Uskonnonvapauslaki täyttää vuonna 2023 100 vuotta, mutta mikä on uskonnonvapauden todellinen tila nyky-Suomessa? Onko Suomi pysynyt muuttuvan maailman perässä? Seminaarissa 28.3.2023 Tiedekulmassa Helsingissä ja striimin välityksellä nostettiin esiin uskonnonvapauteen liittyviä ilmiöitä, jotka vaativat huomiota yhä moninaistuvassa yhteiskunnassamme.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että Suomi on uskonnonvapauden mallimaa, mutta toteutuuko tämä vapaus aidosti? Entä onko uskonrauhaa koskeva lainsäädäntömme ajantasainen? Miten voisimme rakentaa aidosti kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden varaan rakentuvaa yhteiskuntaa, jossa erilaiset identiteetit voivat olla läsnä ja saada tukea? Voiko esimerkiksi uskontoaan aktiivisesti harjoittava olla vakavasti otettava asiantuntija yhteiskunnassamme? Mikä rooli formaalilla kasvatuksella on uskonnonvapauden toteutumisessa? Mihin suuntaan uskonnonvapautta koskevaa keskustelua tulisi viedä ja mitä katsomus- ja uskontorauha voisi tarkoittaa Suomessa?
Seminaarin juonsivat Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus ry:n toiminnanjohtaja Marja Laine ja kouluttaja Raili Keränen-Pantsu Step-koulutuksesta. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Helsingin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta, UNESCO-professori Arto Kallioniemi, Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus ry, Suomen Ekumeeninen Neuvosto, Step-koulutus sekä YK:n uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikko. Seminaari on osa Uskonnonvapaus 100 vuotta -juhlavuoden juhlintaa.
Tervetulosanat lausui Unesco-professori Arto Kallioniemi Helsingin yliopistosta. Hän kertasi Unescon työtä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden parissa ja totesi, että kunnioittamalla uskontoja, katsomuksia ja uskonnonvapautta voidaan rakentaa rauhaa. Unescon raportoinnin mukaan uskonnon- ja katsomuksen vapaus ei toteudu tällä hetkellä kaikkialla maailmassa. Uskontojen oikeus näkyä arjessa on syytä pitää esillä. Kasvatuksen tulee perustua yhteisyyden, solidaarisuuden ja yhteistyön kulttuurin korostamiseen. Lapset ja nuoret tarvitsevat avointa kasvatusta, jossa korostuu uskonnonvapaus. Positiivista uskonnonvapautta on syytä korostaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Paneelikeskustelua alusti uskontotieteen tutkija (RELIACT) nostamalla esiin joitakin kansainvälisiä ja suomalaisia uskonnonvapauden ajankohtaiskysymyksiä esimerkkien kautta. On ymmärrettävää, että se mitä lasten koulumaailmassa tapahtuu, herättää huomiota ja erilaisia reaktioita. Uskonnon- ja katsomuksen vapauskysymykset ovat kuitenkin kasvatuksen kysymyksiä laajempia ja näyttäytyvätkin hyvin moninaisina eri intressiryhmien näkökulmista. Äystö nosti panelisteille keskusteltavaksi useita avoimia kysymyksiä: minkälainen keskustelu uskonnottomien hautauksesta Suomessa tullaan käymään tulevaisuudessa? Noin kolmasosa suomalaisista on uskontokuntiin kuulumattomia ja tämä osuus kasvaa – kuka on tärkein hautaustoimen järjestäjä 30 vuoden kuluttua? Äystö totesi, että viime kädessä uskonnonvapauskysymykset ovat kysymyksiä siitä, miten yhteiskunta tulisi järjestää. Kuulumme kaikki intressiryhmään, kun päätöksiä uskonnon- ja vakaumuksen vapaudesta tehdään.
Mukana paneelikeskustelussa olivat Helsingin yliopistosta globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola, uskontotieteen professori Titus Hjelm, väitöskirjatutkija Merilii Mykkänen ja neljäntenä panelistina Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Fatim Diarra.
Jokainen panelisti sai nostaa esiin jonkin uskonnon- ja katsomuksen vapauden kysymyksen, joka hänen mielestään vaatisi perusteellisempaa tarkastelua. Lisäksi he pohtivat lainsäädäntöä ja sen soveltamista uskonnonvapauden näkökulmasta. Myös yleisöllä oli kysymyksiä ja kokemuksia muun muassa uskonnollisista vaatteista ja symboleista julkisessa tilassa sekä Puolustusvoimissa ja kouluissa työskentelevien uskonnonvapauden toteutumisesta.
Positiivisena kehityksenä nähtiin se, että vähemmistöt ovat nykyään rohkaistuneet puolustamaan paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa – tällöin keskustelu laajeni luonnollisesti muuhunkin moninaisuuteen kuin uskontoihin, sillä monenlaiset vähemmistöt ovat olleet historiallisesta ja nykypäivänä vailla yhdenvertaisia oikeuksia valtaväestöön nähden – olipa se sitten esimerkiksi alkuperä, poliittinen, ideologinen tai muu vakaumus, joka erottaa henkilön joukosta. Panelistit pääsivät esittämään näkökulmiansa myös koulujen uskonnonopetukseen ja katsomuskasvatukseen.
Paljon on jo tehty eri tasoilla, mutta kuinka voisimme siirtyä siihen, ettei kenenkään tarvitse kokea pelkoa katsomuksensa takia? Niin kauan kuin meillä on ihmisiä, jotka pelkäävät fyysisen tai muutoin turvallisuutensa puolesta, niin kauan tilanne ei ole yhdenvertainen eikä oikeudenmukainen. Päättäjiltä ja vaikuttajilta toivottiin rakentavaa keskustelua vihan ja pelon lietsonnan sijaan. Todettiin myös, että meillä on yhteinen vastuu luoda kulttuuria, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä. Uskonnollinen tai muu katsomus on jaettu kokemus ja on tärkeää tutustua toistemme elettyyn uskoon tai katsomukseen.
Seminaaritallenne on tulossa Fokus ry:n Youtube-kanavalle (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Tapahtuma oli “No uskaltaako tästä edes puhua?” -seminaarisarjan viides osa. Lue lisää aiemmista seminaareista osoitteessa www.dialogitaitajat.fi. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)