He olivat kokeneet niin voimakkaita muutoksia, elämä oli kulkenut niin laidasta laitaan, että heidän oli vaikea pysyä tapahtumien nopeassa kulussa mukana. Pitkänperjantain synkkä tummuus ja pimeys oli parissa päivässä vaihtunut pääsiäisen kirkkaaksi valoksi, niin kirkkaaksi, että se oli tuntunut häikäisevältä.
Opetuslapset kokivat itsensä noina päivinä hämmentyneiksi, ehkä myös turvattomiksi. Heillä oli myös suuri tarve olla koolla juuri Jeesuksen lähimpänä ystäväpiirinä ja käydä keskustelua siitä, mitä oikein asioista pitäisi ajatella ja miten elämää tulisi jatkaa.
Yhtäkkiä heidän keskellään on ylösnoussut Herra, joka tervehtii heitä lähi-idän ihmisille tyypillisellä arkisella tervehdyksellä: Rauha teille. Sitten Kristus osoittaa oppilailleen, että kaikki on tapahtunut Jumalan jo kauan sitten laatimien ja Vanhassa testamentissa ilmoitettujen suunnitelmien mukaisesti. Opetuslasten ei tarvitse olla levottomia Jumalan tekojen keskellä, vaan heistä tulee niiden todistajia.
Vuosi 2010 on ekumeeninen juhlavuosi, tulee kuluneeksi sata vuotta Edinburghin lähetyskonferenssista. Kristillisten kirkkojen lähetystyöllä on ollut merkittävä asema ekumeenisen tien raivaamisessa. Lähetystyön ilme ja painopisteet ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Mutta edelleenkin kirkkojen tehtävä on viedä ylösnousemuksen, sovituksen ja sovinnon ja uuden elämän sanomaa kaikkialle maailmaan.
Kirkko on Kristuksen ruumis tässä maailmassa. Jotta ilosanoma leviäisi, Kristus tarvitsee meitä, meidän suitamme, jalkojamme ja käsiämme. Mutta yhtä olennaista on se, että kirkko ja kristityt tarvitsevat Kristusta. Ilman häntä meillä ei ole sanomaa, ei myöskään voimaa tai rohkeutta, ei valoa, ei iloa eikä rakkautta.
Tasavallan presidentin allekirjoittamassa julistuksessa kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä vuodelle 2010 korostetaan pyhän ja levon merkitystä. Pyhyyden ja rauhan kokeminen on ihmiselle välttämätöntä, mutta itsekeskeisyys, vääryys ja väkivalta tekevät pyhän kohtaamisen usein vaikeaksi. Rukouspäiväjulistuksessa haastetaan suomalaisia myös pohtimaan, miten suvaitsevaisia tai ennakkoluuloisia olemme maahanmuuttajia kohtaan. Julistuksen virittäminä voimme myös miettiä, mitä voisimme oppia maahanmuuttajilta suhteessa pyhyyteen.
Ekumeeninen rukousviikko tarjoaa jälleen kerran kirkoille ja kristityille hyvät mahdollisuudet tehtävänsä suorittamiseen, evankeliumin julistamiseen, sovituksen sanoman välittämiseen, yhteiseen rukoukseen ja todistukseen, mutta myös yhteiseen iloon ja toisiltamme oppimiseen.