Evankeliumiteksti: Luuk. 14:1-6
Evankeliumeissa kerrotaan usein Jeesuksen osallistumisesta aterioille. Milloin hän istuu yhdessä publikaanien ja muiden erityisen syntisinä pidettyjen kanssa, milloin hän vuorostaan on kutsuvieraana fariseusten ja lainopettajien luona. Jeesuksen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa ateriayhteys oli tärkeä asia. Kenen tahansa kanssa ei syöty yhdessä, koska ei tahdottu uskonnollisen epäpuhtauden tarttuvan.
Jeesus repi alas erottavia raja-aitoja. Hän ei karttanut kenenkään seuraa, koska hänessä Jumalan valtakunta oli tullut lähelle kaikkia, ja jokaista kutsuttiin nyt sisään, yhtä hyvin pyhiä kuin pahoja. Ennen pääsiäistä Jeesuksen toiminta tosin keskittyi vain juutalaisten keskuuteen, mutta pääsiäisen jälkeen ovet avattiin kaikkeen maailmaan, ja Ylösnoussut lähetti apostolinsa ja kirkkonsa kaikkeen maailmaan tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Hyvä sanoma kuuluu kaikille, koska jokainen tarvitsee Vapahtajaa pelastuakseen.
Tekstin tapahtumat sijoittuvat sapattiin, juutalaisten pyhäpäivään. Oltiin siis ”kirkkokahvilla” sapattijumalanpalveluksen jälkeen. Erityisesti sapatin viettämiseen liittyvät lait ja niiden myöhemmät selitykset, ”isien perinnäissäännöt”, olivat fariseusten tarkkailun kohteena. Ajateltiin niinkin, että kun koko Israel viettää yhdenkin sapatin rikkomatta sapattikäskyä, messias tulee. Kaikenlainen työn tekeminen oli sapattina kiellettyä, jopa parantaminen.
Jeesus joutui usein fariseusten kritiikin kohteeksi juuri sen vuoksi, että hän teki hyvää sapattina. Hän ei rikkonut Jumalan käskyä mutta romutti siihen myöhemmin lisätyt selitykset, jotka olivat muuttaneet Jumalan hyvän käskyn irvikuvakseen. Elämää siunaavasta käskystä oli tullut raskas taakka ja vieläpä elämää tuhoava säädös, kun sen selitettiin kieltävän parantamisen. Jeesuksen julistuksen ja tekojen polttopisteessä oli ihmisten pelastuminen niin ajallisista sairauksista kuin ennen kaikkea iankaikkisesta kadotuksesta.
Ihmisten perinnäissäännöt vaivaavat myös meitä. Oma niin kansallinen kuin kirkollinen kulttuurimme sisältää tapoja ja tottumuksia, joiden emme enää edes huomaa olevan vain historian saatossa syntyneitä ihmisten kehitelmiä, joilla ei ole perusteita Raamatussa. Olemme kuitenkin valmiita kiivailemaan niiden puolesta ja siten rakentamaan uusia raja-aitoja Kristuksen kirkon sisällä ja vaikeuttamaan evankeliumin leviämistä kaikkialle maailmaan. Jeesuksen esimerkki kutsuu meidät tarkastelemaan kriittisesti omia kristillisiä tapojamme. Siinä toisten kristittyjen käyttäminen peileinä on hyödyllistä.
Ville Auvinen, TT, lähetysjohtaja
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys