Pohjoismaiden ja Baltian ekumeeniset neuvostot ja toimijat kokoontuivat tuulisessa Reykjavikissa Islannissa maanantaista 29. tammikuuta torstaihin 1. helmikuuta 2024. Kokouksessa vuoropuhelua useista teologisista aiheista ja yhteiskunnallisista haasteista teemalla Rauha luomakunnassa (Peace in and with creation.) Kokous oli järjestyksessään toinen kasvokkain tapahtunut kohtaaminen koronapandemian jälkeen ja toi taas esille, miten tärkeää on päästä keskustelemaan yhdessä aiheista, jotka koskevat kaikkia yli Pohjoismaiden rajojen. Tämä koskee myös Islantia, jolla ei ole varsinaista ekumeenista neuvostoa, mutta jota edustaa tapaamisissa kuitenkin yksi henkilö paikallisesta luterilaisesta kirkosta.
Osallistujat olivat matkanneet Reykjavikiin Norjasta, Tanskasta, Ruotsista, Virosta ja Suomesta osallistuivat Suomen Ekumeenisen Neuvoston henkilökunta; pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken, koordinaattori Sarah Tiainen ja koordinaattori Suvi-Tuulia Vaara. Matkustuspäivän jälkeen luotiin maanantai-iltana katsaus työhön, jota eri maissa on tehty kuluneen vuoden aikana seuraavien teemojen parissa: Ilmasto, muuttoliike ja Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokouksen arviointi. Näitä aiheita ja yksittäisiin kohtiin liittyviä kysymyksiä käytiin läpi ja niistä keskusteltiin Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteerin Mayvor Wärn-Ranckenin johdolla.
Teologisia ja luonnontieteellisiä näkökulmia ilmastonmuutokseen
Tiistaina päivän ohjelma täyttyi erilaisista näkökulmista kokouksen luomakunta-teemaan.
Ensimmäisen esitelmän piti teologian tohtori Sigridur Guðmarsdóttir Islannin yliopistosta. Hän käsitteli kristillistä kastetta ilmastonmuutoksen ja kolonialisaation asiayhteyksissä. Hän kysyikin, miltä kasteen dekolonialisaation tulisi näyttää luterilaisessa kirkossa.
Islannin historiassa on nähty, miten pakkokasteet ja käännytykset ovat olleet poliittisia välineitä. Islantia asutettaessa väestössä oli sekä luonnonuskontoisia että kristittyjä. Kun päätös koko maan kristinuskoon siirtymisestä tehtiin parlamentaarisella päätöksellä vuonna 1000, yhtenä tekijänä päätöksen taustalla oli se, että islantilaiset halusivat tulla kastetuiksi maan lämpimissä lähteissä. Kansanuskomukset jatkuivat toki elämäänsä kulttuurissa virallisen siirtymän jälkeenkin.
Edelleen Islannissa kaste tapahtuu usein ulkoilmassa ja perheille tärkeissä paikoissa. Tapoihin kuuluu, että kastevedellä huuhdellaan silmät ja sitä kaadetaan talojen perustuksille. Saamelaisten kastekäytäntöihin kuuluvat kiitos vedestä ja kiitos Pyhästä Hengestä. Guðmarsdóttir kysyikin, mitä voimme oppia eri etnisten ryhmien erilaisista kastekäytännöistä eri puolilla maailmaa? Entä mikä on veden merkitys eri kulttuureissa? Miten voimme nähdä tämän teologiamme ja veden laatuun vaikuttavan ilmastonmuutoksen valossa? Guðmarsdóttir muistutti, että alkuperäiskansojen perinteitä käsiteltäessä on tärkeää olla tarkkana, jotta kansojen tarinat tuodaan esille heidän ominaan ja harjoittaa varovaisuutta tulkinnoissa.
Guðmarsdóttir on keskittynyt tutkimuksessaan luomisteologiaan, ei synnin käsitteeseen. Pohjoismainen luomisteologia (Islanti) ei ole sama kuin skandinaavinen luomisteologia (Ruotsi), hän painotti. Kysymys siitä, palvotaanko Luojaa vai luotua on Guðmarsdóttirin mukaan hyvin länsimainen kysymys. Tämä ei ole alkuperäiskansojen näkökulma asiaan, rajat ovat paljon häilyvämpiä. Guðmarsdóttir huomautti, että teologisessa tutkimuksessa Pyhän Hengen painottaminen usein huolestuttaa, kun taas samaa huolta ei liity kristologiseen painotukseen.
Guðmarsdóttirin esitys perustui kirjoitukseen, joka on osa syksyllä 2024 julkaistavaa Baptism in times of change -artikkelijulkaisua. Se on osa pohjoismaisten luterilaisten kirkkojen tutkimusprojektia, josta lisätietoa osoitteessa churchesintimesofchange.org (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Mitä ilmakehätutkimus kertoo ilmastonmuutoksesta arktisilla alueilla?
Tiistaipäivän toisessa tietopainotteisessa istunnossa Halldor Björnsson, Islannin meteorologisen instituutin ilmakehätutkimuskeskuksen johtaja, esitteli mittaustulosten valossa, miten tärkeitä napa-alueet ovat maapallon elämälle ja miten ilmastonmuutos tapahtuu arktisilla ja antarktisilla alueilla nopeammin kuin missään muualla maapallolla. Tutkimusta on tehty ja dataa kerätty 1940-luvulta lähtien. Ekosysteemin sisäiset riippuvuudet vaikuttavat olosuhteisiin koko maapallolla: kun arktiset jäätiköt sulavat, nousee merenpinta muualla ja luonnon kiertokulut häiriintyvät.
Björnsson tarkasteli myöskin Islannin tilannetta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia nykypäivänä ja tulevaisuutta, kun lämpötilan odotetaan nousevan 2-2.8 astetta. Tämä vaikuttaa jäätiköihin, Euroopan suurin jäätikkö vaarassa sulaa. Grönlannin ja Islannin jäätiköiden sulaminen huonontaa tilannetta merenpinnan tason osalta muualla maailmassa. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös luonnon haitallisten lajien määrä kasvaa maalla ja vesistöissä, kasvistossa ja eläimistössä.
Halldor Björnsson näki kirkkojen roolin tärkeänä, sillä hänen mielestään eettinen keskustelu on mahdollista kirkkojen piirissä toisella tavalla kuin muualla yhteiskunnassa. Hän toivoikin kirkoilta selkeitä kannanottoja, jossa todetaan, että saastuttaminen ja päästöt ovat väärin. Yksilötasolla ihmiset voivat tutkijan mukaan kiinnittää huomiota ruokailutottumuksiinsa ja viedä ilmastokysymyksiä paikallisten poliitikkojen käsittelyyn.
Päivän lounaan jälkeen matkustimme hieman Reykjavikin kaupungin ulkopuolelle Islannin suurimpaan geotermiseen voimalaitokseen, jossa otetaan talteen kasvihuonekaasuja ja kuljetetaan ne syvälle tuliperäiseen kallioperään varastoitaviksi. Oli mielenkiintoista kuulla Islannin energiantuotannosta ja nähdä tämä läheltä hiilidioksidin varastoimista maaperään. Tämä mahdollisuus osoittaa myös, että työkaluja saastuttamisen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen, jos tahtotila uusien ratkaisujen laajempaan hyödyntämiseen löytyy. Lisää voi lukea sivustolta www.carbfix.is (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Vierailu katoliseen Kristus Kuningas -katedraaliin
Tiistain iltaohjelmassa oli tutustuminen katoliseen kirkkoon Islannissa. Isä Jakob Rolland esitteli kirkon historiaa. Hän on itse alunperin kotoisin Ranskasta ja kertoi olleensa mukana ekumeenisessa työskentelyssä Islannissa 1980-luvulta lähtien. Tapasimme hänet katedraalissa, joka sijaitsee suurlähetystöalueella, jossa seurakunnalla on myös koulu ja sairaala.
Islannin ensimmäiset tunnetut asuttajat olivat irlantilaisia munkkeja 600-luvulla, myös viikingeistä osa oli kristittyjä Islantiin saapuessaan. Reformaation myötä Tanskan kuningas päätti siirtymisestä luterilaisuuteen ja muiden uskontojen ohella katolinen kirkko kiellettiin. 1800-luvulla maahanmuuttaneet ranskalaiset saivat kuitenkin kaksi omaa pappia, joilta lähetystyö oman ryhmän ulkopuolelle toki oli kielletty. Kun Islantiin saatiin uskonnonvapaus vuonna 1874, katolinen kirkko perustettiin hiljalleen uudelleen, nunnien pyörittämiä kouluja ja sairaaloita perustettiin ja kirkkoja rakennettiin. Reykjavikin hiippakunta perustettiin 1968. Nykyään Islannissa on yksi katolinen hiippakunta ja kahdeksan seurakuntaa. Kirkko on pääosin luterilaisen maan toiseksi suurin uskonnollinen yhteisö. Katolinen kirkko kasvaa Islannissa maahanmuuton myötä, papit tulevat eri puolilta katolista maailmaa.
Illan päätteeksi katedraalissa vietettiin pyhää messua. Sitä johti piispa Dávid Bartimej Tencer, joka painotti saarnassaan henkilökohtaisten suhteiden ja ystävyyden merkitystä ekumenialle. Katolisen messun jälkeen Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken johdatti vielä kirkossa yhteiseen mietiskelyyn ja rukoukseen Kristittyjen ykseyden rukousviikon lähimmäisenrakkaus-teeman äärellä.
Uskontojen välinen vuoropuhelu ja yhteiskuntarauha
Keskiviikkoaamun istunnossa teemana oli uskontojen välinen vuoropuhelu ja rauha. Alustuksen teemaan antoi Jakob Wirén, joka työskentelee Ruotsin luterilaisen kirkon arkkipiispan teologisena sihteerinä ja toimii tutkijana Lundin yliopistossa. Hän kuvaili, kuinka nykytilanteessa Israel-Hamas konflikti on muodostunut ongelmaksi uskontojen väliselle kanssakäymiselle myös Ruotsissa. Juutalaisten ja muslimien välit ovat monin paikoin tulehtuneet ja paikallisten uskontojenvälisten neuvostojen yhteydenpito on lakannut. Pettymys, viha ja polarisaatio nostavat päätään – viharikollisuus on nousussa, kun antisemitisti ja islamofobia yleistyvät. Antisemitismi voidaan myös valjastaa ruotsalaisen nationalistisen politiikan aseeksi muslimiyhteisöjä vastaan, kun se maalataan maahantuoduksi ilmiöksi. Antisemitisti ja islamofobia ovatkin toisiinsa liittyviä ilmiöitä, joiden retoriikat muistuttavat toisiaan. Wirén kuvaili tilannetta Ruotsissa kriittiseksi.
Wirén käsitteli kristittyjen roolia uskontodialogissa ja yhteiskuntarauhan ylläpitämisessä kuuden kohdan toimintaohjeistolla:
- Pidä yllä vuoropuhelua ja rauha keskiössä: Uskontojen välisessä kohtaamisessa ei ole kysymys valinnasta. Kansojen välinen rauha ilman uskontojen välistä rauhaa ei ole mahdollista, ja en takia uskontojen välinen kohtaaminen edesauttaa rauhaa.
- Edistä paikallisen yhteisön rakentamista: Keskity käytännöllisiin kysymyksiin. On tärkeää luoda yhteyksiä ja pitää niitä yllä sekä luoda tilaa kahdenvälisille suhteille että monenvälisille keskusteluille. Osa vakiintuneista yhteistyöverkoista on selvinnyt tämänhetkisistä haasteista paremmin kuin toiset.
- Kirkot mukana julkisessa keskustelussa: On tärkeää, että kirkot tuovat esille oman mielipiteensä ja ottavat kantaa julkisessa keskustelussa sekä pitävät yllä arvokeskustelua julkisessa tilassa.
- Teologinen vastuunkanto: On haastavaa ottaa kantaa muiden ajatteluun, jos emme ota vastuuta omasta teologisesta ajattelustamme ja identiteetistämme. Antisemitismillä ja islamofobialla on juurensa kristillisessä teologiassa, korvausteologiset ajatusmallit ja sortavat asenteet tulee tunnistaa. Skandinaviassakin juutalaisvastaisuus on näkynyt esimerkiksi kirkkotaiteessa ja virsissä. Dynamiikka kristinuskon ja juutalaisuuden välillä on ollut haasteellinen alusta asti, ensin kristityt olivat vähemmistössä ja joutuvat etsimään identiteettiään juutalaista enemmistön joukossa. Tämä negatiivinen asenne on ”jäänyt päälle” kun kristinuskosta tuli enemmistöuskonto.
- Tee teologiaa toisten kanssa ja toisten läsnäollessa: teologisia pohdintoja tulee avoimesti kehittää ja jakaa esimerkiksi juutalaisten ja muiden ryhmien kanssa, joita ne voivat myös koskea.
- Pysy juurtuneena omaan uskoosi, jotta voi olla avoin muille. Raamatussa on paljon esimerkkejä eri uskontojen kohtaamisesta. Jakob Wirén mainitsi esimerkiksi Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisen.
Alustuksen innoittama keskustelu oli vilkasta ja liikkui antisemitismin, Israelin valtion sotatoimien ja kristillisten toimijoiden reaktioihin, mutta myös yleisemmin kristillisen lähetystyön ja uskontodialogin väliseen suhteeseen. Jakob Wirén näkee, etteivät nämä kaksi ole vastakkaisia vaan että uskontodialogi voidaan nähdä osana Missio Deitä, Jumalan missiota. Kristuksesta todistaminen vaatii aina kunnioitusta ja ympäristön ja asiayhteyden huomioimista.
Intensiivinen päiväohjelma jatkui Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) kesällä 2023 Tallinnassa pidetyn yleiskokouksen arviointikeskustelulla ja EKK:n varapuheenjohtaja Frank Kopania osallistui etänä tuoden ajankohtaiset terveiset konferenssin työstä. EKK:n Pathways to Peace-ohjelma ja sen tulevat suhteet Euroopan kirkkojen siirtolaiskomissioon (CCME) ja Euroopan kirkkojen ympäristöverkostoon herättivät kriittistäkin keskustelua siitä, mitkä pohjoismaisten jäsenten tavoitteet ja toiveet näissä verkostoissa ovat.
Norjalaistaminen teologisena haasteena ja saamelaiset
Ensimmäisen istunnon jälkeen Berit Hagen Agøy aloitti kertomalla työstä, jota Norjan luterilainen kirkko on tehnyt ja aikoo tehdä liittyen totuus- ja sovintokomission raporttiin siitä, miten Norjan viranomaiset ovat kohdelleet Norjan saamelaisia koko historian ajan. Norjan luterilainen kirkko tiedostaa vastuunsa, kirkko on ollut mukana norjalaistamisessa, vaikkakin sen vastustajiakin on löytynyt kirkon piiristä. Monia räikeitä esimerkkejä kerrottiin siitä, miten norjalaiset ovat toistuvasti pettäneet saamelaiset, heidän kulttuurinsa ja oikeutensa. Luterilaisen opin painotukset kuten äidinkielen ja koulutuksen merkitys, olisi antanut vastakkaisia kimmokkeita, mutta tärkeämpänä nähtiin kuitenkin kansan yhtenäisyys, luterilaisuus osana norjalaista kansallisidentiteettiä.
