Kirkkojen Maailmanneuvoston (KMN) X yleiskokous pidettiin Etelä-Korean Busanissa 29.10.–8.11.2013. Edustin advisor-kategoriassa Suomen Ekumeenista Neuvostoa, joka kuuluu KMN:n jäsenkuntaan assosioituneen kirkkojen neuvoston (Associated Council) ominaisuudessa. Samalla kuuluin Suomen ortodoksisen kirkon edustajien joukkoon eroavan keskuskomitean jäsenen ominaisuudessa. Kokous hyväksyi yleiskokouksen teemaan liittyen alkavan toimintakauden temaattiseksi ja metodiseksi painotukseksi Oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaellus (Pilgrimage of Justice and Peace).
Kokoukseen osallistuivat lähes kaikkien KMN:n 345 jäsenkirkon edustajat (delegates), kirkkojen neuvostojen ja KMN:n kanssa kumppanuussuhteessa olevien järjestöjen edustajat (advisors), muiden kirkkojen ja järjestöjen
edustajat, stuertit, muita
uskontoja ja valtiollisia tahoja edustavat vieraat sekä kokouksen yleisötilaisuuksiin tulleet yksityiset osanottajat. Yhteensä väkeä oli n. 3 000. Suomalaisia osallistujia oli n. 30 henkeä eri ominaisuuksissa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkkoa edustivat delegate-ominaisuudessa piispa Simo Peura, saamelaistyön pastori Erva Niittyvuopio, professori Hanna Ojanen ja teologian opiskelija Marjut Mulari. Suomen ortodoksista kirkkoa edustivat delegate–ominaisuudessa TM Outi Vasko ja professori Pekka
Metso.
KMN:n keskuskomitea joutui äänestämään, kun vuonna 2009 päätettiin X yleiskokouksen paikasta. Vastakkain olivat viimeisessä vaiheessa kutsut Busanista ja Damaskoksesta. Syyrian sodan ja maan kristittyjen uhanalaisen tilanteen valossa on järkyttävää ajatella, kuinka nopeasti ja voimallisesti Lähi-Idän tilanne on muuttunut. Yksi KMN:n ja kansainvälisen ekumenian keskeisistä toimijoista, Aleppon syyrialais-ortodoksinen arkkipiispa Yohanna Ibrahim, oli yleiskokouksen aikaan ollut jo puoli vuotta tuntemattomien kaappaajien vankina, samoin kuin hänen kreikkalaisortodoksinen piispaveljensä arkkipiispa Boulos Yazigi ja tuhannet muut viattomat sijaiskärsijät – kristityt, aleviitit, druusit ja muslimit.
Lähi-Idän eri maiden kriittinen tilanne oli vahvasti läsnä yleiskokouksen ohjelman eri tasoilla. Se tuotiin esille temaattisissa täysistunnoissa, eri komitearaporttien teksteissä, yleiskokouksen antamissa julkilausumissa, Madang-torin työpajoissa ja näyttelyissä sekä jumalanpalveluksissa. Avajaisjumalanpalveluksen saarnassa Armenian apostolisen kirkon pää, Pyhän Etshmiadzinin katolikos-patriarkka Karekin II muistutti armenialaisten kansanmurhasta ja sen 100-vuotismuistosta vuonna 2015.
Yleiskokouksen teema oli Elämän Jumala – johda meidät oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Tähän perustuen ja keskuskomitean esityksen pohjalta alkavan toimintakauden temaattiseksi ja metodiseksi painotukseksi valittiin teema Oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaellus (Pilgrimage of Justice and Peace), jolla tarkoitetaan yhteistä sitoutumista teologiselta pohjalta nousevaan rauhantyöhön. Tavoitteena on tuoda jäsenkirkkoja entistä läheisemmin KMN:n työhön, johon osallistuvat myös muut ekumeeniset toimijat.
