Suomen Ekumeenisen Neuvoston teologisen ja opillisen keskustelun jaosto järjesti huhtikuussa webinaarin ”Päästä meidät pahasta – henkivaltojen kohtaaminen eri kirkoissa”. Aiheesta alustivat pastorit Lea Kujanpää ja Eero Junkkaala (ev.-lut.), TT, rovasti Mikael Sundkvist (ort.), TT, isä Tri Nguyen (kat.), kirkkoherra, isä Tuomas Mäkipää (angl.) ja TT, pastori Tommi Karjalainen (vap.). Kommenttipuheenvuoron piti tutkija, koordinaattori Jussi Sohlberg Kirkon tutkimus ja koulutus -yksiköstä. Webinaarin juonsi teologisen ja opillisen keskustelun jaoston varapuheenjohtaja, pastori Heikki Repo (ev.-lut.).
Webinaari keräsi ennätyssuuren osallistujajoukon. Ensimmäisenä alustanut Lea Kujanpää totesikin, että aihe kiinnostaa nyt valtavasti, mutta siihen liittyy myös paljon pelkoa ja väärinkäsityksiä. Henkivallat ja eksorkismi eli pahojen henkien poisajaminen on ollut kirkoissa vaiettu aihe, mutta samaan aikaan esimerkiksi papit ovat kohdanneet työssään ihmisiä, jotka kokevat olevansa pahojen henkien riivaamia. Kujanpää ja Junkkaala kertoivat omasta tavastaan kohdata ja auttaa näitä ihmisiä. He, kuten kaikki alustajat, painottivat ammattimaista ja sensitiivistä kohtaamista. On esimerkiksi osattava erottaa psyykkiset sairaudet ja ohjattava niistä kärsivät hakemaan lääketieteellistä apua. Itse eksorkismi on heille sielunhoitoa ja hiljaista rukousta – sitä, mitä muutenkin pappina tehdään. Kujanpää ja Junkkaala totesivat, että jos kristilliset kirkot eivät tartu tähän ilmiöön, ihmiset hakevat apua muualta. Siksi olisi tärkeää keskustella, kouluttaa ja sopia yhteisiä pelisääntöjä. Vaikka Kujanpää ja Junkkaala ovat nähneet monien ihmisten saaneen apua, he painottivat silti ilmiön olevan melko marginaalinen.
Mikael Sundkvist valotti ortodoksisen perinteen näkemystä henkivalloista ja niiden karkottamisesta. Henkivaltojen kiusaaminen ei ole poikkeustila, vaan jatkuvaa kristittynä elämistä. Siksi tämä kilvoittelu näkyy esimerkiksi katekumeeniajassa ja kastekaavassa. Varsinaista eksorkismia tavalliset papit eivät harjoita, mutta esimerkiksi kodin siunaamisessa voi olla sellaisia elementtejä. Sundkvist muistutti, että uskossa paholaiseen ja demoneihin saattaa myös liittyä taikauskoa tai halua selittää oman elämän haasteita demoneilla. Joskus on helpompaa ulkoistaa asiat, kuin katsoa peiliin.
Tri Nguyenin esityksessä käytiin läpi katolisen kirkon käsityksiä pahasta ja siitä vapautumisesta. Paha on läsnä aineellisessa kosmoksessa, ja ihminen on vuorovaikutuksessa kosmokseen, siksi paha koskettaa myös häntä. Ihminen, joka elää Jumalan valossa, on hänen Henkensä valaisema ja tukema. Jos ihminen ei ole Hengen vallassa, hän siirtyy lihan vallan alaisuuteen niin, että liha hallitsee sielua ja sielu henkeä; tämä on paholaisen toimintaa. Paholaista vastaan voi kuitenkin varustautua rukouksella, Jumalan sanalla, säännöllisellä sakramentaalisella ripillä ja osallistumalla ehtoolliseen. Rukouksen ja hyvien tekojen lisäksi tarvitaan myös sakramenttien jakajaa eli pappia. Kun kirkko pyytää julkisesti ja valtuuteensa vedoten Jeesuksen Kristuksen nimessä, että joku henkilö tai jokin kohde varjeltuisi Pahan vaikutukselta tai pääsisi irti sen vallasta, puhutaan eksorkismista. Jeesus itse on tehnyt näin (Mark. 1:25–26); häneltä on peräisin kirkon valta ja tehtävä toimittaa eksorkismeja (Mark. 3:15; 6:7,13; 16:17). Yksinkertaisessa muodossa eksorkismi toimitetaan kasteen vieton yhteydessä. Juhlallisen, ns. suuren eksorkismin voi toimittaa vain pappi ja vain piispan luvalla. Eksorkismin tavoite on karkottaa demoneja tai vapauttaa demonien vaikutuksesta sillä hengellisellä auktoriteetilla, jonka Jeesus on uskonut kirkolleen. Sairaudet ovat kokonaan toinen asia ja niiden hoitaminen kuuluu lääkärille. Siksi on tärkeää, että ennen eksorkismin viettoa otetaan selvyys siitä, onko kyseessä todella Paholaisen läsnäolo vai sairaus.
Tuomas Mäkipään mukaan valistuksen jälkeen henkivaltojen läsnäolo on jäänyt hiukan sivuun teologisesta keskustelusta ja kirkon elämästä. Anglikaaninen kirkko jakaa teologiset ja raamatulliset perusteet katolisen ja ortodoksisen kirkon kanssa pahan olemassaolosta ja vaikutuksesta maailmassa. Myös Mäkipää painotti rukouksen ja sakramenttien merkitystä. Niissä suunnataan aina pahan sijaan kohti hyvää ja Kristusta. Tämä näkyy esimerkiksi nk. parantamisrukouksessa, kastekaavassa ja ehtoollisen vietossa. Anglikaanisessa kirkossa varsinainen eksorkismi on reguloitua ja tapahtuu vain piispan nimeämien henkilöiden toimesta, yhteistyössä terveydenhuollon henkilöstön kanssa. Tärkeää on vastuullisuus ja läpinäkyvyys, sekä omien rajojen tunnistaminen auttajana.
Tommi Karjalaisen mukaan Vapaakirkossa ei ole kirjallista, virallista kantaa pahojen henkien karkottamiseen. Tähän saattaa olla syynä vaikeat kokemukset 1970–1980-luvuilta, jolloin riivaajia ja demoneja nähtiin kaikkialla. Hän jakoi puheenvuorossaan omia kokemuksiaan ja totesi, että Vapaakirkon piirissä on varovainen ja toisaalta pragmaattinen suhtautuminen asiaan: jos rukous pahojen henkien poisajamiseksi näyttää toimivan yksilön elämässä, se on varmaankin totta. Välillä demoneilla saatetaan myös selittää asioita ja ajaa niitä pois ikään kuin varmuuden vuoksi. Karjalaisen mukaan virallisten ohjeiden puuttuminen saattaa johtaa kirkoissa ja kristillisissä yhteisöissä siihen, että ylilyönteihin on vaikea puuttua.
Alustusten jälkeen oli Jussi Sohlbergin vuoro vetää keskustelua yhteen tutkimustiedon valossa. Suomalaisilla on enemmän yliluonnollisia kokemuksia kuin ajatellaan. Niistä hyvin harvat koetaan kuitenkaan pelottaviksi. Huomionarvoista on, että 1/3 suomalaisista kertoo uskovansa persoonallisen Pahan olemassaoloon. Okkulttuuri eli erilaisten yliluonnollisuuteen, esoteriaan, paranormaaliin, henkisyyteen ja salaliittoliittoteorioihin liittyvien teemojen leviäminen yhteiskunnassa erityisesti populaarikulttuurin kautta on kasvussa. Länsimaissa eksorkismi-käsitys onkin pitkälti syntynyt populaarikulttuurin, erityisesti Manaaja-elokuvien vaikutuksesta. Siihen verrattuna kirkkojen todellisuus on hyvin toista, maltillista, vastuullista ja jopa varovaista.
Seminaariin osallistujat kiittelivät Teologisen ja opillisen keskustelun jaostoa ajankohtaiseen ja kiinnostavaan teemaan tarttumisesta ja toivoivat tälle jatkoa.