Mitä kirkot voivat sitten tehdä tiedostaen nämä vääryydet? Berit Hagen Agøy esitti, että kirkkojen tulee pitää asiaa tietopainoteisesti esillä, kouluttaa omat työntekijänsä ja mahdollisesti pyytää anteeksi saamelaisilta. Kirkon tulee kohdata syrjivä teologiansa ja muuttaa sitä oppien alkuperäiskansojen tarinoista, jotka voivat rikastuttaa kirkon elämää. Lapset ja nuoret on tärkeää pitää prosessissa mukana. Haasteina Agøy näki sovinnon ja anteeksiantamisen, teologian dekolonalisaation, saamelaisen maailmankatsomuksen ja luterilaisen teologian yhteensovittamisen. vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen ja vihreän siirtymän sekä rasismin. Jokainen sunnuntaijumalanpalvelus on luonteeltaan sovintoprosessi, joten kirkolla pitäisi olla työkalut tähän prosessiin. Aiheesta voi lukea lisää englanniksi Norjan luterilaisen kirkon saamelaisen kirkollisen elämän strategiasta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Opinkappaleet muotoutumassa – Nikean kirkolliskokous 325- ja merkkivuosi 2025
Päivän viimeinen osuus oli historiallinen katsaus historiaan ja prosesseihin, jotka johtivat Nikean kirkolliskokoukseen vuonna 325 ja Nikean uskontunnustuksen muotoiluun vuonna 381, sekä tiestä uskonpuhdistukseen. Mihin kristityt uskovat, miten erottaa oikea ja väärä oppi? Mitä valintoja tehtiin matkalla sinne, missä ollaan nyt? MF Norjan teologisen korkeakoulun professori John Kaufman johdatti luennollaan historian läpi muistuttaen, että teologiset ja poliittiset intressit ovat historiassa jatkuvasti kietoutuneet toisiinsa. Tämä johti moniin pohdintoihin muun muassa siitä, minkälaisia teologisia keskusteluja meillä käydään nykypäivänä. Osallistujat näkivät tärkeänä, että pitäisi pyrkiä enemmän yhteyksissämme siihen, että erimielisyyden esittäminen ei ole vaarallista vaan kuuluu asiaan. Nykyäänkin kirkoilla voi olla hyvin erilaiset näkemykset siitä, kuka tai mikä määrittelee oikean uskon.
Varhaisessa kristinuskossa väiteltiin erityisesti kolmesta keskeisestä kysymyksestä: 1) juutalaisuuden ja Jeesuksen seuraajien suhteesta, 2) kuka Jeesus on, Jumala, ihminen vai molempia? 3) kuka on Jumala: voivatko Isä, Poika ja Pyhä Henki olla yksi Jumala? Nikean kirkolliskokous käsitteli erityisesti kolmatta kysymystä. Valtavirta määritteli poikkeavat opit harhaopiksi toisella ja kolmannella vuosisadalla. Ennen kuin Roomasta tuli kristitty valtakunta keisarin päätöksellä, oppikeskusteluja käytiin pienemmissä kirkollisten johtajien piireissä, joilla ei ollut käytössään varsinaista pakkovaltaa, kun taas valtion uskontona kristinuskolla oli myös maallista valtaa ja vääräoppiset voitiin tuomita ja esimerkiksi karkottaa tai jopa teloittaa. Keskustelu erityisesti kysymyksistä kaksi ja kolme kuitenkin jatkui vuosisatojen ajan ja Kaufman kysyikin, milloin oikeastaan voidaan sanoa, että keskustelu tietystä teologisesta kysymyksestä on päättynyt ja väittely ratkaistu lopullisesti?
Vuonna 2025 vietetään Nikean uskontunnustuksen merkkivuotta, sillä sen muotoilusta tulee kuluneeksi 1700 vuotta ja lopuksi kuultiinkin eri pohjoismaiden suunnitelmista juhlavuodelle. Ruotsin kristillinen neuvosto on pisimmällä suunnitelmissaan ja siellä juhlitaan Aikaa Jumalan rauhalle -teemalla ekumeenista vuotta, koska saman vuonna tulee myös kuluneeksi 100 vuotta merkittävästä Nathan Söderblomin koollekutsumasta Uppsalan kokouksesta. Kansainvälisen ekumeenisen viikon 19.-23.8.2025 juhlallisuuksien lisäksi toivotaan muun muassa, että paikalliset ekumeeniset toimijat eri puolilla Ruotsia järjestävät tapahtumia omilla paikkakunnillaan. Lisää ruotsalaisista suunnitelmista voi lukea hankkeen verkkosivulla (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Suomessa merkkivuotta juhlitaan Turussa tuomiokirkossa 9.-11. toukokuuta 2025. Pohjoismaiden ja Baltian alueen ekumeeniset toimijat päättivät kokoontua vuoden 2025 alussa Ruotsissa aloittaakseen merkkivuoden yhdessä. Huomioitavaa on myös, että kirkkokalenterit kohtaavat ja pääsiäistä ja helluntaita vietetään kristillisessä maailmassa samaan aikaan vuonna 2025.
Keskiviikkoillan ohjelmassa oli vierailu Reykjavikin kauniiseen Hallgrimskirkjaniin eli luterilaiseen katedraaliin, jossa kuulimme urkukonsertin ja vietimme messua. Norjan kirkkojen neuvoston pääsihteeri Erhard Hermansen saarnasi ja ilta jatkui luterilaisella piispantalolla piispa Agnes M. Sigurðardóttirin vastaanotolla, johon osallistui myös paikallisten kirkkojen edustajia.
Vierailu Tukholman Ekumeeniseen keskukseen
Aamuyöllä torstaina SEN:n työntekijät suuntasivat lentokentälle ja matkasivat Tukholmaan, jossa ohjelmassa oli perjantaina vierailu Ekumeeniseen keskukseen Bromman kaupunginosassa, jossa tapasimme Ruotsin kristillisen neuvoston, Equimeniakyrkanin ja Ruotsin lähetysneuvoston työntekijöitä. Näiden lisäksi keskuksen tilat jakavat useat ekumeeniset ja kristilliset toimijat pienistä yhdistystoimijoista lähetysjärjestöihin.
Tapaamisessa kuultiin lisää Ruotsin sisarneuvoston suunnitelmista ekumeeniselle vuodelle 2025. Suunnitelmista kertoi projetikoordinaattori Jonas Thorängen. Pääpaino Ruotsin juhlallisuuksissa tulee olemaan arkkipiispa Nathan Söderblomin vuonna 1925 koolle kutsuman historiallisen ekumeenisen Uppsalan kokouksen huomioimisessa, mutta samalla juhlitaan myös Nikean uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlaa ja anabaptistisen liikkeen 500-vuotista historiaa. Sovittiin yhteistyöstä vuoden tiimoilta siten, että Ruotsissa tuotettavat aineistot ovat myös SEN:n käytettävissä ja kutsuja ekumeeniselle viikolle Tukholmaan elokuussa 2025 voidaan odottaa, kun suunnitelmat tarkentuvat.
Yksi kolmesta Equimeniakyrkanin hallituksen puheenjohtajasta Karin Wiborn kertoi Equimeniakyrkanin historiasta ja nykyhaasteista. Kyseessä on paikallistasolta alkanut ja maanlaajuiseksi organisaatioksi järjestäytynyt kolmen vapaakristillisen kirkkokunnan yhdistyminen Ruotsissa: baptistikirkko, vapaakirkko ja metodistikirkko yhdistivät virallisesti voimansa muodostaen uuden kirkkokunnan vuonna 2011. Taustalla on pyrkimyksiä 1800-luvulta lähtien ja olikin mielenkiintoista kuulla, missä mennään nyt kun kirkko on toiminut yli kymmenen vuotta.
Kolmantena organisaationa tutustuttiin Svenska Missionrådetin toimintaan ja erityisesti heidän työhönsä uskonnonvapauden tiimoilta ulkomailla kertoi asiantuntija Petter Jakobssen. Lähetysneuvosto on Ruotsissa laaja toimija, joka jakaa kehitysapuvaroja lähetysjärjestöille ja tekee vaikuttamistyötä. Työ sisältää siis ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden ajamista Ruotsissa ja maailmalla ja kirkkojen yhteiskunnallisen työn tukemista. Jakobssen kuvaili, että yksi osa hänen työtään on toimia tietynlaisena tulkkina kehitysapuprojekteissa käytetyn ”avustuskielen” ja teologisen kielen välillä: neuvosto etsii tapoja avata avustustyön ulottuvuuksia kristillisen teologian kielelle.
Kokonaisuudessaan matka Islantiin ja Ruotsiin ja pohjoismaisten ja virolaisten kollegojen tapaaminen antoi paljon pohdittavaa, tärkeää tietoa ja monta omassa työssä inspiroivaa virikettä. Yhteistyö on aina mutkattomampaa kuin aika ajoin verkostoja tiivistetään kasvokkaisissa tapaamisissa.
Kuvat: Gjermund Oeystese / Norjan kristillinen neuvosto