Henkilövalinnat
KMN:n 150-jäsenisessä keskuskomiteassa on kaksi suomalaisedustajaa: Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta piispa Simo Perua ja Suomen ortodoksisesta kirkosta professori Pekka Metso. Piispa Peura edustaa Pohjoismaita KMN:n hallituksessa (executive committee). Keskuskomitean puheenjohtaja (moderator) on ensimmäistä kertaa nainen, Anglikaanista kirkkoa edustava kenialainen juristi Agnes Abuom. Ruotsin eläkkeelle jäävä arkkipiispa Anders Wejryd valittiin Euroopan edustajana KMN:n seitsemän presidentin joukkoon; näiden tehtävät ovat lähinnä edustuksellisia.
Puheenjohtajan raportti
Yleiskokouksen keskeisiin puheenvuoroihin kuuluivat pääsihteeri Olav Fykse Tveitin ja eroavan keskuskomitean puheenjohtaja (moderator) Walter Altmannin raportit. Harvinaista oli, että päättyneellä kaudella sekä puheenjohtaja että pääsihteeri edustivat samaa kirkollista taustaa: Brasilialainen Altmann ja norjalainen Fykse Tveit ovat molemmat luterilaisia.
Raportissaan Walter Altmann toteaa, että kulunut kausi Porto Alegren yleiskokouksen (2006) jälkeen on ollut siirtymävaihe monella tasolla. Konkreettisin muutos oli pääsihteerivaihdos, kun keskuskomitea ei valinnut Sam Kobiaa toiselle kaudelle, ja tehtävään tuli kansainvälisen hakuprosessin kautta vuoden 2010 alusta Norjan ev.lut. kirkon ulkoasiain johtaja Olav Fykse Tveit. Taloudenpidon muutos on johtunut länsimaisten jäsenkirkkojen avustusten pienenemisestä ja valuuttakurssien epäedullisesta vaihtelusta, ja se on merkinnyt talouden jatkuvaa tiukentumista. Ohjelmia on lopetettu ja virtaviivaistettu, mitä voinee monissa tapauksissa pitää hyvänä. Toisaalta kansainvälistä huippuasiantuntemusta ja merkittävää kirkollista kirjoa edustava henkilökunta on elänyt epätietoisuudessa työsuhteiden ja hankkeiden jatkumisesta, ja se ei ole voinut olla vaikuttamatta työn inspiraatioon ja tehoon.
Talouden ongelmat heijastavat kristinuskon heikkenemistä pohjoisen vauraissa maissa ja painopisteen siirtymistä niin sanottuun globaaliin etelään. Siellä kasvu tapahtuu nimenomaan KMN:n ulkopuolella olevissa kirkoissa – helluntailiikkeessä ja Katolisessa kirkossa. Altmann totesi: It is clear that the WCC is today less representative of world Christianity than it was when it was founded. Tähän huoleen vastaa osaltaan Global Christian Forum, joka perustettiin ennen vuosituhannen vaihdetta KMN:n silloisen pääsihteeri Konrad Raiserin aloitteesta. Se kokoaa kristittyjä kaikista taustoista ja on osoittautunut merkittääväksi uudeksi foorumiksi, jonka kehitys jatkuu ei-muodollisena verkostona ilman omaa instituutiota.
Altmann kiinnitti myös huomiota joidenkin kirkkojen piirissä havaittavaan ekumeeniseen väsähtämiseen ja kiinnostukseen mielummin vahvistaa omaa identiteettiä: There has arisen the temptation for these churches to view their ecumenical commitment as secondary and to redirect their efforts towards their own internal consolidation, be it centred on doctrinal or institutional issues. This state of affairs may also be attributed to a sentiment of disenchantment of some churches with the difficulty they experience in advancing the ecumenical programme towards unity. Tämä ei kuitenkaan ole syy jäädä ekumeeniseen pessimismiin, vaan lisäsyy uudistaa sitoutuminen yhteiseen todistukseen ja palveluun. Pirstoutuneena uskontomarkkinana kristinusko menettää jotain olennaista omasta itsestään ja uskottavuudestaan: …restate the ecumenical goal of the churches, a goal that is even more urgent when one looks at the current fragmentation of Christianity. Fragmentation is not an invitation to strengthen confessional fortresses, but a challenge to deepen the ecumenical commitment, not to weaken it. If the commitment to unity is neglected, the Church suffers from loss of credibility and strength in its witness. Thus, perseverance in ecumenical cooperation is a form of resistance in a world in which faith becomes increasingly a commodity in a “religious market”.
