Kesän työtehtäviini kuuluu yleensä viikon mittainen 14-15-vuotiaiden nuorten rippikoululeiri. Näin oli myös menneenä kesänä. Jos rippikoululeiri verottaakin fyysisiä voimia ja saa viettämään leirin jälkeiset vapaapäivät toipumishorteessa, niin vastaavasti aika nuorten kanssa virkistää ja kohottaa mieltä sekä auttaa palaamaan vahvasti alkuperäisen pappiskutsumuksen lähteille.
Miten tärkeää työtä kirkot ja kristilliset organisaatiot nuorten parissa tekevätkään vahvistamalla nuorten omanarvontuntoa, rakentamalla hengellisiä yhteisöjä ja antamalla nuorille tulevaisuuden horisontteja ja toivoa, joka ei kiinnity vain tähän aikaan, vaan nostaa katseen kohti Jumalaa ja hänen todellisuuttaan!
Menneenä kesänä kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että aikaisempaa useampi nuori ilmaisi hyvin vahvasti, että he haluavat paitsi kokea, niin tietää uskosta lisää. On kova tarve ymmärtää, mihin omassa kirkossa tai kirkossa, johon mahdollisesti halutaan nyt kasteen ja konfirmaation myötä liittyä, ajatellaan ja uskontunnustuksen myötä sitoudutaan. Leirille ei ole lähdetty vain vanhempien toiveesta tai tultu vain viettämään rentoa aikaa kavereiden kanssa. Rippikoululeiriä on odotettu, jotta oma ajattelu ja identiteetti selkeytyisi ja suhde Jumalaan kirkastuisi.
Kokemuksemme paikallisseurakunnassa on, että oman uskon tunnustaminen ja oman hengellisen viitekehyksen esille tuominen on tullut monikulttuurisessa ja -uskontoisessa ympäristössämme aikaisempaa sallitummaksi. Siitä ollaan ylpeitä, jos oma hengellinen identiteetti on selkeä.
Samaan aikaan monenlaista epävarmuutta sisältävän aikamme keskellä on suuri lahja, jos nuori saa vastaanottaa uskon lahjan ja tietää olevansa kaikissa muuttuvissakin elämän olosuhteissa rakastavan ja armahtavan Jumalan kämmenellä.
Kastoin leirin aikana ja sen jälkeen monta nuorta, jotka halusivat liittyä kirkkomme jäseniksi. Lähtemättömästi mieleeni ovat painuneet nuorten katseet, kun he niin tosissaan, iloa silmissään lausuivat kasteensa yhteydessä uskontunnustuksen: Credo – ”Minä uskon…”.
Mennyttä kesää, nuorten kohtaamisia, heidän kanssaan käymiäni keskusteluja sekä nuorten kastetilaisuuksia muistellessani mieleeni nousee vahvasti Johanneksen evankeliumin kohta (Joh. 3:8):
” Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
TT Minnamari Helaseppä
SEN:n hallituksen jäsen, Herttoniemen ev. lut. seurakunnan kirkkoherra