Toinen Mooseksen kirja vie meidät kolmen jakson läpi: israelilaisten elämä Egyptissä (1:1–15:21), Israelin autiomaavaellus (15:22–18:27) ja Siinain kokemus (19–49). Tekstiksemme valittu Mooseksen ja Mirjamin johtama israelilaisten laulu meren rannalla käy läpi ne tapahtumat, jotka johtivat Jumalan kansan orjuudesta vapautukseen. Tämä päättää ensimmäisen jakson.
”Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän” (15:2)
Luvun 15 jakeet ensimmäisestä kolmanteen painottavat Jumalan ylistystä: ”Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut. Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän, minun isieni Jumala, hänen kunniaansa minä laulan.” (15:2) Mooseksen ja Mirjamin johtamassa laulussa israelilaiset ylistävät Jumalaa, joka on vapauttanut heidät. He ymmärtävät, ettei Jumalan suunnitelmaa ja tarkoitusta vapauttaa kansansa voida uhata tai tehdä turhaksi. Eivät mitkään voimat, eivät edes faraon vaunut, armeija ja hyvin harjoitettu sotavoima voi tehdä turhaksi Jumalan tahtoa vapauttaa kansansa (15:4–5). Monista perinteistä tulevat kristityt tunnistavat tässä riemullisessa ylistyshuudossa sen, että Jumala on kaikkien meidän Vapahtajamme ja että me iloitsemme siitä, että hän on pitänyt lupauksensa ja tuo meille edelleen pelastuksen Pyhän Henkensä kautta. Hänen tuomassaan pelastuksessa me tunnistamme hänet Jumalaksemme ja meidät hänen kansakseen.