Satoa Kirkkojen maailmanneuvoston ekumeenisesta konferenssista 5.–7.11.2024
KMN:n konferenssi Bosseyn ekumeenisessa instituutissa ”Towards Nicaea 2025: Exploring the Council’s Ecumenical Significance Today” valmisti monipuolisesti Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlan viettoon. Esillä olivat Nikean uskontunnustus teologisena pohjana kristittyjen ykseydelle ja apostoliselle julistukselle Jeesuksesta Kristuksesta, teologisena perustana ihmisarvolle ja työlle oikeudenmukaisuuden puolesta ja ekologiselle vastuulle, kolminaisuusopin ja homoousios-termin merkitys dogmaattisessa teologiassa, haaste yhteisestä pääsiäisen vietosta sekä ekumeenisesta luomakunnan liturgiasta 1.9. sekä nykyajan kysymykset dekolonialisaatiosta, yhteisen ja kontekstuaalisen luovasta jännitteestä ja eksklusiivisuudesta vs. inklusiivisuudesta. Johtopäätös oli, että uskontunnustuksella ja Nikean konsiilin perinnöllä on edelleen merkitystä. Näytti siltä, että erilaiset jännitteisetkin elementit Nikean perinnön tulkinnassa voidaan pitää luovasti yhdessä ja että tarvitsemme juhlavuotta fokusoituaksemme uudelleen Nikean uskontunnustuksen merkitykseen tänään. KMN:n Euroopan alueen presidentti Susan Durber (ref.) kiteytti toiveensa juhlavuodelle ytimekkäästi: toiveena on, että Nikean juhlavuosi antaa mahdollisuuden puhua sekulaarissa kontekstissa enemmän Jeesuksesta Kristuksesta.
Konferenssin alkupuheenvuoroissa lähdettiin liikkeelle siitä, että Nikean uskontunnustus on KMN:n opillinen perusta ja että esimerkiksi KMN:n presidentti Heinrich Bedford-Strohm on muistuttanut siitä, että jäseniltä edellytetään sitoutumista siihen. Uskontunnustuksen keskeinen merkitys on ekumeenisessa kutsumuksessa käyttää yhteisen uskon pohjalta kirkkojen yhteistä ääntä maailmassa tänään. Bosseyn ekumeenisen instituutin rehtori Benjamin Simon, joka oli Faith and Order -komission pääsihteerin Andre Jefticin ohella toinen pääjärjestäjistä, muistutti, että jo Nathan Söderblom totesi aikanaan, että maailma on liian vahva jakautuneelle kirkolle. Simon painotti, että on entistä kiireellisempää revitalisoida nikealainen perintö. Se ei ole menettänyt merkitystään inkarnatorisena, inkulturoivana tai kontekstuaalisena tunnustuksena. Andre Jeftic kutsui Nikean 325 kokousta ”ensimmäiseksi Faith and Order-kokoukseksi”. Jeftic muistutti, että 1970-luvulta lähtien konsiliaarisuus on KMN:n Faith and Order-työskentelyssä ja muuten ekumeenisesti ollut esillä kirkoille tapana käsitellä erimielisyyksiään. Nikean uskontunnustus tarjoaa yhteisen opillisen pohjan apostolisen uskon ilmaisijana sekä potentiaalisen pohjan laajemmalle yhteydelle kuin tänään vallitsee.
Nikean uskontunnustus kristittyjen ykseyden teologisena pohjana
KMN:n pääsihteeri Jerry Pillay toi avauspuheenvuorossaan esiin, että kristittyjen ykseyspyrkimyksessä on olennaista tarve saavuttaa teologinen yksimielisyys ja yhteisymmärrys. Varhaisella, keskiajalla ja modernina aikana kirkossa teologinen ykseys on usein edellyttänyt pitkiä keskusteluja, erimielisyyttä, hurjia taisteluita ja fragmentaatiota. Esimerkkinä tästä Pillay mainitsi Nikean 325 tunnustuksen sekä apostolisen uskontunnustuksen. Uskontunnustus auttoi luomaan rauhaa ja yhteyttä kristittyjen kesken 1700 vuotta sitten ja yhä edelleen tuo lähemmäksi toisiaan erilaisia ja jännitteisiä teologisia näkemyksiä.
