöryhmästä järjesti yhden tai useampia jaostotyöskentelyjä. Tomi Karttunen neuvonantajana ja Jelisei Heikkilä komission jäsenenä osallistuivat ekklesiologisen työryhmän jaoksien työskentelyyn ja sen valmisteluun. Tarkemmin sanottuna näkyvän ykseyden teeman käsittelyyn, jossa puolet ryhmästä jaettiin kahtia, sekä kasteeseen pohjautuvan ekklesiologian teeman käsittelyyn, jossa ryhmä samoin jaettiin kahtia.

Näkyvän ykseyden toista ryhmää veti puheenjohtajana Tomi Karttunen ja toista Johannes Oeldemann, kun alkuperäiset puheenjohtajat siirtyivät toisaalle. Tässä on tekoälytiivistelmä kasteeseen perustuvaa kirkko-oppia sekä näkyvää ykseyttä käsitelleiden ryhmien yhteisraportista:

Keskeiset havainnot

1. Kasteeseen perustuva ekklesiologia

• Perusta:
  • Kaste tarjoaa yhteisen teologisen lähtökohdan kristittyjen ykseydelle.
  • Dokumentit kuten BEM, One Baptism ja TCTCV ovat keskeisiä viitepisteitä.
• Haasteet:
  • Eri käsitykset kasteen merkityksestä, subjektista ja vaikutuksista rajoittavat näkyvää ykseyttä.
  • Jännite instituution ja karismaattisuuden välillä; tarve tasapainoon.
  • Kysymykset identiteetistä: kastetaanko Kristukseen vai tiettyyn kirkkoon?
  • Käytännön ongelmat: rebaptismi, konfirmointi, heikko kasteopetus.
• Tulevaisuuden painopisteet:
  • Syvempi tutkimus pneumatologiasta, hengellisyydestä ja ekklesiologiasta.
  • Yhteys kasteen ja ehtoollisen välillä: integroidun ekklesiologian kehittäminen.
  • Synodaalisuus ja kaikkien kastettujen osallistuminen päätöksentekoon.
  • Kasteen ymmärtäminen elinikäisenä prosessina, ei vain rituaalina.
  • Ekumeenisen dialogin vahvistaminen ja tiedon saavutettavuuden parantaminen.

2. Näkyvä ykseys

• Perusnäkemys:
  • Ykseys on Jumalan kutsu ja välttämätön globaalien kriisien (ilmasto, väkivalta) edessä.
  • BEM ja TCTCV toimivat lähtökohtina.
• Keskeiset havainnot:
  • Ei yhtä mallia ykseydelle; monimuotoisuus edellyttää joustavuutta.
  • Konkreettiset merkit: keskinäinen rakkaus, yhteinen palvelu, sukupuolten tasa-arvo, vieraanvaraisuus.
  • Yhteinen pääsiäisen ajankohta nähtiin yhdistävänä tekijänä.
  • Ekumeeninen koulutus ruohonjuuritasolla ja nuorille.
• Haasteet:
  • Kasteen keskinäinen tunnustaminen puuttuu.
  • Ehtoollisyhteys ei ole toteutunut; Kristuksen inklusiivinen rakkaus haastaa käytännöt.
  • Virkojen tunnustamisen puute ja jännite ykseyden ja moninaisuuden välillä.
• Tulevat tutkimusaiheet:
  • Näkyvä ykseys konkreettisena elämänä Kristuksen esimerkin mukaan.
  • Ykseys osana Kristuksen kosmista missiota ja luomakunnan harmoniaa.
  • Ekumenia elämän täyteydessä – missä elämä kukoistaa, siellä Kristuksen läsnäolo.

Yleinen suunta:

Ekumeeninen liike on muuttunut polysentriseksi globaalin painopisteen siirtyessä etelään. Tarvitaan monenkeskisiä dialogeja ja kokonaisvaltainen näkemys kirkon ykseydestä, joka kattaa koko luomakunnan.

Työpajat (Workshops)

Työpajoja järjestettiin lukuisia niin teologisista kuin käytännöllisistä kirkkojen elämään liittyvistä aiheista. Kaikkein suosituin työpaja käsitteli kysymystä yhteisen ajankohdan sopimisesta pääsiäisen vietolle, niin että juliaanista ja gregoriaanista perinnettä edustavat kirkot eivät viettäisi vain satunnaisesti pääsiäistä yhtä aikaa. Näin jatkettiin KMN:n Aleppossa 1997 pidetyn kokouksen pyrkimystä asiasta sopimiseksi. Aleppossa lähtökohdaksi otettiin astronominen pääsiäisen määrittäminen Jerusalemin koordinaatit lähtökohtana. Paneelissa alustivat Pietarin teologisen akatemian varajohtaja Vladimir Khulap ortodoksisesta näkökulmasta, Johann-Adam-Möhler -instituutin ekumeenisen osaston johtaja Johannes Oeldemann roomalaiskatolisesta näkökulmasta ja Tomi Karttunen luterilaisesta näkökulmasta. Puheenjohtajana oli metropoliitta Job ekumeenisesta patriarkaatista, yksi F&O-komission varapresidenteistä.

Lähtökohtana oli helmikuussa pidetyn Faith and Order-webinaarin pohjalta laadittu julkaisu Towards Common Date for Easter, josta on tehty F&O-julkaisu. https://www.oikoumene.org/resources/publications/towards-a-common-date-for-easter  Uutena alustajana webinaariin ja julkaisuun verrattuna oli tässä yhteydessä Khulap. Webinaarissa kuultiin myös koptien näkökulma tähän asiaan.

Nähtäväksi jää, miten prosessi lähtee etenemään ja millaista vauhditusta siihen tuo paavi Leon ja patriarkka Bartolomeoksen tapaaminen Nikean juhlavuoden merkeissä loppusyksystä. Katolinen kirkko on avoin eri ratkaisumalleille, kunhan yhteinen pääsiäisen päivä löydetään. Olennaista on ortodoksien yhteisen näkemyksen löytäminen. Se vaihtoehto, että päädyttäisiin yhdessä juliaanisen kalenterin pohjalta määritettyyn pääsiäiseen ei liene realistinen eikä mielekäs vaihtoehto kalenterin epätarkkuuden ja siihen myös nykytilanteessa liittyvien poliittisten konnotaatioiden vuoksi – vastaavasti kuin gregoriaaniseen kalenteriin. Kiinteä yhteinen kalenteripäivä olisi pragmaattinen kompromissi, jonka symboliarvo kuitenkin latistaisi liittymistä Nikean säännön mukaan luomakunnan kiertoon kevätpäiväntasauksen, täyden kuun ja sunnuntain kombinaation kautta. Loogista olisi laskennan tarkentaminen entisestään ja astronomisen kalenterin käyttöönotto pääsiäisen laskennassa kirkkojen yhteisesti päättäessä yksityiskohdista – vuoropuhelussa valtiollisten toimijoiden kanssa.

Susanna Leppälä osallistui alkuperäiskansoja Kirkkojen Maailmanneuvostossa käsittelevään työpajaan. Alustajat nostivat esiin erityisesti Australian ja Samoan alkuperäiskansoja, sillä näistä puhujilla oli omakohtaista kokemusta. Työpajan oli järjestänyt Comission on World Mission and Evangelism. Työpajan fasilitaattorina toimi Mikenzie Ling. Työpajan anti oli käytännössä alkuperäiskansojen äänen kuuleminen ja läsnäolo Faith and Orderissa. Mission of Margins ja dekolonalisaation näkökulmat olivat vahvasti esillä. Esillä oli myös pohdintaa, onko Nikean uskontunnustus käännetty alkuperäiskansojen kielille. Susanna selvitti työpajan inspiroimana, että Suomessa Nikean uskontunnustus on käännetty ainakin pohjoissaamen kielelle (Pohjoissaamen Jpkirja 04.PDF). Niin ikään luontoon, luonnon pyhyyteen Jumalan luomistyön tuloksena sekä ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset mm. Merenpinnan noususta olivat esillä alkuperäiskansojen toimesta työpajan keskustelussa. Huolenaiheena tuntui olevan myös se, kuinka muutama alkuperäiskansaan kuuluva voi edustaa alkuperäiskansojen kirjoa tällaisessa tapahtumassa ja organisaatiossa mielekkäällä tavalla.

