”Pysykää minun rakkaudessani, niin tuotatte paljon hedelmää.”
(vrt. Joh. 15:5–9)
Vuoden 2021 Kristittyjen ykseyden rukousviikon valmisteli Grandchampin luostariyhteisö.1 Valittu teema ”Pysykää minun rakkaudessani, niin tuotatte paljon hedelmää” perustuu Johanneksen evankeliumin jakeisiin 15:1–17 ja ilmaisee, mistä on kyse Grandchampin yhteisön kutsumuksessa rukoukseen, sovintoon ja ykseyteen kirkossa ja ihmiskunnan perheessä.
Joukko ”Morges’n Rouviin” kuuluneita reformoituja naisia ranskankielisestä Sveitsistä löysi 1930-luvulla uudelleen hiljaisuuden merkityksen Jumalan Sanan kuuntelemisessa. Samaan aikaan he myös elvyttivät hengellisten retriittien käytön uskonelämän ruokkimisessa. Tähän heitä innosti yksinäiseen paikkaan rukoilemaan vetäytyneen Kristuksen esimerkki. Heidän seuraansa liittyi pian muitakin, jotka ottivat osaa säännöllisesti järjestettyihin retriitteihin Grandchampissa, joka on Neuchâtel-järven rantojen lähellä sijaitseva pikkukylä. Samalla syntyi tarve tarjota vierailijoiden ja retriittivieraiden kasvavalle joukolle pysyvä rukouksen ja vieraanvaraisuuden paikka.
Yhteisöllä on nykyään 50 sisarta, he kaikki ovat naisia eri sukupolvista, kirkollisista perinteistä, maista ja maanosista. Erilaisuudessaan sisaret tarjoavat elävän vertauskuvan keskinäisestä yhteydestä. He pysyvät uskollisina rukouselämälle, yhteisöelämälle ja vieraiden vastaanottamiselle. Sisaret jakavat luostarielämänsä armon yhdessä vieraiden ja vapaaehtoisten kanssa, jotka tulevat Grandchampiin viettääkseen aikaa retriitissä, hiljaisuudessa, parantumisessa tai merkitystä etsien.
Ensimmäiset sisaret kokivat kristillisten kirkkojen hajaantumisen aiheuttaman kivun. Heitä rohkaisi kamppailussaan ystävyys Kristittyjen ykseyden rukousviikon pioneereihin kuuluneen Isä Paul Couturierin kanssa. Rukous kristittyjen ykseyden puolesta on siten aivan alusta asti kuulunut yhteisön elämän keskukseen. Tämä sitoumus ja Grandchampin uskollisuus kolmelle tukipilarilleen –
rukoukselle, yhteisöelämälle ja vieraanvaraisuudelle – muodostavat yhdessä perustan näille materiaaleille.
Jumalan rakkaudessa pysyminen merkitsee itsensä kanssa sovinnossa elämistä
Munkin ja nunnan ranskankieliset nimet (moine/moniale) tulevat kreikankielen sanasta μόνος, joka merkitsee yksinäisyyttä ja yhtä. Meidän sydämemme, ruumiimme ja mielemme ovat usein hajallaan ja eri suuntiin vedettyinä sen sijaan, että olisivat yhtä. Munkki tai nunna haluaa olla yhtä itsensä kanssa ja liittyneenä Kristukseen. ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä”, Jeesus sanoo meille (Joh. 15:4a). Eheytynyt elämä edellyttää tietä itsensä hyväksymiseen, sovintoa oman henkilökohtaisen ja perittyjen historioiden kanssa.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Pysykää minun rakkaudessani” (Joh. 15:9). Hän pysyy Isän rakkaudessa (Joh. 15:10), eikä tahdo mitään muuta kuin jakaa tämän rakkauden meidän kanssamme: ”Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut” (John 15:15b).
Oksastettuina viinipuuhun, joka on Jeesus itse, Isästä tulee viinitarhuri, joka leikkaa meitä saadakseen meidät kasvamaan. Tämä kuvaa sitä, mitä tapahtuu rukouksessa. Isä on meidän elämämme keskus, joka kokoaa yhteen meidän elämämme. Hän leikkaa meitä ja tekee meistä ehyitä, ja koko ihmiskunta antaa kunnian Isälle.
