Ekumenian embleemi tai logo sai vauhdikkaamman ilmiasun vuonna 2002. Ekumenia etenee dynaamisesti myötätuulessa kohti päämääräänsä, Kristuksen kirkon ykseyttä.
Kirkkojen maailmanneuvosto otti uuden tunnuksen käyttöön vuoden 2002 alusta ja toivoo tästä uudistetusta laivasta tulisi myös kaikkien kansallisten ekumeenisten neuvostojen tunnus. Laiva mastonaan risti on ollut ekumeenisen liikkeen tunnuksena jo ennen KMN:n perustamista ja se on kokenut aikaisemminkin muodonmuutoksia.
Graafiselle tunnukselle on ominaista sen sisältämä arvolataus ja kuvion yksilöllisyys. Alkuperäiseltä tarkoitusperältään kuvallinen tunnus on eri asia kuin logo, mutta nykyään nämä tarkoitukset ovat yhdistyneet.
Alinna on tunnus, joka on painettu vuonna 1946 ilmestyneen KMN:n perustamista koskevan raportin kanteen, The WCC – the Process of Formation.
Vuodesta 1960 alkaen on ollut käytössä tunnus, joka on kaikkien ekumeniasta harrastuneiden ja muidenkin tuttu, olihan se käytössä yli 40 vuotta. Kuva keskellä.
Uusimman tunnuksen on suunnitellut hollantilainen taiteilija Rob Lucas, joka kädentaitoja saamme ihailla monissa KMN:n julkaisujen kansissa. Lucas kutsuttiin KMN:n uuden tunnuksen suunnittelijaksi ja hän kertoi tehtäväksiannon miellyttäneen, mutta lopulta oli vaikea päästä kaikkia tyydyttävään lopputulokseen, koska toimeksiantajalla oli niin monta henkilöä, jotka halusivat sanoa sanansa ehdotuksista.
Kristus laivan kapteenina
Laiva on tunnettu vertauskuva seurakunnasta eli kirkosta, jossa Kristus on kapteeni. Jo vanhan ajan kirkollisiin opettajiin kuulunut Hippolytos käytti tätä vertausta todeten: Maailma on meri, jolla kirkko purjehtii kuin laiva, mutta aallot eivät voi sitä tuhota. Laivan mastona on risti, koska pelastus on Jeesuksen ristin varassa, mutta samalla ilmaistaan, että Kristus itse on mukana kirkkonsa elämässä ja ohjaa sen taivaaseen.
Laiva-symbolin juuret löytyvät jo antiikin ajan lentävästä lauseesta Fluctuat nec mergitur, vaikka huojuu, ei huku. Lause on muun muassa Pariisin kaupungin vaakunassa. Tulvat kun ovat olleet Pariisin riesa iät ja ajat.
Alkuajan kristityt ovat saaneet aihetta laiva-symboliikkaan luonnollisesti myös Vanhan testamentin kertomuksesta Nooan arkista ja Psalmin kuvauksesta myrskyyn joutuneista merenkulkijoista, jotka hädässään turvautuivat Herraan ja jotka hän vei kaivattuun satamaan. Uudesta testamentista muistetaan kertomus Jeesuksesta ja opetuslapsista Genesaretin järvellä, jossa Jeesus tainnuttaa myrskyn.
Samassa veneessä
Laiva-symboliin kirkollisessa elämässä liittyy meidän aikanamme erityisesti ekumeeninen arvolataus: samassa veneessä ollaan. Yksittäisen kristityn tunnus on risti kaulassaan, mutta kun monet ovat samassa veneessä, on veneen mastona risti, joka näkyy kauas ja jota ylhäältä ympäröi kristittyjä yhdistävä ja Kristuksen kirkkoa yhdistävä sana: oikoumene.
Mistä sana LOGO tulee?
Yhteisön tai yrityksen tunnuksen merkitys perustuu aina sen tunnistettavuuteen, yleisön pitää oppia tunnistamaan merkki muista erottuvana graafisena kuvana. Mieluisinta tunnuksen haltijalle luonnollisesti on, että merkki saa aikaan myönteisen mielleyhtymän.
Liikemerkki on suomenkielen sana, jota liike-elämässä on käytetty embleemistä, tunnuksesta. Logo eli logotyyppi puolestaan tarkoittaa alulnperin yrityksen / yhteisön / lehden / tuotteen nimen graafista kirjoitusasua. Sana logo tulee kreikankielen sanasta logos, joka tarkoittaa sanaa.
Osuvia esimerkkejä logoista alkuperäisessä merkityksessä ovat päivälehtien nimien kirjoitusasut, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Hufvudstadsbladet, Aamulehti, Satakunnan Kansa. Tietty kirjasin, tietty tyyli, aina samanlainen.
Liikemerkki ja logo käsitteinä yhdistyvät. Liikemerkki voi luonnollisesti sisältää myös logo-osan ja näin usein onkin ja yritykset saattavat määrätä, ettei merkkiä saa käyttää ilman logoa. Muutamat merkit ovat tulleet niin tunnetuiksi, ettei logotyyppiä tarvita, näin on käynyt esimerkiksi Punaisen Ristin tunnukselle.
Kun puhutaan logosta, ymmärretään se yleisesti juuri tunnukeksi, merkiksi ja useinhan nimi ja merkki ovat yhtä ja samaa tunnusta.
Kristillisen symboliikan juurista on meillä Suomessa jokaisen helppoa olla perillä, kun professori Pentti Lempiäinen on kaiken meille valmiiksi tutkinut. Hänen kirjansa Kuvien kieli – vertauskuvat uskossa ja elämässä (2002) on verraton ja kiehtova julkaisu, jota lukiessa silmät avautuvat ymmärtämään ilmiöiden syy-yhteyksiä.
Pecten jacobaeus
Kansainvälisen öljyjätti Shellin liikemerkki on yksi maailman tunnetuimpia. Moni muukin on saattanut pohtia, miksi öljy-yhtiöllä on pyhiinvaeltajien suojelijan tunnus, kampasimpukka, Pecten jacobaeus, merkkinään.
Shellin nimi ja tuotemerkki juontavat alkunsa lontoolaisesta vuonna 1833 perustetusta osto- ja myyntiliikkeestä, jossa myytiin muun muassa simpukankuoria (shells). Liiketoiminta laajeni maailman öljykentille ja liikkeen perustajan Marcus Samuelin elämäntyötä kunnioittaakseen Samuelin poika lisäsi Shell-nimen uudistuneen yrityksen uuteen nimeen (Shell Transport and Traiding) isänsä myymien simpukankuorien muistoksi.
Mutta miksi juuri kampasimpukka? Kerrotaan, että tämän simpukan valintaa olisi ehdottanut eräs herra Graham, joka myöhemmin oli Shellin johtaja. Pyhän Jaakob vanhemman simpukka oli kuvattuna Grahamin suvun vaakunassa, koska varhaiset Grahamit olivat pyhiinvaelluksellaan Santiago de Compostelaan ottaneet sen sukunsa tunnukseksi. Myös Shellin visuaalisen elementin värit, punainen ja keltainen, tulevat Espanjan lipun väreistä. Nämä tiedot saa Shellin nettisivuilta, että kyllä Shellissä pyhätkin matkat tiedetään.
Värityksen lisäksi Shellin simpukka eroaa pyhiinvaeltajien suojelijan simpukasta siinä, että Shellin simpukka kuvataan kamman ”piikit” ylöspäin ja Santiagon simpukka ”piikit” alaspäin.
Sirpa-Maija Vuorinen
Kirjoittaja on Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallintosihteeri