Kuunnellen yhdessä Jumalan sanaa Pyhässä Raamatussa ja kutsuttuina tunnustamaan yhteistä usko-amme ja toimimaan yhdessä sen totuuden mukaisesti, jonka olemme oivaltaneet, antakaamme todistus rakkaudesta ja toivosta, jotka on tarkoitettu kaikille ihmisille. Eurooppa–Atlantilta Uralille, Nordkapista Välimerelle – on nyt kulttuurisesti pluralistisempi kuin milloinkaan ennen.
Evankeliumin mukaisesti me haluamme puolustaa Jumalan kuvaksi luodun ihmisen arvoa ja työskennellä yhdessä kirkkoina kansojen ja kulttuurien keskinäisen sovinnon rakentamiseksi. (Charta Oecumenica Suuntaviivat laajempaan yhteistyöhön Euroopan kirkkojen kesken, 2001)
Esipuhe
Suomen kristilliset kirkot painottavat Euroopan unionin luonnetta rauhan ja vakauden takaajana sekä arvoyhteisönä, joka edistää ihmisoikeuksia, ihmisten ja ympäristön hyvinvointia, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa sekä kestävää kehitystä.
Kirkot haluavat antaa oman panoksensa rauhanomaisen, sosiaalisesti oikeudenmukaisen ja yhteisiin arvoihin perustuvan unionin kehittämisessä. Euroopan kirkot ovat vuonna 2001 hyväksytyssä Charta Oecumenicassa sitoutuneet tukemaan Euroopan integraatiota ja kristillisen uskon pohjalta rakentamaan inhimillistä, sosiaalisesti tietoista Eurooppaa, jossa vallitsevat ihmisoikeudet ja rauhan, oikeudenmukaisuuden, vapauden, suvaitsevaisuuden, osallistumisen ja solidaarisuuden perusarvot.
Kirkot antavat tukensa Suomen EU-puheenjohtajuudelle ja osallistuvat keskusteluun hyödyntäen kirkkojen kansallista, kansainvälistä ja ekumeenista asiantuntemusta ja käytännön kokemusta erityisesti seuraavissa kysymyksissä:
– Uskontojen kohtaaminen, eurooppalainen identiteetti ja suvaitsevaisuus
– Unionin arvoulottuvuuden vahvistaminen, keskustelu unionin tulevaisuudesta sekä perustuslaillisesta sopimuksesta
– Sosiaalipoliittiset kysymykset, erityisesti köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen sekä keskustelu Euroopan sosiaalimallista
– Ihmiskaupan vastustaminen
– Solidaarinen, johdonmukainen ja ihmisarvoinen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka
– Vastuuntuntoinen ympäristöpolitiikka
Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen ortodoksinen kirkko ja muut Suomen ekumeenisen neuvoston jäsenkirkot toivottavat Suomen puheen-johtajakaudelle menestystä suvaitsevaisuuden ja keskinäisen kunnioittamisen hengessä. Jumala työtänne siunatkoon.
Jukka Paarma
Arkkipiispa
Suomen ekumeenisen neuvoston puheenjohtaja
Kirkot ja Suomen EU-puheenjohtajuus
Suomi toimii Euroopan unionin puheenjohtajamaana 1.7.–31.12.2006. Puheenjohtajakauteen liittyvissä asioissa Suomi toimii läheisessä yhteistyössä edellisen ja seuraavan puheenjohtajamaan, Itävallan ja Saksan kanssa. Suomen puheenjohtajakauden asialistaa ohjaa neuvoston kolmivuotinen strateginen ohjelma vuosille 2004–2006. Lisäksi työn pohjana on yhdessä Itävallan kanssa vuodelle 2006 laadittu neuvoston vuosiohjelma. Suomi pyrkii hoitamaan puheenjohtajuutensa hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Puheenjohtajakauden erityispainotuksia ovat mm. unionin kilpailukyvyn ja työllisyyden parantaminen ja keskustelu unionin tulevaisuudesta. Suomi on painottanut unionin itseisarvoa rauhan ja vakauden takaajana sekä unionin luonnetta arvoyhteisönä, joka painottaa ihmisoikeuksia, kansalaisten hyvinvointia, tasa-arvoa ja kestävää kehitystä. Unionin laajentuminen ja globalisaatio tuovat osaltaan uusia vaatimuksia ja haasteita Suomen puheenjohtajakaudelle.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallitus seuraa yleisessä EU-seurannassaan myös Suomen EU-puheenjohtajuuteen liittyviä kysymyksiä. Tässä toimitaan läheisessä yhteis-työssä Suomen ekumeenisen neuvoston kanssa.
Tavoitteena on Suomen EU-puheenjohtajakaudella tuoda yleisesti esille kirkkojen näkökulmia ja kertoa laajemmin sekä kansallisella että ekumeenisella ja kansainvälisellä tasolla tehdystä työstä kirkkojen kannalta tärkeissä kysymyksissä.
Kirkot haluavat osaltaan tukea valtionhallintoa puheenjohtajuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tavoitteena on säännöllinen vuoropuhelu erityisesti valtioneuvoston EU-sihteeristön kanssa niissä kysymyksissä, jotka ovat kirkoille tärkeitä ja joissa kirkot voivat antaa lisäarvoa yleiseen keskusteluun.
Painopisteet Suomen puheenjohtajakaudella ovat seuraavat:
Uskontojen kohtaaminen, eurooppalainen identiteetti ja suvaitsevaisuus
Viimeaikaisten tapahtumien valossa tullaan Suomen puheenjohtajakaudella melko varmasti keskustelemaan uskonnonvapauden ja sananvapauden keskinäisestä suhteesta sekä uskontojen välisestä vuoropuhelusta. Kirkot painottavat kulttuurien välisen dialogin ja uskontodialogin tärkeyttä ja suvaitsevaisuuden merkitystä. Aito vuoropuhelu ja toisten kunnioittaminen edellyttävät tietoutta omasta vakaumuksesta ja identiteetistä. On tärkeää, että ihminen kunnioittaa sitä, mitä on toiselle pyhää. Kirkoilla on runsaasti asiantuntemusta ja käytännön kokemusta uskontojen kohtaamisesta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ja ne ovat valmiit osallistumaan laajempaankin keskusteluun.
Arkkipiispa Paarma esitti Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispainkokouksen avajaisissa Helsingissä 14.2.2006, että Suomi, jossa kirkkojen ja muiden uskontojen yhteiselo on toiminut esimerkillisen yhteistyöhakuisena ja rauhallisena, voisi harkita ottavansa agendaansa kulttuurien ja uskontojen kohtaamisen hyvien tapojen kartan luomisen.
Euroopan unionin arvoulottuvuus ja perustuslaillisen sopimuksen jatkokohtalo
Kirkot toivovat laajaa keskustelua unionin arvoulottuvuuden vahvistamisesta ja siitä, miten voidaan edistää ihmisten ja ympäristön hyvinvointia sekä unionin rauhanomaista, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kehitystä. Kirkot ovat omalta osaltaan valmiit osallistumaan tähän keskusteluun.
Unionin laajentuminen tuo myös uusia haasteita. Kirkot painottavat EU:n luonnetta arvoyhteisönä. Uusien jäsenmaiden ja hakijamaiden tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia ja muita perusoikeuksia kuten uskonnon- ja omantunnonvapautta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää vähemmistöjen oikeuksiin.
Arvokysymykset tulevat esiin myös Euroopan perustuslaillisessa sopimuksessa, jonka jatkokäsittelystä keskusteltaneen Suomen puheenjohtajakaudella. Kirkot suhtautuvat erityisen myönteisesti perustuslakisopimukseen ja sen tavoitteeseen vahvistaa unionin luonnetta arvoyhteisönä. Toteutuessaan perustuslakisopimus vahvistaisi myös unionin perus- ja ihmisoikeusulottuvuutta. Kirkkojen kannalta erityisen tärkeä on artikla I-52, jonka mukaan unioni kunnioittaa kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen. Artiklan 3. kohdan mukaan unioni käy avointa ja säännöllistä vuoropuhelua kirkkojen, uskonnollisten yhdistysten tai yhdys-kuntien ja elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa tunnustaen niiden identiteetin ja erityisen tehtävän.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus on puoltanut perustuslaillisen sopimuksen ratifiointia, koska tämä edistäisi keskustelua sen jatkokohtalosta ja unionin kehittämisestä Suomen puheenjohtajakauden aikana.
Sosiaalipoliittiset kysymykset
Suomen puheenjohtajakauden yhtenä painopisteenä on Lissabonin strategian tehokas toimeenpaneminen keskittymällä erityisesti kasvuun ja työllisyyteen sekä korostamalla innovaatiopolitiikan merkitystä Euroopan kilpailukyvylle.
Kirkot painottavat Lissabonin strategian sosiaalista ulottuvuutta. Taloudellisen kilpailukyvyn ohella tulee panostaa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Myös ympäristönäkökohtiin on kiinnitettävä riittävästi huomiota.
Keskustelussa Euroopan sosiaalisesta mallista kirkot puoltavat pohjoismaista universaalista hyvinvointimallia, jonka mukaan yhteiskunnan tulee huolehtia kaikista jäsenistään. Tällä on tehokkaasti tasoitettu yhteiskuntaryhmien, sukupuolten ja alueiden välistä eriarvoisuutta. Väestön ikääntyminen tuo osaltaan uusia haasteita. Kirkot painottavat erityisesti syrjäytyneiden ja yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamista. Kirkot tukevat jäseniään lähimmäisvastuuseen heidän työssään ja omassa elämässään. Koko yhteiskunnan on kannettava vastuuta vähäosaista.
Ihmiskaupan vastustaminen
Kirkot pitävät kaikkia ihmisiä Jumalan luomina; jokainen ihminen on Jumalan kuva. Siksi jokaista ihmistä, hänen ihmisarvoaan ja koskemattomuuttaan on kunnioitettava. Ihmiskauppa perustuu usein toisen ihmisen taloudellisen ahdingon hyödyntämiseen ja ihmisen kohtelemiseen hänen ihmisarvoaan halveksuen. Kirkot painottavat, ettei toista ihmistä voi ostaa eikä toista ihmistä saa käyttää kulutushyödykkeenä omien mielihalujen tyydyttämiseksi; ihminen ei ole kauppatavara. Kirkot kannattavat niitä keinoja, joiden avulla ihmiskauppaa voidaan vähentää todeten, että ihmiskauppaa ilmenee sekä seksikaupan että työn teettämisen alueella.
Kirkot painottavat heikomman osapuolen suojaamista. Siten ihmiskaupan uhrien auttaminen ja monipuolinen tukeminen sekä tätä edistävä toiminta on tärkeää.
Ihmiskaupan vastustamisessa ennaltaehkäisevä työ, valistus ja asennemuutoksiin tähtäävä kasvatus ovat kirkkojen mielestä keskeisessä asemassa, ja kirkot pitävät näitä toimenpiteitä itselleen parhaiten luontuvina.
Maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka
Kirkot kannattavat maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksissä kokonaisvaltaista ja johdonmukaista politiikkaa. Lähtö-kohtana tulee olla demokratian, oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien edistäminen sekä köyhyyden ja taloudellisen eriarvoisuuden poistaminen. Ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisina. Käytännön tasolla tulisi pyrkiä solidaariseen ja ihmisarvoiseen politiikkaan. Demokratian, oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien edistämisessä on ryhdyttävä sanoista tekoihin, jotta näiden lähtökohtien uskottavuus säilyisi. Kirkot toivovatkin laajaa keskustelua maahanmuuttopolitiikan arvoista EU:n alueella.
Kansainvälistä suojelua tulee vahvistaa ja turvata, päätavoitteina vastuun oikeudenmukainen jakaminen sekä kestävien ja toimivien ratkaisujen löytäminen.
Kirkot kantavat huolta ns. säilöntä (warehousing)-ilmiöstä ja pitävät uudelleensijoitusohjelmien kehittämistä tärkeänä. Kirkot ovat jo pitkään osallistuneet integroivaan toimintaan ja globaalisella tasolla (Kirkkojen maailmanneuvoston tasolla) sitoutuneet pakolaisten uudelleensijoittamiseen ja toivovat, että Suomi puheenjohtajakaudellaan voisi edistää EU:n pakolaisten uudelleensijoittamisjärjestelmän kehittymistä.
Myös EU:n yhteistä turvapaikkajärjestelmää on kirkkojen mukaan edistettävä. Tavoitteena tulisi olla yhteisen turvapaikkamenettelyn vahvistaminen ja yhdenvertaisen aseman määrittely niille, joille myönnetään turvapaikkaa tai toissijaista suojelua. Kirkot suhtautuvat kriittisesti ns. turvallisten alkuperämaiden luetteloon.
Ympäristöpolitiikka
Myös ympäristönäkökohdat tulee ottaa kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti huomioon kaikilla unionin politiikan aloilla. Kirkot ovat sitoutuneet ympäristönsuojeluun periaatteella, että ihmisen vastuun ja lähimmäisenrakkauden piiriin tulee sulkea koko luomakunta.
Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan muuan muassa ns. uuden suku-polven ympäristöpolitiikasta, kestävän kulutuksen ja tuotannon puiteohjelmasta, kasvihuonepäästöjen rajoittamisesta sekä ilmastonmuutoksesta. Kirkot toivovat lisäksi, että Suomi voisi puheenjohtajakaudellaan nostaa vahvasti esille Itämeren suojelun ja painottaa ympäristönsuojelun merkitystä uudessa pohjoisen ulottuvuuden ohjelmassa.
Yhteistyötahot, kokoukset ja tilaisuudet
Puheenjohtajuuteen liittyvissä asioissa Suomen evankelisluterilainen kirkko toimii läheisessä yhteistyössä Suomen ekumeenisen neuvoston sekä muiden kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien, kansalaisjärjestöjen ja viranomais-tahojen kanssa.
Kansainvälisellä tasolla kirkkohallitus toimii yhteistyössä ekumeenisten yhteystoimistojen ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Näistä keskeisin on Euroopan kirkkojen konferenssin kirkko- ja yhteiskuntakomissio (CSC). Tärkeitä yhteistyötahoja ovat myös sosiaalipoliittisissa kysymyksissä Eurodiaconia, maahanmuutto- ja pakolaispoliittisissa kysymyksissä Euroopan kirkkojen siirtolaiskomissio (Churches’ Commission for Migrants in Europe, CCME) ja ympäristönsuojeluun liittyvissä kysymyksissä Euroopan kristillinen ympäristö-verkoston (European Christian Environmental Network, ECEN).
Tärkeitä yhteistyötahoja Kirkkohallitukselle ovat lisäksi Saksan evankelinen kirkko EKD – koska Saksa seuraa puheenjohtajamaana Suomen jälkeen –, ja Ruotsin kirkko, jonka kanssa ollaan tiivistämässä EU-yhteistyötä yhdessä Baltian sisarkirkkojen kanssa. Yhtenä tavoitteena on luoda pohjoinen ulottuvuus myös kirkolliselle toimintasektorille.
Euroopan kirkkojen konferenssin kirkko- ja yhteiskuntakomission (CSC) sekä Euroopan yhteisön katolisten piispainkokousten komission (COMECE) pääsihteerit tapaavat kirkkojen edustajien kanssa ulkoministeri Tuomiojan 30.6.2006 kertoakseen kirkkojen prioriteeteista Suomen puheenjohtaja-kaudella.
Suomen puheenjohtajakauden aikana Kirkkohallitus järjestää, yhteistyössä Ruotsin kirkon, Viron luterilaisen kirkon, Theobalt-verkoston ja Kyrkornas EU-kontor’in kanssa, Brysselissä kaksiosaisen seminaarin Clash or Cooperation – Intercultural Dialogue and European Values around the Baltic Sea ensimmäisen osan. Seminaarin toinen osa järjestetään Tallinnassa keväällä 2007.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunnille ja kaikille niille seurakunnille, joiden alueella järjestetään puheenjohtajuuteen liittyviä kokouksia, on vuoden alussa lähetetty kirje, jossa toivotaan seurakuntatasolla järjestettävän erityyppistä oheisohjelmaa kuten kulttuuri- ja musiikkitilaisuuksia, jumalanpalveluksia, iltahartauksia, hiljentymismahdollisuuksia, keskustelutilaisuuksia tms., näiden kokousten yhteydessä. Tilaisuuksien toivotaan mahdollisuuksien mukaan olevan ekumeenisia ja englanninkielisiä.
Kirkot ovat lisäksi aktiivisesti mukana Espoossa 30.11–3.12.2006 järjestettävässä kulttuurifoorumissa Uskonnot ja kulttuurit – vastakkainasettelusta aitoon dialogiin.
Tämä asiakirja on laadittu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Asiakirja on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen ja Suomen ekumeenisen neuvoston hyväksymä. Lisätietoja antavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkkohallituksen kansliapäällikkö Risto Junttila ja lakimies Lena Kumlin, puh. (09) 180 2234 tai 050 430 3953.