Lähimmäisen – ja jopa vihollisen – rakastaminen on tässä ajassa äärimmäisen vallankumouksellista ja vaikeaa, mutta se on myös vahvin vastalääke polarisaatioon, sanovat suomalaiset kirkonjohtajat. Kuusitoista kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen johtajaa pitää jyrkentynyttä keskustelukulttuuria, vastakkainasettelua ja polarisaatiota vakavana ongelmana, kuten Taloustutkimuksen tuoreen kyselytutkimuksen mukaan myös suurin osa suomalaisista. Lähiaikoina kirkoissa pidetään esillä polarisaation lieventämisen teemoja ja kannustetaan seurakuntalaisia kohtaamisiin.
Kirkonjohtajien kannanotto 30.10.2026:
Me Suomen Ekumeenisen Neuvoston kuudentoista jäsen- ja tarkkailijakirkon kirkonjohtajat yhdymme suomalaisten huoleen polarisaatiosta ja haluamme hillitä vastakkainasettelua yhteiskuntarauhan, luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen ylläpitämiseksi.
70 prosenttia suomalaisista pitää vastakkainasettelua ja polarisaatiota vakavana tai erittäin vakavana ongelmana, ilmenee Suomen Ekumeenisen Neuvoston Taloustutkimuksella teettämästä tuoreesta kyselytutkimuksesta. Suomalaiset näkevät kirkkojen roolin polarisaatioon vaikuttavina instituutioina tärkeäksi: peräti 63 prosenttia vastaajista ajattelee, että kirkot voisivat tehdä nykyistä enemmän polarisaation vähentämiseksi.
Me kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen johtajat olemme suomalaisten kanssa samaa mieltä keinoista, joilla kirkot voivat toimia polarisaation lieventäjinä. Kirkkojen tärkeimpinä keinoina polarisaation hillitsemiseksi pidetään vähäosaisten tukemista, yksinäisyyden vähentämistä, vastakkainasettelua vähentävää viestintää, eri taustoista tulevien kristittyjen yhteistyön edistämistä ja uskontodialogia. Kirkot ja kristilliset yhteisöt toimivat jo nyt näiden teemojen parissa: meidän kirkkomme tekevät paljon diakonista työtä kaikkein vaikeimmassa elämäntilanteessa elävien parissa, vahvistavat monilla toiminnoillaan paikallista yhteisöllisyyttä ja tavoittavat yksinäisiä, viestivät kristinuskon rakkaudellisesta sanomasta ja järjestävät mm. ekumeenista, kirkkorajat ylittävää toimintaa. Näissä teemoissa meillä on paljon annettavaa yhteiskunnalle.
Samalla haluamme muistuttaa, että kirkkojen työ paikkaa jo nyt monia hyvinvointivaltion aukkoja, minkä lisäksi kirkot hoitavat monia viranomaistehtäviä valtion kumppanina. Viranomaisille kuuluvia tehtäviä ei voi enempää ulkoistaa kirkoille. Eniten annettavaa kirkoilla ja kristillisillä yhteisöillä on hengellisen elämän, yhteisöllisyyden ja kriisinkestävyyden vahvistamisessa, jotka ovat tärkeitä elementtejä myös polarisaation hillitsemisessä. Köyhyyden ja erityisesti lapsiperheköyhyyden vähentäminen, rasismin vastustaminen sekä ystävällisen ja kunnioittavan keskusteluympäristön luominen ovat tärkeitä teemoja vastakkainasettelun vähentämisen näkökulmasta.
Aikamme suosii jyrkkää kielenkäyttöä, viholliskuvien rakentamista ja toisen osapuolen puheiden tulkitsemisesta pahimmalla mahdollisella tavalla. Meidän tehtävämme on kristillisen viestin sanoittaminen tässä ajassa, ja sen pitää henkiä ensisijaisesti rauhaa, kärsivällisyyttä, rakkautta ja kunnioitusta lähimmäisiämme kohtaan. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee sellaista kristittyjen ääntä, joka ei lietso vihaa tai vastakkaisuutta vaan kunnioittaa ihmistä hänen mielipiteidensä takana, muistuttaa jokaisen ihmisen arvosta ja kohtaa erimielisenkin ystävällisesti ja rakkaudellisesti.
Kirkkomme tulevat lähiaikoina pitämään esillä vastakkainasettelun vähentämisen teemoja ja jatkamaan polarisaatiota lieventävää työtämme. Me kirkonjohtajat myös rohkaisemme ihmisiä kohtaamaan toisiaan kunnioittavasti, ymmärtävästi ja ystävällisesti riippumatta heidän näkemyksistään. Näin jokainen voi arjessaan vähentää polarisaatiota, kohdata erilaisuutta, pitää huolta lähimmäisestä ja vähentää yksinäisyyttä.
Lähimmäisen – ja jopa vihollisen – rakastaminen on tässä ajassa äärimmäisen vallankumouksellista ja vaikeaa, mutta se on myös vahvin vastalääke polarisaatioon.
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.” (Matteus 5:43-45)
Helsingissä 30.10.2026
Arkkipiispa Tapio Luoma
Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Arkkipiispa Elia
Suomen ortodoksinen kirkko
Piispa Raimo Goyarrola
Katolinen kirkko Suomessa
Territorion johtaja, everstiluutnantti Saga Lippo
Suomen Pelastusarmeija
Kirkkokunnanjohtaja Tommi Koivunen
Suomen Vapaakirkko
Församlingsföreståndare Markus Österlund
Andreaskyrkan, Missionskyrkan i Finland
Samfundsledare Ida-Maria Björkqvist
Finlands svenska baptistsamfund
Distriktsföreståndare, pastor Sarah Tiainen
Finlands svenska metodistkyrka
Piirikunnanjohtaja, pastori Soile Kasi
Suomen Metodistikirkko
The Rev’d Maria Obafemi-Onuigbo
Anglican Church in Finland
Johtaja, pastori Aimo Helminen
Suomen Adventtikirkko
Johtaja, pastori Jari Portaankorva
Suomen Baptistikirkko
Puheenjohtaja Kauko Uusila
Suomen Helluntaikirkko
Rev. Samuel Vogel
International Evangelical Church in Finland
Liikkeen johtaja Johan Forsbäck
Finlands Svenska Pingst
Kirjuri Sakari Oksanen
Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit
Pääsihteeri Laura Häkli
Suomen Ekumeeninen Neuvosto
Kuva: Meri-Anna Paloniemi