”Eipä olisi koskaan tullut sinnekään mentyä, ellei olisi ollut tällaista ystävää, joka kutsui mukaan ja joka kertoi mitä tapahtuu ja miksi.” Näin eräs ystävä tokaisi kahvipöydässämme käytyään itselle vieraan kirkkokunnan jumalanpalveluksessa. Kuinka tärkeää onkaan, että tutustumme ja ystävystymme ihmisten kanssa, jotka edustavat eri kristillistä kirkkoa ja yhteisöä kuin mitä itse edustamme. Kuinka paljon enemmän eri kirkkojen traditiot avautuvat, kun näemmekin ne edes jollain tapaa sisältä päin. Ei arvostellen tai etsien vikoja, vaan uteliaasti tutustuen ja oppien. Miten paljon rikkaammaksi myös oma hengellinen elämämme muodostuu, kun voimme oppia toisiltamme jotain itselle vieraiden tapojen kautta. Meillä on kuitenkin sama Jumala, sama Jeesus, joka kuoli jokaisen meidän vuoksemme.
Suomen ekumeenisen neuvoston jaostojen päivässä marraskuussa 2022 kuuntelin, mitä eri jaostot olivat tehneet vuoden aikana, ja mitä heillä oli suunnitelmissa tulevaisuutta varten. Mietin, miten paljon hyviä, tarpeellisia ja ajankohtaisia asioita oli esillä. Asioita, joista olisi hyötyä kaikille kristillisille kirkoille ja yhteisöille, kun ajatellaan tekemistä ja toimimista yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Kuulin paljon asioita, jotka vaikuttavat omaan ja lähimmäisten elämään ja tulevaisuuteen. Pohdin myös paljon, että miksi me ikään kuin pelkäämme toisiamme. Meillä on omat traditiomme, mutta meillä on myös upea mahdollisuus oppia toisiltamme ja toimia tämän maan parhaaksi. Yhdessä toimiminen ei tarkoita sitä, että pitäisi luopua omasta kirkosta tai traditiosta, vaan sitä että toimimme siltä pohjalta, mikä meille kaikille on yhteistä. Ehkä yhdessä tekemällä oppisimme kunnioittamaan ja arvostamaan toisia, erilaisuutta, toisten tapoja ja tottumuksia. Ehkäpä joku päivä keskinäinen rakkaus ja kunnioitus olisi näkyvämpää.
Raamatussa Filippus oli kohdannut Jeesuksen, Messiaan. Sen jälkeen hän kohtasi Natanaelin, joka kysyi voiko mitään hyvää tulla Nasaretista. Filippus vastasi: tule ja katso! Ehkä meilläkin pitäisi olla samanlaista rohkeutta kuin Natanaelilla. Mennä ja katsoa, ehkä tutustua tai voittaa ennakkoluulomme. Sitä kautta voimme löytää tai oppia jotain uutta. Ehkä sitä kautta voisimme löytää toisemme paremmin. Jeesus yhdisti Filippuksen ja Natanaelin ja samoin hän yhdistää meitä. Vain aidossa, ennakkoluulottomassa ja kunnioittavassa dialogissa voimme ymmärtää toisen näkökulmia, tapoja ja perinteitä. Meillä on mahdollisuus oppia toisiltamme ja kasvaa rakkaudessa, josta maailma meidät Jeesuksen omiksi tunnistaa. Kristittyinä me voimme olla ja onnistua erilaisina yhdessä. Rukoilen, että jokaisella olisi joku, joka pyytäisi mukaan ja kutsuisi: Tule ja katso!
Jukka Hiltunen
Paikallisekumenian jaoston puheenjohtaja