Ystävyys vie ekumeenisen liikkeen juurille. Suomen Ekumeeninen Neuvosto toimi alun perin ensimmäisen maailmansodan synnyttämän uuden ekumeenisen järjestön, Kirkollisen kansainvälisen ystävyyden edistämisen maailmanliiton (World Alliance for Promoting International Friendship Through the Churches) Suomen osastona. Kansainvälisen ystävyyden vauhdittajana toimi tuolloin erityisesti Upsalan arkkipiispa Nathan Söderblom.
Tarina SEN:n syntymästä on edelleen tutustumisen arvoinen. Siihen johdattavat muun muassa väitöskirjaohjaajani Aila Lauhan ja esitarkastajani Jaakko Rusaman tutkimukset (Suomen kirkon ulkomaansuhteet ja ekumeeninen osallistuminen 1917-1922, SKHST 150, 1990; Kohti ykseyttä. Suomen ekumeenisen neuvoston synty ja toiminta 1917-1997, KTK A 75, 1999).
Omassa väitöksessäni (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) puolestaan tutkin sitä, miten ekumeeniset, poliittiset ja kirkkopoliittiset kysymykset vaikuttivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Englannin kirkon välisiin suhteisiin. Näiden ohella merkittävään asemaan nousivat kirkkojen väliset henkilösuhteet. Ilman hyvää tahtoa ja hyviä henkilökohtaisia suhteita, ei juuri mitään tapahtunut, vaikka edellytykset kirkkojenväliselle yhteistyölle olivat muutoin olemassa.
***
Tieni kansainvälisen ekumenian parissa alkoi kokousavustajana Euroopan Ekumeenisen Nuorisoneuvoston (Ecumenical Youth Council in Europe, EYCE) yleiskokouksessa Kirkkonummella 1999. Vaikka moni asia on vuosien varrella muuttunut, on muutama tuolta juontanut ystävyys jatkunut ja vahvistunut läpi vuosikymmenten.
Monet polut ristesivät viikko sitten, kun olin saattamassa ystävääni Helsingin anglikaanisen St Nicholas’in seurakunnan entistä kirkkoherraa Tuomas Mäkipäätä uuteen tehtäväänsä Kööpenhaminen St Alban’sin kirkkoherraksi. Tuomaksen virkaan asettamisen toimitti arkkidiakoni Leslie Nathaniel, johon tutustuin alun perin toimiessamme kumpikin omien arkkipiispojemme (Canterbury ja Turku) avustajina.
Kohtaamiset toteutuivat tuolloin usein kansainvälisten ekumeenisten kokousten yhteydessä niin Porvoon kirkkojen kuin Euroopan kirkkojen konferenssin puitteissa. Sittemmin Lesliestä tuli myös minun arkkidiakonini, jonka vastuualueeseen kuuluu Englannin kirkon Gibraltarin hiippakunnassa koko Pohjois- ja Itä-Eurooppa.
Virkaanasettamisen jälkeen jatkoimme vaimoni Liinan kanssa Pohjois-Tanskaan Aalborgin naapuriin Nørresundbyyn, jossa tapasimme jo EYCE:stä ja KETKO:sta monille suomalaisille tuttua ystäväämme Helle Rosenkvistia. Helle puolestaan kertoi, että hänestä on tullut Tanskan kirkossa eräänlainen Suomi-asiantuntija, jonka puoleen käännytään usein esimerkiksi suunnitteilla olevien matkojen kohdalla.
***
Pitkä viikonloppu Tanskassa sitoi yhteen ekumeenisia ystävyyksiä vuosien varrelta ja synnytti samalla uusia alkuja. Kristuksen kirkon verkossa yksi asia liittyy usein toiseen ja synnyttää kolmannen. Ihmiset, ajat ja kokemukset lomittuvat toisiinsa osaksi yhtä kertomusta. Näin Tuomaksen virkaanasettaminen toi muistoihin myös ensimmäisen vierailuni St Albans’issa nuorena pappina yli kaksikymmentä vuotta sitten Isä Tomin isännöidessä pappilaa, johon ystäväni perheineen pian muuttaisi.
Ajat muuttuvat ja me niiden mukana, mutta ystävyyden voima on ihmeellinen, olipa kyse sitten kirkkojenvälisistä suhteista tai arkisista kohtaamisista. Ekumeenisessa liikkeessä opimme siihen, että mitä lähemmäksi tulemme Kristusta sitä lähemmäksi tulemme toisiamme. Kansainvälisessä ekumeniassa tämä piirtyy selvästi esiin, vaikkei Kööpenhamina itse asiassa ole kaukana vaan meille suomalaisille anglikaaneille osa samaa rovastikuntaa.
Matka, vaikka lyhytkin, muistuttaa joka tapauksessa siitä, että meninpä kirkkoon missä päin tahansa maailmaa, olen kotona ja paikalliset kristityt perheväkeäni ja ystäviäni. Toiset kristityt kantavat minua Jumalan luo riippumatta siitä, kuinka paljon ymmärrän heidän kieltään ja kulttuuriaan. Jumalan rakkaus yhdistää meitä ja lähettää pyhiinvaellukselle hänen läsnäoloonsa.
***
Jeesus, matkakumppanimme,
kun ajaudumme epätoivoon,
auta meitä polulla kohtaamiemme
ystävien ja muukalaisten kautta
tuntemaan sinut turvanamme,
tienämme, totuutenamme ja elämänämme.
(Englannin kirkon Common Worship Psalmin 143 kollehta. Käännös Mika K T Pajunen.)
Teksti: Mika K T Pajunen
Kirjoittaja on teologian tohtori, anglikaanisen kirkon pappi, sekä SEN:n hallituksen jäsen