Antti Räsäsen Juhlapuhe YK:n katsomusten yhteisymmärrysviikon avajaisissa 31.1.2025
Hyvät ystävät ja rakkaat yhteisymmärryksen rakentajat,
On ilo ja kunnia saada avata tämä YK:n uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikon juhla täällä Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalissa. Tänään olemme kokoontuneet yhteen teemalla ”Yhteisen pöydän ääressä”, ja tämä teema kutsuu meitä pohtimaan yhdessäoloa, vieraanvaraisuutta ja yhteistä ihmisyyttämme.
Pöytä on aina ollut enemmän kuin pelkkä huonekalun osa. Se on symboli yhteen tulemiselle, kohtaamiselle, jakamiselle ja ymmärrykselle. Ruokapöydän ääressä vaihdetaan ajatuksia, jaetaan iloja ja suruja, rakennetaan luottamusta ja ystävyyttä. Mutta samalla pöytä voi myös erottaa – kysymys kuuluu: ketkä ovat kutsuttuja, ketkä tuntevat itsensä tervetulleiksi, ja miten voimme laajentaa pöytämme äärellä olevien piiriä?
Tänään kysymme itseltämme ja toisiltamme: ketkä sinä kutsut pöytäsi ääreen? Uskontojen ja katsomusten kentällä tämä kysymys on erityisen tärkeä. Maailma on monimuotoinen, ja me kaikki tuomme pöytään omat perinteemme, arvomme ja vakaumuksemme. Yhteinen pöytä ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä – vaan sitä, että voimme kohdata toisemme kunnioituksella ja kuulla toistemme äänen. Yhteinen pöytä on moninaisuuden juhlaa.
Samalla emme voi unohtaa ruokaan liittyviä eettisiä ja planetaarisen hyvinvoinnin kysymyksiä. Miten huolehdimme siitä, että jokaisella on pääsy ravitsevaan ja kestävään ruokaan? Miten erilaiset uskonnot ja katsomukset suhtautuvat ruokaan ja sen merkitykseen? Miten voimme rakentaa yhteiskuntaa, jossa kukaan ei jää pöydän ulkopuolelle?
Ortodoksinen kirkko opettaa, että ruoka ei ole vain fyysisen ravinnon lähde, vaan myös hengellisen yhteyden väline. Eukaristian sakramentissa yhteinen ateria yhdistää uskovat Jumalaan ja toisiinsa. Ortodoksinen perinne korostaa myös paastoa, joka ei ole pelkästään luopumista tietyistä ruoista, vaan tapa harjoittaa nöyryyttä, jakaa omastaan ja kasvaa hengellisesti. Ruoka ja ateriat ovat ortodoksisessa kulttuurissa yhteisöllisyyden ja vieraanvaraisuuden symboleita – ne kutsuvat jakamiseen, läsnäoloon ja yhdessäoloon. Tämän vuoksi meidänkin tulisi nähdä ruokailu tilaisuutena vahvistaa yhteyttämme toinen toisiimme sekä pitää huolta niistä, joilla on vähemmän.
Mutta millaiseksi suhdettamme ruokaan muovaa nykymaailman ruokateollisuus, luonnonvarojen liikakäyttö ja ympäristön tuhoutuminen? Teollinen ruoantuotanto on mahdollistanut laajan saatavuuden, mutta samalla se on johtanut elinympäristöjen häviämiseen, metsien hakkuisiin ja ilmastonmuutoksen kiihtymiseen. Monille ruokapöytä ei enää ole paikka, jossa luonnon lahjoja kunnioitetaan, vaan kulutuksen ja kiireen kenttä. Kun luonnon monimuotoisuus vähenee, samalla katoaa myös ruokakulttuurien rikkaus ja mahdollisuus ymmärtää ruoan alkuperää.
Tämän vuoksi on tärkeää pysähtyä pohtimaan ruokaa osana suurempaa kokonaisuutta – ei vain yksilöllisenä valintana, vaan yhteiskunnallisena ja eettisenä kysymyksenä. Jokainen ateria on mahdollisuus valita kestävämpi ja oikeudenmukaisempi maailma, jossa luonnonvaroja käytetään viisaasti ja kaikki voivat tuntea olevansa osa yhteistä pöytää, nyt ja tulevaisuudessa.
YK:n yhteisymmärrysviikko muistuttaa meitä siitä, että rauha ja oikeudenmukaisuus alkavat kohtaamisista. Kun istumme yhdessä saman pöydän ääreen, emme ole enää pelkästään eri uskontojen tai katsomusten edustajia – olemme ihmisiä, joilla on yhteisiä unelmia, toiveita ja tarinoita.
Toivotan teille kaikille sydämellisesti tervetuloa tähän iltaan, jossa jaamme ajatuksia, kokemuksia ja ennen kaikkea yhdessäolon iloa. Rakennetaan tänään siltoja, kohdataan avoimin sydämin ja varmistetaan, että jokainen tuntee olevansa osa tätä yhteistä pöytää.
Kiitos ja lämpimästi tervetuloa!
Antti Räsänen, kasvatus- ja koulutuspäällikkö
Suomen ortodoksinen kirkko
Kasvatusasioiden jaosto/SEN