Ekumeeninen konferenssi Saksan Bad Bollissa käsitteli rasismin vastaista työtä kirkoissa ekumeenis-teologisesti ja käytännöllisesti
Englannin kirkon Euroopan hiippakunnan yhteistyössä muun muassa Kirkkojen maailmanneuvoston ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa Saksan Bad Bollissa 5. – 7.12.2024 järjestämä kansainvälinen ja ekumeeninen konferenssi ”rodullisesta oikeudenmukaisuudesta” (racial justice) God’s Caleidoscope 2.0 kehitti eteenpäin Freiburgissa 2023 hyväksi havaittua konseptia. Konferenssi kokosi jälleen satakunta osallistujaa yhteen. Osallistujat olivat voittopuolisesti muita kuin valkoisia eurooppalaisia. Tavoitteena oli tehdä tunnetummaksi ja edistää yhteisen prosessin kautta ymmärrystä siitä, millaisin konkreettisin keinoin voitaisiin edistää eri etnisten ja kulttuuristen taustojen todellista näkemistä kirkon perustehtävän hoitamista edistävänä rikkautena eurooppalaisten kirkkojen arjessa ja globaalisti. Teologisen perustan on syytä olla kirkas, jotta myös konkreettiset johtopäätökset ja käytännön toteutusmallit voisivat toteutua mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti osana sisäistettyä näkyä kristillisestä uskosta ja elämästä kirkon kontekstissa ja yhteiskunnissamme. Katumusta ja parannuksentekoa itse kultakin edellyttää ekumenian eteneminen myös tällä saralla. Erityisen liittymäkohdan teologisen pohjan pohdintaan toi tässä yhteydessä Nikean kirkolliskokouksen ja uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlavuosi. Konferenssiin osallistui SEN:n piirissä vaikuttavista Tomi Karttusen lisäksi pastori Saija Kainulainen, SEN:n yhdenvertaisuusjaoston pj.
Olemme osa Jumalan kansaa, ihmisten perhettä
Konferenssin keskeinen sisältö voidaan kiteyttää sen tuloksena laadittuun yhteiseen julkilausumaan, josta on tässä keskeisiä kohtia suomennettuna. Aluksi otan esiin pohjana olevan unelman, toivon ja sitoumuksen sanoituksen: ”Jaamme unelman: Että yhtäkään ihmistä ei tuomita ulkoisten piirteiden perusteella, vaan että kaikki ihmiset nähdään Jumalan lapsina, erilaisuudessaan osana yhtä ihmisperhettä. Jaamme toivon: Että Jumalan rakkaus saa meidät näkemään vajavaisuutemme tämän unelman toteuttamisessa, katumaan epäonnistumisiamme niitä kohtaan, jotka tarvitsevat solidaarisuuttamme ja muuttamaan elämämme erityisoikeuksiemme varjelusta jakamaan paikkamme pöydässä. Jaamme sitoumuksen: Että työskentelemme väsymättä muodostaaksemme uskonyhteisön, jossa tämä visio voi alkaa tulla konkreettiseksi todellisuudeksi jokaiselle, juhlien yhdessä Jumalan luomakunnan erinomaisuutta ja yhteisömme värikkyyttä.” Tältä pohjalta voidaan mainita erityisesti seuraavat konferenssissa esiin tulle seikat:
I. Jumalan tulee antaa olla osa prosessia. Ajatus jokaisen ihmisarvosta ja jokaisen yhdenvertaisuudesta ei ole vain osa yhteiskuntaetiikkaa ja sosiaalikonseptia. Kristittyinä lähdemme siitä, että tämä näky on syvästi juurtunut uskoomme.
II. Turvallisen tilan tarjoaminen keskinäiseen vaihtoon ja kohtaamiseen. Se että kirkoistamme voisi tulla muutoksen tekijöitä edellyttää sitä, että luodaan mahdollisuus kertoa ja kohdata totuus. Se, että totuus voisi tehdä vapaaksi, edellyttää kivun ja kyynelien sietämistä. Sekä uhrien että väärintekijöiden tulee osallistua prosessiin. Tulee myös välttää se, että alistetusta itsestään tulisi toisen alistaja. Kaikilta edellytetään valmiutta katua ja antaa anteeksi.
