Vuonna 2025 vietetään keisari Konstantinuksen vuonna 325 koolle kutsuman Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlaa. Tuon kokouksen keskeinen anti on kristillisen kolminaisuususkon ja Jumalan Pojan ihmiseksi tulon ihmeen kiteyttäminen yhteiseen uskontunnustustekstiin. Vuonna 381 Konstantinopolin kirkolliskokouksessa täydennetyssä muodossa se on useissa kristillisissä kirkoissa edelleen säännöllisessä käytössä kastetunnustuksena ja yhteisesti jumalanpalveluksessa luettavana uskontunnustuksena. Sen tiiviiden sanamuotojen kautta liitytään Raamatun pohjalta siihen uskoon, joka tuli ilmi Jumalan ilmoituksessa Jeesuksessa Kristuksessa. Kyse on sekä Jumalan tekojen ylistämisestä että sisällöllisestä keskittymisestä Raamatun ydinsisältöön tavalla, joka ilmaisee sen uskon, joka ja jonka kautta julistetaan hyvää sanomaa kolmiyhteisen Jumalan teoista luomisessa, lunastuksessa ja pyhityksessä.
Tämä usko tulee esiin myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston jäsenyysperustassa, jossa jäsenet tunnustavat ”Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi”. Vaikka kaikki SEN:n jäsenkirkot ja tarkkailijat eivät käytä Nikean (Nikean-Konstantinopolin) uskontunnustusta jumalanpalveluselämässään, ne voivat tunnustaa sen sisältämän yhteisen kristillisen, Kristus-keskeisen kolminaisuususkon perustan.
Ensimmäisen kristillisen vuosituhannen seitsemän ekumeenista kirkolliskokousta edustavat itseymmärryksensä mukaan samaa nikealaista uskoa, johon liittyviä näkökohtia ne osaltaan tarkentavat. Myös esimerkiksi luterilaiset tunnustuskirjat 1500-luvulta liittyvät nikealaisen kolminaisuususkon perintöön sen selityksenä. Faith and Order -julkaisu Tunnustamme yhden uskon (1991/1998) ottikin pohjakseen juuri Nikean uskontunnustuksen vuoden 381 muodossa. Kyse on pohjimmiltaan kristilliseen jumalakäsitykseen pohjautuvan evankeliumin lähtökohtien sanoittamisesta ja kirkastamisesta ja ykseyden rakentamisesta, niin että kirkko voisi parhaalla tavalla toteuttaa missiotaan julistaa hänen suuria tekojaan maan ääriin asti sanoin ja teoin (Ef. 1:17–18; Matt. 28:18–20; Mark. 16:15–16; Luuk. 24:46–49; Joh. 20:12; Joh. 3:16).
Nikean uskontunnustus edustaa kokonaisvaltaista käsitystä uskosta ja evankeliumista, jonka syvän ajankohtaisuuden voimme helposti nähdä. Luomisuskosta käsin avautuu vastuu luomakunnasta, Kristus-keskeisestä keskuksesta pelastuksen ja armon salaisuus sekä uskosta ”Herraan ja eläväksi tekijään” tunnustautuminen rukouksen, uudistumisen, profeetallisuuden, totuuden ja rakkauden Pyhään Henkeen. Usko yhteen Jumalaan, jolla on kolme itsenäistä persoonaa, jotka ovat rakkauden sitomia toisiinsa, on perusta myös käsitykselle ihmisen luomisesta Jumalan kuvaksi. Siihen perustuu taas käsitys jokaisen ihmisen ainutkertaisesta arvosta ja kirkkojen toiminta ihmisoikeuksien puolesta. Uskon lahja ja Kristuksen seuraaminen arjessa kuuluvat yhteen. Usko, toivo ja rakkaus ruokkivat toisiaan. Kristuksen kirkon ykseys ja kristittyjen yhteys sekä maailman rauha, sovinto ja ykseys kulkevat käsi kädessä. Uskontunnustuksella on merkitystä myös arjessa.
Tämä juhlavuosi antaa Suomen kirkoille ja kristillisille yhteisöille erinomaisen tilaisuuden pitää esillä tätä yhteistä uskon perintöä sekä mahdollisuuden vahvistua pyrkimyksissä rakentaa yhteyttä myös kaikkien hyvän tahdon ihmisten kanssa. Kehotamme jäsenyhteisöjämme etsimään keinoja ammentaa tästä lähteestä yhdessä ja avata tietä virroille, jotka elvyttävät ja synnyttävät uutta elämää yhteisen todistuksen ja palvelun parhaaksi niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
Helsinki, 30.9.2024
Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus