Vaikeina aikoina on hyvä voida pysähtyä lukemalla rohkaisevia raamatunjakeita. Jumalan Sana uudistaa ja vahvistaa meitä, kun Pyhän Hengen läsnäolo tekee siitä todellista juuri meille. Jokainen tarvitsee hiljaisia hetkiä vain Jumalan kanssa, jolloin voimme vuodattaa sydäntämme hänelle. Saamme ilmaista tunteemme ympäröivän maailman kauhuista ja myös pukea pahan olon sanoiksi. Uskossa voimme aina olla varmoja, että Jumala kuuntelee ja vastaa meille sellaisella armon asenteella, jota Jeesuskin osoitti.
Meitä rohkaistaan pysähtymään ja etsimään hiljaisuutta. Olemaan hetken ilman TV:tä, radiota, mitään mediaa. Vain hiljaisuudessa. Menemään metsään tai puistoon kävelylle, olemaan rauhassa omassa kodissa. Jeesuksella oli tapana vetäytyä yksinäisyyteen: ”Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä.” Markus 1:35. Jeesus siis etsi rauhaa. Kaukana melusta voimme paremmin pohdiskella ja löytää uudelleen Taivaallisen Isämme, luomakunnan Jumalan. Ennen kaikkea voimme kokea rauhan. Miten hyvää se tekeekään!
Olemme etuoikeutettuja, kun voimme puhua Jumalan kanssa – silloin avaamme sydämemme Hänen armolleen, silloin voimme uudistua! Voimme kertoa hänelle pettymyksemme, hämmennyksemme, pelkomme ja miten pahalta tuntuu kuulla epäoikeudenmukaisuuksista, valheista ja sodasta. Evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksellekin epäoikeudenmukaisuuden, kärsimyksen ja kuoleman kohtaaminen oli vaikeaa (Joh. 11:34–35). Silloin hänen piti tulla Isänsä luokse. Hän tarvitsi hiljaisuutta. Hän tarvitsi Pyhän Hengen rohkaisua. Jos Jeesus tarvitsi sitä, kuinka paljon enemmän meidän tarvitsee elää tällaisina aikoina Jumalan läsnäolossa!
Vaikeuksien kohtaaminen voi johtaa pettymykseen ja suruun. Silloin tarvitsemme Jumalan Hengen virvoitusta, rohkaisua ja voimaa. Hän on luonut ihmiskunnan voimallisella ”elämän henkäyksellään” (1. Moos 2:7). Jeesuksen ylösnousemuksen kautta Hän on ottanut pois pettymyksen ja surun!
Meitä kutsutaan hylkäämään huolet mielestämme ja katsomaan Jumalan pelastuksen suurta kuvaa. Niin eräs vastaantulija selitti kahdelle opetuslapselle, jotka olivat turhautuneita ja järkyttyneitä mestarinsa kuolemasta. Matkalla takaisin Emmaukseen, mies kulki heidän kanssaan ja auttoi heitä ymmärtämään. ”Ja hän selitti heille –– mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” (Luuk. 24:27) Se teki suuren vaikutuksen. ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” (Luuk. 24:32) Saakoon Jumalan henki liikkua meissä! Saakoon Jumala virvoittaa sielumme ja vahvistaa uskoamme!
Meidät on kutsuttu luottamaan Herraan koko sydämellä, sielulla, kaikella. Mitä tapahtuukin, elämämme on hänen käsissään. Jumala tuli pelastamaan maailman rakkautensa voimalla. Hän tuli palvelijana, ei taistelijana. Hän tuli rauhantuojana. ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27) Nöyränä palvelijana ja hyvänä paimenena Jeesus tuli kulkemaan ihmisten vaikeita ja vaarallisia teitä osoittaakseen Jumalan rauhan, ja että hän haluaa virvoittaa sydämemme, johtaa meitä uudella matkalla ja näyttää ylösnousemuksen voiman. Olkoon tämä rauha voimamme!
”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne, veljet ja siskot.
Aamen.” (Gal. 6:18)
Eversti Patrick Naud
Pelastusarmeija
Suomen ja Viron territorion johtaja
Kirjoitus on osa vuonna 2022 julkaistua Rukoillaan yhdessä rauhaa -blogisarjaa.