Kristuksessa pysyminen on sisäinen asenne, joka ajan oloon vahvistuu meissä. Se vaatii tilaa voidakseen kasvaa. Se voi jäädä elämän perustarpeista käytävän kamppailun jalkoihin ja sitä voivat uhata monet muut puoleensa vetävät asiat, melu, touhu ja elämän haasteet. Euroopan vuoden 1938 myllerrysten aikaan Geneviève Micheli, josta tuli myöhemmin Äiti Geneviève, yhteisön ensimmäinen äiti, kirjoitti nämä edelleen ajankohtaiset rivit:
Me elämme ajassa, joka on sekä huolestuttava että mahtava, vaarallisessa ajassa, jossa mikään ei säästä sielua, missä nopeat ja kokonaan inhimilliset saavutukset näyttävät pyyhkäisevän pois olevaisia… Ajattelen, että meidän sivilisaatiomme tulee kuolemaan tähän melun ja nopeuden kollektiiviseen hulluuteen, jossa mikään olevainen ei pysty ajattelemaan … Meillä kristityillä, jotka tunnemme hengellisen elämän täyden arvon, on äärimmäisen suuri vastuu, joka meidän tulee ymmärtää, yhdistyä ja auttaa toisiamme luomaan tyyneyden voimia, rauhan tyyssijoja, elinvoimaisia keskuksia, jossa ihmisten hiljaisuus turvautuu Jumalan luovaan sanaan. Tämä on elämän ja kuoleman kysymys.
Kristuksessa pysyminen kunnes kannamme hedelmää
”Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää” (Joh. 15:8). Me emme voi tuottaa hedelmää omin voimin. Me emme voi tuottaa hedelmää erossa viinipuusta. Hedelmän tuottaa mahla, meidän lävitsemme virtaava Jeesuksen elämä. Jeesuksen rakkaudessa pysyminen, pysyminen oksana viinipuussa, on se mikä mahdollistaa hänen elämänsä virtaamisen meidän kauttamme.
Jeesuksen elämä virtaa kauttamme, kun kuuntelemme häntä. Jeesus kutsuu meitä antamaan hänen sanansa pysyä meissä (Joh. 15:7) ja silloin saamme sen, mitä ikinä pyydämme. Hänen sanassaan me tuotamme hedelmää. Haluamme liittyä Kristukseen persoonina, yhteisöinä ja koko kirkkona, että voisimme pitää hänen käskynsä rakastaa toisiamme, niin kuin hän on rakastanut meitä (Joh. 15:12).
Yhteyden hedelmä kasvaa, kun pysymme kaiken rakkauden lähteessä, Kristuksessa
Yhteys Kristukseen edellyttää yhteyttä toisten kanssa. Dorotheos Gazalainen, 500-luvun palestiinalainen munkki, ilmaisi tämän seuraavalla tavalla:
Kuvittele maahan piirretty ympyrä, joka on ympyräksi harpilla vedetty viiva, ja sen keskipiste. Kuvittele että ympyrä on maailma ja keskus on Jumala, ja säteet ovat eri polkuja ja ihmisten elämäntapoja. Kun pyhät halutessaan lähemmäksi Jumalaa kulkevat kohti ympyrän keskusta niin pitkälle, että he läpäisevät sen sisimmän, he lähentyvät toisiaan, ja mitä lähemmäksi he tulevat toisiaan, sitä lähemmäksi he tulevat Jumalaa. Ymmärrä että sama tapahtuu myös toisinpäin, kun me käännymme pois Jumalasta ja vetäydymme poispäin. Silloin käy ilmeiseksi, että mitä enemmän me vetäydymme Jumalasta sitä enemmän me vetäydymme pois toisistamme, ja mitä enemmän me vetäydymme pois toisistamme sitä enemmän me vetäydymme pois Jumalasta.
Kun lähestymme toisiamme ja elämme yhteisössä toisten kanssa, erilaiset ihmiset voivat olla joskus meille haastavia. Grandchampin sisaret tuntevat tämän haasteen ja heitä auttaa Taizèn veli Rogerin2 opetus: ”Ei ole mitään ystävyyttä vailla puhdistavaa kärsimystä. Ei ole mitään lähimmäisenrakkautta ilman ristiä. Vain risti opettaa meidät tuntemaan rakkauden mittaamattoman syvyyden.”3
Kristittyjen hajaannukset, toisistaan erkaantumiset, ovat skandaali, joka merkitsee myös Jumalasta etääntymistä. Monet tämän surun liikuttamat kristityt rukoilevat kiihkeästi Jumalaa palauttamaan sen ykseyden, jonka puolesta Jeesus rukoili. Kristuksen rukous ykseyden puolesta on kutsu palata takaisin hänen luokseen ja siten tulla lähemmäksi toinen toisiamme moninaisuutemme rikkaudessa iloiten.
Pyrkimys sovintoon on kallis ja vaatii uhrausta, niin kuin elämä yhteisössä meille opettaa. Meitä kannattaa Kristuksen rukous, hänen, joka tahtoo, että me olisimme yhtä, niin kuin hän on yhtä Isässä, jotta maailma uskoisi (vrt. Joh 17:21).
Solidaarisuuden ja todistuksen hedelmä kasvaa, kun pysymme Kristuksessa
Vaikka me kristityt pysymme Kristuksen rakkaudessa, me elämme myös luomakunnassa, joka yhä huokaa ja vaikeroi odottaessaan pääsyä vapauteen (vrt. Room. 8). Maailmassa me todistamme, kuinka pahuus ilmenee kärsimyksissä ja konflikteissa. Solidaarisuudessa kärsivien kanssa annamme Kristuksen rakkauden virrata kauttamme. Pääsiäisen salaisuus kantaa meissä hedelmää silloin, kun tarjoamme rakkautemme veljillemme ja sisarillemme ja vaalimme rauhaa maailmassa.
Hengellisyys ja solidaarisuus liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Kristuksessa pysyen saamme voimaa ja viisautta toimia epäoikeudenmukaisia ja sortavia rakenteita vastaan, tunnistaa täydesti itsemme veljiksi ja sisariksi koko ihmiskunnan kanssa ja toimia uuden elämäntavan luojina luomakuntaa kunnioittaen ja yhdessä sen kanssa toimien.
Grandchampin sisaret lukevat yhdessä joka aamu ääneen luostarisääntönsä tiivistelmän, joka alkaa näillä sanoilla: ”rukoile ja tee työtä, että Jumala voisi hallita”. Rukous ja jokapäiväinen elämä eivät ole erillisiä todellisuuksia, vaan ne on tarkoitettu yhteen. Kaiken kokemamme on tarkoitus tulla kohtaamiseksi Jumalan kanssa.
Kristittyjen ykseyden rukousviikon 2021 kahdeksaksi päiväksi ehdotamme rukouksen matkaa:
Päivä 1: Jumalan kutsumina: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Joh. 15:16a)
Päivä 2: Sisäisesti kypsyneinä: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä” (Joh. 15:4a)
Päivä 3: Yhdeksi ruumiiksi muodostuneina: ”Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä” (Joh. 15:12b)
Päivä 4: Yhdessä rukoillen: ”En sano teitä enää palvelijoiksi … Minä sanon teitä ystävikseni” (Joh. 15:15)
Päivä 5: Antaen Sanan muuttaa itsensä: ”Te olette jo puhtaat, sillä sana on puhdistanut teidät.” (vrt. Joh. 15:3)
Päivä 6: Toiset lämpimästi vastaanottaen: ”Te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy” (Joh. 15:16b)
Päivä 7: Ykseydessä kasvaen: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” (Joh. 15:5a)
Päivä 8: Sovinnossa koko luomakunnan kanssa: ”Jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” (Joh. 15:11)
***
1 Lisätietoja yhteisöstä: www.grandchamp.org
2 Grandchampin yhteisö ja Ranskassa oleva Taizén veljien yhteisö liittyvät toisiinsa ensinnäkin historiallisen alkuperänsä kautta, mutta myös sen vuoksi, että Grandchampin sisaret perustivat sääntönsä viitteessä 3 mainittuun kirjaan.
3 Frère Roger de Taizè, Les ècrits fondateurs, Dieu nous veut beureux (Taizé: Les Ateliers et Presses de Taizè, 2011), 95.