III. Vakiintuneet käsityksemme ja havaintomme tulee altistaa muutokselle, jotta yhteisömme voivat muuttua. Toiset eivät ole vieraita vaan osa yhteisöämme. Vain siten voimme olla osa Jumalan perhettä yhdessä.
IV. Tulee ottaa konkreettisia askeleita kohti inklusiivista kirkkoa (kunkin kohdan yhteydessä mainitaan myös konkreettisia esimerkkejä):
1) Tulee toivottaa uusia ihmisiä tervetulleeksi yhteisöömme.
2) Elämme yhdessä erilaisten ihmisten yhteisönä.
3) Varustamme yhteisön jäsenet edistämään moninaisuutta.
4) Tulemme parantamisen yhteisöksi.
5) Sallimme nuorten mielekkään osallistumisen.
V. Matkaamme yhdessä kohti olemista ”kirkkona toisia varten” ja kirkkona yhdessä toisten kanssa. Lähtökohtana on Dietrich Bonhoefferin näky kirkosta ”toisia varten”. Tätä täsmennettiin seuraavasti: ”Samalla kun hyväksymme Dietrich Bonhoefferin meille esittämän haasteen, että voimme olla todella kirkko vain, jos olemme ’kirkko toisia varten’, ymmärrämme myös, että emme välttämättä ole paremmin valmistautuneita tai pätevämpiä edistämään yhteistä hyvää kuin toiset. Aloittamalla muuttumisen etsimme myös uusia liittolaisia toisista uskonryhmistä ja kansalaisyhteiskunnasta. Olemme vakuuttuneita, että oppiessamme heiltä ja heidän kanssaan, yhdistäessämme voimia heidän kanssaan voimme vaikuttaa paremmin, vaikka se saattaisi vaatia meitä jättämään mukavuusalueemme.”
VI. Seuraavaksi otettavien askelten luonnostelu toimintasuunnitelmassamme:
”1.) Vastatessamme Jumalalle, joka loi yhden ihmiskunnan sen kaikessa moninaisuudessa, meistä tulee – saarnaamisessamme, opettamisessamme ja todistamisessamme – inklusiivisen teologian edustajia, otamme vakavasti sen, että kaikki ihmiset ovat Jumalan kansa ja lapsia.
2.) Kysymme päättäväisesti avainkysymystä, teemmekö oikeita asioita oikeaan aikaan, jotta kaikista uskonyhteisöistä tulee rodullisen oikeudenmukaisuuden, rauhan rakentamisen ja sillanrakentamisen edistäjiä. Kyseessä ovat joko kaikki meistä tai ei kukaan meistä.
3.) Jatkamme valppaana olemista ajan merkkien suhteen, kuuntelemme sekä kovaäänisten että hiljaisten ääniä ja suunnittelemme merkityksellisiä ohjelmia viedäksemme eteenpäin asialistaa ruohonjuuritasolta jokaiselle elämän alueelle.
4.) Emme anna esteiden ja vastarinnan lannistaa vaan puhumme rohkeasti ja epäröimättä rodullisesta epäoikeudenmukaisuudesta kirkoissamme, selittäen kärsivällisesti, miksi työ rodullisen oikeudenmukaisuuden eteen on oleellista täyttääksemme kutsumuksemme kirkkona ja Kristuksen opetuslapsina.
5.) Johtajuusvastuidemme yhteydessä työskentelemme yhdessä yhteisöissämme toteuttaaksemme konkreettisia toimenpiteitä kuten koulutamme vastaanottoryhmiä ja tarjoamme monikulttuurisia esirukouksen muotoja.
6.) Pyrimme sisällyttämään rodullisen diskriminoinnin ehkäisemisen suojelumääräyksiin kirkoissamme.
7.) Etsimme aktiivisesti muita yhteisöissämme ja kansalaisyhteiskunnassa, joiden kanssa voimme työskennellä yhdessä rodullisesti oikeudenmukaisen, radikaalisti inklusiivisen ja parantavan yhteiskunnan puolesta.
8.) Jaamme laajasti ja keskustelemme Freiburgin ja Bad Bollin konferenssijulkilausumista yhteisöissämme, teemme niistä osan pyrkimystämme tehdä rodullisesta oikeudenmukaisuudesta pysyvä osa elämää ja todistusta kaikkialla kirkoissamme ja yhteiskunnassa.”
Nikean uskontunnustuksen usko Kolminaisuuteen julistaa vieraanvaraisuutta
Tämän lisäksi huomionarvoista ovat rikastuttavien kohtaamisten ja keskustelujen lisäksi vaikkapa se, mitä KMN:n moderaattori Heinrich Bedford-Strohm sanoi avainluennossaan konferenssin avauspäivänä. (https://oikoumene.org/news/wcc-moderator-reflects-on-a-racially-just-inclusive-and-healing-community (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)) Hän totesi, että rasismin suhteen tilanne ei ole viime aikoina parantunut, vaan pikemminkin päinvastoin. Yhtenä erityispiirteenä nykykontekstissa on rasismin kytkeytyminen teknologiafirmojen uuteen, nopeasti vahvistuneeseen monopoliin ja rasististen äänten kiiriminen sitä kautta. Jälleen ollaan myös tilanteessa, jossa voidaan entistä painokkaammin sanoa: ”Euroopasta on tullut linnoitus”. Ihmisten kuolemat Välimerellä ovat osoitus tästä. Hiilidioksidipäästöjen raju epätasa-arvo globaalisti edellyttää mahdollisimman pikaista korjausliikettä. B-S näki myös Saksassa tilanteen sellaisena, että perustuslain pykälä kaikkien tasa-arvoisuudesta lain edessä ei toteudu. Hän arveli, että vihapostia ei auttajille lähetettäisi, jos Välimereen hukkuvat olisivat valkoisia. B-S nosti esiin Dietrich Bonhoefferin ajatuksen ”katseesta alhaalta päin”, jonka mukana hän oli kasvanut, ja sovelsi sitä Saksassa viime vuosikymmeninä hyvin kehittyneeseen holokaustin muistamiskulttuuriin eri muotoineen, joka nyt kohtaa jälleen haasteita. Hän kiinnitti huomiota siihen, että kolonialismiin ei liity Saksassa vastaavaa muistamiskulttuuria. B-S kysyi, miten voi olla mahdollista, että uskollamme ja Raamatulle ei ole vastaavuutta elämässä?
Bedford-Strohm nosti tässä yhteydessä esiin myös Nikean kirkolliskokouksen perinnön 1700-vuotisjuhlan merkityksen. Kolminaisuususkolla on vahvoja seurauksia arjen kristillisyydelle. Meidät on luotu tasavertaisiksi Jumalan kuvana. Olemme yhtä Kristuksessa. Vieraan ja muukalaisen suojelu on Jumala-uskon ytimessä. Kolminaisuususko viestii vieraanvaraisuudesta. Lain ja profeetat summaava kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky ovat Raamatun eettisen opetuksen ytimessä. Lutherin mukaan synti on itseensä käpertymistä (homo incurvatus in se), mitä B-S havainnollisti koukistetun käsivarren kautta. Itseensä käpertyminen tulee näkyviin ihmisen relaatioissa. Kolonialismi on syntiä oman asian ajamisen vuoksi toisten kustannuksella. Synnistä ei meidän päivinämmekään tulisi jättää puhumatta vaan puhua siitä eri tavalla. Kirkkojen maailmanneuvosto puhui jo 1948 rodun ja luokan asettamien rajojen murtamisesta. Tämä teema kulkee läpi yleiskokousten. 1968 Upsalan kokouksen yhteydessä käynnistettiin ohjelma rasismin vastaisesta taistelusta. Rasismi on KMN:ssa nykyään ohjelmatyön läpäisevä teema. Nairobin yleiskokouksessa 1975 painotettiin katumusta, rehellisen itsetutkistelun merkitystä, vaikka emme mielellään kuulekaan vaatimusta katumukseen. Nykyisin toinen toistemme kuuntelemista alleviivaa KMN:ssa myös konsensuspäätöksenteko.
Vaarana B-S näki sen, että omalta suurelta kärsimykseltä ei nähdä toisten kärsimystä. Rohkaisevana esimerkkinä siitä, että erilaisetkin näkemykset voivat lähestyä hän piti KMN:n hallituksen Israel-Palestiina-lausumaa: https://oikoumene.org/resources/documents/statement-on-the-war-in-gaza-lebanon-and-the-wider-middle-east. B-S painotti myös Nikean uskontunnustuksen ekologista merkitystä – uskomme Poikaan, ”jonka kautta kaikki on luotu” – ja meneillään olevaa ekumeenista hanketta joulun, pääsiäisen ja helluntain ohella Luojan ja luomakunnan juhlan liturgisesta vietosta vuosittain 1.9. entistä säännöllisemmin eri kirkoissa (https://oikoumene.org/news/wcc-moderator-attends-feast-of-creation-program-with-catholic-liturgists (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)).
Englannin kirkko panostaa työhön orjakaupan epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseksi
Englannin kirkon Euroopan hiippakunnan piispa Robert Innes kertoi Englannin kirkon työstä orjuuden pitkien jälkien hoitamisessa. Äskettäin Englannin kirkon rahastoja hoitava, niitä missioon ja kasvuun ohjaava toimielin ’Church of England Church Commissioners’ (https://www.churchofengland.org/about/leadership-and-governance/church-commissioners (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)), joka myös maksaa piispojen palkat, on päättänyt myöntää 100 miljoonaa puntaa rahastoon, joka tekee työtä parantaakseen niitä haavoja ja vääryyksiä, jotka 1800-luvun orjakauppa aiheutti ohjaamalla esimerkiksi varoja orjien jälkeläisten koulutukseen ja kuntoutukseen jne. (https://www.theguardian.com/world/2023/jan/10/church-of-england-100m-fund-past-wrongs-slave-trade-links (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)).
Englantilaiset hoitivat 26 % transatlanttisesta orjakaupasta Ghanasta Amerikan mantereelle. Tästä on puhuttu huomattavasti vähemmän kuin brittien aktiivisuudesta orjakaupan lopettamisesta, jossa William Wilberforce ja kumppanit olivat kiistämättä merkittäviä hahmoja. Innes pyrki siis edistämään Bedford-Strohmin tapaan konkreettisiin toimiin arjessamme johtavaa muistamiskulttuuria, joka on osa toiminnan itsekriittistä kehittämistä ja suuntaamista myös tänään.
Arviointia
Tämänkertainen konferenssi jatkoi kansainvälisen ja ekumeenisen tilannekuvan antamista ja teologisesti perustellun käytännön toimenpidesuunnitelman hahmottamista tavalla, jossa globaali ja eurooppalainen konteksti sekä eri etniset ja eri ikäryhmät, erityisesti nuoret, otettiin huomioon. Monenkeskiseen yhteistyöhön perustuvat, tasokkaasti järjestetyt kaksi konferenssia ovat rohkaisseet osallistujia toimimaan yhteisen päämäärän hyväksi ja tuottamansa aineiston kautta luoneet edellytyksiä ja antaneet tukea työhön laajemminkin eri kirkoissa, myös suomalaisten kirkkojen parissa ekumeenisesti. Kirjattuja julkilausumia on syytä pitää esillä ja käyttää tukena näiden teemojen parissa työskenneltäessä SEN:n jäsenkirkkojen piirissä. Laajassa mielessä työ kytkeytyy Nikean kirkolliskokouksen ja uskontunnustuksen juhlavuoden nykymerkityksen avaamiseen sekä vaikkapa pitkän tähtäimen parantavaan ja ennaltaehkäisevään rauhantyöhön, kun rasististen viholliskuvien luomisen merkitys sotapropagandassa on jälleen näyttänyt rumat kasvonsa myös Euroopassa.
Tomi Karttunen
johtava asiantuntija, ekumenia ja teologia