Suomen Ekumeenisen Neuvoston turvapaikkatyötä tekevien asiantuntijaryhmä kutsui Maahanmuuttoviraston asiantuntijat ja kirkkojen edustajat yhteiseen pyöreän pöydän keskusteluun. Aiheina olivat muun muassa maahanmuuttopolitiikan muutokset ja näiden muutosten vaikutus turvapaikanhakijoiden asemaan.
Mukana keskustelussa olivat Oikeus- ja asiantuntijapalveluiden yksikön päällikkö Anu Karppi Maahanmuuttovirastosta, Atte Helminen (Suomen Adventtikirkko), Jari Portaankorva (Suomen Baptistikirkko), Leif-Göte Björklund (Finlands Svenska Metodistkyrkan), Parvez Gill (Anglican Church in Finland), Muayad Namrood (Saalem, Suomen Helluntaikirkko), Suvi Eriksson (ViaDia ry.) sekä Anne Juntumaa (Suomen Vapaakirkko). SEN:n turvapaikkatyöryhmää edustivat Virpi Paulanto (ev. lut.), Teemu Toivonen (ort.), Larissa Franz-Koivisto (kat.), Ulla Siirto (ev. lut.) sekä Mayvor Wärn-Rancken (SEN) ja Tarja Suomalainen (SEN).
Aluksi kuultiin Anu Karpin alustus maahanmuuttopolitiikan muutoksista ja sen vaikutuksista turvapaikanhakijoiden asemaan. Nykyisellä hallituksella on selkeät ja edellisestä hallituksesta eroavat tavoitteet suhteessa maahanmuuttoon. Tavoitteena on työperäisen maahanmuuton tekeminen helpommaksi ja houkuttelevammaksi esimerkiksi nopeuttamalla työlupien käsittelyä. Toisaalta hallitusohjelmassa mainitaan muun maahantulon ja esimerkiksi turvapaikkaedellytysten kiristäminen.
Alla on esitelty jo voimaan tulleet lait ja vielä prosessissa olevat, mutta lausuntokierroksella olleet lakiesitykset.
Käännytyslaki (rajalaki)
Paljon keskustelua ihmisoikeusnäkökulmasta herättänyt niin sanottu käännytyslaki tuli voimaan 22.7.2024 ja on voimassa vuoden, koska se on poikkeuslaki. Laki antaa mahdollisuuden käännyttää Venäjän rajan kautta pyrkivät takaisin Venäjälle ilman turvapaikkatutkintaa. Laki liittyy välineellistetyn maahanmuuton torjuntaan.
Rajamenettely
Ulkomaalaislakia koskeva muutos tuli voimaan 1.9.2024. Rajamenettely tarkoittaa sitä, että turvapaikanhakijat voidaan sulkea suljettuun vastaanottokeskukseen, josta on mahdollista poistua vain vastaanottokeskuksen luvalla, esimerkiksi lääkäriin. Rajamenettely antaa mahdollisuuden jättää henkilön turvapaikka tutkimatta tai käynnistää nopeutettu turvapaikkamenettely, mikäli katsotaan, etteivät turvapaikkaperusteet olisi täyttymässä, esim. henkilö tulee turvallisesta maasta. Jos Maahanmuuttoviraston päätöstä ei tule neljässä viikossa, rajamenettely päättyy ja hakija siirretään normaaliin vastaanottokeskukseen. Rajamenettelyn tarkoituksena on palauttaa henkilöt Suomesta kotimaahansa tai oleskelumaahansa mahdollisimman pian.
Oleskelulupien myöntämisen tiukentuminen
Oleskelulupien myöntäminen tiukentui 1.9.2024, kun ulkomaalaislakia koskevat muutokset tulivat voimaan. Oleskelulupia harkittaessa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota moitittavaan menettelyyn, vilpilliseen toimintaan ja väärinkäytökseen. Tällaisia väärinkäytöksiä ovat väärien henkilöllisyystietojen antaminen, väärennettyjen asiakirjojen toimittaminen, laiton oleskelu Suomessa, laiton työnteko, perusteeton hakemus tai muu viranomaisten harhauttaminen. Myös henkilöllisyyden todentaminen on velvoittavaa, muutoin ei ole mahdollista saada oleskelulupaa.
Yleensä ensimmäistä oleskelulupaa pitää ulkomaalaislain mukaan hakea ulkomailta, poikkeuksena Suomen kansalaisen perheenjäsen, Suomessa syntynyt lapsi, opiskelijan tai tukijan oleskelulupa tai opiskelijan/tutkijan perheenjäsen.
Oleskelulupaa ei myönnetä niille, jotka ovat poistuneet Suomesta alle viisi vuotta sitten ja saaneet vapaaehtoisen paluun tukea.
Oleskelulupa ei takaa sitä, että jatkolupa myönnettäisiin. Jos jatkolupaa hakee vasta edellisen mentyä vanhaksi, voi sillä perusteella tulla negatiivinen päätös jatkolupaan.
Oleskeluluvan hakijan tunnistaminen tiukentuu
Oleskeluluvan hakijan tunnistaminen tiukentui 1.9.2024, kun ulkomaalaislakia koskevat muutokset tulivat voimaan. Jatkossa oleskelulupaa ei myönnetä, jos hakijalta puuttuu kansalaisuusvaltion myöntämä passi. Muukalaispassilla ei voi saada oleskelulupaa. Hakemusta ratkaistaessa otetaan huomioon perhe-elämän suoja ja lapsen etu. Päätös koskee myös ennen 1.9. hakemuksensa jättäneitä.
Oleskelulupahakemusta ei kuitenkaan hylätä, jos haetaan oleskelulupaa Suomessa syntyneelle lapselle. Hänelle myönnetään muukalaispassi kansalaisuusvaltion passin hankintaa varten. Oleskelulupahakemusta ei myöskään hylätä, jos henkilö tarvitsee oleskeluluvan yksilöllisen inhimillisen syyn takia, on ihmiskaupan uhri, hakee turvapaikkaa tai tilapäistä suojelua tai on kansainvälistä suojelua saaneen perheenjäsen.
Passia ei myöskään tarvita, jos sen on todistettavasti pyrkinyt hankkimaan ja on muutoin esittänyt luotettavan selvityksen henkilöllisyydestään. Pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää ilman passia myös, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy, tai lapsen etu sitä vaatii.
Turvapaikanhakijoita koskevat lakimuutokset
Ulkomaalaislakiin on tullut turvapaikanhakijoita koskevia muutoksia 1.9.2024 alkaen. Niin sanottu kaistanvaihto ei enää onnistu eli jos henkilö on hakenut turvapaikkaa, hän ei voi hakea oleskelulupaa opiskelun, työn tai elinkeinon harjoittamisen perusteella. Tämä koskee henkilöitä sekä kesken turvapaikkaprosessin että kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen
Jos henkilö haluaa hakea oleskelulupaa Suomesta opiskelun, työn tai elinkeinon harjoittamisen perusteella, hänen pitää poistua Suomesta ja hakea oleskelulupaa Suomesta kotimaansa tai pysyvässä asuinmaansa Suomen edustustossa.
Jatkolupien hakijoita tämä muutos ei koske.
Turvapaikanhakijan työnteko-oikeus päättyy, kun kielteinen turvapaikkapäätös on tehty ja 30 päivän valitusaika mennyt. Jos asiasta valitetaan hallinto-oikeuteen, työoikeus säilyy päätöksen tiedoksi saantiin asti.
Vastaanotto- ja käyttöraha pienenee
Osana hallituksen säästötavoitteita turvapaikanhakijoiden vastaanotto- ja käyttöraha on pienentynyt 1.9. alkaen.
Ilman huoltajaa olevan alle 16-vuotiaan lapsen käyttöraha kuukautta kohti on 26 euroa ja 16 vuotta täyttäneen 47 euroa, jos lapsi asuu täyden ylläpidon tarjoavassa alaikäisyksikössä. Käyttöraha voi olla myös tätä pienempi perustelluissa tilanteissa.
Kansalaisuuslain uudistus
Kansalaisuuslain uudistus astui voimaan 1.10. 2024. Sitä ennen tehdyt hakemukset käsitellään vanhan lainsäädännön mukaisesti. Yleinen asumisaikaedellytys on jatkossa 8 vuotta. Vaaditun asumisajan aikana Suomen ulkopuolella oleskelua saa olla yhteensä 1 vuosi, josta enintään 3 kuukautta voi olla kansalaistamista edeltävän vuoden aikana.
Jos hakijalla on suomen tai ruotsin kieli hallussa riittävällä tasolla; hän on 15–17 -vuotias; on Suomen kansalaisen puoliso tai kansalaisuudeton, vaadittu asumisaika on 5 vuotta. Kansainvälistä suojelua saavilta asumisajan laskeminen alkaa oleskeluluvan saamisesta (ei sen hakemisesta, kuten aiemmin). Hakemus täytyy käsitellä yhdessä vuodessa.
Kansalaisuuslain uudistuksen toinen ja kolmas vaihe ovat vielä kesken eli kiristyksiä on vielä tulossa.
Perheenyhdistäminen
Perheenyhdistämiseen liittyvät lakimuutokset ovat olleet lokakuussa lausuntokierroksella. Siinä esitetyt suurimmat muutokset liittyvät yhdistettävän ja perheenkokoajan ikävaatimuksen nousuun 18 vuodesta 21 vuoteen ennen kuin perheenyhdistäminen on mahdollista. Lisäksi myös alaikäiselle perheenkokoajalle ehdotetaan toimeentulovaatimusta. Asumisaika vaatimuksena esitetään kahden vuoden asumisaikaa ennen perheenyhdistämistä. Positiivisia puolia esityksessä on, että mikäli alaikäinen perheenkokoaja on laittanut hakemuksen vireille alle 18-vuotiaana, hakemusta käsitellään alaikäisen tekemänä hakemuksena, vaikka hän täyttäisi ennen päätöstä 18 vuotta. Lisäksi hylkäämisperusteena ei voisi käyttää kansanterveydellistä uhkaa. Näistä kahdesta viimeisestä Suomi on saanut moitteita, joten nyt ne kirjataan lakiin.
Kotoutuminen
Kotoutumislain uudistuksen teki edellinen hallitus. Laki tulee voimaan 1.1.2025. Säästösyistä nykyinen hallitus pienentää kunnille pakolaisista maksettavaa kompensaatiota. Näin ollen se esittää kotoutumislakiin muutoksia. Laista ehdotetaan poistettavaksi velvollisuus tehdä monialainen kotoutumissuunnitelma kotoutujalle; kunnan kotoutumisohjelman laatiminen; kotoutumispalvelujen yhteistyöryhmän perustamisvelvollisuus sekä kotoutumisen seurantavelvollisuus. Perusteluina näiden jättämiseen lain ulkopuolelle käytetään juuri maksettavan kompensaation pienentämistä. Samalla vähennetään myös kunnille maksettavan korvauksen täydentävästä toimeentulotuesta nykyisestä kolmesta vuodesta yhteen vuoteen.
Paperittomien välttämättömän terveydenhuollon poistaminen
Paperittomien saamasta terveydenhuollosta oli lakiesitys lausunnolla jo keväällä. Ilmeisesti lain muuttaminen on osoittautunut hankalaksi eikä se ole vieläkään ollut eduskunnan käsittelyssä.
Työperäisen oleskelulupaan perustuvan oleskelun rajaaminen 3/6 kuukauteen työn loppumisen yhteydessä
Hallitus on ehdottanut lakiesityksessään, että työperäisen oleskeluluvan saaneiden oleskelua Suomessa rajataan kolmeen kuukuteen, erityistehtävissä olevien asiantuntijoiden oleskelua kuuteen kuukauteen. Henkilön olisi siten löydettävä uusi työpaikka mainituissa ajoissa saadakseen oleskeluluvalleen jatkoa. Työnantajalla olisi ilmoitusvelvollisuus työn loppumisesta. Elinkeinoelämä on kuitenkin vastustanut lakiehdotusta perustellen rekrytointien pituudella. Laki ei ole vielä edennyt eduskuntaan.
Lisäksi valmistelussa on kansallisia lakihankkeita. Muun muassa säilöönoton perusteita ollaan laajentamassa ja oleskelulupien kestoa ollaan lyhentämässä. Positiivista on, että oikeusapua ei olla poistamassa, eli kaikilla turvapaikanhakijoilla on oikeus oikeudelliseen avustajaan lainvoimaiseen päätökseen saakka. EU-tasolla päätöksiä säätelee Uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), jonka tavoitteena on hallita muuttoliikettä ja luoda EU:n tasolla yhteinen turvapaikkajärjestelmä. Suomessa ollaan monissa asioissa hyvällä tasolla suhteessa EU:n tavoitteisiin, esimerkiksi haavoittuvimmassa asemassa olevien tunnistamisessa ja tukemisessa. Toisaalta käsittelyajoissa ei vielä päästä muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen määrittelemiin tavoitteisiin.
Kirkkojen edustajien kysymyksissä toistui huoli turvapaikanhakijoiden oikeudenmukaisesta ja inhimillisestä kohtelusta. Keskustelussa tuotiin esiin monia käytännön esimerkkejä tilanteissa, joissa esimerkiksi turvapaikanhakijan puhuttelussa oli koettu ongelmia. Olisi myös hyvä varmistaa, että asiakas on oikeasti ymmärtänyt oman tilanteensa, erityisesti kielteisen päätöksen kohdalla. Kirkkojen toiveena olikin, että sekä puhuttajien että tulkkien koulutukseen ja valvontaan kiinnitettäisiin erityistä huomiota. Anu Karppi korosti, että jo Maahanmuuttoviraston strategiaan on kirjattu asiakaslähtöisyys, riippumatta sen hetkisestä lainsäädännöstä. Haasteena on työntekijöiden vaihtuvuus, jolloin kokemus pitkältä ajalta puuttuu. Puhutustilanteet ovat vaikeita myös puhuttajalle. Siksi on tärkeää antaa palautetta, jos on jäänyt epäilys siitä, että turvapaikanhakijan vastaukset on esimerkiksi käännetty puutteellisesti tai jotain olennaista on jäänyt kirjaamatta. Kaikki puhuttelut nauhoitetaan, joten ne voidaan tarkistaa jälkikäteen, ja nauhoitteisiin tehdään myös satunnaistarkastuksia. Sekä puhuttajille että tulkeille on myös täydennyskoulutusta. DIAKin kanssa on valmisteltu koulutuspaketti tulkin työn tueksi turvapaikkapuhuttelun näkökulmasta, ja SEN on tehnyt verkkokoulutuksen kristityksi kääntyneistä turvapaikanhakijoista, joka on pakollinen kaikille Migrin uusille työntekijöille.
Ulla Siirto ja Larissa Franz-Koivisto esittelivät kirkkojen kokemuksia siitä, miten turvapaikanhakijataustaiset uudet kristityt ovat löytäneet paikkansa kirkon yhteisöistä ja miten maahanmuuttopolitiikan muutokset ovat näkyneet seurakunnissa. Koosteessa nousi esiin kirkkojen jakama huoli kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden asemasta ja kohtalosta. Toivottiin myös, että valtiovallan puolella ymmärrettäisiin kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen merkitys asettumisessa uuteen yhteiskuntaan: ne voivat tarjota usein hyvin yhteisöllisistä kulttuureista lähtöisin oleville ainoa kiinnittymispisteen.
Teemu Toivosen esitys käsittelikin juuri uskonnolliseen yhteisöön kiinnittymistä ja toisaalta uskonnon merkitystä Migrin turvapaikkapäätösten taustalla. Toivosen väitöskirjatutkimukseen liittyvässä kyselyssä nousi esiin turvapaikanhakijoiden ulkopuolinen asema yhteiskunnassa; toisaalta sama henkilö saattaa olla seurakunnassa hyvinkin aktiivinen toimija. Hän nosti esiin huolen siitä, että uskon aitouden arviointi vaikkapa kristityksi kääntyneen turvapaikanhakijan tilanteessa saattaa jäädä yksittäisen puhuttelijan ja käsittelijän tietämysten ja käsitysten varaan. Tätä tilannetta avaa Diakonian tutkimus -lehdessä julkaistu artikkeli Migrin teologia turvapaikkapäätösten valossa. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Tässä ei kuitenkaan ole kyse yksittäisen viranomaistahon tai yksittäisen viranhaltijan käsityksistä, vaan uskonnon kulttuurisesta ymmärtämisestä: länsimaissa uskonto yhä useammin nähdään yksityisasiana, eikä sen kokonaisvaltaisuutta tai vaikutusta henkilön koko elämään useinkaan ymmärretä täysin.