Hyppää sisältöön

Kirkkojen maailmanneuvoston 11. yleiskokouksen keskeiset viestit suomeksi

Kirkkojen maailmanneuvoston 11. yleiskokouksen tunnus.

Kirkkojen maailmanneuvoston (World Council of Churches, WCC) 11. yleiskokous järjestettiin Saksan Karlsruhessa 31.8.–8.9.2022. Kokouksen teemana on ”Jumalan rakkaus ohjaa maailman sovintoon ja ykseyteen”. Yleiskokous teki useita julkilausumia ja näistä keskeisimmät on nyt suomennettu.
Toive on, että kokouksen viesti luetaan, siitä keskustellaan kristillisissä yhteisöissä, että sen esiin nostamien asioiden puolesta rukoillaan ja siitä poimitaan inspiraatiota kristittyjen ykseyden rakentamiseen omalla paikkakunnalla, omassa maassa ja kansainvälisesti.

Yleiskokouksen viesti kirkoille: Kehotus toimia yhdessä

 (suomentanut Minna Hietamäki)

Aluksi

Jokainen Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous on julkaissut kokouksesta viestin. Yleiskokouksen viesti kertoo, minkälaista kokouksessa oli ja mikä innosti kokoukseen osallistuneita. Viesti on tarkoitettu luettavaksi kaikissa Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkoissa ja niiden seurakunnissa ja julkaistavaksi kaikissa kirkon tiedotusvälineissä. Ajattelemme, että tämä viesti voitaisiin kääntää ja että se voisi tulla laajaan käyttöön.

Toivon mukaan viesti herättää keskustelua ja ajatuksia. Toivomme myös, että viestin esiin nostamien asioiden puolesta rukoiltaisiin. Viesti heijastelee yli 4000 yleiskokoukseen osallistuneen näkökulmia ja rukouksia yhteisellä matkalla kohti yhteyttä Kristuksessa. Välitämme tämän viestin nyt teille ja pyydämme teitä välittämään sen edelleen kaikille kristityille ja niille, joilla on hyvää tahtoa, jotta voisimme olla yhtä ja tulla näkemään, kuinka Kristuksen rakkaus vie maailman sovintoon ja ykseyteen.

Kehotus toimia yhdessä

”Kristuksen rakkaus näet pitää meidät järjestyksessä.” (2 Kor. 5:14)
”Tulkaa minun mukaani!” (Matt. 4:19)
(UT2020 mukaan)
 

1. Aina Jeesuksen maanpäällisestä elämästä asti, jopa tällä hetkellä, Jeesus puhuttelee kaikkia ihmisiä näillä sanoilla. Jeesuksen elämä, sanat ja teot ovat edelleen kutsu lähteä liikkeelle; fyysisestä paikasta toiseen, ihmisryhmästä toiseen, ajattelutavasta toiseen. Ennen kaikkea Jeesus kutsuu meitä tulemaan maailman ongelmien keskellä hänen luokseen ja pysymään hänen rakkaudessaan, joka on tarkoitettu kaikille (vrt. Matt. 11:28).

2. Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyksessä, kerrotaan muinaisista, maailmassa kärsimystä aiheuttavista voimista: sodasta, kuolemasta, taudeista ja nälänhädästä. Kun Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous kokoontui Karlsruheen vuonna 2022, olimme tietoisia maailman kärsimyksestä. Kun valtaa pitävät käyttävät valtaansa mieluummin muiden sortamiseen kuin osallisuuden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan rakentamiseen, kärsimystä seuraa epäoikeudenmukaisuus ja syrjintä.

3. Yksilöt, kansat ja maat kohtaavat myös katastrofeja, jotka johtuvat suoraan vastuuttomasta ja rikkoutuneesta suhteesta luomakuntaan. Olemme luoneet ekologista epäoikeudenmukaisuutta ja ajautuneet ilmastokriisiin. Ilmastohätätilan kasvaessa myös köyhien ja syrjäytettyjen ihmisten kokema kärsimys kasvaa.

4. Tämän kaiken keskellä me Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksena jatkamme yhteistä pyhiinvaellustamme. Olemme olleet odottavalla, toivorikkaalla ja jopa iloisella mielellä. Pyhän Hengen voimassa Kristuksen kutsu on avoin kaikille ihmisille ja koko luomakunnalle.

5. ”Kristuksen rakkaus vie maailmaa sovintoon ja ykseyteen.” Kristuksen rakkaus on vastaus kaikkien kärsivien pyyntöihin. Rakkaus velvoittaa meitä olemaan solidaarisia ja tulemaan Kristuksen luo, vastaamaan Kristuksen rakkauteen oikeudenmukaisuudella ja toimimaan oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Meidät on kutsuttu sovitukseen Jumalan rakkaudessa ja todistamaan Kristuksessa ilmoitetusta rakkaudesta (1 Joh. 4:9–11).

6. Sovinto on liikettä kohti Jumalaa ja kohti toisia ihmisiä. Sovinto on valmiutta kuunnella Jumalaa ja toinen toisiaan. Se on sydämen kääntymystä itsekkyydestä ja apatiasta osallisuuteen ja palvelemiseen. Sovinto edellyttää, että tunnustamme keskinäisen riippuvuutemme koko luomakunnasta. Me tunnustamme, että vaikka haluamme koko sydämestämme palvella Jumalaa ja lähimmäistämme, me epäonnistumme, olemme erimielisiä ja joskus kuljemme kauemmas toisistamme. Me tunnustamme, että tarvitsemme Kristuksen rakkauden muuttavaa voimaa kulkeaksemme kohti sovinnossa ja yhteydessä elävää maailmaa.

7. Me kristityt sekä aikaansaamamme rakenteet ovat edesauttaneet hyväksikäyttöä. Meidän tulee katua ja tulla osaksi sovinnon liikettä. Sodan, eriarvoisuuden ja luomakuntaa kohtaan tehdyn synnin äärellä Kristuksen rakkaus kutsuu meitä katumukseen, sovitukseen ja oikeudenmukaisuuteen.

9. Taivaaseen astumisestaan asti – jopa tällä hetkellä – Kristus kehottaa jatkuvasti seuraajiaan menemään kaikkialle maailmaan.

Yhteinen matkamme

 
8: Kaiken monimuotoisuutemme keskellä olemme oppineet tässä yleiskokouksessa, että meidän on kuljettava yhdessä oikeudenmukaisuuden, sovinnon ja ykseyden pyhiinvaelluksella.
 
  • Kun kokoonnumme yhteen Saksassa, tulemme ymmärtämään sodan hinnan ja sovinnon mahdollisuuden;
  • Kun kuulemme yhdessä Jumalan sanaa, tunnistamme yhteisen kutsumuksemme;
  • Kun kuuntelemme toisiamme ja puhumme toisillemme, meistä tulee toistemme lähimmäisiä;
  • Kun suremme yhdessä, avaamme itsemme toistemme tuskalle ja kärsimykselle;
  • Kun työskentelemme yhdessä, sitoudumme yhteistyöhön;
  • Iloitsemme toistemme iloista ja toiveista;
  • Kun rukoilemme yhdessä, tulemme tuntemaan perinteidemme rikkauden ja erossa olemisen kivun.

”Menkää kaikkialle maailmaan” (Mark. 16:15)

10. Sovinto tuo meitä lähemmäksi Jumalaa ja toisiamme. Se mahdollistaa Jumalan rakkauteen perustuvan ykseyden. Kristittyinä meidät on kutsuttu pysymään Kristuksen rakkaudessa ja olemaan yhtä (Joh. 17). Tällainen ykseys on lahjaa Jumalalta. Se syntyy sovinnosta ja perustuu Jumalan rakkauteen. Sen avulla me opimme rakentamaa rauhaa, sovittamaan jakolinjat ja toimimaan elävän planeettamme tervehtymiseksi. Kristuksen rakkaus tukee meitä siinä, että me voimme hyväksyä toisemme ja päästä eroon ulkopuolelle sulkemisesta.

11. Saimme esimakua tällaisesta rakkaudesta, kun kokoonnuimme 352 jäsenkirkon, ekumeenisten kumppanien ja muista uskonnoista tulevien ystävien kanssa eri puolita maailmaa etsimään yhteyttä kaikessa moninaisuudessamme. Olemme yhdessä kuunnelleet naisten, nuorten, vammaisten ja alkuperäiskansojen näkökulmia, jotka usein jätetään kuulematta.

12. Kaipaamme sellaista laajempaa liikehdintää, joka vie kohti koko ihmiskunnan ja kaiken olemassa olevan sovintoa ja yhteyttä. Sellaista yhteyttä, jonka Jumala on tehnyt oikeudenmukaiseksi ja tasa-arvoiseksi kaikille ja jonka kautta koko luomakunta voisi uudistua ja vahvistua. Luotamme Kristuksen rakkauteen, kun pyrimme edistämään ilmasto-oikeudenmukaisuutta. Liitymme Amsterdamin yleiskokouksen (1948) toteamukseen, jonka mukaan ”sota on Jumalan tahdon vastaista” ja Nairobin yleiskokouksen (1975) lausuntoon: ”rasismi on synti Jumalaa vastaan”. On surullista, että me joudumme jälleen kerran nostamaan esiin nämä lausunnot.

13. Yleiskokouksessa on puhuttu paljon. Kaikki sanottu on tehnyt meistä päättäväisempiä. Nyt me pyydämme Jumalalta apua toimia sen pohjalta, mihin olemme ajatuksissamme sitoutuneet. Me sitoudumme yhteistyöhön kaikkien niiden kanssa, joilla on hyvä tahto. Kun korjaamme Karlsruhen yleiskokouksen satoa, me samalla kutsumme kaikkia yhteiselle pyhiinvaellukselle. Sillä jokainen Kristuksen oma on uusi luomus. Hän rakastaa kaikkia, myös niitä viimeisimpiä, vähäisimpiä ja kadotettuja. Kristuksen rakkaus on tarjolla kaikille. Se liikuttaa meitä ja vahvistaa meitä oikeudenmukaisuuden, sovituksen ja ykseyden pyhiinvaelluksella.

Ykseyslausuma: Kristuksen rakkaus johtaa maailmaan sovintoon ja ykseyteen

(suomentanut Tomi Karttunen)

1. Me – KMN:n yhteys – elämme ja todistamme maailmassa, joka on samanaikaisesti Jumalan kaunis luomakunta ja jonka ekologinen kriisi, sota, pandemia, rakenteellinen köyhyys, rasismi, sukupuolistunut väkivalta, ihmisoikeusrikkomukset ja monet muut kärsimykset ovat rikkoneet. Yleiskokouksen teeman innoittamana tämä ykseyslausuma on kirjoitettu pastoraalisella äänellä. Se pyrkii tarjoamaan toivoa kirkoille ja maailmalle niiden tilanteessa. Sen perustana on luottamus Jumalan väsymättömään rakkauteen, ja se alkaa siitä, rakkaudesta, joka ei koskaan jätä meitä. Se pohtii tuon lannistumattoman rakkauden merkitystä, Kristuksessa ilmoitettuna ja Pyhän Hengen herättämänä, ekumeeniselle liikkeelle. Se haastaa kirkkoja elämään ja rukoilemaan ykseyden puolesta, tällaisen rakkauden innoittamana ja rohkaisemana. Se haastaa kirkkojamme myös sitoutumaan todistamaan ja työskentelemään yhdessä kaikkien asioiden sovittamiseksi Kristuksessa.

Yhdistyneet Kristuksen rakkaudessa

2. Apostoli Paavali kirjoitti kristityille Roomassa: ”Olen varmaa siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 8:38–39). Nyt, kuten kautta aikojen, Jumalan rakkaus vapaasti, armollisesti ja ehdottomasti annettuna, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhteys, työskentelee voittaakseen kaikki ne voimat maailmassa, jotka yrittävät erottaa meidät Jumalasta, toisistamme ja luomakunnasta. Jumalan rakkaus on ilmestynyt hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi tulemisessa: hänen myötätunnossaan niin monia kohtaan, hänen pestessään oppilaidensa jalat, hänen käskyssään rakastaa jopa vihollisia, hänen levitetyissä käsivarsissaan rakkaudesta maailmaa kohtaan, kun hän antoi elämänsä ristillä. Näemme Kristuksessa rakkauden, joka ei koskaan petä, joka ylittää eron ja rikkinäisyyden.

Erityinen kristillinen kutsu rakastaa

3. Kirkon varhaisimpina päivinä monet ihmettelivät tapoja, joilla kristityt elivät ja hyväksyivät kuolemansa. Miten on, he kysyivät, että kristityt eivät pelkää edes kuolemaa? Miten he ovat niin kiintyneet toisiinsa? Ja mistä heidän järisyttävästi erilainen elämäntapansa tulee? Toisella vuosisadalla, kun kristityt tunnettiin erityisesti halukkuudesta jäädä monien sairaiden ja kuolevien luokse, Kirjeen Diognetukselle2 kirjoittaja julisti, että kristillinen elämä ”ei ole vain maallinen keksintö… tai vain inhimillinen mielipidejärjestelmä”, vaan että se tulee Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Tekijä sanoo lukijalle, “…miten rakastat

Jumalaa, joka on ensin rakastanut sinua? Ja jos rakastat Jumalaa, jäljittelet Jumalan laupeutta.”

4. Meidän aikanamme varhainen kristillinen todistus Jumalan rakkaudesta haastaa meitä rakastamaan nyt. Usein emme onnistu elämään tämän kutsumuksen mittaisesti, ja rehellistä itsekriittisyyttä sekä katumusta tarvitaan jatkuvasti. Kirkon jakautumiset ovat yhä jäljellä. On sotia ja konflikteja kansakuntien ja kansojen välillä. Monet maat ja kansat kohtaavat yhä kolonialismia, sortoa ja niiden perintöjä. Nykyinen pandemia on tehnyt maailman epätasa-arvoisuuksista entistä elävämpiä, ja luomakunta kohtaa ilmastohätätilan. Mutta kirkot ovat juurtuneet elävään uskoon, jonka mukaan Jumala tekee meidät ja antaa meille jokaiselle todellisen arvokkuuden. Katsomme aina kohti uudistuneen tulevaisuuden toivoa, joka on Jumalan ikuinen lupaus, ja meitä johtaa ennen muuta Jumalan rakkaus, joka tulee alati ilmi Jeesuksessa Kristuksessa. Näinä päivinä me kuulemme ja julistamme ikuista evankeliumin sanomaa, että ”usko, toivo ja rakkaus pysyvät, nämä kolme; ja suurin niistä on rakkaus” (1. Kor. 13:13). Ennen muuta rakkaus on ekumeenisen liikkeemme innoittaja, perusta, lähde. Vastauksena rakkauteen, jonka olemme nähneet Kristuksessa, Pyhän Hengen kautta, meitä johdetaan etsimään yhdessä oikeudenmukaisuutta, sovintoa ja ykseyttä perustuen uskomme totuuteen.

