Hyppää sisältöön

Aineistoa kahdeksalle päivälle: Kristuksen voitto muuttaa meidät  

Vuoden 2012 Kristittyjen ykseyden ekumeenisen rukousviikon aineiston on valmistellut työryhmä, johon kuului katolisen kirkon, ortodoksisen kirkon, vanhakatolisten kirkon ja Puolassa toimivien protestanttisten kirkkojen jäseniä. Puolan ekumeenisten piirien edustajat päättivät intensiivisten keskustelujen jälkeen keskittyä teemaan Kristukseen uskomisen muuttavasta voimasta.

Tämä halutaan nähdä erityisesti suhteessa siihen, kuinka rukoilemme näkyvää ykseyttä kirkolle, Kristuksen ruumiille. Teema perustuu apostoli Paavalin sanoihin Korintin seurakunnalle hänen puhuessaan nykyisen elämämme väliaikaisesta luonteesta (kaikkine näennäisine ”voittoineen” ja ”tappioineen”) verrattuna siihen, mitä saamme Kristuksen voiton kautta pääsiäisen salaisuudessa. 1. Kor. 15:51–58

Miksi tällainen teema?

Puolan menneisyyttä ovat leimanneet toistuvat tappiot ja voitot. Voimme luetella ne monet kerrat, jolloin Puolaan on hyökätty; maan jakamiset, vieraiden valtojen sorron ja vihamieliset järjestelmät. Jatkuva pyrkimys voittaa kaikenlainen orjuuttaminen sekä toive vapaudesta ovat Puolan menneisyydessä se piirre, joka on johtanut merkittäviin muutoksiin kansakunnan elämässä. Silti: siellä, missä on voitto, on myös häviäjiä, jotka eivät osallistu voittajien iloon eivätkä voitonjuhlintaan.

Puolan kansakunnan menneisyys on ohjannut ekumeenista työryhmää sen aineiston laatimisessa ja pohdinnoissa: mitä merkitsee ”voittaa” tai ”hävitä? Usein voittamisen kieli ymmärretään voitonriemun kautta.

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskisat järjestetään vuonna 2012 Puolassa ja Ukrainassa. Se ei olisi ollut mahdollista menneinä vuosina. Monille tämä on merkki uudesta ”kansallisesta voitosta” satojen miljoonien jalkapallon ystävien odottaessa innokkaasti uutisia voittajajoukkueiden pelaamisesta tässä Euroopan kolkassa. Tämän esimerkin miettiminen saattaa johtaa meidät pohtimaan niiden ahdinkoa, jotka eivät voita — eivät urheilussa eivätkä myöskään elämässään eikä yhteisössään. Kuka uhraa ajatuksen häviäjille, niille, jotka kärsivät tappion toisensa perään, koska heiltä on evätty voitto erilaisten ehtojen ja olosuhteiden takia? Kilpailuhenkisyys on tullut jäädäkseen paitsi urheiluun myös politiikkaan, liike-elämään, kulttuuriin ja — jopa seurakuntaelämään.

Kun Jeesuksen opetuslapset kiistelivät siitä, ”kuka on suurin” (Mark. 9:34), oli selvää, että tämä yllyke oli voimakas. Mutta Jeesuksen vastaus oli yksinkertainen: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija” (Mark. 9:35). Nämä sanat kertovat voittamisesta toinen toistaan palvellen ja auttaen sekä nostamalla ”viimeisimpien”, unohdettujen ja syrjäytettyjen itsetuntoa.

Kaikille kristityille tuollaisen nöyrän palvelemisen paras ilmenemismuoto on Jeesus Kristus, hänen voittonsa kuoleman kautta ja hänen ylösnousemuksensa. Juuri hänen elämästään, toiminnastaan, opettamisestaan, kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan haluamme etsiä innoitusta oman aikamme voittoisaan uskonelämään, joka ilmenee yhteisöllisenä sitoutumisena hengelliseen nöyryyteen, palvelemiseen ja uskollisuuteen evankeliumille. Ja odottaessaan tulossa olevaa kärsimystä ja kuolemaa Jeesus rukoili, että hänen opetuslapsena olisivat yhtä, jotta maailma uskoisi. Tämä ”voitto” on mahdollinen vain hengellisen muodonmuutoksen, kääntymyksen kautta. Sen vuoksi mietiskelyjemme teeman tulee muodostua noista pakanain apostolin sanoista. Tärkeintä on saavuttaa voitto, joka yhdistää kaikki kristityt palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistään.

Rukoillessamme kirkon — ja edustamiemme perinteiden — täyden näkyvän ykseyden puolesta ja pyrkiessämme sitä kohti meistä tulee erilaisia, koemme muodonmuutoksen ja mukaudumme Kristuksen kaltaisuuteen. Ykseys, jota rukoilemme, saattaa vaatia meille tutun kirkon elämän uudistamista. Tämä on jännittävä näky ja se saattaa pelottaa joitakin meistä. Ykseys, jota rukoilemme, ei ole pelkkä mukavaa ystävyyttä ja yhteistyötä. Se vaatii halua hillitä keskinäistä kilpailuamme. Meidän täytyy avautua toinen toisellemme, antaa lahjoja ja vastaanottaa niitä toisiltamme, jotta voisimme aidosti astua uuteen elämään Kristuksessa. Se on ainoa todellinen voitto.

Jumalan pelastussuunnitelmassa on tilaa kaikille. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Kristus ottaa vastaan kaikki riippumatta voitosta tai häviöstä, ”jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:15). Mekin voimme saada osuuden hänen voitostaan! Riittää, kun uskomme häneen; silloin huomaamme, että paha on helpompi voittaa hyvällä.

Suomennos: Mirja Sevón.

Jaa somessa: