Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) syyskokouksen yhteydessä 11.11.2025 Tampereen ortodoksisen seurakunnan Nikolainsalissa järjestetyssä seminaarissa pohdittiin juhlavuoden merkeissä Nikean kirkolliskokouksen perintöä. Tänä vuonna nimittäin vietetään keisari Konstantinuksen koolle kutsuman Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlaa ja seminaari tarjosi osallistujille katsauksen kirkolliskokouksen historiaan nykytutkimuksen valossa ja mahdollisuuden pohtia sen merkitystä nykyiselle ekumenialle ja seurakuntien arjessa.
Seminaarin pääpuhuja, yliopistonlehtori Joona Salminen Itä-Suomen yliopistosta kertoi, että vaikka kokous keräsi arviolta 300 piispaa ja mukana oli keisari Konstantinus, Nikean kokous ei ollut aikalaisten silmissä menestys.
“Monet siihen osallistuneista piispoista luultavasti pitivät sitä kiusallisena ja vaivaannuttavana tapahtumana. Nikean tunnustuksen mainitsevat vain muutamat kirjoittajat ja hekin monitulkintaisesti. Sen sijaan Khalkedonin kirkolliskokous ja piispa Athanasios vuonna 451 nostivat Nikean sille paikalle, joka on meille tuttu: osaksi kirkolliskokousten ketjua”, Salminen sanoi.
Nikeassa opilliset jakolinjat eivät kulkeneet helposti tunnistettavien harhaoppisten ja vakaiden oikeaoppisten välillä vaan kiistassa on kyse piispojen sisäisistä jakolinjoista.
“Yllättävästi Nikean tunnustuksella ei tiedetä olleen mitään liturgista käyttöä eikä sitä käytetty edes katekeesissa 300-400-luvuilla. Uskontunnustukset kuuluivat tuolloin kasteen eivät jumalanpalvelusten yhteyteen. Mutta mistä tämä hiljaisuus johtuu? Minusta perustelluin vastaus on, että ne, jotka osallistuivat Nikeaan, pääosin vaikenivat siitä. Vasta seuraavan sukupolven teologit tekevät Nikeasta sen merkkipaalun, jota olemme tänä vuonna juhlineet.”
Joona Salminen nosti esiin Nikean tunnustuksen merkityksen kristilliselle käsitykselle persoonallisesta Jumalasta:
“Nikean uskontunnustus ei ole lista asioita vaan siinä tunnustetaan usko ja luottamus persoonalliseen Jumalaan, Isään, jonka Poika, ’meidän ihmisten vuoksi ja meidän pelastuksemme vuoksi’ tuli ihmiseksi.”
Radikaalia rakkautta
Syysseminaarin toisessa osassa johtava asiantuntija ja SEN:n hallituksen jäsen Tomi Karttunen (lut.) luotsasi ekumeenista paneelikeskustelua, johon osallistuivat pastori Antti Hietamäki (vap.), projektipäällikkö Minna Rasku (ort.), hiippakunnan kansleri Alpo Penttinen (kat.) ja pastori Vilma Niemi (lut.).
Keskustelussa korostui uskon ja käytännön yhteys, sillä kristillisen uskon ei haluttu jäävän pelkiksi sanoiksi tai teoreettiseksi pohdinnaksi vaan sen tuli näkyä arjessa, lähetystyössä ja sosiaalisessa toiminnassa. Panelistit korostivat, että lähetyskäsky ja missio ovat kirkkojen identiteetin ydin ja että yhteistyö eri kirkkokuntien välillä mahdollistaa evankeliumin levittämisen, auttamisen ja radikaalin rakkauden osoittamisen arjessa.
Nyky-yhteiskunnassa kristinusko ei enää ole automaattinen yhteinen viitekehys, mikä luo haasteita mutta myös mahdollisuuksia kirkoille. Panelistit nostivat esiin, että kirkkojen tulee tarjota tiloja nuorille ja muille etsijöille, joissa erilaiset näkemykset ja kokemukset voidaan kohdata kunnioittavasti. Ekumeeninen yhteistyö, synodaalisuus ja henkilökohtaiset suhteet nähtiin ratkaisevina keinoina vahvistaa kirkon läsnäoloa, toteuttaa lähetystehtävää ja vastata haasteisiin, samalla kun kirkot oppivat arvokkaita asioita toisiltaan ja kehittävät toimintaansa.
SEN:n hallituksen puheenjohtaja arkkipiispa Elia lausui syyskokouksen päätössanat korostaen kristittyjen vastuuta nykypäivän yhteiskunnassa. Arkkipiispa nosti esiin uudistetun Charta Oecumenican teemoja. Evankeliumin merkitystä arkkipiispa kuvasi konkreettiseksi ohjenuoraksi:
“Evankeliumi ja uskontunnustus eivät ole pelkästään symbolisia vaan ne haastavat meitä kristittyjä toimimaan oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisen puolesta.”
Lue lisää ja tutustu Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen 1700-juhlavuoden aineistoihin: Credo-juhlavuosi