5. Paavalin kutsu laajentaa hänen ensimmäisen kirjeensä Korinttilaisille aiempien lukujen sanomaa, joka tyylikkäästi kuvaa, miten olemme yhdessä yhden Kristuksen ruumiin jäseniä: rehellisen itsetutkistelun kautta (11:28), odottamalla toistamme, niin että syömme samassa pöydässä (11:33), ottamalla vastaan ja kunnioittamalla yhden Hengen lahjojen moninaisuutta (12:4) ja ylistämällä apostolista todistusta (12:28). Ja sitten Paavali näyttää meille rakkauden tien. Siksi me vahvistamme tässä 2022 yleiskokouksessa, että Kristuksen rakkaus johtaa maailman sovintoon ja ykseyteen.

Nykypäivän maailma

6. Uskovia, kirkkojen ihmisiä, kuten niin monia muita ympäri maailmaa, koskettavat syvästi oman ajan kivut. Koronapandemia on erottanut perheitä, syventänyt erillisyyttä ja lisännyt kuolleisuuslukuja. Monet perheet surevat ja kaipaavat yhdistymistä. Sukupolvien väliset traumat kuormittavat ihmissuhteita ja yhteiskuntia. Väkivaltaiset konfliktit ja sodat tuovat kuolemaa ja kärsimystä jokaiselle mantereelle. Sota, ilmastohätätila, uskonnollinen vaino ja/tai perusinhimillinen ruoan, turvallisuuden ja turvan tarve heittävät ihmisiä ulos kotimaistaan, ja he huomaavat usein olevansa ei-tervetulleita pakolaisia. Jälleen kerran, muutamissa paikoissa, kristityt tappavat toisiaan.

7. Kohtaamme monia perustavan epäoikeudenmukaisuuden syntejä kuten kastismi, rasismi, seksismi, ikärasismi, vammaisten syrjintä, kolonialismi, taloudellinen hyväksikäyttö, vallan ja voimavarojen epätasa-arvoinen jako ja suhteidemme turmeltuminen luomakuntaan yhdessä monenlaisen vieraantumisen kanssa. Nämä synnit työntävät ihmisiä erilleen toisistaan ja tukahduttavat Jumalan antaman kaipauksemme tunnustamisesta, yhteydenpidosta ja yhteydestä. Tällaisessa maailmassa, jakautumisten haavoittamassa, kirkot ovat kutsuttuja todistamaan rakkauden tuhoutumattomasta voimasta tuoda yhteen ja sovittaa. Uskonsa kautta, jota ne julistavat Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa, kirkot ovat kutsuttuja antamaan vastakulttuurinen todistus: ykseyden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan toivo. Ja kuitenkin, huolimatta Kristuksen kutsusta ykseyteen, kirkot jatkavat jakautuneisuuden tilassa.

Tämän jakautuneisuuden keskellä, koskien sekä maailmaa että kirkkoja, Kristuksen kutsu ykseyteen kaikuu jopa entistä perinpohjaisemmin.

Ykseyslausumia matkalla

8. Kirkkojen maailmanneuvoston perättäiset yleiskokoukset ovat tarjonneet julkilausuman tai teeman innoittamaan kirkkoja pohtimaan, miksi ne ovat valinneet tehdä matkaa yhdessä ja ykseyskutsun merkitystä. Kun palautamme mieleen, mitä edeltäjämme ovat sanoneet, kysymme itseltämme, mitä meidät kutsutaan sanomaan omana aikanamme.

9. Vuoden 1948 perustava yleiskokous Amsterdamissa ja toinen yleiskokous Evanstonissa vahvistivat ykseytemme uskollisina Kristukselle, ottivat esille sinnikkäiden kirkollisten jakautumisten synnin ja ilmaisivat toivonsa, että kirkot voisivat “pysyä yhdessä” epätäydellisessä yhteydessään.3 Vuoden 1961 New Delhin yleiskokouksen mukaan ykseys, joka on Jumalan tahto ja lahja kirkolle, tehdään näkyväksi, kun ”kaikki joka paikassa” löytävät sovinnon apostolisessa ukossa, sakramentaalisessa elämässä, palveluvirassa ja lähetyksessä ja ovat yhtä kaikkien kanssa jokaisessa paikassa ja ajassa.4

10. Seitsemän vuotta myöhemmin 1968 Upsalan yleiskokous lähestyi näkyä ykseydestä katolisuuden näkökulmasta ominaisuutena, jonka kautta kirkko ilmaisee Kristuksessa elämisen täyteyttä, jakamattomuutta ja kokonaisuutta. Katolisuus on siksi ”kaikenlaisten egoismien ja partikularismien” vastakohta.5 Yleiskokous piti yhdessä kirkon ykseyden ja ihmiskunnan ykseyden ja kutsui kirkkoja työskentelemään sen ajan puolesta, jossa ”aidosti yleismaailmallinen neuvosto voi jälleen kerran puhua kaikkien kristittyjen puolesta ja johtaa tietä tulevaisuuteen.”

11. Vuoden 1975 yleiskokous Nairobissa otti Upsalan yleiskokouksen näkökulman konsiliaarisuudesta ykseysvisioonsa. Yksi Kirkko, se lausui, “on nähtävä paikallisten kirkkojen yhteytenä, jotka itsessään ovat todellisesti yhdistyneet.”6 Vancouverin 1983 yleiskokouksesta tuli muistutus, että näkyvällä ykseydellä on kolme tunnusmerkkiä: ykseys apostolisessa uskossa, ykseys kasteen vastavuoroisessa tunnustamisessa, eukaristiassa ja virassa ja ykseys yhteisessä päätöksenteossa ja opettamisessa auktoritatiivisesti.7

12. Vuoden 1991 Canberran yleiskokouksen mukaan kirkon ykseys ymmärrettynä koinoniana toteutuu, ”kun kaikki kirkot voivat tunnistaa toisessaan yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon” tavalla, jossa ”erot perustuvat teologisiin perinteisiin, erilaisiin kulttuurisiin, etnisiin tai historiallisiin yhteyksiin, jotka kuuluvat erottamattomasti yhteyden luonteeseen.” 8

KMN:n 50. juhlavuonna 1998 Hararen yleiskokous kehotti kirkkoja kutsumaan toisiaan “kääntymään kohti Jumalaa ja iloitsemaan toivossa” samalla kun ne pohtivat kirkkojen vuosikymmentä solidaarisuudesta naisten kanssa.9

13. Kaikki, jotka on kastettu Kristukseen “ovat yhdistyneet hänen ruumiissaan”, lausui kirkko-opillinen teksti “Kutsuttu olemaan yksi kirkko”, jonka Porto Alegren yleiskokous hyväksyi 2006.10 Kirkko uskovien yhteytenä ”on Jumalan sanan luoma”. Jumalan kansana, Kristuksen ruumiina ja Pyhän Hengen temppelinä ”kirkko on kutsuttu ilmentämään ykseyttään rikkaassa erilaisuudessa”. Nykyisessä epätäydellisen yhteyden tilassa ”jokainen kirkko on kutsuttu vastavuoroisesti antamaan ja vastaanottamaan lahjoja ja vastavuoroiseen tilivelvollisuuteen”, koska ”erillään toisistamme me köyhdymme.” Lopulta Busanin 2013 yleiskokous painotti kirkon ykseyttä merkkinä ja palvelijana Jumalan sovinnolle koko ihmiskunnan kanssa ja koko luomakunnan kanssa, koko asutun maan kanssa.11

Sydämen ekumenia

14. Tässä vuoden 2022 Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksessa käännymme nyt ylistämään ja vahvistamaan tavat, joilla todellisen ykseyden etsiminen perustuu aina rakkauteen: Jumalan rakkauteen Kristuksessa ilmoitettuna ja elettynä Pyhässä Hengessä, rakkauteen, joka johtaa meidät ja johtaa maailman sovintoon ja ykseyteen. Näinä aikoina näky ykseydestä näyttää toisinaan vähemmän selvältä kuin toivoisimme ja vaikeammalta tavoitella, mutta kutsu ykseyteen on yhä kiireinen ja pakottava. Jeesuksen Kristuksen todellinen päämäärä, ja hänen kanssaan kaikkien kristittyjen, on saavuttaa näkyvä yhteys, yksi pyhässä ykseydessä. Kirkkojen vastaukset Faith and Order -tekstiin Kirkko: Yhteistä näkyä kohti12 paljastavat, että olemme nyt enemmän yhtä mieltä kuin eri mieltä monista apostolisen uskon näkökulmista, paljossa yhteisessä käsityksestämme sakramenteista ja käskystä palvella Jumalan ihmisiä maailmassa. On syvää sitoutumista näkyvän ykseyden päämäärään, uudistunutta keskittymistä ekumeeniseen spiritualiteettiin ja kirkko-oppiin, joka alkaa kasteesta. On todellista, lisääntyvää lähentymistä tarpeessa pitää yhdessä paikallinen ja yleismaailmallinen ajateltaessa kirkkoa, yhdessä evankelisen palon kanssa julistaa evankeliumia yhdessä ja osallistua Jumalan missioon maailmassa.13

15. Me ymmärrämme tämän yhteisen sitoutumisen, kuten myös nämä lähentymiset, olevan näkyviä merkkejä kasvusta kohti ykseyttä. Kirkot kysyvät nyt, kuinka tämä kasvu voitaisiin tehdä näkyväksi.

Joidenkin keskuudessa on liikettä siihen suuntaan, että painotetaan kokemusta ekumeniasta enemmän kuin muodollisia sopimuksia ja sen tunnistamista, että kun ensin kuljemme yhdessä yhteisellä sovinnon ja ykseyden pyhiinvaelluksella, meitä myös johdetaan pohtimaan yhdessä uskon ja totuuden kysymyksiä. Kirkkojen vastaukset ilmaisevat kaipausta ekumeniaan, jossa tuomme kaiken itsestämme matkalle ja pöydälle, erottamatta ajattelua rukouksesta, rukousta toiminnasta, tai toimintaa ajattelusta.14

16. Ykseydellemme on perustavia haasteita näitä aikoina. Jäljellä on kysymyksiä erilaisuuden rajoista käsityksessämme ykseydestä, pyyntö monilta joistakin yhteisistä kriteereistä arviointiin, erityisesti moraalikysymyksissä ja tarve tutkia yhdessä teologista käsitystä ihmiskunnasta. Joitakin ekumeenisia keskusteluita on vaikea jopa aloittaa. Joskus jopa ne, jotka ovat kirkollisessa yhteydessä keskenään, ovat, traagista kyllä, sodassa. Monet äänet peräänkuuluttavat ekumeniaa, joka voi tarjota haastetta, innoitusta ja rohkeutta, joka johtaa meidät muuttumaan.

17. Voimmeko avata sydämemme, niin että Kristuksen rakkaus voi johtaa meitä tavoilla, jotka hengittävät uutta elämää täyden näkyvän yhteyden etsintään? Ja onko tämä viite rakkauteen, joka kuullaan ensimmäistä kertaa tällä tavoin yleiskokouksessa, se joka kuuluu selkeästi myös maailmassa?

18. Työn ykseyden eteen pitää inspiroitua uudelleen rakkaudesta, jonka olemme nähneet Jeesuksessa Kristuksessa. Sen pitää alkaa sydämen rakkaudesta, rakkaudesta, joka vastaa Kristukselle, joka sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne” (Joh. 13:34). Kristuksen rakkaus on ekumeenisen liikkeen hengellinen lähde. Se johtaa meidät kulkemaan yhdessä, pakottaa meidät rukoilemaan yhdessä ja kehottaa meitä vastaamaan Kristuksen kutsuun olla yhtä henkeä ja yhtä mieltä. Suhteiden laatu meidän ja kirkkojemme välillä innoittaa matkaamme ja yhteistä työtämme kohti sitä näkyvää yhteyttä, jota Kristus rukoili (Joh. 17:20–23).

19. Kun olemme ystävällisiä toisillemme kirkkoina, toivotamme lämpimästi toisemme tervetulleeksi, rakennamme syvää ja ilmeistä ystävyyttä vilpittömästi ja kunnioittaen, kun myötäeläminen, ihastuminen ja kaipaus toistemme luo vetää meitä yhteen – yli erojemme ja jakautuneisuutemme –, niin löydämme armon etsiä tuota yhteistä uskoa, yhteistä totuuttamme, joka ylittää erillisyytemme. Ykseys apostolisessa uskossa, sakramentaalisessa elämässä, palveluvirassa ja työssä, jossa toimimme yhdessä, kaikki tarvitsee päitämme, käsiämme ja jalkojamme, meidät kokonaan antamaan panoksemme (1. Kor. 12). Mutta elinvoimainen yksimielisyyden etsiminen uskossa, työskenteleminen yhdessä maailmaa palvellen, opetuslapsena kulkeminen yhdessä: kaikki nämä saa liikkeeseen Kristuksen rakkaus, joka johtaa sydämiämme Pyhän Hengen kautta.

20. Ykseyden etsimistä, joka on rakkauden innoittamaa ja perustuu syvään ja vastavuoroiseen suhteeseen voidaan kutsua ’sydämen ekumeniaksi’. Se on Kristuksen kaltaista rakkautta, joka saa meidät kulkemaan rehellisesti ja kokosydämisesti toistemme rinnalla, yrittämään nähdä maailma toisten silmin ja olemaan myötätuntoisia toisiamme kohtaan, rakentamaan luottamusta, joka on niin elintärkeä osa ekumeenista matkaamme. Se on rakkautta, joka hylkää kaiken vääristyneen ykseyden, joka kävelee toisen yli, käyttää toiseen ylivaltaa tai pakottaa häntä, eikä se myöskään tyydy heikkoon kohtaamiseen, joka on vain muodollista.

Tämä rakkaus menee kaikkien rajoitustasojen ja pidäkkeiden tuolle puolen. Se ei ole abstraktia, tunteellista, pehmeää tai romanttista, vaan se on ruumiillistunutta ja kokonaista. Siitä todistetaan näkyvässä ja käytännöllisessä, intohimoisessa ja todella haastavassa, kykenevässä kohtaamaan syvimmän pahan ja epäoikeudenmukaisuuden. Olemme oppineet toisiltamme, että rakkaus, joka yksityisesti on hellyyttä, on julkisuudessa oikeudenmukaisuutta.

21. Tämä tosin ja syvin rakkaus tekee myös mahdolliseksi aidon ja kriittisen vastuullisuuden. Nuhteleminen ja haastaminen, “totuuden puhuminen rakkaudessa”, yhtä hyvin kuin hellä ystävällisyys, ovat osa kasvavaa yhteyttä. Rakkaus ottaa omakseen koko olemisemme yhdistääkseen mielen, ruumiin ja sielun sytyttäessään todellisen kiintymyksen ja aktiivisesti vastustettaessa yhdessä pahaa oikeudenmukaisuuden tähden. Se sisältää työskentelemisen yhdessä maailman muuttamiseksi. Se menee niin pitkälle kuin haaste ja käsky rakastaa ei vain ystäviämme vaan jopa vihollisiamme. Tämänlainen rakkaus, joka nähdään Kristuksessa ja tunnetaan keskellämme, kun olemme Kristuksessa, vastaanottaen hänet ja uskoessamme häneen Jumalan ainoana Poikana (Joh. 1:12; 3:18), voi muovata uudelleen sekä keskinäisiä suhteitamme että todistustamme laajemmin maailmassa.

