Hyppää sisältöön

Syysseminaari: Raamattu kiinnostaa, mutta yhä harvempi tuntee sitä

Kiinnostus kristinuskoon ja Raamattuun näyttää kasvavan samaan aikaan, kun Raamattua luetaan ja tunnetaan entistä vähemmän. Suomen Ekumeenisen Neuvoston syysseminaarin osallistujat pohtivat Turussa, miten kirkot voivat auttaa ihmisiä löytämään tiensä Raamatun äärelle.

”Raamattu ja kristinuskon sisällöt tunnetaan entistä huonommin. Kuulin tästä kehityksestä hyvän – tai oikeastaan huolestuttavan – esimerkin Ruotsista. Ystäväni oli järkyttynyt, kun hänen lapsensa oli joulun alla saanut jostain lahjaksi seimiasetelman, jossa oli kuva Mariasta, Joosefista ja Jeesuksesta. Kun hän oli tullut koulusta, hän oli kysynyt, keitä nämä joulukoristeen hahmot oikein ovat. Joulupukki, muorit, pääsiäisnoidat ja Peppi Pitkätossu tunnetaan, mutta ei kristinuskon tärkeimpiä asioita”, sanoi pääsihteeri Laura Häkli seminaarin avaussanoissaan.

Evankelis-luterilaisen kirkon tutkimuksen johtaja Hanna Salomäki kuvasi suomalaisen raamattusuhteen muutosta viime vuosikymmenten aikana. Tutkimusten pohjalta voidaan todeta, että Raamatun käyttö on 2000-luvulla vähentynyt kaikissa ikäryhmissä, myös evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöiden keskuudessa. Hengellistä ravintoa haetaan Raamattua enemmän esimerkiksi luontosuhteesta, ja tarpeet Raamattu-tuntemuksen parantamiselle näkyvät henkilöstökoulutuksessa. Salomäki kuitenkin näki kehityksessä kuitenkin myös toivon merkkejä.

”Raamattu ei ole enää itsestään selvästi tuttu kirja, mutta siihen kohdistuu myös aitoa kiinnostusta. Erityisesti nuorissa on havaittavissa uudenlaista kiinnostusta Raamattua kohtaan. Kun seurakuntataustaa ei ole, nuoret lähestyvät Raamattua tuorein silmin ja ilman ennakkoasenteita. Kristinuskon sanomalla on nykynuorille uutuusarvoa – ja uudentyyppinen Raamatun ”löytäminen” on nyt mahdollista”, Salomäki sanoi.

Tutkimuksissa näkyy myös erityisesti nuorten miesten kasvava kiinnostus kristinuskoa kohtaan.

”Esimerkiksi monenlaisten odotusten ristipaineessa elävät nuoret miehet hakeutuvat seurakuntaan, koska he löytävät sieltä paikan, jossa voivat kokea olevansa riittäviä omana itsenään”, Salomäki sanoi.

Hänen mukaansa on mielenkiintoista nähdä, miten muuttunut nuorten sukupolvien asennemaailma tulee heijastumaan Raamatun arkipäiväiseen käyttöön tulevaisuudessa.

Hanna Salomäki: Suomalaiset ja Raamattu – kuka sitä käyttää?
Lataa esitysaineisto:

Miten kirkot tekevät Raamattua tutuksi?

Seminaarin toisessa osuudessa eri kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen edustajat esittelivät käytännön tapoja vahvistaa raamatuntuntemusta.

Suomen ortodoksisen kirkon rovasti Andrei Verikov korosti raamattuopetuksen merkitystä liturgian osana ja rinnalla. Hänen mukaansa Raamatun tekstit jäävät helposti historialliseksi kerronnaksi, ellei niiden yhteyttä nykyihmisen elämään avata tietoisesti. Huolena Verikov nosti esiin verkossa leviävän uskonnollisen ääriajattelun ja jyrkän opetuksen.

”Sosiaalisessa mediassa tarjolla on runsaasti opetusta, jonka taustoja tai luotettavuutta voi kiinnostuneen kuulijan olla vaikea arvioida. Tämän vuoksi seurakuntien tehtäväksi jää tarjota turvallista, tasapainoista ja helposti lähestyttävää opetusta Raamatusta ja kristinuskosta”, Verikov sanoi.

Verikov vetää verkossa Evankeliumi tutuksi -kursseja, joilla on ajan kanssa mahdollisuus syventää tietouttaan. Raamattupiiriä on pidetty etäyhteydellä, jotta osallistumisen kynnys on mahdollisimman matala ja mukaan voi tulla silloin kun haluaa. Kurssilla pohditaan, mikä on tradition mukainen oikea tulkinta, miten tekstit soveltuvat meidän aikaamme, miten niitä tulisi soveltaa ja kuinka kirjaimellisesti niitä tulee noudattaa.

Suosituiksi osoittautuneita, kristinuskon perusteisiin keskittyviä Alfa-kursseja järjestetään ympäri maata eri kirkoissa, seurakunnissa ja kristillisissä yhteisöissä vajaa 500 vuodessa. Uusi videomuotoinen opetus mahdollistaa keskustelun Raamatusta ja uskon kysymyksistä entistä useammille kieliryhmille.

”Alfa syntyi noin 50 vuotta sitten Englannissa, jossa oltiin suunnilleen samankaltaisessa tilanteessa kuin Suomessa nyt: nuoret olivat kiinnostuneempia uskosta kuin heidän vanhempansa”, kertoi toiminnanjohtaja Panu Pitkänen Alfa Suomesta.

Alfa-kurssit perustuvat avoimelle keskustelulle ja yhteisöllisyydelle – ja Pitkäsen mukaan yksi kurssin tärkeimpiä asioita on yhdessä syöminen, sillä se luo hyvän pohjan yhteydelle tuntemattomienkin välillä. Nykyisin Alfa on noin kymmenen tapaamisen sarja, jonka luottamuksellisessa ilmapiirissä osallistujat saavat jakaa ajatuksiaan.

”Ihmiset eivät etsi ainoastaan tietoa Raamatusta vaan mahdollisuutta pohtia elämän suuria kysymyksiä yhdessä muiden kanssa – ilman valmiita vastauksia”, Pitkänen sanoi.

Katekeesivastaava Siyan Zhuang Katolisesta kirkosta Suomessa esitteli seminaarissa
ignatiaaninen menetelmää, jossa herätetään Raamatun kertomuksen kohtaus eloon käyttämällä mielikuvitusta ja aisteja.

”Ajatuksena on kohtaukseen ja eri hahmoihin eläytymällä ymmärtää paremmin Jumalan sanaa. Tavoitteena on keskustella Jumalan kanssa ja kuunnella, mitä Hän haluaa sinulle sanoa”, Zhuang sanoi.

Ignatiaaninen menetelmä sopii Zhuangin mukaan esimerkiksi henkilökohtaiseen Raamatun lukemiseen ja myös kirkossa luettavia messujen lukukappaleita voi lähestyä tällä menetelmällä.

”Ignatiaanisen rukouksen avulla voimme löytää itsemme evankeliumista ja oppia tuntemaan Jeesusta läheisemmin. Menetelmä opettaa myös tarkastelemaan ympäröivää todellisuutta Jeesuksen rakkauden silmin ja löytämään suuntaa omalle elämälle”, Zhuang sanoi.

Pastori Leena Väyrynen-Si Herättäjä-Yhdistyksestä ja Suomen bibliodraamayhdistyksestä antoi seminaariväelle makupalan bibliodraamasta. Bibliodraama on toiminnallista raamatuntutkistelua, joka kehitettiin Saksassa 1970-luvulla ja tuli Suomeen 1980-luvulla. Bibliodraama on luonteeltaan ekumeeninen ja uskontojenvälistä vuoropuhelua edistävä työskentelytapa, jossa liikkeelle lähdetään osallistujien omasta elämäntilanteesta ja kokemuksista. Tämän jälkeen siirrytään Raamatun tekstin maailmaan erilaisten harjoitteiden avulla, tutkitaan tekstin henkilöitä, tapahtumia ja merkityksiä sekä palataan lopuksi pohtimaan niiden yhteyttä nykyaikaan ja ihmisten yhteiseen elämään.

”Bibliodraaman erityispiirre on, ettei prosessin lopputulosta voi ennakolta tietää, vaan oivallukset ja näkökulmat syntyvät osallistujien vuorovaikutuksessa, mikä tekee jokaisesta bibliodraamasta ainutlaatuisen kokemuksen”, Väyrynen-Si sanoi.

Uusi raamatunkäännös julkaistaan syksyllä 2028

Seminaarin kolmannessa osuudessa tarkasteltiin Pipliaseuran valmistelemaa Raamattu 2028 -suomennosta. Pipliaseuran toiminnanjohtaja Petri Merenlahti kuvasi hankkeen tavoitteeksi tuoda Raamatun sanoma uusien sukupolvien ulottuville menettämättä alkukielisten tekstien sisältöä.

”Käännöstyössä lähtökohtana on käyttäjälähtöisyys. Käännöstä testataan jatkuvasti todellisilla käyttäjillä, koko prosessin aikana yli tuhat koelukijaa antaa palautetta”, Merenlahti kertoi.

Kansainvälisestikin uraauurtavan käännöstyön taustalla on tutkimus nuorten kielentajusta ja siinä huomioidaan uudet käyttötavat: suomennos sopii näytölle ja äänikirjaksi. Käännöstyön ekumeeniseen ohjausryhmään kuuluvat luterilaisen, ortodoksisen, katolisen ja Vapaakristillisen Neuvoston nimeämät asiantuntijat.

Käännöstyötä Pipliaseuran hallituksessa seurannut Hannu Vuorinen Vapaakirkosta avasi käännöksen ekumeenisuutta oman kirkkonsa näkökulmasta.  Monissa vapaakristillisissä yhteisöissä, esimerkiksi Suomen Vapaakirkossa, ei yhtä oikeaa, kirkkoraamattuun verrattavaa Raamatun käännöstä ole ja nähtävissä on, että ylipäätään kiinnittyminen yhteen käännökseen on vähentynyt seurakunnissa. Itsenäisissä seurakuntayhteisöissä määräytyy paikallisesti, mitä käännöstä käytännössä käytetään.


”Mikään yksittäinen käännös ei ratkaise kaikkia haasteita. Ymmärrettävä kieli on hyvä, mutta mahdoton tavoite: seurakuntaa tarvitaan, jotta ymmärrämme Jumalan sanaa, osallisuus seurakunnassa on oleellista ja sanan selittäminen tapahtuu seurakuntayhteisössä”, Vuorinen totesi.Piispa Raimo Goyarrola Katolisesta kirkosta veti seminaarin antia yhteen todeten, että Raamatun lukeminen on avain ylösnousemususkoon ja pelastukseen, siksi kirkkojen tehtävä opettaa sitä on niin keskeinen.

”Yksinkertaisesti kun puhutaan Raamatusta, ohjeeni ihmisille on: Lue! Parhaimmillaan tulet iloiseksi – ja koko elämäsi muuttuu!”

Seminaaripuhujien esitysaineistoihin voi tutustua Google Drivessa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Seminaaritunnelmia kuvina

Seminaari alkoi rukouksella Turun ortodoksisessa kirkossa eli Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa. Kuvassa kirkkoherra Ioannis Lampropulos, piispa Raimo Goyarrola ja piispa Matti Repo.
Seminaari alkoi rukouksella Turun ortodoksisessa kirkossa eli Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa.
Seminaarin juonsi Heikki Rusama.
Laura Häkli piti avauspuheenvuoron.
Evankelis-luterilaisen kirkon tutkimuksen johtaja Hanna Salomäki.
Panu Pitkänen (Alfa Suomi) , Andre Verikov (ort.), Leena Väyrynen-Si (Herättäjä-Yhdistys), Hanna Salomäki (ev.-lut.) ja Siyan Zhuang (kat.).
Suomen Pipliaseuran toiminnanjohtaja Petri Merenlahti.
Piispa Raimo Goyarrola, SEN:n hallituksen varapuheenjohtaja, lausui seminaarin loppusanat.

Jaa somessa: