Joh.7: 40–52: Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: »Tämän täytyy olla se profeetta.» Toiset sanoivat: »Hän on Messias.» Mutta toiset epäilivät: »Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.» Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi. Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: »Miksi ette tuoneet häntä?» Miehet vastasivat: »Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.» Silloin fariseukset sanoivat: »Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!» Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: »Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.» Mutta toiset sanoivat hänelle: »Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.»
Lähetyskäsky oli Herramme Jeesuksen viimeiset sanat apostoleilleen ennen taivaaseen astumistaan. Apostolien ja heidän jälkeensä kaikkien uskovien on autettava Vapahtajaa viemään pelastuksen sanomaa kaikille kansoille. Taivaallisen Isän valtakuntaan on kutsuttava kaikki ihmiset, olivatpa he mistä maailman kolkosta tahansa; riippumatta iästä, yhteiskuntaluokasta, rodusta tai koulutuksesta. Samalla Jeesus vastasi kysymykseen, josta monet ovat olleet epävarmoja tähän päivään asti; millä valtuudella Hän lupasi olla aina Kirkkonsa kanssa. Hänhän sanoi: ”Minulla on nyt kaikki valta taivaassa ja maan päällä.”
Apostoli Pietari korosti Kristuksen jatkuvaa läsnäoloa Kirkossaan kristinuskon keskeisenä todellisuutena puhuessaan Jerusalemin kansalle. Hän sanoi, että ei ole mitään muuta nimeä koko maan kannen alla, joka meidät pelastaa, kuin Jeesus Nasaretilaisen (Apt. 4:10–12). Pietari todisti rohkeasti vakaumuksestaan, että Jeesus oli Jumalan esi-isille lupaama messias, koska hän, Pietari, oli saanut sitä varten uskon lahjan. Sen tähden Pietari voitti jo ensimmäisellä saarnallaan tuhansia ihmisiä Jeesukselle. Samoin on jokaisen lähetystyöntekijän tehtävänä vetää ihmisiä Jeesuksen puoleen ja auttaa heitä uskomaan siihen, että Jeesus on Herra – ei kukaan muu ole sitä.
Hurskas farisealainen Nikodemos kävi kerran keskustelemassa Jeesuksen kanssa ennen tämän kuolemaa. Nikodemos ei vielä voinut uskoa, että Jeesus on se profeetta, se messias eli Kristus, joka oli tuleva kaikkien ihmisten pelastukseksi. Salassa, yön pimeydessä, hän kävi keskustelemassa, koska hän pelkäsi Jeesusta vastustavia virkaveljiään. Herra puhui hänen kanssaan uudestisyntymisen tärkeydestä; vedestä ja Pyhästä Hengestä. Mutta silloin Jeesuksen sanat eivät vielä menneet perille. Aika ei ollut vielä kypsä Jumalan mielessä. Kuitenkin tämä ensimmäinen tapaaminen Jeesuksen kanssa oli vaikuttanut Nikodemokseen. Se oli herättänyt hänen kiinnostuksensa Jeesuksen persoonaan. Myöhemmin ylipappien neuvoston kokouksissa Nikodemos oli tullut vakuuttuneeksi Jeesuksen rehellisyydestä ja viattomuudesta. Hän tahtoi antaa Jeesukselle kunnollisen haudan. Hän pyysi Pilatukselta luvan saada haudata Jeesuksen oman hautansa. Tällöin Jumalan Pyhä Henki valmisti Nikodemoksen oman uskonratkaisunsa tekemiseen. Tämä hetki koitti hänelle, niin kuin muillekin opetuslapsille, vasta silloin, kun apostolit rukoilivat yhdessä Jeesuksen äidin Marian kanssa Pyhän Hengen tuloa. Silloin taivaassa kirkastettu Herra antoi heille osallisuuden omasta Hengen voitelustaan lähettämällä heihin Pyhän Hengen lahjat. Näin Kristus perusti heidän kanssaan Kirkkonsa ihmiskunnan pyhitykseksi ja uudistukseksi.
Uudesta Testamentista voimme lukea monien muidenkin ihmisten sisäisen uskonvarmuuden kypsymisestä; esimerkiksi Johannes Kastajasta, Jeesuksen edeltäjästä. Tämä kärsi epäilyksen kiusauksista ollessaan vankina kuningas Herodeksen palatsin kellarissa. Johannes Kastaja oli syvästi masentunut. Hän ei ymmärtänyt sitä, miksi Jeesus ajoi niin vaatimattomasti taivaallisen Isän valtakunnan asiaa, ja miksi Jeesus ei välittänyt edeltäjänsä huonosta kohtelusta.
Kun Jeesus kuuli Johanneksen uskon kriisistä, Hän lohdutti Kastajaa ja kehotti häntä miettimään niitä tekoja, joita Hän teki: ”Katso sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanomaa. Autuas se, joka ei minua torju!” (Matt.11:4-6). Saamme olettaa, että tämä vastaus riitti Johannekselle ja vahvisti hänen uskoansa siitä, että Jeesuksessa oli tullut maailmaan se esi-isille luvattu profeetta, Messias, ja että hän itse oli palvellut aina oikeata miestä.
Jos ne ihmiset, joita nykyisin vaivaavat uskonnolliset ongelmat, saisivat nähdä Jumalan pelastussanoman ja Kirkon toiminnan uskon näkökulmasta, niin heillä olisi enemmän iloa uskostaan. He voisivat olla jopa ylpeitä ja kiitollisia siitä, että he kuuluvat siihen ihmisjoukkoon, joka ei halua elää vain itselleen, vaan Kristukselle ja olla yhteydessä Häneen, elää sovussa ja rauhassa itsensä, toistensa ja maailman kaikkien ihmisten ja kansojen kanssa. Jos me kaikki kristityt tekisimme niitä rakkauden ja laupeuden tekoja, joita Jeesus maan päällä teki, niin meillä olisi paljoa annettavaa ihmiskunnalle. Köyhissä lähetysmaissa voisimme huolehtia Herramme Jeesuksen nimessä ja Hänen kanssaan ihmisten perustarpeista. Niin sanotuissa hyvinvointimaissa voisimme huolehtia niistä ongelmista, jotka nykyisin liittyvät elämiseen hyvinvoinnissa. Sillä tavalla lähetystyö raivaa tien vapaaksi Jumalan Pyhälle Hengelle. Se auttaa ihmisiä uskomaan Luojansa ja taivaallisen Isänsä rakkauteen ja armahtavaisuuteen ihmisiä kohtaan, ja tekee heistä sen Jumalan kuvan kaltaisia millaisiksi heidät alun perin on luotu.
Kannustakaamme tänään, kristittyjen yhteisenä lähetyspyhänä – niin kuin vuoden muinakin päivinä – esirukouksillamme ja uhrilahjallamme lähetys- ja evankelioimistyöntekijöitä, jotka julistavat elämällään ja työllään, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle meitä ja koko maailmaa.
Frans Voss SCJ