Sota Ukrainassa on koskettanut kirkkoamme erityisellä tavalla, sillä valtaosa ukrainalaisista on ortodokseja. Osalla kirkkomme jäsenistä on myös ukrainalaistaustaisia ystäviä tai läheisiä, joten tämä sota koskettaa monia henkilökohtaisestikin. Kirkkona rukoilemme palavasti rauhaa. Muistissamme on myös yhä omien evakkojemme vastaanotto Suomeen ja heidän avun tarpeensa. Yhteisen uskon lisäksi Ukrainan ja Suomen kansojen yhteiset kokemukset yhdistävät.
Olenkin iloinnut siitä, miten monet vapaaehtoiset ovat halunneet olla mukana vaikkapa ruoka-avun järjestämisessä seurakunnissamme. Ukrainan sotaa paenneiden auttamiseksi kirkkomme on suunnannut varoja diakonia-apuun, ja olemme palkanneet ukrainankielisen papin hengelliseen työhön pakolaisten tukemiseksi. Kirkkomme on myös avannut ukrainankielisen internetsivuston.
Jo heti Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan alettua kehotin yhdessä kirkkomme piispojen kanssa rukoukseen rauhan puolesta. Syvästi murheellisena ja järkyttyneenä olen seurannut tapahtumien kulkua. Kirkkomme piispat totesivat paimenkirjeessään 26.2.2022, että mitään oikeutusta sotaan ei ole. Suomen ortodoksinen kirkko tuomitsee ehdottomasti Venäjän sotatoimet Ukrainassa. Haluamme tukea Ukrainan kansaa kaikin keinoin: sekä taloudellisesti keräyksien kautta että hengellisesti rukousten myötä.
Kirkoissamme toimitetaan rukouspalveluksia rauhan puolesta, ja rukoilimme rauhan puolesta maaliskuun alussa myös Ukrainan suurlähetystön edessä, jonne kulki ristisaattoja pyhäköistämme. Yhdessä rukoilemme rauhaa ja anomme Jumalan apua suuren inhimillisen kärsimyksen ja hädän lieventymiseksi. Tuhoavien voimien ja pahuuden keskellä kannamme rukouksia ihmisiä rakastavan Jumalan puoleen, sillä ”yksin Herralta tulee apu” (Ps. 3:9).
Ortodoksinen maailma on ollut järkyttynyt havaitessaan, että Moskovan patriarkka Kirill ei ole tuominnut hyökkäyssotaa. Olen pettynyt nähdessäni, että Venäjän ortodoksisen kirkon johto on tähän asti seissyt valtiojohdon rinnalla siunaamassa tätä sotaa ja esittämässä sen jopa oikeutettuna. Olen vedonnut Moskovan patriarkka Kirilliin, että hän muistaisi Jumalan edessä piispana ja patriarkkana antamansa lupaukset – niistä on kerran tehtävä tiliä Kaikkivaltiaan edessä – ja tekisi kaikkensa, että tämä sota päättyisi.
Venäjä on viimeisen kuukauden aikana toistuvasti osoittanut, että se ei pyri välttämään siviiliuhreja Ukrainan sodassa. Olemme seuranneet voimattomina uutisvirtaa, joka on tuonut eteemme kuvia murskaksi pommitetuista asuintaloista, sairaaloista ja kirkoista. Venäjän toimet Butšassa ja muissa ukrainalaiskylissä edustavat äärimmäistä inhimillistä pahuutta. Kuten kansainvälinen yhteisö on todennut, ne ovat sotarikoksia.
Kasvotusten kärsimyksen kanssa ankkuroimme lujasti toivomme Jumalan laupeuteen. ”Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Jumala on meille pelastuksen Jumala.” (Ps. 68:20–21)
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo
Suomen ortodoksinen kirkko
Kirjoitus on osa vuonna 2022 julkaistua Rukoillaan yhdessä rauhaa -blogisarjaa.