Suomen Ekumeenisen Neuvoston sääntömääräistä yleiskokousta vietettiin tällä kertaa Helsingissä Myllypuron kirkolla 23.4.2024. Kevätkokous keräsi talvisesta säästä huolimatta lähes 60 hengen edustuksen jäsenkirkoista, tarkkailijakirkoista ja kumppanuusjärjestöistä paikan päälle ja Teams-yhteyden päähän.
Kokoontumisen avasi Herttoniemen evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Minnamari Helaseppä, joka toimii myös Ekumeenisen Neuvoston hallituksessa. Hartauden jälkeen hän esitteli lyhyesti Herttoniemen seurakuntaa ja kokouspaikkana toiminutta Myllypuron kirkkoa.
Kokouksen puheenjohtajina toimivat evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma ja ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo. Kokouksessa käsiteltiin muun muassa vuoden 2023 toimintakertomus ja tilinpäätös. Ekumeenisen Neuvoston toiminta on tällä hetkellä taloudellisesti hyvällä pohjalla, ja vuoden 2023 tilinpäätös on noin 35 000 euroa ylijäämäinen. Kolehtituotot ovat nousseet lähes koronaa edeltävälle tasolle, ja Ekumeeninen Neuvosto on saanut toiminta-avustuksia jäsenkirkoiltaan ja -seurakunniltaan, kertoi talous- ja hallintojohtaja Kimmo Kaartama SVK-palveluista.
Vuoden 2023 strategiset painopisteet olivat kotimainen ekumenia ja yhdessä vaikuttaminen. Rauhan, sovinnon ja ihmisoikeuksien puolustaminen olivat tärkeitä asioita sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että kansainvälisesti. Ekumeenisen Neuvoston toiminnassa nämä näkyivät muun muassa Vastuuviikolla, jonka teemana oli Pyhä Rauha – kristityt rauhan rakentajina. Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa vietettiin Tehkää hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta-teeman alla.
Toimintakertomuksen esittelyn yhteydessä jaostot esittelivät omaa toimintaansa vuoden 2023 aikana. Uusi jaostokausi alkoi vuoden 2023 alussa, joten ensimmäinen vuosi on mennyt osaltaan jaostotoimintaan tutustuessa ja tulevaa suunnitellessa. Vuoden aikana toteutettiin kuitenkin erilaisia seminaareja, koulutuksia ja tilaisuuksia muun muassa Uskonnonvapauslaki 100 vuotta-juhlavuoden merkeissä, hengellisestä väkivallasta ja naisten asemasta. Vaikuttamistyötä tehtiin yhteistyössä esimerkiksi katsomusopetuksen uudistamista pohtivan työryhmän kanssa.
Jaostojen lisäksi Ekumeeninen Neuvosto toimii aktiivisesti asiantuntijatyöryhmien kautta esimerkiksi turvapaikka-asioissa. Lisäksi pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken nosti esiin kansainväliset yhteydet muun muassa Euroopan Kirkkojen Konferenssin, ekumeenisen nuorisoneuvoston ja siirtolaiskomission kautta.
Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen esittelyn jälkeen käytiin ryhmissä lyhyt keskustelu menneestä toimintavuodesta ja tulevista kehittämiskohteista. Ryhmät korostivat Ekumeenisen Neuvoston roolia asiantuntijaorganisaationa, joka voisi vielä voimakkaammin toimia kristittyjen äänen esiintuojana yhteiskunnassa. Olisi tärkeä pohtia, mihin asioihin halutaan vaikuttaa ja millaista osaamista ja annettavaa meillä voisi olla; esimerkkinä nostettiin esiin henkinen kriisinkestävyys.
Lähes jokainen ryhmä korosti vastauksissaan paikallisuuden merkitystä: miten ekumeniasta saataisiin tuttua kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen jäsenille? Ekumeniassa yhteen tuleminen ja toisten kohtaaminen on usein merkityksellisintä. Tälle tulisi luoda mahdollisuuksia paikallisesti, jotta ekumeenisella toiminnalla on jatkuvuutta. Paikallisuuden lisäksi muistutettiin myös kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen globaalista roolista ja vaikuttavuudesta.
Ekumeeninen teko-palkinto Tampereelle
Kevätkokouksen yhteydessä jaettiin myös Ekumeeninen teko 2023-tunnustus. Se jaettiin tamperelaisille kristillisille seurakunnille heidän yhteistyöstään laadittaessa Turvallisempi seurakunta tai muu kristillinen yhteisö-lausuntoa.
Yhteinen lausunto valmisteltiin Tampereen ekumeenisessa työryhmässä. Se on tiettävästi ensimmäinen koko Suomessa. Lausunnon ovat allekirjoittaneet tammikuussa 2023 kymmenen paikallista kristillistä yhteisöä: Pelastusarmeijan Tampereen osasto, Sinapinsiemen ry, Tampereen adventtiseurakunta, Tampereen evankelisluterilaiset seurakunnat, Tampereen Helluntaiseurakunta, Tampereen metodistiseurakunta, Tampereen ortodoksinen seurakunta, Tampereen Pyhän Ristin katolinen seurakunta, Tampereen Vapaakirkkoseurakunta ja Toivon portti -seurakunta.
Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus haluaa tunnustuksella kannustaa kaikkia kristillisiä yhteisöjä sisäisesti kunnioittavaan keskusteluun. Tamperelaisten yhteisöjen laatima lausunto on erinomainen esimerkki ekumeenisesta työskentelystä, jossa haastavastakin aiheesta on saatu aikaan yhteinen muotoilu, joka kutsuu keskusteluun ja yhteyteen.
”Kesällä 2021 keskustelimme eri kirkkojen pappien kesken siitä huonosta kohtelusta, jota tiesimme monen vähemmistöön kuuluneen kokeneen. Toiveenamme oli, että kaikkien seurakuntien koettaisiin olevan turvallisia paikkoja. Halusimme tehdä jotain konkreettista, joten veimme ehdotuksen lausunnon laatimisesta Tampereen ekumeeniselle työryhmälle”, kertoo pastori Mika Partanen Tampereen Metodistiseurakunnasta.
Lausunto turvallisesta seurakunnasta syntyi lopulta yli vuoden kestäneen prosessin tuloksena. Lausuntoa valmistellut työryhmä kävi vuoropuhelua niin, että jokainen mukana ollut seurakunta ja taho pääsi vaikuttamaan lausunnon sisältöön. Se julkaistiin vuoden 2023 alussa ekumeenisella rukousviikolla.
”On hienoa, että pystyimme keskittymään mielipide-erojen sijaan siihen, mikä meitä yhdistää. Olemme saaneet kuulla, että vastaavanlaisia ulostuloja on tehty ja tehdään myös muilla paikkakunnilla. Ja ainakin siellä, missä lausunto on otettu näkyvästi käyttöön, sen hedelmänä myös uusia ihmisiä on uskaltautunut mukaan”, iloitsee Partanen.
Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallituksen varapuheenjohtaja, seurakunnanjohtaja Markus Österlund ojensi tunnustuksen yhdessä pääsihteeri Mayvor Wärn-Ranckenin kanssa. Tunnustuksen vastaanottivat pastori Mika Partanen, Hannakaisa Shehu Tampereen helluntaiseurakunnasta ja rovasti Soili Juntumaa Sinapinsiemen ry:stä.
Apurahoja ekumenian alan väitöskirjatutkijoille
Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus on myöntänyt stipendirahastosta 1500 euron suuruiset apurahat TM Heikki Revolle ja TM Karoliina Schaumanille. Heikki Revon väitöskirjatutkimuksen aiheena on luterilaisen kirkon ehtoolliskäsitys ekumeenisen dialogin ja jumalanpalvelusuudistuksen yhteydessä 1970–1995. Karoliina Schauman tutkii Simeon Uusteologin (n. 949–1022) teologista estetiikkaa. Myös apurahat luovutettiin kevätkokouksen yhteydessä.
Kevätseminaarissa pohdittiin globaalia ja lokaalia vastuuta
Vuosikokouksen jälkeen pidetyssä kevätseminaarissa aiheena oli tällä kertaa globaali vastuu. Miten kirkot voivat olla mukana rakentamassa askelia kestävämpää tulevaisuutta, globaalisti ja paikallisesti ja miten tässä työssä voitaisiin hyödyntää niin kutsuttua kestävyyden donitsimallia?
Perinteinen kestävän kehityksen malli ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta vastuusta korostaa taloudellista näkökulmaa. Donitsimalli on kestävän kehityksen uusi lähestymistapa, joka korostaa tasapainoa ihmisten perustarpeiden ja planeetan ekologisten rajojen välillä. Mallissa donitsin keskellä on sosiaalinen perusta, joka takaa hyvän elämän perusedellytykset, kun taas donitsin ulkokehä edustaa ekologisten rajojen kunnioittamista. Talous toimii näiden reunaehtojen sisällä. Tämä malli ohjaa kohti kestävää ja tasapainoista tulevaisuutta, jossa yhteiskunta huolehtii sekä ihmisistä että ympäristöstä.
Kestävän kehityksen ja donitsimallin soveltuvuutta kirkkojen työskentelyyn esitteli kestävän kehityksen asiantuntija, kouluttaja Jari Visto STEP-opistosta.
”Kirkoilla ja kristillisillä yhteisöille on avainasema kestävämmän tulevaisuuden tekemisessä paikallisesti ja globaalisti. Ensinnäkin kirkkojen laaja toiminta kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa päästöjä. Toisaalta taas kirkkoja kuunnellaan, jos ne pitävät yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä kestävän kehityksen teemoja”, Visto aloitti.
”Kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen vahvuutena kestävyystyössä on se, että niiden piirissä tehdään jo paljon hyviä asioita. Luomakunnan varjelu ja ihmisten oikeudenmukainen kohtelu on läsnä sekä teologiassa että toiminnassa. Meillä on myös paljon hyviä ja kattavia ohjeistuksia, kuten Ekumeenisen Neuvoston Vastuullisuuskirja. Usein kestävyyskysymykset voidaan kuitenkin nähdä marginaalisina suhteessa kirkon perustehtävään tai strategiaan ja toimintaan”, Visto toteaa.
Viston alustuksen jälkeen kuultiin kommenttipuheenvuorot pastori Kati Pirttimaalta (Tuomasyhteisö, lut.) ja isä Rauno Pietariselta (ort.). Pirttimaa iloitsi donitsimallin konkreettisista sovelluksista, joiden kautta voi kokea aidosti vaikuttavansa asioihin. Isä Rauno muistutti siitä, että kirkon ja maailman keskiössä on Kristus. Kaikki työ luomakunnan hyväksi lähtee syvästä kiitollisuudesta Luojaa kohtaan. Donitsimallia hän kiitteli sen holistisuudesta: myös donitsimalli tunnistaa, miten maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tässä kohtaa piilee myös toivo: pienet hyvät teot voivat saada aikaan isoja muutoksia.
Kommenttipuheenvuorojen jälkeen nuorten aikuisten paneeli keskusteli aiheesta moderaattori Maria Mountrakin (ort.) johdolla. Saara Alamäki (Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto), Nuutti Hurme (lut.) ja Mikael Takamaa (adv.) tunnistivat nuoria ja nuoria aikuisia vaivaavan maailmantuskan. Useat kokevat epätoivoa siitä, miten itse voi vaikuttaa positiivisesti, kun samaan aikaan maailmassa tapahtuu niin paljon kaikkea pahaa. Osa myös pohtii, onko ponnisteluissa järkeä, jos odotettavissa on kuitenkin tämän maailman loppuminen jossain vaiheessa.
Panelistit korostivat toivon näkökulmaa. Nuorilla saattaa olla hyvin mustavalkoista ajattelua. Vanhemmat sukupolvet voivat muistuttaa siitä, että aina voi pyrkiä parempaan, vaikka ideaalia ei saavuttaisikaan. Esiin voitaisiin myös nostaa onnistuneita esimerkkejä yhteistyöstä, kuten otsonikadon pysäyttäminen 30 vuotta sitten. Olemme osa yhteistä maailmaa, mutta käytössämme on kovin erilaisia resursseja. Viston sanoin ”me olemme kaikki samassa myrskyssä, mutta kovin erilaisissa veneissä”.
Kirkoilta ja kristillisiltä yhteisöiltä keskustelijat toivoivat ennen kaikkea nuorten huolen kuulemista ja ottamista tosissaan. Kirkkojen tulisi näyttää esimerkkiä ja huolehtia siitä, että niiden teot ja puheet ovat samassa linjassa. Tämä on nuorille uskottavuuskysymys, ja voi parhaimmillaan vahvistaa suhdetta kirkkoon. Takamaa muistutti Isä Raunon tavoin, että työ kestävän tulevaisuuden puolesta on hengen hedelmää.
Nuutti Hurme (lut.)
