Viime torstaina meillä oli tavalliseen tapaan pitkä jono kirkkomme ulkopuolella Helsingin keskustassa. Nämä ihmiset ovat nälkäisiä, eivät ensisijaisesti kuullakseen Jumalan sanaa, vaan saadakseen ruokaa pöytään. Ja saimme siunata 570 ihmistä, jotka lähtivät kotiin kahdella hyvin täytetyllä ruokakassilla.
Avun tarve on kasvanut räjähdysmäisesti. Ensin tuli koronapandemia, sitten Ukrainan sota ja uusi pakolaisaalto, sitten elintarvikkeiden hintojen nousu, ja nyt hallitus leikkaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien avusta. Tarpeet kasvavat ja ruokajonot kasvavat, mutta samaan aikaan ruoan saatavuus vähenee.
Nyt on meneillään hiljainen viikko, ja me kaikki tiedämme, miten se päättyy: Vapahtajamme Jeesus Kristus nousee kuolleista. Varhain sunnuntaiaamuna Magdalan Maria tuli haudalle ja huomasi, että kivi oli vieritetty pois. Hän juoksi heti etsimään Pietaria ja Johannesta. He juoksivat haudalle, näkivät, että se oli tyhjä, ja lähtivät sitten kotiin.
Mutta Magdalan Maria jäi sinne, ja silloin se tapahtui. Ylösnoussut Jeesus ilmestyi hänelle ja kysyi: ”Miksi sinä itket? Ketä sinä etsit?” Ja sitten Jeesus sanoi hänelle: ”Maria”. Ja silloin hän ymmärsi, että se oli Mestari.
Miksi Jeesus paljasti itsensä ensin Magdalan Marialle? Hän oli nainen, jonka Jeesus oli vapauttanut seitsemästä pahasta hengestä. Ja voimme olettaa, että kyseessä oli henkilö, jolle oli annettu paljon anteeksi ja jonka elämä oli muuttunut hänen kohtaamisessaan Jeesuksen kanssa.
Ruokajonossamme ja kaikkialla yhteiskunnassa on monia, jotka itkevät. Ja monet kaipaavat, ehkä tiedostamattaan, kohtaamista ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. He kaipaavat, että joku sanoisi heidän nimensä: ”Sofia” tai ”Elias”.
Suomessa käy nykyään harva kirkossa. Ja monet seurakunnat ja pastorit yrittävät löytää keinoja tavoittaa ihmisiä. Uskon, että ihmiset tulevat kirkkoon, kun teemme sitä, mitä Jeesus on käskenyt meidän tehdä. Kristillinen elämä on niin paljon muutakin kuin sunnuntain jumalanpalvelus; meidät on kutsuttu olemaan perhe, joka huolehtii toisistaan, mutta myös muista.
”Minulla oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minua janotti, ja te annoitte minulle vettä. Olin muukalainen, ja te avasitte kotinne minulle. Olin alasti, ja te annoitte minulle vaatteet. Olin sairas, ja te huolehditte minusta. Olin vankilassa, ja te kävitte luonani.” (Matt. 25:35-36)
Tätä Jeesus haluaa meidän tekevän: ojentautua ympärillämme olevien ihmisten puoleen, puolustaa oikeudenmukaisuutta, osoittaa laupeutta ja jakaa ilosanomaa Jumalan rakkaudesta, joka muuttaa ihmisten elämän.
Ruokapankissamme teemme tätä yhdessä, kaikki ne 30-40 vapaaehtoista, jotka osallistuvat toimintaan viikon aikana ja jotka tulevat monista kirkoista ja yhteisöistä. Kun autamme yhteiskunnan vähäosaisimpia, ekumenia kukoistaa. Ruoanjakelussa kukaan ei ole luterilainen tai katolilainen, helluntailainen tai metodisti, ortodoksi tai baptisti. Olemme kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Markus Österlund
Seurakuntajohtaja, Andreaskyrkan, Missionskyrkan i Finland
Suomen Ekumeenisen Neuvoston varapuheenjohtaja