Kokouksen yleisistuntojen luennot ja paneelit

Päivät olivat rakentuneet temaattisesti ennen muuta teemojen ”usko, lähetys ja ykseys” ympärille. Aiheita lähestyttiin Nikean juhlavuoden, nykyajan ekumeenisten pyrkimysten kontekstuaalisten haasteiden näkökulmasta pääesitelmien ja niihin liittyvien paneelikeskusteluiden kautta. Tässä nostetaan esiin vain muutama keskeinen esitelmä ja paneeli.

Kirkon näkyvän ykseyden teologista pohjaa hahmotettaessa otsikolla ”Kolmiyhteinen Jumala ja Kirkon identiteetti” kolminaisuususkon ja Nikean perinnön valossa otsikkouskollisimman esityksen piti kardinaali Kurt Koch. Hän totesi, että Nikean kirkolliskokous 325 ei hellenisoinut kristinuskoa vaan lausui raamatullisen totuuden Isän ja Pojan välisestä läheisestä suhteesta. Sekä ykseys että moneus kuuluvat jumalakäsitykseen. Tämä heijastuu myös kristittyjen välisiin suhteisiin. Koch torjui sekä ajatuksen ’paluusta Roomaan’ ekklesiologisena modalismina että federalistisen ykseyden kasteen perusteella erilaisuuden absolutisoimisena (vrt. triteismi), jolloin on vaikea puhua ykseydestä. Koch viittasi Blaise Pascaliin, jonka mukaan ykseys ilman moninaisuutta on diktatuuria ja moninaisuus ilman ykseyttä anarkiaa. Koch huipensi esityksen viittaamalla luterilaiseen teologiin Wolfhart Pannenbergiin: ykseyden askeleet ovat mahdollisia Nikean uskontunnustukseen syventymisen pohjalta.

Käsiteltäessä teemaa kirkko maailmassa ja maailmaa varten Itä-Suomen yliopistossa 2024 väitellyt Evangelios F. M. Thiani Aleksandrian ortodoksisesta patriarkaatista peräänkuulutti pontevasti uutta poliittista oppia kirkon roolista tilanteessa, jossa kokemus osoittavaa, että kun kirkko on lähellä imperiumia, se näyttää itsekin osalta sitä. Thiani nosti esiin Venäjän ortodoksisen kirkon (VOK) roolin Ukrainan sodassa ja Afrikassa, mikä johti Aleksandrian idän ortodoksisen patriarkaatin ja VOK:n välisen suhteen rikkoutumiseen. Hän puhui myös kirkon roolista Pohjois-Etiopian sodassa sekä Keniassa suhteista korruptoituneisiin poliitikoihin.

Ykseyttä käsittelevässä paneelissa Susan K. Wood (kat.) painotti kastetta ykseyden perustana. Se, että kastetut eivät ole yhtä, merkitsee sitä, että kirkon katolisuus ei täysin toteudu reaalitodellisuudessa. Metropoliitta Job ekumeenisesta patriarkaatista nosti esiin esimerkkeinä ykseyden löytämisestä erilaisuudessa ortodoksien ja orientaalien yhteislausuman kristologiasta sekä katolis-luterilaisen Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista. Helluntailaisesta näkökulmasta puhunut australialainen professori Jacqueline Grey vertasi näkyvää ykseyttä asumiseen monen sukupolven talossa eriyttävine, toisen tunnustavine sopimuksineen.

Myös paneeli eletystä näkyvästä ykseydestä oli antoisa. Ms Suk Yi Pang Hong Kongista painotti ykseyttä ja dynaamista harmoniaa kiinalaisen kristillisen ajattelun lähtökohtana. Ykseyden lahjana ja tehtävänä tulee olla ohjenuora, disipliini käytännössä. Tulee kuunnella toisia ja ymmärtää toisen persoonan toiseuden rikkauden arvo. Ykseyden näkökulmasta toimiminen käytännössä, eettisesti, rakentaa ykseyttä. Professori Athanasios Despotis Bonnista harjoittaa käytännön ekumeniaa esimerkiksi opettamalla protestantteja Bonnissa ortodoksina jo 20 vuotta. Ekumeenista ykseyttä rakentavat Raamatun, isien ja muinaisen kreikkalaisen filosofian tuntemus.

Dr Mano Emmanuel Sri Lankasta painotti harmonian ja ykseyden tärkeyttä kristittyjen vainon keskellä, että kirkko tunnetaan sovintoa rakentavasta, myönteisen erilaisuuden arvostamisesta verrattuna joihinkin toisiin uskonnollisiin traditioihin. Rev. De Teddy Sakupapa Sambia/Etelä-Afrikka painotti ykseydessä jaetun opetuslapseuden tärkeyttä afrikkalaisessa kontekstissa. Ykseyden tulee olla solidaarisuutta historian haavoitettuja kohtaan. Professori Charlotte Methuen näki anglikaaneilla olevan edelleen tunne yhteenkuuluvaisuudesta nykyisistä haasteista huolimatta. Hän on työssään opettanut ekumeenisesti eri taustoista tulevia opiskelijoita.

Konferenssin yleisistuntojen paneeleissa käyttivät puheenvuoroja myös akateemiset teologit kuten Yalen yliopiston professori Miroslav Volf. Hänen mukaansa elämme epokaalisen muutoksen keskellä, joka on ehkä teollista vallankumoustakin suurempi. Siinä on apokalyptisiä sävyjä. Sodat, transhumanismi ja ajatukset maailmanhallinnasta luovat näitä sävyjä. Volf näkee aikamme perustavan kysymyksen olevan se, jonka Dietrich Bonhoeffer muotoili: Kuka on Jeesus Kristus meille tänään? Ei ole enää itsestään selvää, että edes Jeesuksen moraalinen esimerkki olisi ihmisille tavoiteltavaa. Kristus on kuitenkin Jumala ihmiselämässä. Jeesus rakasti köyhiä, mutta aikamme ihmiset pelkäävät heitä. Jokainen pyrkii olemaan parempi kuin toinen. Volf teroitti, että kun Jeesus on Jumala Jumalasta, tosi Jumala tosi Jumalasta (Nikean uskontunnustuksen mukaisesti), hänestä tulee meille sydän sydämenä ja loistamme kirkkona kuin kuu Kristus-auringon valosta.

Ekskursiot luostareihin ja Gizan pyramideille

Sunnuntaipäivä piti sisällään aamun tunnustuskunnittain toteutetut rukoushetket tai messut/liturgiat.

Susanna osallistui Gizan pyramideille suuntaavaan ekskursioon. Oli pysäyttävää kokea Egyptin historiaa näiden historiallisten pyramidien myötä. Pyramidit olivat aikansa taidonnäyte, ja todistavat siitä vielä 4500 vuotta myöhemminkin. Pyramidien jälkeen pysähdyimme sfinksin luona ja vietimme lounashetkeä ravintolassa, josta oli mahdollista vielä ihastella pyramideja.

Kokonaisuudessaan niin pyramidivierailu kuin Faith and Orderin kokoontuminen Egyptissä, jolla on historiallisesti merkittävä rooli Raamatun tapahtumien tapahtumapaikkana, sekä pitkän uskonnollisen tradition omaavan koptikirkon vieraana, herätti myös tietynlaista nöyryyttä ja kunnioitusta.

Suurin osa delegaateista (kuten neuvoantajan roolissa toiminut Tomi) käyttivät hyväksi mahdollisuutta tutustua tässä erämaaisien ja munkkilaitoksen kehdossa liikkeen alkuajoilta 300-luvulta peräisin oleviin luostareihin Wadi El Natrunin alueella: pyhän Makariuksen luostariin ja Neitsyt Marian Baramuksen munkkiluostareihin sekä uudempaan, syvästä diakonisesta näystä nousevaan Anafora (ihmisten nostaminen rakkaudessa) -nunnaluostariin ja sen diakoniseen hengelliseen keskukseen sekä lapsille suunnattuun Raamattu-maahan.

Yllätys oli, että Anaforan uuden kirkon klassiset ja modernit, hienot ja puhuttelevat koptilaistyyliset on maalattu suomalaisen ortodoksien ja taidekonservaattorin Helena Nikkasen johdolla. Vaikuttavia maalauksia ja ”äiti Helenaa” kiitti KMN:n moderaattori Heinrich Bedford-Strohm kiitospuheessaan iltajuhlassa aivan erikseen. Anaforan kehittämisen mahdollistaneen näyn takana on ollut koptipiispa Thomas, joka piti konferenssin alkujumalanpalveluksessa myös puhuttelevan, havainnollistavan saarnan Kristuksessa olemisesta. Opin myös, että koptien näkökulmasta ensimmäinen Aleksandrian patriarkka oli evankelista Markus. Nykyinen koptipaavi eli patriarkka on siis hänen ja samalla Nikean puolustajien piispojen Aleksanterin ja Athanasioksen seuraaja. Lisäksi on olemassa myös idän ortodoksinen Aleksandrian patriarkka.

Vierailuilla luostareissa ja Gizassa olleet tulivat yhteen Anaforan ekumeenisessa luostariyhteisössä. Helena Nikkasen avustajineen ja vapaaehtoisineen toteuttama Anaforan kuvakirkko oli myös meistä vaikuttava jo ulkoa: käytävät kirkon oville pitivät sisällään kuvituksia Vanhan Testamentin kertomuksista ja tapahtumista, kun taas sisältä kirkko oli ääriään myöten maalattu Uuden Testamentin tapahtumilla. Alttaria koristi Jeesuksen kuva. Kirkko itsessään tuntui todistavan uskosta kuvien kautta.

Illallinen Anaforan vastavalmistuneessa, kauniisti koristellussa tilassa oli niin ikään näkyvä merkki ykseydestä. Saimme kuulla isäntäkirkkomme edustajien puheenvuoroja, kyseisen luostariyhteisön historiaa ja kokea lämmintä vieraanvaraisuutta illan rukoushetken päätteeksi myös pienten puisten ristien vastaanottamisella. Tarina kertoi, kuinka pienet pojat olivat valmistaneet ristit piispa Thomakselle kiitoksena huolenpidosta.

Illallinen mahdollisti kohtaamispaikan ja keskusteluja pöytäseurueissa joko tuttujen tai itselle tuntemattomien ihmisten kesken. Samoin yhteiset bussimatkat loivat tilan kohtaamisille.

Sunnuntaipäivä ekskursioineen osoittautui myös monin tavoin avartavaksi ja yhdistäväksi kokemukseksi.

Kokouksen viesti ja ekumeeninen vahvistus

Kokouksen sanoma tiivistettiin yhtäältä laajempaan ”ekumeeniseen vahvistukseen” sekä lyhyempään ”kutsuun kaikille kristityille”. Tämä oli seurausta siitä, että alun perin laadittu luonnos kokouksen sanomaksi paisui moninkertaiseksi, kun kaikkien toiveet tuli jollakin tapaa ottaa huomioon. Viime vaiheessa monen huomio keskittyi siihen, että oli suuri paine saada mukaan maininta tietyistä epäoikeudenmukaisuutta kokeneista ryhmistä – muiden globaalien ekumeenisten lausumien tapaan. Opillinen ja teologinen ei voi olla steriiliä, mutta ei se voi toisaalta tyhjentyä myöskään sosiaalietiikkaan tai sosiaalipolitiikkaan. Joka tapauksessa maailmankonferenssi, joka nyt järjestettiin ensimmäistä kertaa Afrikassa, oli aiempaa huomattavasti värikylläisempi koostumukseltaan. Kyse ei ollut vain globaalin etelän läsnäolosta vaan siitä, että esimerkiksi nykyisessä Faith and Order- komissiossa on neljä tai viisi helluntailaisjäsentä, kun aiemmin oli vain yksi.

”Ekumeeninen vahvistus” keskittyy konferenssin kolmeen pääteemaan: 1) Usko, 2) lähetys ja 3) ykseys. Tässä tule näkyviin niin liittyminen Nikean uskontunnustukseen kuin yhteistyö lähetyksen ja evankelioimisen komission kanssa sekä nykyinen keskustelu siitä, mitä ”kirkon näkyvä ykseys” on ja miten sitä kohti voidaan edetä – jotta yhteinen todistus ja yhteinen usko vahvistuisivat ja päinvastoin eli kaiken kolmen ulottuvuuden ollessa vuorovaikutuksessa keskenään.

Lausuman peruslähtökohta on kolminaisuususkoon liittyvä ja holistinen, kokonaisvaltaista evankeliumia ja teologiaa edustava. Tämä tulee näkyviin esimerkiksi artiklassa 8:

”Usko edellyttää, että määrittelemme opin ja sen, mitä todella tarkoittaa uskoa, mutta siihen sisältyy myös uskollisuus, luottamus, lojaalisuus ja kuuliaisuus. Kristillinen elämä on uskoa, jota eletään yhdessä; uskomme tunnustetaan ja toteutetaan yhdessä. Usko on kaiken liturgisen ja rukouselämämme perusta: uskomme sen, mitä rukoilemme, ja rukoilemme sen, mitä uskomme. Usko pyrkii aikaansaamaan muutoksen – ei vain uskovissa, vaan myös maailmassa. Kolminaisuususko on uskon sisältöä ja kirkon perusrakenteita käsittelevän työn perusta. Nikean uskontunnustus ja sen kanonit loivat pohjan yhteiselle uskolle ja pääsiäisen yhteiselle juhlapäivälle.”^[1]

Siitä pidetään kiinni, että on tärkeää tietää, mitä usko sisällöllisesti on eli määritellä yhteinen käsitys, oppi Raamatun ja kirkon liturgisen elämän, rukouselämän kanssa sopusoinnussa. Rukous ja usko ruokkivat toisiaan. Usko koskee koko ihmistä, ei vain järkeä ja tunteita – suhdetta Jumalaan, lähimmäiseen ja luomakuntaan eli rakkaus Jumalaan, rakkaus lähimmäiseen ja vastuu luomakunnan varjelusta. Siihen liittyvät ”uskollisuus, luottamus, lojaalisuus ja kuuliaisuus”. Kyse ei ole vain yksilön vaan yhteisestä elämästä ja uskosta. Sitä tunnustetaan ja toteutetaan yhdessä niin jumalanpalveluselämässä kuin arjen askareissa. Se, Kristus meissä, on perusta muuttavalle opetuslapseudelle. Kolminaisuususkon todellisuus on kirkon elämän perusta. Nikean kirkolliskokous viitoitti yhteistä tietä eteenpäin tämän uskon valossa myös meille.

Uskon ja opetuslapseuden tai uskon ja rakkauden välinen kaksoissidos tulee näkyviin myös lähetyksen ymmärtämisessä, esimerkkinä artikla 16:

”Kaksoisvaltuutus – evankeliumin julistaminen ja palveluun osallistuminen – on kirkon mission ja opetuslapseuden uudistumisen perusta. Nikean uskontunnustus vahvistaa, että tämä kutsumus tulee näkyväksi yhdessä, pyhässä, katolisessa ja apostolisessa kirkossa. Kristillinen usko vakuuttaa, että Jumalan Sanan ihmiseksi tuleminen tapahtui ’meidän ja meidän pelastuksemme tähden’. Kirkon lähetystehtävä sisältää tämän uskon jakamisen, todistamisen siitä, miten pelastus muuttaa sekä yksittäisiä ihmisiä että maailmaa.”^[2]

Tässäkin tulee esiin kokonaisvaltainen käsitys evankeliumista. Sen mukaan palvelu (diakonia), todistus (martyria), jumalanpalveluselämä (leiturgia) ja ykseys (koinonia) kuuluvat yhteen.

Ykseyden näkökulmasta ’ekumeeninen vahvistus’ nostaa esiin artiklassa 25 Raamatun ilmoittaman ja Nikean uskontunnustuksessa tunnustetun uskon perustavan merkityksen ykseydelle. Nikealainen usko on ”opillinen perusta ja yhdistävä todistus evankeliumin totuudesta”. Toisin sanoen perustana on Kolmiyhteisen Jumalan ykseys ja erillisyys perustana rakentavalle ykseydelle erilaisuudessa totuuden ja rakkauden täyteydessä:

”Nikean kirkolliskokouksen merkkivuosi kutsuu meitä muistamaan, että kristittyjen ykseys juurtuu varhaisen kirkon apostoliseen uskoon, joka on ilmoitettu Raamatussa ja tunnustettu Nikean uskontunnustuksessa. Tunnustamme, että myöhemmät kehityskulut toivat uusia haasteita kirkollisiin suhteisiin. Silti Nikean usko säilyy yhteisenä opillisena perustana ja yhdistävänä todistuksena evankeliumin totuudesta. Tiedostamme, että kirkon myöhemmässä historiassa syntyneet erot ovat johtaneet paitsi hajaannukseen myös Jumalan kaitselmuksen avulla rikkaaseen moninaisuuteen. Kuitenkin, vaikka nämä jakolinjat ovat teologisesti rikastuttaneet, ne ovat myös heikentäneet Nikeassa osoitettua ykseyttä. Vakuutamme, että Kirkon ykseys juurtuu Kolminaisuuden kolmen persoonan – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen – ykseyteen ja heidän väliseen suhteeseensa, joka ilmaisee täydellisen yhteyden (koinonia). Tämä Kolminaisuuden ykseys heijastuu paitsi yhteisessä uskossa myös keskinäisessä hyväksynnässä – Nikean kanonien mukaisesti – kasteelle Kolminaisuuden nimeen useimmissa kirkoissamme. Vaikka olemme yksilöitä, kasteessa vakuutamme, että olemassaolomme on suhteessa Jumalaan, ja tulemme yhdeksi ruumiiksi Kristuksessa ja Kristuksen kanssa. Odotamme aikaa, jolloin ykseytemme voi tulla täysin näkyväksi myös ehtoollisen jakamisessa ja toistemme virkojen tunnustamisessa. Jatkamme Kristuksen rukouksen täyttymyksen etsimistä: ’että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.’ (Joh. 17:21)”.^[3]

Teesit tämän pohjalta uskon, lähetyksen ja kirkon näkyvän ykseyden vuorovaikutuksesta

1. Kun kirkot käyvät dialogia uskosta ja tekevät yhteistyötä missiossa, niiden välinen suhde syvenee ja niiden ykseys alkaa tulla näkyväksi. Yhdessä kristityt ja kirkot voivat tarjota tärkeän todistuksen, joka ylittää niiden erot ja jakautumiset.

Usko

2. Kolminaisuusoppiin – Nikean uskoon – perustuva näkemys on ollut Faith and Order -komission työn lähtökohtana sen alusta asti, ja sen vahvistavat kaikki Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkot. Riippumatta siitä, käyttävätkö kirkot Nikean uskontunnustusta liturgisesti, ne ovat juurtuneet apostoliseen uskoon: palvovat kolmiyhteistä Jumalaa – Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä – ja tunnustavat uskon Jeesukseen Kristukseen, joka on todella Jumala ja todella ihminen ja joka tuli pelastamaan maailman.

Lähetys

3. Nikean kirkolliskokouksen seurauksena monet kristityt yhdistyivät uskossa, todistuksessa ja palvelussa. Nikean uskontunnustuksen tunnustuksellinen ja ylistävä luonne antaa perustan kirkon missiolle, kutsuen uskon tunnustajat jakamaan uskonsa. Ykseyden tavoittelu uskossa on tästä syystä myös yhteisen mission ilmentymä. Yhteinen usko Kolminaisuuteen ja Kristukseen – todella Jumalaan ja todella ihmiseen – on se usko, jonka kirkko on lähetetty jakamaan maailmalle ja yhdessä uskomaan, tunnustamaan ja elämään todeksi.

Ykseys

4. Kristittyjen ykseys juurtuu varhaisen kirkon apostoliseen uskoon, joka on ilmoitettu Raamatussa ja tunnustettu Nikean uskontunnustuksessa. Myöhemmät kehityskulut toivat uusia haasteita kirkollisiin suhteisiin. Silti Nikean usko säilyy yhteisenä opillisena perustana ja yhdistävänä todistuksena evankeliumin totuudesta.

Kutsu kaikille kristityille

5. Nikean uskontunnustuksen usko ei keskity itseensä, vaan muistuttaa meitä siitä, että kirkko on olemassa tullakseen lähetetyksi maailmaan. Joissakin konteksteissa lähetys on kietoutunut orjuuden, kolonialismin ja vallan historiaan. Siksi meidän aikanamme lähetyksen on oltava katumuksen ja uudelleensuuntautumisen leimaamaa: kohti dekolonisaatiota ja oikeudenmukaisuutta, sovintoa ja ykseyttä.

Rukoushetket ja hengellinen elämä

Ohjelmaan kuuluivat avajais- ja päätös(sana)jumalanpalvelusten ohella aamu- ja iltarukoukset, joita toteutettiin eri kirkkokuntien perinteet huomioon ottaen erillisessä ”rukousteltassa”. Lauluissa ja musiikissa tuli esiin globaali kirjo ja sisällöissä Nikean uskontunnustuksen merkkivuosi. Lisäksi oli sunnuntaina tunnustusten mukainen jumalanpalvelus. Luterilaiset oli niputettu muiden protestanttien kanssa yhteen. Esimerkiksi anglikaanit toimittivat tällöin ehtoollisen kiitollisena paikallisten koptien tarjoamista ehtoollisvälineistä ja -aineista.

KMN:n Mikey Roberts ja LML:n Dirk Lange ovat omissa puheenvuoroissaan lämpimästi suositelleet käyttöön paikalliskirkoissa konferenssin jumalanpalvelus- ja musiikkielämän resurssikirjaa, joka sisältää esimerkiksi harvinaista Nikean uskontunnustuksen eri laulettuihin versioihin liittyvää ja myös teemavuoden rukousmateriaalia:  https://www.oikoumene.org/resources/publications/resource-book-for-the-sixth-world-conference-on-faith-and-order

Johtopäätökset ja suositukset

Wadi El Natrunin maailmankonferenssi oli tervetullut tilaisuus käydä myös laajemmalla foorumilla keskustelua kirkon näkyvään ykseyteen ja Nikean juhlavuoteen liittyvistä sisällöistä. Konferenssi oli puolet lyhyempi kuin aiempi vuoden 1993 Santiago de Compostelan maailmankonferenssi, joten painottui sen luonne kuuntelufoorumina sekä etukäteen tehty valmistelutyö.

Kansainvälisen ekumeenis-teologisen koulutuksen (GETI Global Ecumenical Theological Institute) järjestäminen nyt neljännen kerran ja ensi kertaa Faith and Order -konferenssin yhteydessä vahvisti nuorten konferenssiedustajien ja paikallisesta koptikirkosta rekrytoitujen stuerttien ohella nuorten läsnäoloa konferenssissa. Maailmankonferenssi järjestettiin nyt ensimmäisen kerran Afrikassa, Lähi-idässä ja ortodoksisen kirkon isännöimänä. Pohjoisen ja eteläisen sekä protestanttien, katolilaisten ja ortodoksien vuorovaikutusta siis edistettiin myös kokouspaikan kautta. Koptikirkon vieraanvaraisuus oli kaikille mieleen painuvaa.

Faith and Order -komissio sai konferenssista ja sen raporteista peilauspintaa jatkaessaan työskentelyä 1) Ekklesiologian (kirkon näkyvä ykseys ja kasteeseen pohjautuva kirkko-oppi), 2) ihmiskäsityksen (uudet teknologiat, erityisesti tekoäly sekä moraalisen harkinnan mallien konkretisointi) ja 3) dekolonisaation parissa ajatellen etenkin maailmanlähetyksen palvelemista ekumeenis-teologisesta näkökulmasta. Ekumeenisen vahvistuksen ilmentämä uskon, lähetyksen ja ykseyden dialektiikka palvelee teologisena liittymäkohtana myös vuoden 2028 maailmankonferenssin valmistelua.

1. Faith and Order -maailmankonferenssin “ekumeeninen vahvistus” ja ”Kutsu kaikille kristityille” on jo suomennettu. Se tarjoaa hyvän pohjan esitellä nykyistä keskustelua kirkon näkyvästä ykseydestä ottaen huomioon myös nikealaisen uskon perustavan merkityksen kristittyjen yhteyden edistämisessä, joten siihen on hyvä viitata eri yhteyksissä.

2. Faith and Order -maailmankonferenssin kotimaista raporttia on syytä pitää esillä paitsi Reseptio-lehdessä ja SEN:n sivuilla myös muissa yhteyksissä.

3. Kirkolliskokouksessa toukokuussa 2026 olisi hyvä pitää kansainvälistä ekumeniaa esittelevä katsaus, jossa olisivat esillä sekä Faith and Order -maailmankonferenssi että tuore päivitys Charta Oecumenica -asiakirjasta. Palautewebinaarissa kirkolliskokousedustaja toi esiin, että ekumeeniset asiat ja ekumeeninen näkökulma ovat muutenkin kirkolliskokouksessa suhteellisen vähän esillä.

---

[1] https://evl.fi/plus/wp-content/uploads/sites/3/2025/11/Ekumeeninen-vahvistus-Faith-and-Order.pdf

[2] https://evl.fi/plus/wp-content/uploads/sites/3/2025/11/Ekumeeninen-vahvistus-Faith-and-Order.pdf

[3] https://evl.fi/plus/wp-content/uploads/sites/3/2025/11/Ekumeeninen-vahvistus-Faith-and-Order.pdf

Jaa somessa: