Mark. 12: 1–12
Jeesus alkoi puhua heille vertauksin:
”Mies istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta.
”Sovittuun aikaan hän lähetti palvelijansa viinitarhan viljelijöiden luo, jotta saisi heiltä osansa tarhan sadosta. Mutta nämä ottivat miehen kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät takaisin tyhjin käsin. Omistaja lähetti heidän luokseen toisen palvelijan, mutta tätäkin he pahoinpitelivät ja häpäisivät. Hän lähetti taas uuden palvelijan, ja tämän he tappoivat. Samoin kävi seuraavienkin: toiset he pieksivät, toiset tappoivat. Nyt oli jäljellä enää yksi, hänen rakas poikansa. Tämän hän lähetti vuokraajien luo viimeiseksi ajatellen: ’Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.’ Mutta nämä sanoivat toisilleen: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’ He ottivat hänet kiinni, tappoivat hänet ja heittivät ulos viinitarhasta.
”Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee? Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille. Olette kai lukeneet kirjoituksista tämän kohdan:
— Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme.”
Neuvoston jäsenet olisivat halunneet ottaa Jeesuksen kiinni, sillä he ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä. Mutta koska he pelkäsivät kansaa, he antoivat hänen olla ja lähtivät pois.
Jeesuksen kertomuksen taustalla on Vanhan testamentin kuva Israelista viinitarhana jonka Jumala oli valmistanut itselleen (Jesaja 5:1-7). Israel oli Jumalan viinitarha, jonka hyväksi omistaja oli nähnyt paljon vaivaa, mutta joka tuotti omistajalleen karvaan pettymyksen viinitarhan hoitajien uskottomuuden ja petollisuuden takia.
Kertomuksesta käy hyvin selville keille Jeesus kohdisti puheensa kun hän puhui viininviljelijöistä jotka – sen sijaan että olisivat huolehtineet viinitarhan menestyksestä ja hyvinvoinnista – pahoinpitelivät ja tappoivat omistajan palvelijat jotka tulivat hakemaan viinitarhan omistajan osuutta sadosta. Viinitarhan vuokraajat pitivät tärkeämpänä oman osuutensa turvaamista ja viinitarhan tuotosta hyötymistä kuin viinitarhan omistajan eduista huolehtimista. He menivät tässä niin pitkälle että olivat valmiita surmaamaan omistajan pojan. Kyllä he tiesivät kenelle viinitarha kuului ja kenen palveluksessa he olivat, mutta tämä tieto ei pysäyttänyt heitä.
Kertomuksen kuulijoiden joukossa oli suuren neuvoston jäseniä jotka ymmärsivät, ettei tässä puhuttu vain Vanhan testamentin ajoista ja profeettojen kohtalosta. Tässä puhuttiin heistä ja heille uskotusta tehtävästä kansan hengellisinä johtajina. Sitä he eivät ehkä tajunneet, että Jeesus tämän kertomuksen kautta ilmoitti myös oman kohtalonsa: Viinitarhan omistajan pojan surmaavat juuri ne joille oli annettu vastuu viinitarhan hyvinvoinnista.
Nyt viinitarhavertaus saa uuden merkityksen: Omistaja tulee, hävittää kelvottomat viinitarhan hoitajat ja antaa viinitarhansa toisille.
Jumalan viinitarha on se Jumalan valtakunta jota Jeesus julisti. Ne, joille viinitarhan omistaja antaa tarhansa, ovat vieraita kansoja, kansoja joille valtakunnan evankeliumia julistetaan ja jotka ottavat sanan vastaan. Tämän viinitarhan hoitamiseksi annetaan seurakunnalle parhaat välineet. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. (Ef.4:11,12). Jumalan viinitarhan hoitamiseen Jumala on antanut kaikki tarvittavat välineet. Tässä Jeesuksen kertomus laajenee missionaariseksi rakkauskertomukseksi koko ihmiskuntaa kohtaan. Tämän viinitarhan hyvinvoinnin edistämiseen ja laajenemiseen jokainen kristitty on kutsuttu.
Kertomukseen jää silti myös vakava muistutus viinitarhan hoitajille: Viinitarha on Jumalan ja jokainen tarhassa työskentelevä on tilivelvollinen työstään Jumalalle.
Kertomus viinitarhan vuokraajista päättyy Jeesuksen sanoihin itsestään: Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Tämäkin Jeesuksen sana toteutui pian kertomuksen jälkeen: Rakentajien syrjään työntämä ja hyljätty, yksin jätetty Jeesus surmattiin. Mutta kolmantena päivänä hän nousi kuolleista ja hän on se seurakunnan kulmakivi jonka varassa kaikki pysyy pystyssä.
Kristinusko seisoo tai kaatuu Kristuksen varassa. Hänen varassaan Jumalan rakennus pysyy pystyssä. Mikä vapauttava tieto kaikille häneen turvaaville tämä onkaan.
Hannu Hirvonen