Tämän päivän metodismi on laaja kirkkoperhe. Vaikka sen yksittäisillä kirkkokunnilla on pääosin samat opilliset painotukset, niissä on myös eroja, jotka johtuvat esimerkiksi yhdistymisestä jonkin toisen kristillisen perinteen kirkkokunnan kanssa. Tässä esityksessä keskityn Suomen metodistikirkon ja sen emokirkon, the United Methodist Churchin, ehtoolliskäsitykseen. Esityksen pääasiallisena lähteenä on the United Methodist Churchin virallinen ehtoollisteologinen lausunto This Holy Mystery (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Historiallista taustaa
Metodistinen herätys alkoi 1700-luvulla Anglikaanikirkossa. Sitä johtivat Anglikaanikirkkoon kuuluvat papit, veljespari John ja Charles Wesley. He olivat erittäin sitoutuneita Englannin kirkon jäseniä. Etenkin alkuaikoinaan he edustivat lähinnä korkeakirkollisuutta, mikä ajan mittaan metodismin kasvaessa sai matalakirkollisia sävyjä. He korostivat ehtoollisen tärkeyttä jokaisen kristityn elämässä.
John Wesley oli vahvasti sitä mieltä, että ehtoollista tuli nauttia mahdollisimman usein. Hänen itsensä kerrotaan osallistuneen ehtoolliselle useita kertoja viikossa. Metodistinen herätys järjestäytyi seurakunnan kaltaisiin yhdistyksiin, mutta niiden kokoontumisissa ei jaettu ehtoollista. Wesleyn vaatimus oli, että metodistit osallistuvat ehtoolliselle omassa kotikirkossaan. Tämän vuoksi metodistit eivät yleensä kokoontuneet samaan aikaan jumalanpalvelusten kanssa.
Wesleyn ehtoolliskäsitys oli selvän sakramentaalinen ja korkeakirkollinen. Hän selitti myös, että ehtoollinen on tärkein väline, jonka kautta Jumala välittää muuttavaa armoaan.
Ensimmäistä kertaa metodistit järjestäytyivät omaksi kirkkokunnakseen Yhdysvalloissa 1784, koska maan itsenäistyttyä Englannin kirkko veti maasta kaikki pappinsa. Näin metodistitkin, joita oli Yhdysvalloissa jo melko paljon jäivät ilman pappeja.
Uusi kirkko jakoi luonnollisesti Wesleyn ehtoolliskäsityksen, koska hän laati kirkon järjestyksen ja opin. Kuitenkin käytännön ongelmat estivät metodisteja osallistumasta ehtoolliselle kovin usein. Merkittävin syy oli pappien vähyys, jonka vuoksi monilla paikoilla päästiin ehtoolliselle vain neljä kertaa vuodessa, kun pappi vieraili paikkakunnalla. Tämä johti ehtoolliskäsityksen köyhtymiseen ja sen liturgian vähäiseen arvoon jumalanpalveluksessa. Vasta 1960-luvulla asiaan alettiin jälleen panostaa.
Metodistisen ehtoollisen sisältö
Metodistinen ehtoolliskäsitys on hyvin laaja. Käytännössä se sisältää monipuolisesti erilaiset Raamatusta nousevat ehtoollisen merkitykset. Se on kiitosta Jumalan työstä edestämme. Se on yhteysateria, joka yhdistää seurakuntalaisia ja Jumalaa. Yhteys ei koske vain nyt eläviä uskovia, vaan kaikkia uskovia kaikkina aikoina ja kaikkialla. Se on muistoateria Jeesuksen työn kunniaksi. Se on Jeesuksen uhrin elämistä uudelleen. Se on väline, jonka kautta Jumala välittää armoaan. Siihen liittyy myös eskatologinen luonne, sillä se julistaa Jeesuksen voittoa ja paluuta.
Sakramentit voisi esittää niin, että kaste on matkan aloittamista ja ehtoollinen on matkaeväs. Ehtoollinen vaikuttaa nauttijassaan eri tavoin. Se muuttaa häntä kristuksenkaltaisuuteen. Se myös varustaa seurakuntaa toteuttamaan sille annettua tehtävää maailmassa.
Metodistisen käsityksen mukaan Kristus on läsnä ehtoollisaineissa ja itse tilanteessa. Läsnäolo on kuitenkin hengellistä, ehtoollisaineet itse eivät varsinaisesti muutu. Niinpä uskova nauttii Kristuksen ehtoollisaineiden välityksellä hengellisellä tavalla.
Käytännön erikoisuutena metodistikirkossa käytetään ehtoollisella viinin sijaan mehua tai alkoholitonta viiniä. Tämä käytäntö perustuu siihen, että kirkko 1800-luvulla lähti mukaan raittiusliikkeeseen, jonka periaatteita kirkossa edelleen halutaan pitää yllä. Ehtoollisleivästä ei ole yhtenäistä käytäntöä, vaan se voi olla kokonainen leipä, josta kukin murtaa oman palan tai öylätti.
Metodistikirkossa vain pastoreilla on oikeus asettaa ehtoollinen. Poikkeustapauksissa myös muut voivat asettaa ehtoollisen esimerkiksi piispan luvalla. Avustajana voi toimia maallikko tai diakoni. Ehtoollinen tulee toimittaa aina seurakunnan keskellä. Kukaan, ei edes pastori, saa nauttia ehtoollista yksin. Tämä johtuu siitä, että ehtoollinen on ennen kaikkea seurakunnan yhteinen ateria. Sairaille ja muille, jotka eivät pääse seurakuntaan, voidaan ehtoollinen viedä heidän luokseen.Metodistit ajattelevat, että ehtoollinen on Herran, ei kirkon ateria. Seurakunta on siis siinä aina vieraana. Siksi ehtoollinen on täysin avoin ja sille voivat osallistua kaikki, jotka uskovat tai tahtoisivat uskoa. Tähän liittyen ajatellaan, että usko voi syntyä ehtoollishetkessäkin. Ehtoolliselle voivat osallistua myös lapset ikään katsomatta.
Veli Loponen
Pastori, Suomen Metodistikirkko
Kirjoitus on osa teologien ja opillisen keskustelun jaoston Kirkkojen ehtoolliskäsitykset -blogisarjaa vuodelta 2022.