Suomen Ekumeenisen Neuvoston sääntömääräistä yleiskokousta vietettiin Seinäjoella Seinäjoen vapaaseurakunnan konferenssikeskus Valkeassa 13.–14. marraskuuta. Syyskokoukseen osallistui 65 edustajaa jäsenkirkoista, tarkkailijakirkoista ja kumppanuusjärjestöistä paikan päällä ja Teams-yhteyden päähän.
Seurakunnan johtaja Ari Urhonen piti tervehdyspuheen, jossa hän kertoi vapaakirkon historiasta ja nykyisyydestä Seinäjoella. Kauniit uudet tilat ovat useiden toimijoiden käytössä Seinäjoella. Valkea onkin tärkeä yhteyksien rakentaja kaupunkilaisten keskellä.
Syyskokouksen puheenjohtajana toimi hallituksen puheenjohtaja, evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma. Kokouksessa käsiteltiin muun muassa toimintasuunnitelma, talousarvio ja jäsenmaksut vuodelle 2025 sekä valittiin uusi hallitus seuraavaksi toimintakaudeksi 2025–2027.
Toimintavuoden 2025 teemana Credo
Pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken kertoi yleisesti vuoden 2025 toimintasuunnitelmasta. Suomen Ekumeenisen Neuvoston tavoitteena vuonna 2025 on viettää Nikean uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlaa sekä korostaa uskon merkitystä tekojen kautta SEN:n vuositeeman ”Credo – Minä uskon”, Rukousviikon teeman ”Uskotko tämän?” sekä Vastuuviikon teeman ”Usko ilman tekoja on kuollut” mukaisesti.
Toimintasuunnitelmassa keskitytään järjestämään yhteistyössä eri kirkkokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen kanssa sekä jaostojen kautta erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia, kuten luentoja, keskustelutilaisuuksia ja jumalanpalveluksia, joissa juhlistetaan ja opetetaan Nikean uskontunnustuksen merkitystä kristillisessä uskossa. Tavoitteena on rohkaista osallistujia syventämään uskoaan ja pohtimaan sen vaikutusta arkeen. Nikean juhlavuoden ekumeenisia tapahtumia ovat muun muassa:
- Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivät Turussa 9.–11.5., ekumeeninen jumalanpalvelus 9.5.
- Naistenpäivän webinaari 8.3.: Naisen kutsumus
- Opinto- ja pyhiinvaellusmatka Turkkiin 19.–26.5. ja matkaan liittyvä seminaari
- Ekumeeninen, kaksikielinen juhlajumalanpalvelus Uspenskin katedraalissa Vastuuviikolla 19.10.
Toimintasuunnitelman esittelyn yhteydessä jaostot kertoivat omista suunnitelmistaan vuodelle 2025. Luvassa on jälleen kiinnostavia seminaareja ja webinaareja, opintomatka, nuorille aikuisille Taizé-matka ja KETKO-kurssi sekä paikallisekumeeninen foorumi.
Toimintavuoden 2025 aikana SEN:ssa aloittaa sekä uusi hallitus tammikuusta 2025 alkaen että uusi pääsihteeri 1.9. alkaen. Henkilövaihdokset vaikuttavat myös toimintavuoteen ja sen suunnitteluun niin, että uudelle hallitukselle ja pääsihteerille jätetään myös mahdollisuuksia vaikuttaa syksyn toimintaan.
Toimintasuunnitelman esittelyn jälkeen keskusteltiin ryhmissä toimintasuunnitelmasta ja vuositeemasta ”Credo” nousevista ajatuksista. Keskusteluissa nousi esiin erityisesti neljä teemaa: nuorten ja nuorten aikuisten tavoittaminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja näkyvyys, paikallisekumenia sekä yhteistyö ja verkostoituminen.
Nuorille aikuisille suunnatun Ketko-kurssin merkitystä korostettiin. Viime vuosina on ollut vaikeaa löytää sekä ketkon järjestelyihin että kursseille osallistujia. Viestinnän tehostaminen Ketkosta ja myös muista tapahtumista oli edustajistossa esillä. SEN:n toivottiin myös entistäkin vahvemmin osallistuvan yhteiskunnalliseen keskusteluun yhteisenä rintamana yhteiseltä arvopohjalta käsin esimerkiksi rasismin, ihmisarvon, vähävaraisten, rauhan, positiivisen uskonnonvapauden ja uskontokasvatuksen teemoista. Tässä pidettiin hyvänä myös verkostoitumista ja yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Ryhmät painottivat paikallisen ekumenian merkitystä ja pohtivat, voisiko SEN tehdä vielä enemmän paikallisten rakenteiden luomisessa ja tukemisessa. Credo-vuositeemaa ja Vastuuviikon teemaa ”Usko ilman tekoja on kuollut” pidettiin erinomaisina. Ehdotuksena nousi esiin ideakilpailu, johon voisi lähettää ehdotuksia hyvistä teoista. Nikean juhlavuodesta toivottiin materiaalia ja ideoita paikallista toteuttamista varten.
Talouden näkymiä esitteli talous- ja hallintojohtaja Kimmo Kaartama SVK-palveluista. Hallituksen taloustyöryhmä on tehnyt vuosien ajan määrätietoista työtä pääsihteerin kanssa talouden vakauttamiseksi. SEN:n taloudellinen tilanne onkin kohentunut, kolehtitulojen palauduttua lähes koronaa edeltävälle tasolle. Seuraavan hallituksen tehtäväksi jää määritellä jäsenmaksujen perusteet ja suuruudet jatkossa.
Uuden hallituksen puheenjohtajaksi metropoliitta Elia
Kokouksessa valittiin ekumeenisen neuvoston hallitus 2025–2027. Hallitus pyritään muodostamaan varsinaisten jäsenten edustajista siten, että hallituksessa on vähintään yksi jäsen luterilaisesta kirkosta, ortodoksisesta kirkosta, katolisesta kirkosta, suomenkielistä vapaata kristillisyyttä edustavasta yhteisöstä sekä ruotsinkielistä vapaata kristillisyyttä edustavasta yhteisöstä kustakin. Hallitukseen kuuluu puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa sekä vähintään neljä ja enintään kuusi muuta jäsentä. Hallituksen jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Toimikausi on kolme kalenterivuotta.
Valituiksi tulivat:
Puheenjohtaja:
Metropoliitta Elia (ort.), varajäsen kirkkoherra Markku Salminen (ort.)
Varapuheenjohtajat:
Piispa Matti Repo (ev.-lut.), varajäsen pastori, TT Saara-Maria Jurva (ev.-lut.)
Everstiluuntantti, territorion komentaja Saga Lippo (pel.), varajäsen Jaakko Pihlajamäki (vap.)
Piispa Raimo Goayarrola (kat.), varajäsen veli Gabriel Salmela OP (kat.)
Muut jäsenet:
Dosentti, TT Tomi Karttunen (ev.-lut.), varajäsen lektor i sociala yrkesämnen, diakon Luisa Tast (ev.-lut.)
Kirkkoherra, TT Minnamari Helaseppä (ev.-lut.), varajäsen pastori Jussi Luoma (ev.-lut.)
YTT Minna Rasku (ort.), varajäsen järjestösihteeri Anna-Kaisa Onatsu (ort.)
Revd Dr Miika Ahola (angl.), varajäsen: TM Saija Kainulainen (angl.)
Församlingsföreståndare Markus Österlund (mis.), varajäsen samfundsföreståndare Peter Sjöblom (bapt.)
Yhteinen rukous ilmaston puolesta
Kokouksen aikana rukoiltiin myös yhdessä käynnissä olevan Bakun ilmastokokouksen (COP29, Conference of the Parties) puolesta. Viestinnän ja vaikuttamistyön johtaja Laura Häkli Suomen Lähetysseurasta johdatteli rukousaiheeseen. Ilmastonmuutos on edennyt nopeammin kuin uskottiin. Ilmastokriisi vaikuttaa kaikkialla, mutta siitä kärsivät eniten kaikkein köyhimmät. Häkli muistutti, että tehtävämme on huolehtia siitä, että tämä maailma voi olla myös lastemme ja lastenlastemme koti. Arkkipiispa Tapio Luoma ja pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken johdattivat tämän jälkeen kokousväen rukoukseen suomeksi ja ruotsiksi.
Jumala, kaiken Luoja.
Sinä teit meistä, ihmisistä, luomakuntasi viljelijöitä ja varjelijoita.
Emme vain tiedä, mitä se merkitsee.
Nautimme luomastasi maailmasta,
sen jokaisesta yksityiskohdasta, sen kauneudesta.
Mutta käytämme myös sitä hyväksemme:
maata, merta ja ilmaa: otamme, suorastaan ahnehdimme niiden anteja.
Et sinä sitä tarkoittanut, ethän?
Tänään rukoilemme: tee meistä luomakuntasi viljelijöitä ja varjelijoita.
Niin että katsoisimme kaikkea sinun rakastavilla silmilläsi
ja näkisimme: se on hyvää.
Että viljelisimme vain sen, mitä tarvitsemme.
Että varjelisimme jokaista maan, meren ja ilman olentoa
ja samalla koko maailmasi tulevaisuutta.
Jumala, olemme lähettäneet edustajamme Bakuun keskustelemaan luomakuntasi tulevaisuudesta.
Auta heitä löytämään tie luomakuntasi todellisiksi viljelijöiksi ja varjelijoiksi.
Tee meistä kaikista sellaisia,
viimeistään nyt.
Suvimarja Rannankari-Norjanen
pastori, Suomen Lähetysseura
Nikean juhlavuoden julkilausuma
TT, Dosentti Tomi Karttunen esitteli SEN:n hallituksen julkilausuman Nikean uskontunnustus – kolminaisuususkon majakka ja 1700-vuotisjuhla 2025. Vuonna 2025 vietetään keisari Konstantinuksen vuonna 325 koolle kutsuman Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlaa. Tuon kokouksen keskeinen anti on kristillisen kolminaisuususkon ja Jumalan Pojan ihmiseksi tulon ihmeen kiteyttäminen yhteiseen uskontunnustustekstiin. Vuonna 381 Konstantinopolin kirkolliskokouksessa täydennetyssä muodossa se on useissa kristillisissä kirkoissa edelleen säännöllisessä käytössä kastetunnustuksena ja yhteisesti jumalanpalveluksessa luettavana uskontunnustuksena. Julkilausumassa todetaan, että juhlavuosi antaa Suomen kirkoille ja kristillisille yhteisöille erinomaisen tilaisuuden pitää esillä tätä yhteistä uskon perintöä sekä mahdollisuuden vahvistua pyrkimyksissä rakentaa yhteyttä myös kaikkien hyvän tahdon ihmisten kanssa.
Vuonna 2025 vietetään keisari Konstantinuksen vuonna 325 koolle kutsuman Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlaa. Tuon kokouksen keskeinen anti on kristillisen kolminaisuususkon ja Jumalan Pojan ihmiseksi tulon ihmeen kiteyttäminen yhteiseen uskontunnustustekstiin. Vuonna 381 Konstantinopolin kirkolliskokouksessa täydennetyssä muodossa se on useissa kristillisissä kirkoissa edelleen säännöllisessä käytössä kastetunnustuksena ja yhteisesti jumalanpalveluksessa luettavana uskontunnustuksena. Sen tiiviiden sanamuotojen kautta liitytään Raamatun pohjalta siihen uskoon, joka tuli ilmi Jumalan ilmoituksessa Jeesuksessa Kristuksessa. Kyse on sekä Jumalan tekojen ylistämisestä että sisällöllisestä keskittymisestä Raamatun ydinsisältöön tavalla, joka ilmaisee sen uskon, joka ja jonka kautta julistetaan hyvää sanomaa kolmiyhteisen Jumalan teoista luomisessa, lunastuksessa ja pyhityksessä.
Tämä usko tulee esiin myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston jäsenyysperustassa, jossa jäsenet tunnustavat ”Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi”. Vaikka kaikki SEN:n jäsenkirkot ja tarkkailijat eivät käytä Nikean (Nikean-Konstantinopolin) uskontunnustusta jumalanpalveluselämässään, ne voivat tunnustaa sen sisältämän yhteisen kristillisen, Kristus-keskeisen kolminaisuususkon perustan.
Ensimmäisen kristillisen vuosituhannen seitsemän ekumeenista kirkolliskokousta edustavat itseymmärryksensä mukaan samaa nikealaista uskoa, johon liittyviä näkökohtia ne osaltaan tarkentavat. Myös esimerkiksi luterilaiset tunnustuskirjat 1500-luvulta liittyvät nikealaisen kolminaisuususkon perintöön sen selityksenä. Faith and Order -julkaisu Tunnustamme yhden uskon (1991/1998) ottikin pohjakseen juuri Nikean uskontunnustuksen vuoden 381 muodossa. Kyse on pohjimmiltaan kristilliseen jumalakäsitykseen pohjautuvan evankeliumin lähtökohtien sanoittamisesta ja kirkastamisesta ja ykseyden rakentamisesta, niin että kirkko voisi parhaalla tavalla toteuttaa missiotaan julistaa hänen suuria tekojaan maan ääriin asti sanoin ja teoin (Ef. 1:17–18; Matt. 28:18–20; Mark. 16:15–16; Luuk. 24:46–49; Joh. 20:12; Joh. 3:16).
Nikean uskontunnustus edustaa kokonaisvaltaista käsitystä uskosta ja evankeliumista, jonka syvän ajankohtaisuuden voimme helposti nähdä. Luomisuskosta käsin avautuu vastuu luomakunnasta, Kristus-keskeisestä keskuksesta pelastuksen ja armon salaisuus sekä uskosta ”Herraan ja eläväksi tekijään” tunnustautuminen rukouksen, uudistumisen, profeetallisuuden, totuuden ja rakkauden Pyhään Henkeen. Usko yhteen Jumalaan, jolla on kolme itsenäistä persoonaa, jotka ovat rakkauden sitomia toisiinsa, on perusta myös käsitykselle ihmisen luomisesta Jumalan kuvaksi. Siihen perustuu taas käsitys jokaisen ihmisen ainutkertaisesta arvosta ja kirkkojen toiminta ihmisoikeuksien puolesta. Uskon lahja ja Kristuksen seuraaminen arjessa kuuluvat yhteen. Usko, toivo ja rakkaus ruokkivat toisiaan. Kristuksen kirkon ykseys ja kristittyjen yhteys sekä maailman rauha, sovinto ja ykseys kulkevat käsi kädessä. Uskontunnustuksella on merkitystä myös arjessa.
Tämä juhlavuosi antaa Suomen kirkoille ja kristillisille yhteisöille erinomaisen tilaisuuden pitää esillä tätä yhteistä uskon perintöä sekä mahdollisuuden vahvistua pyrkimyksissä rakentaa yhteyttä myös kaikkien hyvän tahdon ihmisten kanssa. Kehotamme jäsenyhteisöjämme etsimään keinoja ammentaa tästä lähteestä yhdessä ja avata tietä virroille, jotka elvyttävät ja synnyttävät uutta elämää yhteisen todistuksen ja palvelun parhaaksi niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
Helsinki, 30.9.2024
Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus
Ekumeeninen iltakirkko ja illanvietto Törnävän kirkossa ja kartanolla
Varsinaisen kokouksen jälkeen ohjelma jatkui ekumeenisessa iltakirkossa Törnävän kirkossa. Rauhanrukous -teemalla toteutetussa iltakirkossa alkutervehdyksen toivat kirkkoherra Ari Auranen (ev. lut.) sekä SEN:n puheenjohtaja, arkkipiispa Tapio Luoma (ev. lut.). Puheen piti Viron kirkkojen neuvoston pääsihteeri Vilver Oras (bapt.). Hartauden ektenian johti metropoliitta Elia (ort.). Tekstinlukijana toimi diakoni Luisa Tast (ev. lut.) Musiikkia kuultiin Deborah-ryhmältä (vap.), Maija-Liisa Nopalta (hell.) sekä ukrainalaisilta ja myanmarilaisilta. Yhteisvirret säesti kanttori Anssi Pyykkönen (ev. lut.) Loppusiunauksessa olivat mukana metropoliitta Elia (ort.), piirikunnanjohtaja Soile Kasi (Met.), Suomen ja Viron territorion johtaja, everstiluutnantti Saga Lippo (Pelastusarmeija) sekä Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki (ev. lut.).
Iltakirkon jälkeen siirryttiin Seinäjoen kaupungin iltavastaanotolle. Iltavastaanottoa isännöivät Seinäjoen kaupunginjohtaja Jaakko Kiiskilä ja kaupunginhallituksen jäsen Kati Nummensalo. Kiiskilän tervehdyspuheen lisäksi kuultiin yksinlaulua niin arkkipiispa Luomalta kuin Vastuuviikon koordinaattori Sarah Tiaiselta. Heitä säesti kanttori Päivi Kankainen-Martikainen. Vastaanotolla onniteltiin 70 vuotta vastikään täyttänyttä hallituksen jäsen Jaakko Pihlajamäkeä ja kiitettiin arkkipiispa Luomaa kahdesta puheenjohtajakaudesta. Metropoliitta Elia johdatti joukon koskettavaan Monia armorikkaita vuosia -onnitteluveisuun.
Erilaisina yhdessä
Torstaina 14. marraskuuta ohjelma jatkui syysseminaarilla. Aamuhartauden johti metropoliitta Elia (ort.) diakoni Juha Lampisen ja kanttori Riikka Patrikaisen kanssa. Syysseminaarin aiheena oli ”Kristityt yhdessä rukoillen, todistaen ja palvellen”. Seminaarin puhujavieraaksi oli kutsuttu Viron kirkkojen neuvoston pääsihteeri Vilver Oras (bapt.). Virossa kirkot ovat huomanneet, että ne tarvitsevat toisiaan. Konkreettisena esimerkkinä Oras mainitsi oman kirkkonsa korjauksen, johon varoja on saatu niin muilta virolaisilta kirkoilta kuin ulkomailta. Myös neuvostovallan aikaan kirkot tekivät yhteistyötä säilyäkseen hengissä. Tämä opettaa nöyryyttä ja kunnioitusta toisia kohtaan. Hän muistutti puheessaan, että yhtenäisyytemme on suurempaa kuin eroavaisuutemme – mutta yhtenäisyyden syntyminen vaatii silti työtä. Suhteita on pidettävä yllä, vaikka se vaatisi vaivaa, aivan niin kuin ihmisten välilläkin. Yhteydessä voimme oppia toisiltamme, ja samalla voimme oppia arvostamaan ja näkemään paremmin myös oman kirkkomme hyviä ominaisuuksia.
- Muistakaa yhteinen identiteettinne
Se, mikä yhdistää meitä, on suurempi kuin ne asiat, jotka erottavat meitä. - Tunnustakaa yhteisön tarve
Tarvitsemme muita kristittyjä/seurakuntia auttamaan meitä elämän ja palvelutyön vaikeina aikoina. Tarvitsemme toisiamme myös iloitaksemme yhdessä siunauksista, joita koemme. - Olkaa nöyriä
”Älkää tehkö mitään oman etunne tai turhan kunnian vuoksi, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää toisia tärkeämpinä kuin itseänne.” (Fil. 2:3) - Hyväksykää erilaisuus
Emme ole kaikki samanlaisia. Jokainen meistä on ainutlaatuinen osa, joka yhdessä muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Kristittyinä ja seurakuntina olemme erilaisia Jumalan suunnitelman mukaisesti, koska jokaisella meistä on oma roolimme siinä suunnitelmassa. - Uskokaa parasta toisistanne
Valitse keskittyä hyvään. Mitä tahansa haluammekin nähdä toisissa, hyvää tai huonoa, löydämme sen varmasti. - Ratkaiskaa konfliktit
Ihmissuhteet ovat arvokkaimpia asioita, jotka kestävät ikuisesti. Ne ovat työn arvoisia. Tehtävämme on suurempi kuin mikään erimielisyys, joka meillä saattaa olla. Jumalan kansan tulisi pystyä ratkaisemaan kaikki konfliktit. - Toimikaa oikeista motiiveista
Ojentakaa toisianne rakkaudesta. ” Veljet ja sisaret, te, joita Henki ohjaa! Jos saatte jonkun kiinni vääryydestä, nuhdelkaa häntä lempeästi. Pitäkää kuitenkin varanne, ettette itse joudu samaan houkutukseen kuin hän.” (Gal. 6:1)
Miksi meidän tulisi työskennellä yhtenäisyyden ylläpitämiseksi seurakunnissamme?
Yhtenäisyys:
- Rikastuttaa elämäämme.
- Kunnioittaa Jumalaa.
- Tukee todistustamme/palvelutyötämme.
- Valmistaa meitä Taivasta varten.
Seminaaripuheen jälkeen keskusteltiin ryhmissä siitä ja omista ekumeenisista kokemuksista. Erityisen vaikuttavana koettiin ajatus Jumalan suuruudesta: Hän ei voi mahtua vain yhteen kirkkoon. Erilaisuuden hyväksyminen ja hyvän tunnistaminen toisessa ovat avaimia yhteyteen. Yhteys täällä valmistaa meitä taivasta varten. Konflikteja syntyy silloin, kun ei edes haluta ymmärtää tai kunnioittaa toisia. Tärkeäksi koettiin muistutus rukouksen voimasta ja merkityksestä: rukouksessa puhumme Jumalalle hyvää toisesta ja pyydämme toisillemme siunausta.
Kuvagalleria
