Kun eri kirkoissa vietämme ekumeenista lähetyspyhää, olemme oikeastaan ekumenian, kristittyjen ykseyden ja yhteyden juurilla. Jeesuksen rukous kristittyjen ykseydestä liittyi nimenomaan siihen, että keskenään erilaisten Jeesuksen seuraajien keskinäinen rakkaus ja ykseys saavat muut uskomaan. ”Jotta maailma uskoisi Sinun lähettäneen minut.”
Kristittyjen ykseys ja lähetys liittyvät siis äärimmäisen tiukasti yhteen.
Voimme kuvitella toisen vaihtoehdon – tai oikeastaan elämme sitä usein todeksi: Jeesuksen seuraajien keskinäinen epäyhtenäisyys, jakautuneisuus, jopa riitaisuus puolestaan karkottavat ihmisiä, lisäävät epäuskoa ja kriittisyyttä kirkkoa ja kristinuskoa kohtaan. Eivätkö nuo riitelijät osaa edes keskenään elää sovussa… miksi ihmeessä uskoisin sitä sanomaa rakastavasta Jumalasta, jota he yrittävät kertoa?
Tämän syksyn lähetyspyhän teemana onkin osuvasti usko ja epäusko. Me kaikki voimme vaikuttaa siihen, millaista kuvaa kristittyjen ykseydestä annamme, ja mikä tärkeämpää, miten elämme sitä arjessa todeksi. Ekumeenista lähetyspyhää viettäessämme voimme ylittää kirkkokuntia jakavat raja-aidat ja keskittyä yhteyteen, rukoukseen toistemme ja koko maailman puolesta – ja ilosanoman kertomiseen.
Suomessa vietetty yli neljännesvuosisadan ajan lokakuun toisena viikonloppuna – tänä vuonna 10.-11. lokakuuta. Tänä pyhänä meitä kutsutaan rukoilemaan erityisesti oman kotipaikkakunnallamme toimivien seurakuntien ja järjestöjen lähetystyön puolesta. Voimme kutsua naapuriseurakunnan lähetysväkeä tilaisuuksiimme jakamaan ajatuksia ja kokemuksia lähetystyöstä. Voimme oppia syvemmin ymmärtämään ja kunnioittamaan toistemme tekemää työtä sekä vahvistamaan yhteistä kristillistä todistusta.
Kun eri kirkkokunnissa, seurakunnissa ja kristillisissä yhteisöissä vietämme yhteistä pyhää ja rukoilemme toistemme ja toistemme työn puolesta, se vahvistaa yhteistä todistustamme, rakentaa rauhaa ja lisää rakkautta toisiamme – ja koko maailmaa kohtaan.
Siunattua lähetyspyhää!
Laura Häkli, pääsihteeri, Suomen Ekumeeninen Neuvosto
Aineistoa lähetyspyhän viettoon
Suomen Ekumeeninen Neuvosto tuottaa yhdessä Suomen Lähetysneuvoston, Suomen Vapaakristillisen Neuvoston ja katolisen kirkon kanssa Raamatun selitystekstejä ja rukouksia lähetyspyhän viettoon. Alapuolelta löytyvässä aineistossa on Raamatun selitystekstejä ja rukous virikkeeksi lähetyspyhän viettoon. Aineiston kirjoittajina on eri kirkkokuntien jäseniä. Työryhmään vuonna 2026 kuuluvat Ville Auvinen (SLN, ev.lut.), Aimo Helminen (SVKN, adv.), Marko Pitkäniemi (SEN, kat.) sekä isä Tapio Rautamäki (SEN, ort.).
Usko ja epäusko
Evankeliumiteksti sokeana syntyneestä miehestä vie meidät konkreettisella tavalla Jumalan kohtaamisen äärelle.
Sokea Bartimaios, jolla inhimillisellä tasolla ei ollut mitään tässä maailmassa, jaksoi odottaa Kristuksen kohtaamista kotikaupunkinsa portilla kerjäten ja luottaen ohikulkijoiden sääliin ja myötätuntoon. Ja kun Jeesus viimein tulee miehen luokse ja antaa hänelle näön, hän uskoo ja saa näkönsä.
Vaikka hän oli sokea, hän näki ja uskoi. Ja suurin osa fariseuksista näkivät ja silti olivat sokeita. Sama koskee meitä kaikkia. Usein epäilemme ja kuljemme kärsivän lähimmäisemme ohi. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, voisimme sanoa sakramentti. Olemme kutsuttuja levittämään Kristuksen valoa ja rakkautta kaikkialle eli saamme olla näkyviä merkkejä Jumalan läsnäolosta, erityisesti hädänalaisille ja kärsiville. Jokainen kohtaaminen on tärkeä, sillä jokaisessa ihmisessä kohtaamme itse Kristuksen.
Jeesuksen aikana sairautta pidettiin yleensä rangaistuksena jostakin synnistä. Ajatus istui sitkeässä ihmisten mielissä. Pelko ja häpeä eristi sairaat muusta yhteiskunnasta ja sosiaalisen turvaverkon puuttuminen ajoi sairaat ja köyhät tukalaan tilanteeseen.
Kristuksen vapauttava sanoma toi toivon ja ilon maailmaan rangaistuksen ja häpeän tilalle. Kirkko on aina huolehtinut sairaista ja köyhistä, jo silloin kun kukaan muu ei sitä tehnyt. Näin saamme olla vaeltavia sakramentteja, Jumalan rakkauden merkkejä kaikille ihmisille. Jokainen on kutsuttu pyhyyteen, jokainen on arvokas ja ainutlaatuinen ja jokaisella on oikeus elämään sillä Jeesus Kristus itse on elämä ja iankaikkisuus. Aamen.
Marko Pitkäniemi, diakoni, Katolinen kirkko Suomessa
”Lujalla kädellä Herra veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Hän sanoi: – Älkää sitä kutsuko salaliitoksi, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää vavisko, älkää sitä pelätkö, mitä se pelkää. Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä, vaviskaa hänen edessään. Hänestä on tuleva solmu ja este, kompastuskivi, kallionlohkare Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa. Monet heistä kompastuvat, syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.”
Tämän vuoden ekumeenisen lähetyspyhän teemana on usko ja epäusko. Päivän Vanhan testamentin tekstissä viitataan Kristukseen kompastukivenä. Ajatus Vapahtajasta kompastuskivenä ei ole uuden ajan keksintöä, vaan jo apostoliselle ajalle ominainen ajatus. Kristuksen opetus ei aina sovi meidän odotuksiimme, jolloin saatamme loukkaantua ja kääntyä pois. Tai me torjumme Kristuksen, koska hän vaatii meiltä muutosta, jota emme ole valmiit tekemään. Uudessa testamentissa viitataan tämän päivän Jesajan tekstiin useassa eri kohdassa. Apostoli Paavali yhdistää roomalaiskirjeessään Jesajan jakeen 8:14 sisällön Jesajan jakeeseen 28:26 joka kuuluu näin: ”Siksi Herra Jumala sanoo näin: – Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen kulmakiven sitomaan vankkaa perustaa. Joka uskoo, ei horju.” Roomalaiskirje 9:32-33 kuuluu näin: ”Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: – Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.”
Apostoli Pietari kirjoittaa asiasta seuraavasti (1. Piet. 2:7-8): ”Te, jotka uskotte, saatte siis osaksenne tämän arvon ja kunnian, mutta niille, jotka eivät usko, »kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi, kompastuskivi ja kallio johon langetaan». Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin.”
Usko ja epäusko kuuluvat ihmisen elämään. Ne saattavat jakaa meidät uskoviin ja ei-uskoviin tai ne saattavat vaihdella omassa ajattelussamme. Jokainen meistä kokee epäuskon hetkiä, mutta rukous, sekä yksityinen rukouksemme, että yhteinen rukous seurakunnissamme kantaa meitä eteenpäin. Tärkeää on osallistua säännöllisesti ehtoollisen pyhään sakramenttiin ja jättää itsemme sekä toisemme Kristuksen, Jumalan haltuun. Aamen.
Isä Tapio Rautamäki, pappi, Helsingin ortodoksinen seurakunta
Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.
