Webinaarissa 30.11.2023 kuultiin painavaa asiaa syrjinnästä, rasismista, abelismista ja vammaisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä ev.lut. Kirkkohallitus, Suomen Ekumeeninen Neuvosto, ja STEP-opintokeskus. Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken ja saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntija Katri Suhonen ev.lut. Kirkkohallituksesta avasivat tilaisuuden.
Monikulttuurisuuden ja kotoutumisen asiantuntija Anu-Rohima Mylläri lähestyi monimuotoisuutta lähtien liikkeelle niistä erilaisista rooleista, identiteeteistä ja ryhmistä, joissa jokainen ihminen toimii arkielämässään. Toimimme jatkuvasti monissa eri rooleissa. Olemme lapsia tai heidän vanhempiaan, naapureita, työtovereita, myyjiä, asiakkaita tai urheiluseuran sihteereitä. Kaikissa näissä on kyse sosiaalisista rooleista. Erilaiset fyysiset ominaisuudet, vammaisuus, kulttuuri, poliittiset näkemykset ja ideologiat jakavat ihmisiä ryhmiin. Yksi sosiologiassa paljon käytetty tapa jäsentää asiaa on seuraava:
– Statusroolit: annetut roolit (biologiset roolit, esimerkiksi ikä tai sukupuoli)
– Asemaroolit: hankitut roolit (institutionaaliset roolit, esimerkiksi ammatti)
– Tilapäiset roolit (potilas, vieras, kutsujen emäntä)
Mylläri totesi, että tarvitsemme siltoja eri ihmisten ja ryhmittymien välille. Tärkeää on oivaltaa, että meissä kaikissa ihmisissä on enemmän samanlaisuuksia kuin erilaisuuksia. Yhteistyössä ja joukossa on voimaa. Meidän ei tuli määritellä itseämme eikä toisia tiettyjen yksittäisten ominaisuuksien kautta – päästessämme jakamaan kokemuksia ja tunteita löydämme yhteneväisyyksiä. Harvoin kukaan halua olla erilainen, jokainen haluaa olla erityinen. Nähdyksi tuleminen on jokaiselle tärkeää, myös vammaisuuden tai rasismin kokemuksien jakaminen.
Projektipäällikkö Mona Eid, THL:n kulttuurisen moninaisuuden asiantuntijaryhmä MONET:in jäsen, kävi aluksi läpi vammaisuuden määritelmää. YK:n vammaissopimusta ohjaa oikeusperustainen ajattelutapa sekä näkemys vammaisuudesta yksilön ja yhteiskunnan välisenä suhteena. Vammaisuuden määritelmään kuuluukin se, että ihmisellä on toimintarajoite, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää häntä toimimasta yhteiskunnassa täysimääräisesti ja tehokkaasti, yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisuus on yksilön itsensä määriteltävissä, vaikkakin eri tukijärjestelmissä määrittelyä tehdään myös ulkoa käsin. Suomen väestöstä 2 % vammaispalveluiden asiakkaita, mutta kaikki vammaiset henkilöt eivät ole vammaispalveluiden asiakkaita. Ihmisellä voi olla myös monikertainen vähemmistöasema, esimerkiksi vammaiset maahanmuuttajat. Puhutaankin moniperustaisesta syrjinnästä eli syrjintään useamman eri syrjintäperusteen perusteella.
Eid käsitteli identiteetin moninaisuutta, joka koostuu yksilön tasolla monesta ominaisuudesta (esim. sukupuoli, kieli, uskonto, ammatti, yhteiskuntaluokka, alkuperä). Kuitenkin usein maahanmuuttajataustaisten kohdalla saatetaan korostaa etenkin etnistä tai uskonnollista taustaa ja vammaisen kohdalla toimintakykyyn liittyviä asioita. Vammaisuuden vastakohtana ei tule käyttää normaali-sanaa, se on stigmatisoiva ja toiseuttava.
Kun puhutaan rasismista, puhutaan rodullistamisesta, jossa ihmiseen liitetään ihonvärin tai oletetun etnisen taustan perusteella negatiivisia oletuksia, ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ableismi (able= kykenevä) taas on syrjinnän muoto, joka liittyy vammaisuuteen, sairauteen ja toimintakyvyn puutteeseen.Silloin henkilöön liitetään negatiivisia oletuksia, ennakkoluuloja ja stereotypioita vammaisuuden tai toimintakyvyn johdosta. Rasismia ja ableismia ilmenee sisäistetysti, vuorovaikutuksessa ja rakenteelliselle ja ideologisella tasolla. Sisäistetty ableismi tarkoittaa ihmisen omaksumia negatiivisia ennakkoluuloja itsestään, joka johtaa negatiiviseen käsitykseen omista kyvyistään, mahdollisuuksista ja omasta arvostaan. Rakenteellisesta syrjinnässä eri ryhmät saavat erilaista kohtelua esimerkiksi työelämässä, maahanmuuttajien ja vammaisten ihmisten työkykyä kyseenalaistetaan oletuksiin perustuen, tutustumatta hakijan osaamiseen ja työkykyyn.
Rasismia eivät kohtaa vain maahanmuuttajat. Saamelaisiin ja romaneihin kohdistettu syrjintä ovat suomalaisessa kulttuurissa pitkälti käsittelemättä. Saamenkielisillä vammaisilla on ongelmia saada vammaispalveluja omalla äidinkielellään, erityisesti Saamenmaan ulkopuolella.
Katse tuleekin suunnata rakenteellisiin haasteisiin: rasistisiin asenteisiin ja ennakkoluuloihin, jotka vaikuttavat siihen millaista kohtelua rodullistetut vähemmistöt kohtaavat arjessaan.
Eid kävi myös läpi millaisia haavoittuvuuksia vammaisuus ja kieli- ja kulttuuriasemaan voi liittyä. Yhdenvartaisuusvaltuutetulle tulevien syrjintään liittyvien yhteydenottojen kärjessä ovat vammaisuuteen ja alkuperään liittyvät syrjintäperusteet. Eid tarkasteli myös Moni Suomi -tutkimuksen (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (2023) tuloksia Suomessa asuvan aikuisen ulkomailla syntyneen väestön toimintakyvystä ja syrjintäkokemuksia.
Esimerkiksi kuuron turvapaikanhakijan kommunikointi turvapaikkaprosessin aikana voi olla haasteellista yhteisen sujuvan kielen puuttuessa. Suomalaisen viittomakielen oppimisella oli
myönteinen vaikutus; tiedonsaanti suomalaisella viittomakielellä oli saavutettavampaa kuin kansainvälisellä viittomisella tai kirjoitetuilla kielillä.
Miten sitten kitkeä syrjintää?
Parempi tietoisuus yhteiskunnan haitallisista normeista on tarpeen. Olennaista on myös kysyä, nähdäänkö vammainen ihminen aktiivisena toimijana vai hoivan kohteena? Tarvitaan normeja, asenteita, ennakkoluuloja haastavaa vastapuhetta. Normitietoisuudella tarkoitetaankin yhteiskunnassa vallitsevien haitallisten normien kriittistä tarkastelua ja aktiivista toimintaa vahingollisten normien purkamiseksi.
Kieli- ja kulttuuritietoisuus kohtaamisessa on tärkeää erityisesti ammattilaisille. Kielellisten oikeuksien toteutumisesta ja kulttuurien erityispiirteiden tuntemuksesta on tärkeä huolehtia (esim. tulkkipalvelut). Ymmärrys rakentuu yhteistyössä ja tasavertaisessa kohtaamisessa.
Muodollinen yhdenvertaisuus ei huomioi yksilöiden erilaisia lähtökohtia ja elämäntilanteita, tosiasiallinen yhdenvertaisuus on sitä, että jokaista tuetaan hänen omista tarpeistaan käsin. Positiivinen erityiskohtelu lisää yhdenvertaisuutta. Palvelut tulee suunnitella eri käyttäjäryhmät huomioiden, esimerkiksi verkkopalveluiden saavutettavuus palvelee kaikkia.
Keskustelussa nousi esiin, että jonkin arvion mukaan pelkästään kuulovammaisia on Suomessa 850 000. Vain pieni osa vammaisista käyttää vammaispalvelulain mukaisia palveluita. Vammaiset ovat hyvin monimuotoinen ryhmä ja kaikki eivät tarvitse näitä palveluita.
Puhuttiin myös siitä, että epäkohtia ja syrjintää on tärkeää ilmoittaa esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetulle, sillä tilastointi ja tiedonkeruu on tärkeää kokonaiskuvan muodostamisessa ja asioiden esiin nostamisessa. Tämä voi toki olla turhauttavaa ja siksi on tärkeää, että erilaisen edunvalvontajärjestöt tukevat ja epäkohtiin tartutaan yhdessä. Vammaisen henkilön taidot ja tiedot eivät välttämättä myöskään riitä valitusprosessiin ja omista oikeuksista kiinnipitämiseen, viranomaiskieli on monimutkaista, olipa sitten kielitausta mikä hyvänsä ja enemmän tarvittaisiin kanavia selkokielellä. Kehitysvammaisten sanan- ja mielipiteenvapaus ei vammaisjärjestöjenkään havaintojen mukaan aina toteudu.
Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilmasta kokemusasiantuntija Ali Ahmadi kertoi taustastaan ja rasisminkokemuksistaan lapsena hazarana Afghanistanista, vähemmistön edustaja yliopisto-opiskelijana ja työelämässä Iranissa ja näkövammaisena yrittäjänä Suomessa. Suomessa hän on asunut vuodesta 2013 ja hän on perustanut henkilökohtaisia avustajia välittävän yrityksen. Siinä työssä hän on kohdannut monenlaista rasismia, asiakkaiden ja viranomaisten kanssa yhteydet eivät ole toimineet eikä ulkomaalaistaustaisia henkilökohtaisia avustajia ole haluttu palkata. Suomalaisessa yhteiskunnassa hän kaipasi enemmän yhdenvertaisuutta.
Webinaarin ryhmäkeskustelussa pienryhmissä pohdittiin, miten voidaan vähentää ja estää rasismia Keskusteluista koostetaan suosituksia, jotka lähetetään tiedoksi eduskunnan VAMYT-ryhmälle. Esiin nousivat erityisesti vammaisten maahanmuuttajien kuunteleminen, ammattilaisten koulutustarpeet ja selkokielisten ja savutettavien palveluiden merkitys.
Webinaari päätettiin yhteisymmärryksessä siitä, että vammaisia ihmisiä tulisi kuunnella yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja ottaa huomioon heidän omat näkemyksensä päätöksenteossa ja palvelusuunnittelussa.
Työkaluja, oppaita
- • Maahanmuuton ja moninaisuuden käsitesivu, linkki sivulle (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (THL)
- • Vammaispalvelujen käsikirja (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (THL)
- • Verkkokoulutus antirasismista ammattilaisille (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (THL)
- • Syrjimätön kieli -kirja (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (Elina Vainikainen, KSL)
- • Vammaisen ja pitkäaikaissairaan maahanmuuttajan opas eri kielillä (Tukikeskus Hilma) (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
- • Yhdenvertaisuussuunnittelun oppaita (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)