Kävin puolisoni kanssa viime keväänä matkalla Roomaan myös Brescellossa. Viehättävä pikkukaupunki Po-joen laaksossa. Taustana tälle visiitille oli se, että Brescello on se kylä, jossa filmattiin Isä Camillo -elokuvat. Kymmenkunta vuotta sitten Kristillinen Teatteriyhdistys, jossa harrastan näyttelemistä, toteutti Isä Camillo ja Peppone -näytelmän; minä olin se kommunistipormestari Peppone ja puolisoni näytteli rouva Pepponen roolin. Tottahan me halusimme nähdä kylän, jota ainakin leikisti johdin vuoden verran.
Brescellossa Isä Camillon kirkossa sattui olemaan maanantai-illan messu. Kiinnosti, millainen don Camillo kirkossa tällä hetkellä saarnaa ja julistaa Kristuksen rakkautta ja antaa ohjeita hyvään elämiseen. Kirkkoon ilmaantui viitisenkymmentä seurakuntalaista ja me. Ilmapiiri oli lämmin; hyvä ystäväni sanoisi: familiaarinen. Se, että italian kielestä en mitään ymmärtänyt, ei estänyt kokemasta Pyhän Hengen läsnäoloa.
Messussa on kohta, jossa kätellään ympärillä olevia. Mekin olimme kuin kuka tahansa kirkkovieras : saimme lämpimiä kädenpuristuksia, iloisia hymyjä. Tokihan brescellolaiset tunnistivat meidät ulkolaisiksi turisteiksi, mutta messussa olimme samaa Kristuksen joukkoa, veljiä ja sisaria keskenämme.
Ekumeniaa jonkun verran kritisoidaan siitä, että se on jotenkin kirkkojen ylätason juttu. Siellä Brescellon messussa, niissä kädenpuristuksissa ja hymyissä on ekumenian toinen taso, jopa olennaisempi taso:
Me riviseurakuntalaiset voimme kohdata toisemme Jumalan perheväkenä, elimmepä missä tahansa ja kuuluimmepa mihin kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen uskovaan tunnustuskuntaan tahansa.
Ei ylätason ekumenia, kirkkojen johtajien yhteys, sellaiset rakenteet kuin Kirkkojen maailmanneuvosto, eivät ne turhia ole. Ne ovat osa sitä näkyvää todistusta, josta Jeesus sanoo ”että maailma uskoisi”. Ja vain ylätasolla voidaan ratkoa niitä opillisia ja myös käytännöllisiä asioita, jotka synnyttävät raja-aitoja kristikunnan sisälle.
Mutta Jeesuksen käsky: ”Rakastakaa toisianne” koskee meitä kaikkia, jokaista kristittyä. Tätä kehotusta tulee julistaa ja opettaa seurakunnissa; tietämättömyyden, ennakko- ja epäluulojen, väärän ylpeyden ja väärän kilpailuhengen asettamia esteitä kristittyjen keskinäiselle rakkaudelle tulee raivata pois. Jumalalta pyydämme, että Hän meitä siinä auttaisi!
Jaakko Pihlajamäki
SEN:n hallituksen jäsen, Suomen Vapaakirkko