Moskovan patriarkaatin kirkollisten ulkosuhteiden osaston johtajan, Volokolamskin metropoliitta Hilarionin puhe täysistunnolle osoittautui esimerkiksi Altmannin kuvaamasta sisään päin kääntyneestä asenteesta. Metropoliitta Hilarion esitti kriittisen näkemyksen suhteessa seksuaalisuuden moninaisuuden hyväksymiseen, sekularisaatioon ja islamiin. Hän nimesi kristinuskon suurimmiksi haasteiksi radikaalin sekularismin ja militantin islamismin. Sekularismi vaivaa erityisesti kirkkoja Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, missä annetaan myöten monimuotoiselle perhekäsitykselle, ja militantti islamismi taas Lähi-idässä, mutta myös osissa Aasiaa ja Afrikkaa. Ratkaisuna on tiukka liittoutuminen samanmielistien kanssa ja puolustautuminen näitä uhkia vastaan.
Puheen sisällön lisäksi hämmennystä ja kritiikkiä kokouksessa aiheutti se, puhe pidettiin irrallaan yleiskokouksen asiajärjestyksestä ja että metropoliitta Hilarion poistui paikalta hyvin pian puheensa jälkeen, eikä Moskovan patriarkaatin delegaatio antautunut keskusteluun puheesta tai osallistunut yleiskokouksen niihin ohjelmiin, jossa olisi tarjoutunut useita tilaisuuksia aihepiirien pohdintaan yhdessä muiden edustajien kanssa.
Pääsihteerin raportti
Pääsihteeri Olav Fykse Tveit johti kokousta menestyksekkäästi. Vielä ei ehkä ole nähty kuinka hän pystyy korjaamaan pienentyneen KMN:n keskustoimiston yhteenkuuluvuutta ja selkiyttämään toiminnan suuntaa. Omassa raportissaan hän korosti KMN:n olemusta kirkkojen yhteytenä: We are here to manifest what our constitution says we are, what our common understanding and vision (CUV) concluded that we are at the 8th Assembly in Harare: a fellowship of churches. Koko historiansa ajan KMN kuitenkin myös edustanut kristinuskon avant-gardea, joka on uskaltanut avata uusia uria ja puuttua radikaalistikin ajankohtaisiin haasteisiin. Paras esimerkki lie rasismin vastainen ohjelma Programme to Combat Racism, joka alun perin 1960–70-luvuilla oli hyvinkin kiistanalainen, mutta jonka voi nyt todeta vaikuttaneen erittäin myönteisellä tavalla kristillisen ihmiskuvan ymmärtämiseen ja kirkkojen sosiaalieettiseen opetukseen ja toimintaan. Toinen esimerkki on kirkkoja jakava kiistely seksuaalisuudesta. Raiser ja Kobia käsittelivät asiaa matalaprofiilisten työryhmien ja seminaarien kautta, jotka kuitenkaan Fykse Tveitin kaudella eivät ole jatkuneet. Kuinka sosiaalieettinen radikalismi sopii yhteen kirkkojen välisiä yhteyksiä edistävän tehtävän kanssa, voi olla ristiriitainen mutta dynaaminen kysymys.
Porto Alegren yleiskokouksen jälkeen käytettiin huomattava määrä aikaa ja voimia KMN:n hallinnonuudistukseen. Tavoitteena oli keventäminen ja tehostaminen. Tärkeimmät tavoitteet eivät kuitenkaan toteutuneet. Syynä oli nähdäkseni maailmanlaajuisen järjestön päätöksentekoon liittyvät monet intressit ja erityisesti köyhien maiden edustajien pelko, että rahoittajat – vauraitten maiden kirkot, avustusjärjestöt ja niiden kautta hallitukset – saavat entistä enemmän valtaa. Yleiskokous hyväksyi hallinnonuudistukseen tähtäävät sääntömuutokset, joista merkittävimpiä olivat keskuskomitean, hallituksen ja puheenjohtajiston roolien selkiyttäminen. Jatkossa keskuskomitea kokoontuu kahden vuoden välein ja sen tehtävä on entistä selkeämmin toiminnan tavoitteiden monitorointi. Hallituksen ja puheenjohtajiston roolissa korostuu hallinnon ja ohjelmatyön toteutuksen valvonta.
Vuonna 2011 pidettiin Jamaikalla ekumeeninen rauhankokous International Ecumenical Peace Convocation. Sen keskeisin tulos oli Kutsu oikeudenmukaiseen rauhaan, A Call to Just Peace. Sen työssä nähtiin pääsihteerin mukaan uudistunutta omistautumista evankeliumin rauhankäskylle: In the work of producing the preparatory text for the IEPC, A Call to Just Peace, the council saw a reinvigorated commitment theologically, spiritually, morally, to this gospel imperative. Rauhankokouksen tulokset olivat nähtävillä yleiskokouksen asialistalla myös muilla tavoin.
Pääsihteeri referoi merkittäviä ohjelmallisia ponnistuksia kuluneella toimintakaudella. Niihin kuuluvat Palestiina-Israel-konfliktiin liittyvät aloitteet, merkittävimpänä EAPPI-ohjelma, ja kaikkien Lähi-Idän ohjelmien yhdistäminen samaan kokonaisuuteen. Arabikevään ja Syyrian sodan vaikutukset KMN:n työhön, eritoten kristittyjen uhanalaisen aseman kautta, ovat vielä selkiintymättömät. KMN.llä on laaja kirkollinen verkosto ja mahdollisuus toimia asiantuntijana ja välittäjänä monissa kriittisissä tilanteissa, kuten Etelä-Sudanissa, Nigeriassa ja Kongossa. Korean kohdalla tätä mahdollisuutta ei yleiskokouksestakaan huolimatta tarjoutunut, ja pääsihteerin päätöksellä rauhanjuna Berliinistä Busaniin ei alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen käynyt Pjongjangissa. Yleiskokoukseen ei myöskään tullut Pohjois-Korean kristittyjen virallista delegaatiota.
Temaattiset aiheet, jumalanpalveluselämä ja stuerttiohjelma
Yleiskokouksessa oli ikään kuin sisäkkäin useamman tason ohjelmaa: kirkkojen delegaateille kuuluvaa komiteatyötä ja päätöksentekoa, siihen liittyviä keskusteluja (Ecumenical Conversations) ja täysistuntoja, joihin myös muut kuin delegaatit osallistuivat, sekä kaikille avoimia ohjelmallisia täysistuntoja ja jumalanpalveluselämää. Päivittäisiä teemoja käsiteltiin aamurukouksissa, raamattukeskusteluissa ja temaattisissa istunnoissa. Teemat olivat: Aasia, lähetystyö, ykseys, oikeudenmukaisuus ja rauha. Temaattisista aiheista merkittävimmiksi nousivat lähetystyö, ykseys ja rauha.
Yleiskokouksen jumalanpalveluselämä rakentui päivittäin kahden jumalanpalveluksen sekä yhden rukoushetken varaan. Jumalanpalvelusten keskiössä oli yleiskokouksen teema ja siihen liittyvä symboliikka, mm. elämän puu ja risti, vesi, niittykukat rauhan symbolina (Laul. l. 2:10-13 ja Matt. 6:26-29), maan hedelmät sekä jalkojen peseminen. Kokouksen ekumeeniset avajais- ja päätösjumalanpalvelukset, keskiviikon iltapalvelus sekä arkiaamujen hartaudet olivat jumalanpalvelustoimikunnan suunnittelemat ja toteuttamat. Jumalanpalvelukset oli valmisteltu ja toteutettu huolellisesti, ja niissä onnistuttiin huomioimaan oivallisella tavalla sekä paikallinen konteksti että eri traditioiden rikkaudet. Busanin-kokouksen laulu- ja rukouskirja on merkittävä ekumeeninen resurssi, jonka aineiston soisi tulevan tunnetuksi ja käyttöön meilläkin.
Yhteisten jumalanpalvelusten lisäksi eri tunnustuskuntien ja ryhmien oli mahdollista järjestää omia jumalanpalveluksiaan ja rukoushetkiään päivittäin lounastauon aikana. Taizé-messu oli näistä yksi suosituimpia. Sunnuntaiaamuna kaikilla kokouksen osanottajilla oli mahdollisuus osallistua paikallisten seurakuntien palvelukseen oman valintansa mukaan.
Yleiskokouksen stuerttiohjelma oli onnistunut. Tämä oli merkittävää, koska talousvaikeuksien takia KMN:n muissa kokouksissa sitä on viime vuosina supistettu. Tällä kertaa 120 nuorta aikuista eri puolilta maailmaa ja eri kirkoista hoiti moninaisia kokousavustajan tehtäviä ja tutustui toisiinsa ja kansainväliseen ekumeniaan. KMN:n nuoriso-ohjelman hoitaman valintaprosessin kautta Suomesta olivat päpäässeet mukaan Maria Mountraki (ort) ja Sini Tyvi (ev.lut.).
Lähetys ja evankeliointi
Teeman lähetystyö käsittely rakentui KMN:n toisen lähetysasiakirjan Yhdessä elämää kohti: lähetys ja evankelioiminen muuttuvassa maailmassa (Together towards Life: Mission and Evangelism in Changing Landscapes) käsittelyyn. Asiakirja on lähetystyön ja evankelioinnin komission (Commission on World Mission and Evangelism) työtä ja KMN:n keskuskomitea hyväksyi sen vuonna 2012. KMN:n ensimmäinen lähetysasiakirja Mission and Evangelism: An Ecumenical Affirmation valmistui vuonna 1982.
Lähetysasiakirja perustuu pitkäaikaiseen ekumeeniseen keskusteluun, johon ovat osallistuneet KMN:n jäsenkirkot, roomalaiskatolinen kirkko ja Lausannen-liike. Asiakirjan erityinen ansio on kiinnittyminen nykypäivään. Se huomioi kristinuskon demografisen painopisteen siirtymisen etelään ja itään sekä tarkastelee sen vaikutuksia kirkkojen välisiin suhteisiin. Asiakirjassa kuvataan kristinuskon leviämisen muutosta siirtymisenä siihen, että nykyään Jumalan lähetys toteutuu marginaalista keskuksiin, kun köyhien kokemus julistaa evankeliumia yltäkylläisyyden tukahduttamille. Asiakirjassa lähetystyö alkaa Jumalan Kolminaisuudesta ja Kolminaisuuden persoonien välisestä yhteydestä ja rakkaudesta ja jatkuu kirkon elämänä ja missiona. Asiakirja heijastelee myös viime aikoina käytyä keskustelua Pyhästä Hengestä uuden elämän lähtökohtana sekä ekologista oikeudenmukaisuudesta osana lähetystyötä.
Yleiskokous oli merkittävä asiakirjan reseptioprosessin käynnistäjä ekumeenisessa liikkeessä, kirkoissa ja lähetystyön toimijoiden keskuudessa. Asiakirjan suomennos julkaistaan Lähetysteologisessa aikakauskirjassa alkuvuodesta 2014.
Lähetysasiakirjan taustatyöhön liittyy toinen merkittävä ekumeeninen dokumentti. Vuonna 2011 valmistui Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa (Christian Witness in a Multi-Religious World), joka oli syntynt KMN:n, Katolisen kirkon uskontojenvälisen dialogin neuvoston (Pontifical Council for Inter-Religious Dialogue) mailman Evankeelisen allianssin (World Evangelical Alliance, WEA) välisenä yhteistyönä.
Kirkko: yhteistä näkyä kohti
Faith and Order -komission hyväksyi vuonna 2012 asiakirjan Kirkko: yhteistä näkyä kohti (The Church: Towards a Common Vision). Se oli syntynyt jatkona 1980-luvun BEM (Baptism, Eucharist and Ministry, Kaste, ehtoollinen ja virka) -prosessille, 20-vuotisen työn tuloksena. Yleiskokous toimi tämän historiallisen asiakirjan käsittelyprosessin keskeisenä käynnistäjänä. Yhteisymmärrystä kirkon luonteesta pidetään keskeisimpänä tavoitteena ja suurimpana teologisena haasteena kohti kristittyjen ykseyttä. Uskontunnustuksessa kirkkoa kutsutaan ”yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi”. Kristillisen kirkon jakaantuminen on johtanut epäilykseen siitä, että erilaiset tunnustukselliset tavat ymmärtää kirkko eivät ole vain toisistaan poikkeavia, vaan myös yhteen sovittamattomia. Asiakirjaa luonnehditaan lähentymisasiakirjaksi (convergence document), joka kuvailee sekä yhteisymmärrystä että niitä asioita, joista on eri näkemys. Lähentymistekstin valmistumista seuraa laaja käsittelyprosessi. Kirkkoja, ekumeenisia neuvostoja, teologisia kouluja, seurakuntia ja kaikkia kiinnostuneita rohkaistaan perehtymään asiakirjaan ja antamaan siihen vastauksia vuoden 2015 loppuun mennessä. Asiakirja suomennos julkaistaan KUO:n ja SEN:n yhteistyönä. Julkistamistilaisuus on ekumeenisella rukousviikolla 23.1.2014.
Ykseys-asiakirja
Ykseys-asiakirjassa nostetaan esille ihmiskuntaa globaalisti koskettavat koettelemukset, esimerkiksi AIDS, väkivallan ja alistamisen monet muodot ja ekologinen kriisi ihmisyyden solidaarisuutta ja keskinäistä riippuvaisuutta ilmaisevina ilmiöinä. Kristityt ovat osallisia ihmisyyden kärsimyksen muodoista ja kantavat koko ihmisyyden haavoja yhdessä – yhdessä eri tavoin tunnustavien kristittyjen kesken, mutta myös muiden uskontojen edustajien ja ei uskovien ihmisten kanssa.
Kirkon ykseyden kannalta traagisina esteinä asiakirjassa mainitaan kaikkia kristittyjä koskevan ehtoollisyhteyden toteutumattomuus ja kykenemättömyys kohdata eri tavalla uskovia kristittyjä. Oikeudenmukaisuus ja rauhaan pyrkiminen ovat tästä syystä haaste kirkoille ja kirkoissa. Raamatullisen ykseystematiikan varassa asiakirja kutsuu kirkkoja edistämään keskinäistä yhteyttään ja etsimään muotoja, joilla Hengen vaikutuksesta ja rohkaisemina ykseyttä edistävä ajattelu voisi menestyä. Asiakirja päättyy muistutukseen näkyvän ykseyden tavoitteesta, jonka saavuttamisen edellytyksenä KMN:n jäsenkirkkojen tulee oppia tuntemaan toisiaan, jatkaa teologista työskentelyä, tehostaa pyrkimyksiään oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan, etsiä osallistuvaa ja inklusiivista rinnakkaiseloa toistensa kanssa sekä väsymättä rukoilla Kristukselta ykseyden lahjaa.
KMN:n talous
KMN:n tulot pienenivät toimikaudella 2006–2013 peräti 31 prosenttia. Vuoden 2013 tuloennuste on 30,9 miljoonaa Sveitsin frangia, CHF. Yleiskokousten välillä kirkkojen jäsenmaksuissa tapahtui notkahdus, johon puututtiin erityisellä kampanjalla. KMN:n jäsenmaksun maksoi vuonna 2012 kuitenkin vain 44 % jäsenkirkoista, ja joka kymmenes vain minimijäsenmaksun 1000 CHF. Yleiskokous antoi suosituksen jäsenmaksujärjestelmän uudistamisesta vuoden 2014 aikana.
Kuluneen kauden haasteena ovat myös olleet KMN:n eläkerahastoon liittyvät ongelmat. Rahaston tilanne vakautettiin vuonna 2012 lainalla, johon liittyy Genevessä sijaitsevan ekumeenisen keskuksen rakennusprojekti. Toimintaan saatu rahoitus on myös vähentynyt kaudella 2006–2013. Yleiskokous asetti tavoitteeksi huolellisen suunnittelun varainhankinnan, toiminnan ja henkilöstöresurssien osalta.
Heikki Huttunen
Julkilausumat
Yleiskokous antoi seuraavat julkilausumat:
– Uskonnon politisoiminen ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet
– Kansalaisoikeudettomien (paperittomien) ihmisoikeudet
– Korean niemimaan rauha ja uudelleen yhdistyminen
– Tie oikeudenmukaiseen rauhaan
– Etelä-Sudanin (Abyei) kriittinen tilanne
Kirkoille suunnatut julkilausumat:
– Kongon demokraattisen tasavallan tilanne
– Kristittyjen läsnäolo ja todistus Lähi-idässä
– 100 vuotta Armenian kansanmurhasta
– Alkuperäiskansat
– Ilmastoasioihin liittyvä oikeudenmukaisuus
– Yhdysvaltojen ja Kuuban suhteet sekä taloudelliset sanktiot
Suomalaisia KMN:n X yleiskokouksessa
Jan Hellberg, Borgå stiftskantor
Minna Hietamäki, Advisor
Heikki Huttunen, Suomen Ekumeeninen Neuvosto
Risto Jukko, Advisor
Tomi Karttunen, Advisor
Iiris Kivimäki, Kirkon tiedotuskeskus
Kimmo Kääriäinen, Advisor
Johanna Laine, KUO
Kirsi Leikola, Suomen Lähetysseura
Risto Leikola, Suomen Lähetysseura
Joanna Lindén-Montes, Valokuvaaja, KMN:n viestintätiimi
Pekka Metso, Suomen Ortodoksinen kirkko
Maria Mountraki, Stuertti
Marjut Mulari, Delegaatti
Erva Niittyvuopio, Delegaatti
Jussi Ojala, Kirkon Ulkomaanapus
Hanna Ojanen, Delegaatti
Pirjo-Liisa Penttinen, Suomen NNKY
Simo Peura, Delegaatti
Anni Peura
Ilari Rantakari, Ulkoasiainministeriö
Timo Reuhkala, Suomen Lähetysneuvosto
Seppo Rissanen, Suomen Lähetysseura
Aaro Rytkönen, Keskuskomitean jäsen
Jussi Rytkönen, Kotimaa
Kimmo Saares, Kirkon tiedotuskeskus
Tapani Saarinen, GETI-ohjelma
Jooa Sotejeff-Wilson, Jumalanpalvelustoimikunta
Rolf Steffansson, Suomen Lähetysseura
Marjaan a Toiviainen, GETI-ohjelma
Sini Tyvi, Stuertti
Outi Vasko, Suomen Ortodoksinen kirkko