Pillay painotti Nikean perinnön haastavan dialogiin nykyajan realiteettien kanssa. Nikean uskontunnustus ja kirkolliskokous ovat teologisesti ja ekklesiologisesti alustava pohja kristittyjen ykseydelle. Tämä on innoittaja ykseyteen ja oikeudenmukaisuuteen, esikuva ykseydelle konsiliaarisena ykseytenä ja kutsu pohtia myös uskontojenvälistä dialogia. Pillay hahmotteli viisi kohtaa, joihin uskontunnustus haastaa: 1) Kutsu toimintaan (rauha, oikeudenmukaisuus ja sovinto), oikea usko – oikea toiminta, 2) matkaamaan yhdessä (synodaalisuus), 3) etsimään ykseyttä kirkkojen kesken konsiliaarisesti, 4) etsimään tapoja vahvistaa yhteistä kristillistä todistusta esimerkiksi yhteisen kristillisen pääsiäisen vieton myötä sekä 5) dekolonialisoimaan teologista ajatteluamme ja kirkollisia realiteetteja.
Keskustelussa nostettiin vielä yhtenä merkittävänä tekijänä esiin se, että Nikean kokouksessa löydettiin tapa ottaa takaisin kirkon yhteyteen luopuneita anteeksiannon ja sovinnon rakentamisen kautta. Avauspäivästä uutisoitiin näin: https://oikoumene.org/news/nicaea-2025-bossey-international-conference-opens-with-reflections-on-unity (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Askeleet kohti Nikean perinnön uudelleen elävöittämistä ja Jeesus Kristus keskiöön
Paderbornin ekumeenisesta instituutista Johannes Oeldemann (kat.) hahmotteli Nikeaa yhteisenä pohjana ja jatkuvana haasteena ekumenialle. Se kertoo ensinnäkin kirkon synodaalisesta luonteesta pyhän Raamatun (Ap.t. 15, Gal. 2) mukaisesti. Keskeistä on yksimielisyyden rakentaminen Pyhän Hengen johdatuksessa. Oeldemann nosti esiin lukuisia esimerkkejä siitä, mitä ekumeenisissa dialogeissa on näistä teemoista sanottu yhteisesti. Oeldemann analysoi myös sitä, miten ekumeeninen kirkolliskokous tunnustetaan ja sen päätökset otetaan vastaan. Tärkeää on kirkolliskokousten päätösten hermeneutti-nen tulkinta. Nikean uskontunnustuksella on pysyvää arvoa yhden yhteisen uskon tunnustamisena. Keskeinen Faith and Order -asiakirja tässä mielessä on Tunnustamme yhden uskon, joka on käännetty suomeksikin SEN:n julkaisemana (1993). Pysyvänä haasteena on edetä 1) ”amnesiasta anamnesikseen” hermeneutiikan merkityksen oivaltamisen, 2) Nikean uskontunnustuksen aktiivisen käytön ja vastaanoton kautta 3) uudelleen elävöittämiseen, revitalisointiin. Kristillinen usko on enemmän kuin vain yksi pala totuudesta. Mahdollisesti tarvitaan myös uusien uskontunnustusten muotoilua vanhan rinnalle.
KMN:n Euroopan alueen presidentti Susan Durber aloitti esityksensä viittaamalla Rowan Williamsin toteamukseen, että meillä on usein tapana kieltäytyä menneisyyden tarjoamista lahjoista. Niin ei olisi syytä menetellä Nikean tunnustuksen suhteen. Nikean perinnöllä on paljon opetettavaa kirkoille myös tänään ykseydestä, kärsivällisyydestä ja siitä, että ykseys ei kosketa vain ekumeniasta innostuneita vaan koko kirkkoa polarisaatioiden maailmassa. Evankeliumi kutsuu Jumalan tarkoittamaan ykseyteen. Nikeassa oli ehkä kyse sellaisesta ykseydestä, joka ei vielä ollut kypsä kaikin osin toteutuvaksi, mutta silti onnistuttiin muotoilemaan keskeistä yhdessä kristillisen uskon kannalta. Myös me jaamme varhaiskirkon kysymyksen, miten puhua uskollisesti ja tehokkaasti Jeesuksesta ympäristössä, jossa kristinusko on tuntematonta. Nikean termi ”homoousios” merkitsi sitä, että Jumala yhdistyi ihmiskuntaan, jopa orjiin ja lapsiin, vähempiarvoisena pidettyihin. Viesti on, että ykseys on uskon ytimessä, koska ykseys Kristuksessa on pelastus, lähtökohta ja muovaaja missiolle. Durber totesi toivovansa, että Jeesuksesta Kristuksesta puhuttaisiin enemmän kulttuurissamme. Tärkeä kysymys on, miten sanoma voidaan kytkeä kulttuuriin, joka on vieraantunut siitä? On paljon suoranaista tietämättömyyttä Kristuksesta eurooppalaisessakin kulttuuripiirissä.
