Vastuuviikko, jota vietämme myöhemmin syksyllä, kantaa teemaa ”Usko ilman tekoja on kuollut”. Otan pienen varaslähdön ja jaan muutamia ajatuksia.
Teema on otettu Jaakobin kirjeestä, ja sen kirjoittajan mukaan tekomme ovat merkki uskosta. Hän menee itse asiassa niin pitkälle, että sanoo: usko ilman tekoja ei ole uskoa lainkaan – se on kuollut usko.
Pastorina kohtaan paljon tarpeita ja erilaisia elämäntarinoita – useimmiten Andreaskyrkanin ruuanjakelun yhteydessä.
Asiakkaiden määrä kasvaa jatkuvasti, ja hiljattain teimme uuden ennätyksen: 730 vierailijaa yhtenä torstaina. Tällaisen ennätyksen rikkominen ei ole mikään ilonaihe – se kertoo siitä, että yhteiskunnassa on jotakin pielessä, kun kurjuus kasvaa.
Mutta samalla kun tarpeet kasvavat, ruuanjakelu on täynnä toivoa ja iloa.
Se antaa sekä asiakkaille että vapaaehtoisille energiaa elämään, joka on täynnä energiasyöppöjä. Tekoihin liitetään helposti velvollisuus ja lainomaisuus, mutta minä haluan kääntää ajattelun toisinpäin: kun jaamme ja teemme hyviä tekoja, tulemme itse asiassa onnellisemmiksi.
Kirjassa The Paradox of Generosity. Giving we receive, Grasping we lose sosiologit Christian Smith ja Hilary Davidson osoittavat, että anteliaisuuden ja onnellisuuden välillä on tieteellisesti merkittävä yhteys.
Viiden vuoden ajan he tutkivat 2 000 ihmistä eri yhteiskuntaluokista – rikkaita ja köyhiä – ja seurasivat heidän elämäänsä. He tulivat siihen tulokseen, että ihmiset, jotka osallistuivat vapaaehtoistyöhön, olivat onnellisempia. Ja ne, jotka antoivat yli 10 prosenttia tuloistaan pois, kärsivät vähemmän masennuksesta.
Minä ymmärrän miksi!
Monet kohtaamiset selittävät paljon. Kuten mies, joka hoitaa Alzheimeria sairastavaa vaimoaan. Hänelle ruuanjakelu on viikon kohokohta – hän tapaa ystäviä, juttelee vapaaehtoisten kanssa, ja kiitollisuus loistaa hänen silmistään.
Tai ulkomaalaiset opiskelijat, jotka on huijattu Suomeen opintojen ja työn toivossa ja jotka ovat epätoivoisina tulleet ruuanjakelun jonoon. Nykyään monet heistä toimivat vapaaehtoisina. He ovat saaneet sosiaalisen yhteyden, ja me olemme saaneet uusia ystäviä.
Ja sitten on kaikki pienet ihmeet!
Yksi yritys lähetti kahden kuukauden ajan 50 työntekijää vapaaehtoistyöhön – työaikana ja palkan kanssa. Eräs omenatarhuri lahjoitti 500 kiloa herkullisia Amorosa-omenoita. Kaksi syntymäpäiväsankaria ohjasi kaikki lahjansa ruuanjakeluun. Ja naapurihotelli jatkaa saaristolaisleipiensä leipomista ja lahjoittamista asiakkaillemme. Kyllä maailmassa on hyvyyttä!
Yhteiskunnassa on paljon ongelmia ja epäkohtia, mutta sinun ja minun kauttani Jumala voi korjata paljon.
Vaikeat elämäntarinat voivat muuttua kauniiksi kertomuksiksi. Olemme saaneet Jumalalta niin valtavasti hyvää – kaikki, mitä meillä on, on lahjaa Jumalalta:
”Kaikki hyvä, minkä saamme, ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei vaihdu valo varjoksi.” (Jaak. 1:17)
Jakakaamme siis ilmaiseksi ja vapaasti näitä lahjoja lähimmäisillemme.
Markus Österlund
Pastori ja seurakunnanjohtaja, Andreaskyrkan
Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallituksen jäsen