Erottaako etiikka vai yhdistääkö? Ekumenian alkutaipaleella katsottiin, että yhdistää: Life and Work -liike (toinen linja Faith and Order, opin yhdistymistä etsivä). Nykyään opissa lähennytty, mutta kiistoja eettisistä kysymyksistä on erityisesti seksuaalietiikasta.
Kirkkokuntien etiikan suuntaviivoja ja historiaa
– kirkkojen modernin sosiaalietiikan alku 1800-luvun lopulla
– kasvavassa määrin kannanottoja nykyhetkeä kohti tultaessa
a) roomalaiskatolinen kirkko
– paavi Leo XIII:n ensyklika Rerum Novarum 1891 sos.et. alku: varovasti kapitalismia vastaan
– Pius XI:n Quadragesimo Anno 1931: kolme peruskäsitettä
1) Persoona, yksilön ihmisoikeudet
2) Solidaarisuus, yksilön vastuu toisista
3) Subsidiariteetti, ”lähipäätösperiaate”: pienten yksiköiden vastuu ennemmin kuin valtion
– suuria kiistoja ns. vapautuksen teologiasta 1960-luvulta lähtien
– luonnonoikeudellista etiikkaa, mutta myös etiikan sitomista kirkon opetusvirkaan (vrt. Paavin asema)
b) ortodoksinen kirkko
– perinteisesti välttänyt systemaattista eettistä pohdintaa/julkilausumia: sen sijasta painottanut sellaisenaan kristillisen rakkauden periaatetta, joka heijastuisi kaikkeen
– yhtäältä luonnonoikeudellista ajattelua, toisaalta Kristuksen luomakuntaa täydellistävää työtä korostetaan
– nykyaikaa kohti tultaessa joutunut yhä enemmän määrittelemään kantojaan tarkemmin
– esimerkki kipuilusta etiikan kanssa: Venäjän ortodoksisen kirkon laajat lausumat
c) protestanttiset kirkot
– paljon teoreettista keskustelua etiikasta, vähemmän yhteisiä selviä linjoja
– luterilaiset: luonnonoikeudellista etiikkaa, luomisen teologian painotusta
– kuitenkin sekä heillä että anglikaaneilla myös jonkin verran kristosentristä etiikkaa
– reformoidut: painotetusti kristosentristä etiikkaa, näkyy esim. kristillisen poliittisen aktiivisuuden korostuksena
Ekumeenisen liikkeen (Kirkkojen maailmanneuvoston) eettiset mallit
1) Sosiaalinen evankeliumi (social gospel) 1930-luvulle asti
– sekä kapitalismin että kommunismin äärimuotoja vastustettiin
– taustalla optimistinen liberaaliteologia, jonka mukaan maailma kehittyy historian kuluessa ihmisten tekojen kautta kohti Jumalan valtakuntaa
– erityisesti eurooppalaiset luterilaiset kritisoivat hurmahenkisestä Jumalan valtakunnan tämänpuoleistamisesta; kuihtui tämän ja barthilaisen teologian vaikutuksesta
2) Väliaksioomien malli (middle axioms) 1940-luvun lopulle asti
= yleisiä, suuntaa antavia periaatteita, kuten ”kristityn tulee toimia rauhan puolesta”
– ns. ”inspiraatioetiikkaa”, kirkon nähtävä profeetallisesti ”ajan merkit”
– tietty kriittisyys nykytilannetta kohtaan, pohjaa myöhemmälle vapautuksen teologialle
– keskeistä Kristuksen herruus: kristosentristä, deontologista etiikkaa
3) Vastuullisen yhteiskunnan malli 1970-luvun alkuun asti
– keskeisiä käsitteitä: kuuliaisuus, sitoutuminen Kristukselle
– silti myös luonnonoikeudellisia elementtejä: käytännön tavoitteet usein samoja kuin katolisella kirkolla (valtion vastuu, siirtomaiden vapauttaminen, sekatalousjärjestelmä)
4) Oikeudenmukainen, osallistuva ja kestävä yhteiskunta 1980-luvulle asti
(JPSS: Just, participating and sustainable society)
– ekumeenisen liikkeen poliittinen aktiivisuus, usein vasemmistolaiseksi leimattu, kasvoi
– vapautuksen teologian ja kolmannen maailman esiintulo
– globaali oikeudenmukaisuus ja osallistuminen, kehitysyhteistyö
– kestävä-termi viittaa nousseeseen ympäristöhuoleen (1972 keskeinen Kasvun rajat -raportti)
– riitoja kirkon tehtävästä: ”puhtaasti hengellinen lähetystyö vai kehitysyhteistyö”?
5) Oikeudenmukaisuus, rauha ja luomakunnan eheys 1982–1992
(ORLE, JPIC: Justice, peace & Integrity of Creation)
– ympäristö keskeiseen asemaan, luomakunnan keskinäisen riippuvuuden korostus
– ”konsiliaarinen prosessi”, ”kaikki yhdessä ongelmien ratkaisemiseksi”
– roomalaiskatolisetkin aluksi mukana, suurta innostusta
– prosessin päätöskokous Soulissa 1990 ristiriitainen, samoin Canberran yleiskokous 1991: liittoteologiaa arvosteltiin ja ”synkretismistä” eli uskontojen sekoittamisesta syytettiin
6) Kirkko-oppi (ekklesiologia) ja etiikka 1992-1996
– asiakirjoja: Kallis ykseys 93, Kallis vastuu 95, Kallis kuuliaisuus 97 (Costly Unity, Commitment, Obedience)
– moraalikasvatuksen/moraalihengellisyyden malli, luonto yhä tärkeällä sijalla
– yhteisöjen puolustus, kommunitarismi, liberalismia vastaan
– vaikuttajia: Larry Rasmussen, Martin Robra; taustalla Bonhoeffer, Niebuhrin veljekset ym.
Johtopäätöksiä
– sekä kirkkojen että ekumeenisen liikkeen sisällä sekä luonnonoikeudellista että kristosentristä etiikkaa: eri lähtökohdista samoja päätelmiä, mutta myös samoista lähtökohdista eri päätelmiä!
– kannattaako etiikkaa pitää tällöin erottavana tekijänä? (vrt. Mark Ellingsen: Cutting Edge ja Per Lönning: Creation – an Ecumenical Challenge?)
– paljon sosiaalietiikkaa, vähän yksilöetiikkaa, mutta sille kasvava paine
– kirkot olleet harvoin etiikan edelläkävijöitä (vrt. orjuus), mutta ekumeeninen kohtaaminen lisännyt tietoisuutta erilaisessa asemassa olevien uskonveljien ja -sisarien ongelmista
– käytäntö ollut tärkeämpää kuin teoria, mutta mikä olisi tehokkain tie?
– lopputuloksena ollut yritys auttaa maailmaa samalla kun yhdessä hitaasti pohditaan teoriaa
– erityisesti luonnonoikeudellisen etiikan kautta rakennettu dialogia muiden uskontojen kanssa (esim. Hans Küngin Maailmanetiikka-projekti)
Pastori Panu Pihkala Ketkossa kevätlukukaudella 2006