Yleinen ja kontekstuaalinen, kolonialismi ja dekolonialistinen potentiaali
Paneeleissa ja osin myös pääesitelmissä, joita oli yhteensä kuusi, kuultiin pohdintaa konstantinolaisen valtiokirkon kolonialistisista, vallan väärinkäyttöön, kontrolliin ja eksklusiivisuuteen liittyvistä piirteistä. Vaadittiin dekolonialisaatiota esimerkiksi eteläafrikkalaisesta ja Latinalaisen Amerikan kontekstista katsottuna. Toisaalta tämä herätti vastareaktioita. Syyrialaisortodoksinen osallistuja totesi, että on ekumeenisesti ongelmallista – myös historiallisten faktojen ja niiden tulkintojen valossa – esittää keisari Konstantinuksen persoona kovin kielteisessä valossa, kun joissakin perinteissä häntä kunnioitetaan apostolien vertaisena kristinuskon sankarina. Tällöin viitattiin etenkin amerikkalaislähtöisin, mutta Buenos Airesissa pitkään vaikuttaneen Kathleen M. Griffinin instituutiokriittiseen esitykseen: https://oikoumene.org/news/why-did-the-emperor-constantine-convoke-the-council-in-nicaea (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Todettiin myös, että inkulturaatiolla on rajansa. KMN esimerkiksi joutui 20 vuoden prosessin jälkeen toteamaan 2022, että kongolaistaustainen kimbangisti-kirkko ei täytä KMN:n jäsenkriteereitä, kun tuon kirkon piirissä ajatellaan, että sen johtaja, jonka mukaan kirkko on nimetty, ja hänen kolme poikaansa olisivat kolmiyhteisen Jumalan inkarnaatio ja sellaisena palvottuja.
Tärkeä huomio kolonialismi-dekolonialismi-debatissa oli se, että Nikeassa 325 tuomittu Areios oli Kristuksen jumaluutta tähdentäneitä vahvempi valtakunnankirkon teologi, jonka ajattelun pohjalta Konstantinus sai puolijumalan aseman. Nikealainen usko taas teki keisarista ihmisen ja tarjoaa dekolonia-listista potentiaalia sen näkemyksen kautta, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi ”meidän ja meidän pelastuksemme tähden” ja ”jonka kautta kaikki on luotu”. Myös keisarin tulee totella rakkauden lakia.
Nikea ekologisena tunnustuksena ja yhteinen luomakunnan liturgia 1.9.2025?
Oli hyvä myös nähdä, että aasialaiset systemaatikot, kuten esimerkiksi Boram Cha Hong Kongista, käyttävät samoja auktoreita ja edustavat samantyyppistä ajattelua sakramentaalisen ja holistis-eukaristisen trinitaarisen teologian tarpeesta pohjana ymmärtää inkarnaation ja vaikkapa ekologisen ulottuvuuden välinen yhteys kuin monet länsimaiset ja ortodoksiteologit, esimerkiksi Dietrich Bonhoeffer, joka painotti luomisen ja lunastuksen välistä yhteyttä.
Kiinnostavia näkökohtia esitettiin siitä, että protestanttisessa teologiassa, jossa valtaosin käytetään pelkästään apostolista uskontunnustusta, sivuutetaan Nikean uskontunnustukseen kuuluva kosmisen kristologian potentiaali, joka liittyy kohtaan ”jonka kautta kaikki on luotu”. Esimerkiksi Bonhoeffer kyllä nostaa tämän näkökulman esiin teologiassaan, mutta muuten protestantit eivät siitä useinkaan puhu. Tässäkin mielessä kansainvälinen ekumeeninen hanke sisällyttää kirkkojen liturgiseen kalenteriin luomakunnan liturgia 1.9. on kannatettava hanke ja konkretisoi sitä, miten Nikean uskontunnustus ja yleensä apostolisen uskon perintö on luonteeltaan trinitaarista ja sellaisena holistista, elämän todellisuuden, ruumiillisuuden ja luonnon, materian ja Jumalan Hengen työn välisen yhteyden ymmärtävää lankeamatta silti panteismiin.
Paneeleissa oli monia hyviä esityksiä ja pystyttiin käsittelemään myös provokatorisia dekolonialistisia, inklusiivisuuteen liittyviä jne. puheenvuoroja. Kaiken kaikkiaan kokous vahvisti uskoa globaaliin vuorovaikutukseen ja sen mahdollisuuksiin Nikean juhlavuonna. Esimerkiksi yksi intialainen alustaja puhui pontevasti Nikean uskontunnustuksesta yhteisen uskon ilmaisijana ja yhteyden rakentajana, jota hän toivoi myös ei-tunnustuskunnallisten vapaakristillisten perinteiden arvostavan ja käyttävän enemmän yhteisen kristillisen todistuksen vahvistajana.
Tiivistelmät konferenssin esityksistä löytyvät PDF-tiedostona Kirkkojen maailmanneuvoston sivuilta. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Tarkoituksena on, että esitykset julkaistaisiin tammikuussa 2025 laajemmin saataville.
Johtopäätökset, suositukset, toimenpiteet
- Suomessa on kansainvälisestikin ottaen ihan hyvin valmistauduttu Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlan viettoon, mutta ajankohtaisia teemoja yhteisen uskon merkityksestä ympäristökriisin keskellä, nuorten tavoittamisesta ja kansainvälisen kontekstuaalisen vuorovaikutuksen merkitystä sekä kokoavasti Nikean edustaman apostolisen, Kristus-keskeisen kolminaisuususkon uskon merkitystä eurooppalaisten yhteiskuntien ja niiden arvopohjan synnyssä sekä uskon, toivon ja rakkauden lähteenä tänään on syytä vielä miettiä ulospäinsuuntautuneesti eri yhteyksissä meillä ja kansainvälisessä vuorovaikutuksessa.
- Nikean perinnön ja yleensä ekumeenisten kirkolliskokousten yhteinen tulkinta tänään edellyttää 1) reseptiota uskontunnustuksen konkreettisen käytön jne. kautta, 2) hermeneuttista pohdintaa ja näiden askelten kautta 3) uudelleen elävöittämistä nykykontekstissa.
- Kansainvälisesti etenee hanke tuoda kirkkojen liturgiseen kalenteriin 1.9. vietettävä luomakunnan liturgia. Mukana ovat niin roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko kuin anglikaaninen kommuunio, Luterilainen maailmanliitto kuin reformoidut: https://www.oikoumene.org/news/global-churches-unite-for-feast-of-creation-and-climate-action (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Tarkoituksena olisi, että keväällä 2025 pidetään maaliskuussa 2024 pidetyn ensimmäisen tätä käsitelleen kokouksen jatkoksi toinen kokous ja että 1.9.2025 voitaisiin jo kansainvälisesti viettää luomakunnan liturgiaa. Nikean uskontunnustus luo tähän protestanttisessa perinteessä vähemmälle huomiolle jäänyttä, Efesolais- ja Kolossalaiskirjeissä vahvasti esillä olevaa kosmisen kristologista pohjaa todetessaan: ”jonka kautta kaikki on saanut syntynsä”. Myös SEN:n parissa on syytä seurata tätä keskustelua ja edistää 1.9. vietettäviä ekumeenisten luomakunnan liturgioiden viettämistä. Tätä tukee aikavälillä 1.9.–4.10. jo laajasti ekumeenisesti vietettävä luomakunnan aika -tapahtuma vuodesta 2016 lähtien. Sen kautta voidaan tuoda esiin kristillisestä uskosta nousevaa, luomakuntaan ulottuvaa vastuun näkökulmaa, joka samalla sisältää aktiivisen toivon näköalan.
- Yksi keskeinen kansainvälinen hanke, jota halutaan edistää kansainvälisesti, on yhteisen pääsiäisen vietto, niin että ei enää olisi jakoa juliaanista kalenteria seuraaviin ortodoksisiin ja gregoriaanista kalenteria seuraaviin läntisiin kirkkoihin. Vuonna 2025 nämä perinteet viettävät yhdessä pääsiäistä, mutta seuraavan kerran vasta 2034. Suomalaisen kontekstin merkitystä, jossa yhteinen pääsiäinen jo toteutuu, voitaisiin nostaa esiin meilläkin myönteisenä mahdollisuutena myös kansainvälisesti. Mahdollisesti ensi vuonna perustetaan Faith and Order -komission yhteyteen työryhmä, joka pyrkisi siihen, että vuodesta 2034 lähtien pääsiäistä voitaisiin viettää yhdessä ekumeenisesti. KMN:n kokouksissa on aiemmin ehdotettu uusimpaan astronomiseen tietämykseen perustuvaa yhteistä kalenteria, mutta ovatpa jotkut läntisetkin teologit ehdottaneet yhteistä paluuta juliaaniseen kalenteriin, mutta tämä ajatus ei saane kannatusta laajemmin.
Teksti: Tomi Karttunen, pastori, TT, dos., SEN:n hallituksen jäsen
Kuvat: pääkuva Gregoire de Fombelle/KMN, muut kuvat Tomi Karttunen