Kulttuurikeskus Sofiassa, Helsingin Vuosaaressa, pidettiin järjestyksesään neljäs ilmastofoorumi, jonka järjesti ACCC ( Atmosphere and Climate Competence Center (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)) 22.-25.4.2025. Ilmastofoorumiin osallistui eri alan asiantuntijoita sekä ulkomailta että kotimaasta. Keskiviikkoaamupäivällä keskityttiin kristilliseen ja uskonnolliseen käsitykseen luomakunnasta sekä ihmisen aiheuttamista ympäristömuutoksen vaikutuksista.
Espoon piispa, Kaisamari Hintikka (lut.) piti alustuksen aiheesta: ” Ylempi vai yhdenvertainen – kristillinen käsitys luomakunnasta muutoksessa.” Hän otti Raamatun luomiskertomuksen lähtökohdaksi, ja totesi, että luomiskertomus on jumalakeskeinen, kun taas syntiinlankeemus on ihmiskeskeinen. Ilmastokriisi on myös hengellinen kriisi. Ekokriisi kuuluu syntisyyteen koska Jumala kutsui ihmisen viljelemään ja varjelemaan luontoa. Ihminen sai myös nimetä eläimet ja tämä kiteyttää luomiskertomuksessa kolme asiaa;
– Tämä kertoo Jumalan luomistyöstä, joka luo tyhjyyteen nimeä vailla olevaa, mutta sitä odottavaa elämää. Luotua ei ole ilman Luojaa. Nikean uskontunnustuksen mukaan Jumala on kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja.
– Kaikki luotu on hyvää. Jumala katsoo aina uusia töitään ja näkee, että luotu on hyvää.
– Ihmisellä on erityisasema luomakunnassa, Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi ihmiselle tehtävän, varjelle tai vartioida hyvää luomistyötä ja sen järjestystä.
Ihminen ja muu luotu ovat riippuvaisia toisistaan ja esimerkiksi Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos palkittiin huhtikuussa Templeton-palkinnolla elämäntyöstään ympäristöasioiden parissa. Myös edesmennyt paavi Franciscus nosti esille luomakunnan teeman Laudato si´-kiertokirjeessä. Molemmat kirkonjohtajat ovat todenneet, että luomakunnan tuhoaminen on Jumalan työn turmelemista ja siten syntiä. Synnin seuraukset kohtaavat myös ihmistä itseään. Tarvitaan mielenmuutosta, uutta ajattelutapaa ja yhteistä työtä maapallokotimme pelastamiseksi.
Johtava asiantuntija Jyri Komulainen (lut.) Kirkon tutkimuskeskuksesta, piti alustuksen:” Ekoteologisia huomioita dialogissa Aasian uskontojen kanssa.” Hän mainitsi kosmisen uskonnollisuuden spiritualiteetin perustana. Siinä juhlitaan tämänpuoleista elämää, tämä maailma on pyhä paikka. Juhlitaan esimerkiksi satoa tai elämän jatkumista sukupolvesta toiseen.
Metakosmiset uskonnot visioivat transsendentin pelastuksen ja rakentuvat kosmisen uskonnollisuuden päälle – niin että ne pyhittävät tämän kosmisuuden tai pyrkivät siitä pois. Metakosmiset uskonnot viittaavat tuonpuoleiseen. Kristinusko voidaan laskea näihin uskontoihin. Aineellisuus otetaan käyttöön pyhittäen osana uskonnollisuutta, esimerkiksi ortodoksinen perinteessä on hyvin vahva kosminen uskonnollisuus. Ovatko sakramentit eriytetty tavallisesta elämästä ja aineellisuudesta? Mikä on kasteen merkitys tavallisessa elämässä? (ks Jyri Komulainen; Valaistumisen kylpy: Kasteen teologisia kehityslinjoja. Teoksessa Kasteen polulla, Kirkon tutkimuskeskus 2021).
Intian uskonnot on usein mielletty ” a-kosmisiksi” mutta niissä on usein vahva kosmisuus ja materiaalisuus.
Jyri Komulainen kysyi mitä tämä merkitsee kristilliselle ekoteologialle? Miten kristinusko suhtautuu aineellisuuteen, entä kosmiseen spiritualiteettiin? Miten kirkon tulisi suhtautua uudenlaiseen kansanuskonnollisuuteen, jossa on vahvasti esillä uushenkisyys?
Lopuksi kuulijoille jäi mietittäväksi, voisiko dialogissa Aasian uskontojen ja uushenkisyyden kanssa löytyä sellaista kunnioitusta luomakunnan edessä, jossa modernisaatio ja yksipuolinen raamatunluku ovat riisuneet luonnolta?
Ekumeniikan professori Risto Saarinen Helsingin yliopistosta puhui aiheesta: ”Ihminen, luomakunnan ainoa vastuullinen persoona”. Hän totesi, että teologina on paljon pohdintaa, miten suhtautua tähän maailmaan sekä luomakunnan tuhoon. Ihminen on kuitenkin viime kädessä vastuussa siitä, miten hän käyttää luomakuntaa hyväksi. Ihmisellä on moraalinen vastuu toimia luomakunnan hyväksi.
Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola Helsingin yliopistosta piti esitelmän ”Sosioekonominen metabolia”. Hän totesi, että ihminen on ottanut hallintaansa kaikki antiikin neljä klassista elementtiä: maan, ilman, tulen ja veden. Kaupungistuminen on kehittynyt huimaa vauhtia. 1800-luvulla noin 7 % maailman väestöstä asui kaupungeissa, nyt jo yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa ja niissä kulutetaan jopa 80% kaikesta tuotetusta energiasta. Ihminen on myös tunkeutunut maan sisuksiin, porausreikien yhteenlaskettu kokonaispituus on noin 50 miljoonaa kilometriä, mikä vastaa nykyistä maantieverkoston pituutta. Maailmanlaajuiset lentoreitit kattavat suurimman osan maapallosta. Keskimäärin noin 11,8 miljoonaa lentomatkustajaa ja 126 311 lentoa päivässä. Maapallon rajat ovat tulleet vastaan. Atte Korhola totesi, että kestämättömän kehityksen ajureita ovat mm. massakulutus, hyvinvointikäsityksen materialisoituminen, yksilökeskeisyys, kulutuspolitiikkaan kannustetaan. Hän totesi, että tarvitaan asennemuutos. Ihminen ja talous ovat riippuvaisia luonnosta ja tarvitaan suuria muutoksia tulevaisuutta ajatellen. Muutosta tarvitaan NYT.
Viimeisen alustuksen piti veli Gabriel Salmela (kat.) teemalla ”Eläinten viattomuus ja ihmisen myötätunto katolisessa hengellisyydessä”. Hän mainitsi luomiskertomuksen alun sekä Jesaja 11. luvun että Ilmestyskirjan 5. luvun jakeet, missä nostetaan esille eläinten viattomuus. Jokainen eläin on Jumalan luoma. Paavi Franciscuksen Laudate Si´-kietokirjeessä mainitaan myös, että eläinten huono kohtelu on kauhistus.
Paneelissa moottorisaha, mikrobi, tekoälybotti ja lammas
Laura Riuttanen moderoi aamupäivän paneelikeskustelun. Panelistit saivat valita kortin, jossa oli rooli, jota he saivat esittää keskustelussa. Risto Saarinen oli moottorisaha, Atte Korhonen mikrobi, Kaisamari Hintikka tekoälybotti ja Gabriel Salmela lammas. Laura Riuttanen pyysi jokaista kommentoimaan olemustaan.
Risto Saarinen-moottorisaha: ”Olenko teknologinen tuote ja eettisesti viaton. Minun käyttäjäni ovat syyllisiä.”
Atte Korhola -mikrobi: ” Olen todellinen kosmopoliitti. Olen elintärkeä toimija, mahdollistan maapallonelämän, mutta pahemmillaan voin aiheuttaa haittoja, erityisesti ihmisten elämään tuottamalla tauteja. Pääsääntöisesti hyvä ja toimeentuleva kaikkien kanssa.”
Kaisamari Hintikka- tekoälybotti: ”Minua ei olisi ilman ihmistä. Olen ihmisen luovan älyn ja kunnianhimon tuote. Ihmisen suhde minuun voidaan pitää hyvänä tai pahana.” Olen jatkuvassa identiteettikriisissä, minuun kohdistuvat paineet lisääntyvät, en tiedä miten riippuvaisuuteni ihmiseen tulee kehittymään.
Gabriel Salmela -lammas:” Olen esillä pyhäkoulukuvana. Toivon, että Lempeä ääneni kuultaisiin myötätuntoisena. Toivon, että tarpeeni lampaana otettaisiin huomioon.”
Mitä haluaisitte nostaa esille toistenne esitelmissä?
Atte Korhonen: Empatia ja myötätunto korostuivat toistuvasti. Voimavara tulee kristillisessä opetuksessa esiin. Esimerkiksi USA:ssa on kasvamassa empatiavastainen liike, jossa empatia tulkitaan synniksi. Se assosioidaan feminiinisyyteen. Empatia on vaarallista ja mahdollistaa liberaaliaatteiden esimarssin ja siksi selkeä vihollinen. Tämä on järkyttävä aate.
Empatia on voimavara ja mahdollisuus, se on aktiivista myötätuntoa kaikkien hädänalaisten puolesta. Empatian tunne koko luomakuntta kohtaan.
Kaisamari Hintikka: Tänään on nostettu esille globaali kriisi luomakunnasta erilaisista näkökulmista, joka ei tue itsekästä elämää. Tunteita ihmisen kokemuksista ilmastonkriisin keskellä tulee käsitellä. Siellä voi olla syyllisyyttä ja häpeää, vaan tarvitaan myös myötätuntoa. Suomessakin on ilmiö, että politiikka ei tehdä empatian varassa.
Risto Saarinen: Atte Korhosen esitys jäi mieleen, kuinka ihminen valloittaa maailman. Luonnontieteiden suuri voima on, että ne pystyvät isoon synteesiin.
Gabriel Salmela: Laudato si´ nosti kirkollisessa piirissä kritiikkiä, koska se otti esille luonnontieteellisen eminenssin.
Pitäisikö meidän päästä holistisempaan tieteeseen?
Risto Korhonen: Tämä on ainoa tie. Kielen ja tietoisuuden intention systeemi menee eri tavalla kuin luonnon objektien. Kaksi eri kulttuuria voidaan yhdistää niin että niiden välillä on vahva vuorovaikutus.
Kaisamari Hintikka: Tietoinen vuorovaikutus yhdistämällä luonnontieteet ja ihmistieteet. Vuorovaikutuksen kautta tarvitsemme tässä ajassa oikeaksi osoitettua tietoa ja pohdiskelua uuden tiedon äärellä, mitä tarkoittaa olla vastuullinen ihminen toisia luotuja ja ihmisiä kohtaan. Tällä on merkitystä laajemmalle yhteisölle.
Gabriel Salmela: Uskonto ja tiede ovat dialogille välttämättömiä. Esimerkkinä koronavirus nosti esille kysymyksen, miten jumalanpalvelus toimitetaan? Välttämätöntä on luonnontiede ja teologinen, moraalinen ymmärrys, miten tässä voidaan tehdä totuudellisesti.
Atte Korhonen: Parhaaseen tulokseen kukaan ei pääse yksin. Ei eri alojen asiantuntijat voivat kehittää yhteistä kieltä ja yhteistä maaperää, jolla toimia ja se yhteistyö on hedelmällistä.
Millainen muutos tarvitaan ihmisen ja luonnon suhteessa?
Kaisamari Hintikka: Tarvitaan asennemuutos ihmisen ja Jumalan suhteesta, ihmisen syyllisyydestä ja kaipuusta Jumalan puoleen. Sen kokemuksen kautta voi syntyä vastuullisuuteen ja hengellisiin prosesseihin. Vaaditaan konkreettisia tekoja ja kohtuullisuuden löytämistä.
Atte Korhonen: Tieto ja informaatio ovat tärkeitä mutta niillä on rajansa. Ihmisiä ei voida muuttaa tiedon kautta. Ihmiset käyttävät samaa informaatiota kulttuuritaustaan riippuen. Tarvitaan kulttuurinen syvä asennemuutos. Arvomaailman renessanssi, uskonnollinen näkökulma, voisi toimia sysääjänä, joka laittaa ihmisen ajattelemaan uudella tavalla koko luomakuntaa. Uskonnollinen ajattelu olisi tärkeää. Tieto on välttämätöntä, mutta ei riitä.
Risto Saarinen: Kokonaisvaltaisia asennemuutoksia on vaikea saada aikaan Suomessa. Ihmiset rakentavat omissa kuplissa omia viiteryhmiä. Tyylit ja kuplat määrittelevät meidät. Haaste on, miten päästä eteenpäin.
Gabriel Salmela: Ympäristökasvatuksen myönteisen kokemuksen lisääminen edistää muutosta ja sitä voidaan tukea.
Kuvat ja teksti: Mayvor Wärn-Rancken