Kristuksen evankeliumi sopii huonosti meidän totuudenjälkeiseen aikaamme, jossa ajatellaan jokaisella olevan oma totuutensa eikä kaikille yhteistä totuutta ole. Oma aikamme on täynnä tulkintoja ja mielipiteitä, uskomuksia ja näkemyksiä. Evankeliumi – tai laajemmin Jumalan sana – on kuitenkin Totuus isolla alkukirjaimella kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Sitä meidät on lähetetty julistamaan aina ja kaikkialla. Emme vie ihmisille omia käsityksiämme vaan julistamme heille Kristuksessa ihmiseksi tullutta taivaallista totuutta. Hänessä kaikki Jumalan lupaukset, jotka hän on antanut kansalleen historian saatossa, ovat saaneet ja saavat vahvistuksen. Hänessä on Jumalan ”Aamen”. Hän on Jumalan lopullinen ja täydellinen ilmoitus.
Oma aikamme ei lopulta ole kovin erilainen kuin ensimmäisten kristittyjen aika. Pontius Pilatuksen kyyninen kysymys: ”Mitä on totuus?” hänen kuulustellessaan Jeesusta voisi hyvin olla tämän päivän postmodernin ihmisen lausahdus. Onko mitään totuutta? Ensimmäisten kristittyjen maailmassa oli lukuisia käsityksiä jumalista ja jumaluuksista, monenlaisia toistensa kanssa kilpailevia filosofioita, ja uusia uskonnollisia virtauksia tuli varsinkin idästä. Jotkut uskoivat tuntevansa salatun tiedon, toisia kiehtoivat mysteeriuskontojen riitit, jotkut vannoivat vanhojen jumalien nimeen ja uhrasivat niiden temppeleissä. Kaikki kävi, kunhan keisarin geniukselle, suojelushengelle, uhrattiin. Sellaisessa maailmassa pieni joukko kristittyjä julisti Jumalaa, joka on kaiken ja kaikkien Luoja, ja Kristusta, joka on noussut kuolleista ja tulee kerran tuomitsemaan koko maailman. Ja kristittyjen julistus, vaikka oli juutalaisten mielestä jumalanpilkkaa, viisaitten kreikkalaisten mielestä pelkkää hullutusta ja roomalaisen valtakoneiston mielestä uskottomuutta valtiota kohtaan, lopulta voitti ihmisten sydämet puolelleen. Kristuksen evankeliumissa oli ja on Jumalan voima.
Meidän tehtävämme on julistaa selkeää evankeliumia, olla Kristuksen ”kyllä” tässä maailmassa. Meidän kutsumuksemme on luottaa siihen, että Jumalan sana tekee juuri sen työn, jonka tähden Jumala on sen lähettänyt. Kristuksen evankeliumi valloittaa yhä edelleen sydämiä lähellä ja kaukana.
Ville Auvinen, lähetysjohtaja, Sley
Rakas Jumala,
Vahvista meissä elävä usko – ei ylpeä tai omaan voimaan luottava, vaan nöyrä ja sinuun turvautuva.
Kun epäusko hiipii mieleemme, anna meidän muistaa, että sinä olet uskollinen, silloinkin kun me horjumme.
Siunaa lapsiasi kaikkialla maailmassa. Anna meidän löytää kaikki rajat, kielimuurit ja erilaisuudet ylittävä yhteys sinussa.
Opeta meitä rakastamaan toisiamme, niin että maailma näkisi sinun rakkautesi heijastuvan meistä.
Murra eripuraisuus, rakenna ykseyttä, ja johdata meitä kulkemaan yhdessä sinun tietäsi sinun sanasi ja esimerkkisi mukaisesti.
Anna meille rohkeus todistaa uskosta, herkkyys kohdata toinen ihminen ja viisaus kertoa evankeliumin ilosanoma ajassamme.
Muistamme erityisesti niitä, jotka tekevät lähetystyötä lähellä ja kaukana. Suo heille voimaa, suojaa ja iloa palvelutyöhön.
Avaa sydämiä kuulemaan hyvät uutiset Jeesuksesta ja sytytä monien sydämiin uskon kipinä.
Tee meistä rauhan ja toivon välikappaleita tässä maailmassa.
Tätä rukoilemme
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.
Aimo Helminen, kirkkokunnan johtaja, Suomen Adventtikirkko