Todistuksemme maailmassa

22. Sydämen ekumenia kumpuaa Kristuksen rakkauden kokemusta, joka saa meissä aikaan metanoian, joka puhdistaa sydämemme, mielemme ja tahtomme, niin että voimme todella rakastaa toisiamme. Tämä rakkaus voi myös tehdä meistä rakkauden todistajia maailmassa. Kirkot, kansat, maailmamme yhteisöt tänään ja koko luomakunta vaikeroivat ja huutavat tuskassa, ja meissä työtä tekevä Jumalan rakkaus avaa korvamme ja sydämemme näille huudoille. Olemme kulkeneet yhdessä tietä kohti näkyvää ykseyttä ja olemme oppineet, jopa kuoppaisella pyhiinvaelluksellamme, että vain Jumalan rakkaus voi saada meidät liikkumaan yhdessä astuaksemme uskollisesti Jumalan uuteen tulevaisuuteen. Kirkot, jotka ovat sitoutuneet kasvavaan yhteyteen toistensa kanssa, todelliseen rakkauteen toisiaan kohtaan jopa yli syvien erojen, elävät tavoilla, jotka ovat syvästi vastakulttuurisia tämän päivän maailmassa.

23. Rukoilkaamme, ettemme koskaan etsi jakautumista tai toisen valloittamista, käytä hyväksi tai nöyryytä, valloita väkivallalla tai pakota ykseyteen emmekä enää tee yhteistyötä maailman epäoikeudenmukaisuuksien kanssa. Älkäämme joutuko politiikan pettämäksi, jolle syventynyt individualismi, vaarallinen nationalismi tai lisääntyvä militarismi antaa muodon tai hyväksykö välttämättömänä rakenteellista epätasa-arvoa, joka jakaa maailmaa tai kärsikö ilman vastarintaa konsumerismin vaaroja sekä niitä teknologioita, jotka vieraannuttavat meidät toisistamme tai vahingoittavat Jumalan antamaa ihmisyyttämme. Rakkaudesta me sitoudumme rakentamaan maailmaa yhteiseksi hyväksi, koko ihmiskunnalle. Kaipaamme sellaista yhteyttä, joka ylistää ja vahvistaa kaikkien ihmisten arvokkuutta ja kunnioittaa koko elävää maapalloa Jumalan Luojan tekona. Yhdessä Kristuksessa, Kristuksen kuvan kaltaiseksi muovattuna, kulkien rakkauden tietä ja katumuksessa ylistämme ykseyttä sekä lahjana että hyveenä tietäen, että meidät on kutsuttu antamaan todistus yhteydestä maailmassa, joka liian usein luo ja kärjistää jakautuneisuutta. Erillään olon, epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden maailmassa Kristus kutsuu seuraajiaan todistamaan rakkauden yhdistävästä voimasta, joka on Hengen lahja. Tämä esittää voimakkaan haasteen maailmassa ja kuulostaa kutsulta vaihtoehtoiseen järjestykseen, joka liikkuu kohti ykseyttä ja sovintoa koko ihmiskunnalle ja koko luomakunnalle.

Kristuksen rakkaus pyhiinvaelluksella: kutsu rakastavaan opetuslapseuteen

24. Olemme kokoontuneet kirkkojen yhteytenä, Kristuksen tien pyhiinvaeltajina, tunnustamaan uskomme, vastaanottamaan ja jakamaan vieraanvaraisuutta sisarten ja veljien kanssa sisaruksina Kristuksessa. Matkaamme yhdessä Kristuksen rakkauden voimaannuttamina, kannamme kunniaa Jumalalle, jaamme tarinoitamme, valituksemme, huutomme oikeudenmukaisuuden puolesta, ilotanssimme, raviten uskoamme ja antaen toisillemme toivoa. Rakkauden käytäntö, joka tekee muukalaisesta lähimmäisen ja lähimmäisen sisareksi tai veljeksi, kutsuu meitä tekemään tilaa toisillemme, olemaan kärsivällisiä, ystävällisiä, nöyriä, anteliaita ja totuudellisia toistemme suhteen. Teemme sovinnosta ja ykseydestä ehdottoman rakkauden käytäntöjä ja ekumeenisen liikkeen tunnusmerkkejä. Tällä matkalla muistamme Jumalamme ja Isämme edessä uskon tuottamaa työtä, rakkaudesta kumpuavaa aherrusta ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tuoman toivon (1. Tess. 1:3) innoittamaa kestävyyttä.

25. Uskollisena Kirkkojen maailmanneuvoston vuosikymmenten elämälle kutsumme toisiamme nyt ei vain pysymään yhdessä ja kulkemaan yhdessä, vaan, ennen muuta, rakastamaan toisiamme, kuten Kristus käski oppilaitaan (Joh. 13:34). Kirkkojen yhteys KMN:ssa on kutsuttu yhdessä rukoilemaan Jumalaa, jonka rakkaus, Kristuksessa ilmi tullut, muuttaa meidät. Me kutsumme toisiamme julistamaan yhdessä uskoa, jonka jaamme, että Jumalan rakkaus, Kristuksessa, todellakin johtaa kirkkomme kohti näkyvää ykseyttä. Sitoudumme vahvistamaan toisiamme muuttavassa opetuslapseudessa.

Tulevaisuutta varten

26. Vahvistamme KMN:n vision kaikkien kristittyjen näkyvästä ykseydestä ja kutsumme toisia kristittyjä jakamaan tämän näyn kanssamme. Kutsumme myös kaikkia uskon ja hyvän tahdon ihmisiä luottamaan kanssamme, että erilainen maailma, maailma, joka kunnioittaa elävää maapalloa, maailma, jossa jokaisella on jokapäiväinen leipä ja elämä yltäkylläisyydessä, dekolonialisoitunut maailma, entistä rakastavampi, harmonisempi, oikeudenmukaisempi ja rauhallisempi maailma on mahdollinen. Maailmassa, jota painavat alas niin paljo kipu, ahdistus ja pelko, uskomme, että rakkaus, jonka olemme nähneet Kristuksessa, tuo vapauttavia mahdollisuuksia ilolle, oikeudenmukaisuudelle kaikille ja rauhalle maapallon kanssa. Pyhän Hengen johtamana, ykseyden näyn pakottamana matkaamme yhdessä, sitoutuneina harjoittamaan Kristuksen rakkautta, seuraten hänen askeliaan hänen oppilainaan ja kantaen rakkauden soihtua maailmassa, luottaen lupaukseen, että Kristuksen rakkaus johtaa maailman sovintoon ja ykseyteen.

Rukous

Pyhä Jumala, kaiken lähde ja luoja,

ikuinen rakkaus, me kiitämme sinua:

Isä, joka rakastaa meitä loputtomasti,

Poika, joka ilmoittaa meille ehdottoman rakkauden,

Pyhä Henki, joka voimaannuttaa meidät jumalallisella rakkaudella,

kokoa meidät yhteen rakkaudessasi,

että voimme kasvaa näkyvässä yhteydessä

ja niin todistaa ykseydestä maailmassa.

Missä ihmisesi ovat rikkinäisiä, korjatkoon rakkaus.

Kun viha huutaa maailmassa, anna rakkauden tuoda rauha ja oikeudenmukaisuus.

Kun luomakunta huokaa, tulkoon lunastus koko maapallolle.

Tule jumalallisen rakkautesi kanssa ja astu sydämiimme.

Johda kirkkoasi ja johda maailma

sovintoon ja ykseyteen. Aamen.

Ykseyslausuman suomennos: Tomi Karttunen.

Viitteet:

1 Vrt. 2. Kor. 5:11,21.

2 Opetuslasten kirje Diognetukselle (The Epistle of Mathetes to Diognetus), teoksessa Alexander Roberts, James Donaldson ja A. Cleveland Coxe, (toim.), Ante-Nicene Fathers, (Buffalo, NY: Christian Literature Publishing Co., 1885, vol. 1), https://www.newadvent.org/fathers/0101.htm, katsottu 4.9.2022), luvut 7, 10.2

3 W.A. Visser ’T Hooft, toim., The First Assembly of the World Council of Churches (London: SCM, 1949), 51-57; W.A. Visser ’T Hooft, toim., The Evanston Report (London: SCM, 1955), 82-91.

4 “New Delhi Statement on Unity” in New Delhi speaks: the message of the Third Assembly, New Delhi, 18 November-5 December 1961, with the reports of the Assembly’s sections on Christian witness, service and unity and an appeal to all governments and peoples (London: SCM 1962; https://www.oikoumene.org/resources/documents/new-delhi-statement-on-unity, katsottu 4.9.2022), 116-135.

5 5 M.- Goodall, toim., “The Holy Spirit and the Catholicity of the Church,” teoksessa The Uppsala 68 Report (Geneva: WCC, 1968), 13.

6 Breaking barriers. Nairobi 1975. The official Report of the Fifth Assembly of the World Council of Churches (Geneva: WCC, 1975; https://archive.org/details/wcca17, katsottu 4.9.2022).

7 D. Gill, toim., Gathered for Life – Official Report – VI Assembly World Council of Churches (Geneva/Grand Rapids: WCC/Eerdmans, 1983), 43-45.

8 The Unity of the Church as Koinonia: Gift and Calling – The Canberra Statement

9 D. Kessler (toim.),Together on the Way – Official Report of Eighth Assembly of the World Council of Churches (Geneva: WCC, 1999;

https://www.oikoumene.org/resources/documents/together-on-the-way-official-report-of-the-eighth-assembly, accessed 4.9.2022), 242-248.

10 Called to be the One Church (https://www.oikoumene.org/resources/documents/called-to-be-the-one-church-as-adopted, katsottu 4.9.2022).

11 “Unity statement adopted by the WCC 10th Assembly on 8 November 2013”

(https://www.oikoumene.org/resources/documents/unity-statement, katsottu 4.9.2022).

12 The Church: Towards a Common Vision, Faith and Order Paper No. 214 (Geneva: WCC, 2013;

https://www.oikoumene.org/sites/default/files/Document/The_Church_Towards_a_common_vision.pdf, katsottu 4.9.2022).

13 What Are the Churches Saying About the Church? Key Findings and Proposals from the Responses to The Church: Towards a Common Vision

(Geneva: WCC 2021; https://www.oikoumene.org/resources/publications/what-are-the-churches-saying-about-the-church, katsottu 4.9.2022), 6-17.

14 What Are the Churches Saying About the Church?, erityisesti 17-19.

Jaa somessa: