”Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.’ Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.’ Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee” (1Kor. 11:23-26).
Näin kirjoitti apostoli Paavali muutamia vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen. Paavali sai Herralta aarteen, muiston vieton, lähetystehtävän: eukaristian. Paavali on apostolina tietoinen siitä, että hänen kauttaan eukaristia on vastaanotettava, vietettävä ja välitettävä kaikkien aikojen kirkossa uskollisesti Herran käskyn mukaan: ”Tehkää tämä minun muistokseni”. Ja niin kirkko tekee edelleen tänään. Kirkko tekee eukaristian ja eukaristia tekee kirkon.
Eukaristinen alttari
Pyhä messu alkaa sillä, että pappi kunnioittaen suutelee alttaria. Suudelma on merkki rakkaudesta, kiitollisuudesta, sovinnosta. Eukaristinen liturgia alkaa Isän, ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, koska Pyhä Kolminaisuus on läsnä johtaen liturgiaa. Messu päättyy Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen siunauksella ja lähettämisellä: “Menkää Herran rauhassa”. Viimeinen ele on jälleen ensimmäinen: papin suudelma alttarille. Eukaristia on Jeesuksen Kristuksen suudelma kirkolleen, hänen morsiamelleen.
“Herra, joka rakasti omiaan, osoitti heille rakkautta loppuun asti. Tietäen, että hetki oli tullut jolloin hän oli palaava tästä maailmasta Isänsä luokse, hän aterian aikana pesi heidän jalkansa ja antoi heille rakkauden käskyn.
Jättääkseen heille pantin tästä rakkaudestaan ja jotta hän ei koskaan erkanisi heistä ja jotta hän tekisi heidät pääsiäisestään osallisiksi, hän asetti eukaristian kuolemansa ja ylösnousemuksensa muistoksi ja antoi sen viettämisen tulemiseensa saakka tehtäväksi apostoleilleen, jotka hän myös silloin asetti uuden liiton papeiksi” (Katolisen kirkon katekismus, 1337).
Pappi suutelee alttaria, koska alttari on kuva itsestään Kristuksesta. Tämä alttari kuvaa pääsiäisaterian pöytää. Viimeisessä ehtoollisessa Jeesus asettaa eukaristisen kommuunion sakramentin, joka tekee hänet itsensä ruoaksi kansalleen, ja pappeuden sakramentin, jotta eukaristian ihme olisi mahdollinen. Se on kiirastorstain mysteeri. Alttari kuvaa ristin uhrin alttaria, jossa Jeesus antaa henkensä syntiemme anteeksiantamiseksi. Ainutlaatuinen ja toistumaton pelastusuhri. Se on pitkäperjantain mysteeri. Alttari on hauta, josta Kristus nousee kuolleista. Se on pääsiäissunnuntain mysteeri.
Elämme noiden kolmen päivän pääsiäismysteerin ykseyttä liturgiassa, kun osallistumme messuun. Eukaristia on pääsiäisateria, sillä Kristus, joka täytti pääsiäisensä sakramentaalisella tavalla, lahjoittaa meille ruumiinsa ja verensä ruoaksi ja juomaksi ja yhdistää meidät uhrissaan itseensä ja toisiimme.
Eukaristia, kommuunion ja Kristuksen todellisen läsnäolon sakramentti (kiirastorstai)
Jeesus sanoo: ”Minä olen elävä leipä, joka on tullut taivaasta. Joka syö tätä leipää, elää ikuisesti … Sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä ja hän pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä” (Joh. 6:51,54,56). Messussa Kristus tulee läsnäolevaksi sen kautta, että leipä ja viini muuttuvat hänen ruumiikseen ja verekseen (transsubstantiaatio), Kristuksen sanalla ja Pyhän Hengen voimalla. Kristus itse on leivän ja viinin konsekroiduissa muodoissa läsnä elävänä ja kirkastettuna, todesti, todellisesti ja substantiaalisesti, ruumiissaan, veressään, sielussaan ja jumalallisessa luonnossaan (Katolisen kirkon katekismus, 1413).
Pyhä kommuunio syventää yhdistymistämme Kristukseen ja hänen kirkkoonsa, säilyttää ja uudistaa kasteessa ja vahvistuksessa saatua armon elämää ja saa meidät kasvamaan lähimmäisenrakkaudessa. Kommuuniossa Kristus ottaa meidät vastaanja muuttaa meidät hänen ruumiiksensa.
Tälle sakramentille kuuluu eukaristian vieton aikana ja sen ulkopuolella palvonnan kultti, jota osoitetaan ainoastaan Jumalalle. Sen tähden kirkko säilyttää konsekroidut hostiat hyvin huolellisesti, vie ne sairaille ja muille ihmisille, jotka eivät voi osallistua pyhään messuun, ja asettaa ne uskoville juhlallisesti palvottavaksi ja kantaa niitä kulkueissa. Kirkko kutsuu uskovia useasti käymään Kaikkein pyhimmän luona ja palvomaan sitä tabernaakkelin äärellä, missä sitä säilytetään (Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, 286).
Eukaristia, Jeesuksen sakramentaalinen uhri (pitkäperjantai)
”Jeesuksen luokse tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä” (Joh. 19:33-34). Pyhä Augustinus kirjoittaa: ”Kristus, meidän Herramme, uhrasi kärsiessään meidän puolestamme sen, minkä syntymässään oli meiltä saanut, ja hänestä tuli ikuisesti todellinen ylipappi. Hän käski viettää sitä uhria, jonka te näette: hänen ruumistaan ja hänen vertaan. Sillä hänen keihäällä lävistetystä kyljestään vuoti vettä ja verta, joilla hän pyyhki pois meidän syntimme” (Saarna 228B).
Kristus itse, uuden liiton ikuinen ylipappi, edeskantaa eukaristisen uhrin pappien palveluksen kautta. Sama Kristus, joka on todellisesti läsnä leivän ja viinin muodoissa, on eukaristisen uhrin uhrilahja. Jeesus on Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit. Eukaristia on siis uhri, koska se esittää ristin uhria (tekee sen läsnäolevaksi), koska se on ristin uhrin muiston vietto ja koska se jakaa sen hedelmää (Katolisen kirkon katekismus, 1366). Herra Jeesus on asettanut eukaristian, jotta ristin uhri pysyisi halki aikojen aina hänen paluuseensa saakka.
Eukaristia on muisto siinä mielessä, että se tekee nykyiseksi ja eläväksi uhrin, jonka Kristus antoi Isälleen ristillä kerta kaikkiaan ihmiskunnan puolesta. Ristin uhri ja eukaristinen uhri ovat yksi ainoa uhri. Uhrilahja ja uhrattu ovat sama, vain uhraamisen muoto on erilainen: ristillä verinen, eukaristiassa veretön. Messussa olemme Jerusalemissa.
Eukaristiassa Kristuksen uhrista tulee myös hänen ruumiinsa jäsenten uhri. Uskovien elämä, heidän ylistyksensä, kärsimyksensä, rukouksensa ja työnsä yhdistyy Kristukseen. Uhrina eukaristia kannetaan sen lisäksi kaikkien elävien ja kuolleiden uskovien puolesta, sovituksena kaikkien ihmisten syntien puolesta sekä hengellisten ja ajallisten lahjojen saamiseksi Jumalalta. Myös taivaallinen kirkko yhdistyy Kristuksen uhriin (Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, 281).
Eukaristia, Kristuksen ylösnousemus, toivo ja evankeliointitehtävä (pääsiäissunnuntai)
Kolmantena päivänä Jeesus nousee kuolleista. Jeesus on läsnä keskellämme. Jeesus elää. ”Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö” (Joh. 6:57). Eukaristia on koko kristillisen elämän lähde ja huippu. Eukaristiassa huipentuu Jumalan pyhittävä työ meitä kohtaan ja meidän kunnioituksemme häntä kohtaan. Eukaristia sisältää kirkon hengellisen hyvän koko täyteydessään: Kristuksen itsensä, meidän pääsiäislampaamme. Osallistuminen jumalalliseen elämään ja Jumalan kansan ykseys saavat eukaristian kautta ilmauksensa ja vaikuttavuutensa. Eukaristian vieton kautta me yhdistymme jo nyt taivaalliseen liturgiaan ja saamme ennakolta ikuisen elämän. (Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, 274)
”Menkää Herran rauhassa!”, kehottaa pappi loppusiunauksen jälkeen. Eukaristia täyttää meidät kaikella armolla ja vahvistaa meitä tämän elämän pyhiinvaelluksella. Eukaristia kutsuu meitä todistamaan Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Me olemme hänen todistajansa. Eukaristia työntää meitä evankelioimaan: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:19-20).
”Sine dominico non possumus”, sanoi marttyyri Emeritus, kun vuonna 304 keisari Diokletianuksen aikana oli alkanut yksi julmimmista kristittyjen vainoista. Syytökseen, että hän oli yhteisönsä kanssa ottanut osaa eukaristiaan, hän vastasi epäröimättä myöntäen: ”Ilman eukaristiaa me emme voi elää”. Ja eräs naismarttyyreistä lisäsi: ”Kyllä, minä menin kokoontumiseen ja vietin veljieni ja sisarteni kanssa Herran ateriaa, koska olen kristitty” (Abitenen marttyyrien aktit, kap. 11 ja kap. 7,16). Tämän eukaristiaa kohtaan osoittamansa uskollisuuden tähden 49 afrikkalaista martyyria tuomittiin kuolemaan. Eukaristinen Herra oli todellinen elämä Saturninukselle ja hänen marttyyritovereilleen Abitenessa, prokonsulien Afrikassa. He halusivat mieluummin kuolla kuin luopua eukaristisesta ravinnosta, elämän leivästä.
Eukaristia on ”kuolemattomuuden lääke, vastamyrkky, jotta emme kuolisi, vaan eläisimme Kristuksessa ikuisesti” (pyhä Ignatios Antiokialainen, Epistula ad Ephesios, 20,2).
Isä Raimo Goyarrola
Katolinen kirkko Suomessa
Kirjoitus on osa teologisen ja opillisen keskustelun jaoston Kirkkojen ehtoolliskäsitykset -blogisarjaa vuodelta 2022.