Suomen Ekumeenisen Neuvosto (SEN) julkisti Turvaa kirkosta -ohjeistus kirkkoturvan järjestämiseen 12.6.2019. Ohjeistus on tarkoitettu avuksi ja tueksi seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisille tilanteessa, jossa yksittäinen henkilö tai perhe kääntyy kirkon tai kristillisen yhteisön puoleen hakeakseen turvaa, apua ja tukea kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan.
Kyseessä on uudistettu laitos Kirkko turvapaikkana -ohjeistuksesta, joka julkaistiin vuonna 2007. Uudistetussa ohjeistuksessa on erityisesti huomioitu muuttuneen ajan haasteet sekä selkiinnytetty käytännön prosessia.
Julkaisu on 32-sivuinen A5-kokoinen vihkonen. Verkkojulkaisu on PDF-tiedosto, jonka voi myös tulostaa seurakunnan käyttöön.
Ohjeistuksen luonne
- Julkaistu SEN:n julkaisusarjassa SEN:n hallituksen hyväksymänä.
- Luonteeltaan suositus, ei sido SEN:n jäsenkirkkojen eikä niiden seurakuntien toimintaa.
- Toiveena on, että paikallistasolla seurakunnissa keskustellaan ohjeistuksesta ja mahdollisesti myös sovitaan paikallisista toimintamalleista.
Ote esipuheesta:
”Kirkkojen tehtävä on usein olla se, jonka puoleen käännytään, kun muuta turvaa ei enää ole. Kirkkoon on jokainen tervetullut uskonnosta, sukupuolesta, etnisyydestä, sosiaalisesta asemasta tai oleskeluoikeudesta riippumatta. Hädänalaisten kohtaamisessa itse Kristus on läsnä. Hänen kasvonsa katsovat meihin kärsivän ihmisen kasvoista. Hän kutsuu meidät kodittoman, riisutun ja haavoille lyödyn lähimmäiseksi: ’kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni ja sisaristani, sen te olette tehneet minulle.’ Rakkaus Kristukseen kutsuu meitä lähelle, viisaasti toimien yhteisöinä auttamaan, niin ettei kukaan uuvu. Yhteyksissä viranomaisiin meillä on mahdollisuus jakaa sitä hyvää, mitä itse olemme saaneet, ja asettua turvaa tarvitsevan rinnalle hänen etsiessään apua elämänsä kipeisiin kysymyksiin.”
Mitä on kirkkoturva?
Seurakunta voi osoittaa lähimmäisenrakkautta kirkkoturvan avulla. Se on yhteisöllinen tapa hakea oikeutta tilanteessa, jossa turvapaikanhakuprosessi on osoittautunut epäoikeudenmukaiseksi.
Kirkkoturvalla tarkoitetaan tässä julkaisussa konkreettista seurakunnan tai kirkon tiloihin tai muihin seurakunnan erikseen sopimiin tiloihin majoittamista. Näitä tiloja ovat sakraalitilojen lisäksi myös muut kirkkoturvan tarjoamiseen sopivat tilat. Kirkkoturva tarkoittaa lisäksi turvapaikkaprosessissa avustamista sekä henkistä tukea. Sillä ei kuitenkaan ole laillista sitovuutta tai lainsäädännöllistä suojaa. Seurakunnan pyrkimyksenä on kirkkoturvan avulla turvata hakijan ihmisarvo ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista tilanteessa, jossa ne ovat vaarantuneet.
Kirkkoturvan tarjoaminen kirkossa tai muussa seurakunnan tilassa on eri asia kuin piilottaminen. Jos henkilö tai perhe piilotetaan, heidän asiaansa ei voida ajaa yhtä tehokkaasti. Tästä syystä tulee toimia avoimesti eli niin, että viranomaiset tietävät, missä kyseinen henkilö oleskelee. Kirkkoturvan lähtökohtana on avoimuus sekä turvaa hakeneen ihmisen oikeuksien toteutuminen.
Kirkkoturvatilanne syntyy turvaa hakevan aloitteesta ja kaikki toiminta tapahtuu hänen luvallaan. Sen jokaisessa vaiheessa tulee kunnioittaa hänen itsemääräämisoikeuttaan. Turvapaikkaprosessi ja aiempi traumatisoituminen ovat voineet kuluttaa turvapaikanhakijan psyykkisiä voimia niin, että hän on erittäin huonokuntoinen eikä jaksa itse toimia. Näissä tilanteissa tarvitaan erityistä diakonista tukea, joka voi tapahtua hänen jaksamistaan tukien eri tavoin.
Diakoninen tuki voi olla sosiaalista, jossa henkilö saa tuekseen yhteisön ja taloudellista, jossa seurakunta sitoutuu vastaamaan henkilön hyvinvointiin ja asumiseen liittyvistä kustannuksista. Diakoninen tuki voi olla myös fyysistä suojaa tilanteessa, jossa hänellä ei ole paikkaa, minne mennä tai hän pelkää. Diakoninen turva on aina myös luonteeltaan hengellistä. Lisäksi kannattaa olla yhteydessä turvaa hakevan omaan uskonnolliseen yhteisöön. Samalla myös yhteiskunnallisissa verkostoissa vaikuttaminen paikallisesti on tärkeää. Jo suojassa oleva henkilö tarvitsee runsaasti seurakuntayhteisön tukea. Kirkkoturva perustuu paikallisen yhteisön tuen voimaan.
Turvapaikan tarjoaminen sitä pyytävälle ei saa koskaan olla yksittäisen työntekijän päätös. Päätös tulee tehdä seurakunnan päättävissä elimissä. Ajatuksena on, että seurakunta yhteisönä vetoaa turvapaikanhakijan asian uudelleenkäsittelyn puolesta. Parasta varautumista on laatia valmiussuunnitelma mahdollisiin kirkkoturvatilanteisiin jo ennen sellaisten syntymistä.
On tärkeää, ettei kirkkoturvasta huolehtiminen jää yhden tai kahden henkilön harteille, vaan kirkkoturvatilanteissa kootaan työryhmä, jossa on mukana sekä työntekijöitä että vapaaehtoisia. Kirkkoturvatapauksissa vaaditaan yleensä paljon työaikaa ja/tai vapaaehtoisten antamaa aikaa. Valmiudessa täytyy usein olla vuorokauden ympäri. Työnjaosta on tärkeä sopia siten, että on varattu realistisesti aikaa, jottei kukaan kuormitu liikaa.
Pikaopas: näin kohtaat turvaa hakevan
1. Kun ulkomaalainen saapuu seurakuntaan, kirkkoon, leirikeskukseen tai luostariin, ota hänet vastaan ystävällisesti ja huolehdi hänen välittömistä tarpeistaan.
2. Pysy rauhallisena.
3. Jos henkilö on hädissään, rauhoita häntä.
4. Jos kieli tuottaa ongelmia, etsi paikalle joku, joka voi auttaa selvittämään, mistä on kysymys. Muista ystävällisyys ja sanattoman viestinnän vaikutus.
5. Ota yhteyttä seurakunnan maahanmuuttajatyöstä vastaavaan henkilöön sekä kirkkoherraan tai johtavaan pastoriin. Seurakuntien kannattaa tehdä ekumeenista yhteistyötä.
6. Ryhtykää selvittämään henkilön tilannetta.
a. Älkää tehkö mitään ilman asianomaisen omaa suostumusta.
b. Pyytäkää nähtäväksi turvaa hakevan kaikki turvapaikkahakemukseen liittyvät ja muut hakijan tilanteeseen liittyvät asiapaperit. Muistakaa luottamuksellisuus ja vaitiolovelvollisuus, tiedot ovat arkaluontoisia.
c. Neuvotelkaa asiantuntijoiden, esimerkiksi pakolaisoikeutta tuntevan lakimiehen kanssa.
d. Lukekaa paperit yhdessä henkilön kanssa. Tulkkausapua voi tarvittaessa etsiä esimerkiksi tulkkauspalveluista, lähetysjärjestöistä tai seurakunnan vapaaehtoisten kautta.
7. Pohtikaa tilannetta rauhassa ”yön yli”, jotta voisitte muodostaa tilanteesta kokonaiskuvan.
8. Huomioikaa turvaa hakevan henkinen tila ja huolehtikaa hänen päivittäisestä jaksamisestaan.
9. Keskustelkaa ja pohtikaa yhdessä erilaisia mahdollisuuksia, esimerkiksi seurakunnan muuta mahdollista tukea turvaa hakeneelle.
10. Huolehtikaa omasta jaksamisestanne yhdessä.
11. Torjukaa turvaa hakevan mahdollisia harha- ja epäluuloja.
12. Viekää näkemyksenne ja esityksenne kirkkoturvakäytännön soveltamisesta seurakunnan johdolle päätöksen tekemistä varten.
13. Organisoikaa vapaaehtoisverkosto, joka huolehtii henkilön asumisesta ja käytännön elämisen tarpeista niin kauan kuin henkilö viipyy seurakunnan tiloissa.
14. Selvittäkää turvaa hakevalle seurakunnan päätöksen sisältö ja myös se, miten pitkään kirkkoturvakäytäntö ja taloudellinen tukeminen voivat jatkua. Selvittäkää hänelle myös, että kirkkoturvan myöntäminen ei automaattisesti tarkoita oleskeluluvan saamista. Uskonnolliset yhteisöt eivät tee oleskelulupapäätöstä.
15. Ottakaa yhteys paikalliseen poliisiin ja tiedottakaa, että seurakunta on ottanut huolehtiakseen kyseisestä henkilöstä uuden turvapaikka- tai oleskelulupakäsittelyn aikaansaamiseksi. Sopikaa, kuka on yhteydessä poliisiin ja muihin viranomaisiin.
16. Ryhtykää kokoamaan mahdollista uutta todistusaineistoa ja lausuntoja yhteistyössä turvaa hakevan ja hänen ja hänen lakimiehensä kanssa.